Ja ihan selvennykseksi: en puolustele väylän yli pingotettuja koiran hihnoja tai epämääräistä seisoskelua/haahuilua väylän laidasta toiseen. Sitä kuitenkin tapahtuu, eikä tilanne ainakaan parane sillä, että kumpikin puoli kaivautuu syvemmälle asemiinsa.
Mun tärkein pointti oli tossa ekassa viestissä:
Vaihtoehto kellolle: älä rasvaa ikinä ketjua ja jätä muutama ei-niin-tärkeä pultti löysälle. Tunnen erään henkilön joka haluaa pyöränsä pitävän mekkalaa kaupungissa, koska hän kokee saavansa kellon soitosta pahaa silmää.
On tuossa Juha Sainion jutussa sen verran perää, että tulen hankkimaan jonkin vekkuliäänisen kellon polkupyörääni. Kellon soitto on varmasti parempi keino kouluttaa kävelijöitä parempaan pyöräilijöiden huomioimiseen, kuin jalankulkijoiden hipominen. Ainakin jos kelloa käyttää ennakointiin, eikä vaikkapa vain muistutuksena ohitustilanteessa.
Näköjään toimittaja sentään vastaa palautteeseensa. “Tarkoituksensa oli provosoida ja palautteen määrästä päätellen se onnistui.”
Minä kutsun asiavirheillä tarkoitushakuisesti provosoivia ihmisiä trolleiksi.
troinine - 13:56, 18.10.2011 » Kellon soitto on varmasti parempi keino kouluttaa kävelijöitä parempaan pyöräilijöiden huomioimiseen, kuin jalankulkijoiden hipominen. Ainakin jos kelloa käyttää ennakointiin, eikä vaikkapa vain muistutuksena ohitustilanteessa.Kello on siitä huono, että se mielletään hyökkääväksi valitukseksi soiton kohteen tekemästä virheestä. Ja Suomalainenhan ei myönnä olevansa epätäydellinen kulkija. Siksi kellon soittamisesta saa usein vittuilevia kommentteja. Minä huudan yksinkertaisesti "huomio," enkä ole koskaan saanut negatiivista palautetta. Ja jos nyt aivan pakko on selostaa lasten kohdalla tehtäviä poikkeuksia, jottei RTZ:t joudu kehittelemään tyhjien kohtien tilalle omia haavekuviaan, niin koululaisten kohdalla yleensä lisään tuohon perään "saanko ohittaa" koska aikuisista poiketen lapset eivät aina tajua tukkivansa tietä.
asb - 14:31, 18.10.2011 »Itse käytän usein "ring ring" -huudahdusta varoitusäänenä tai tilanpyyntönä, hyvin toimii lähietäisyydeltä kun nopeusero on pieni ja joskus saa jopa hymyn vastaukseksi. Toivottavasti löydän tarpeeksi vekkuliäänisen kellon, jotta saisin aikaan samanlaisia reaktioita.Kello on siitä huono, että se mielletään hyökkääväksi valitukseksi --. Minä huudan yksinkertaisesti “huomio,” enkä ole koskaan saanut negatiivista palautetta.
Sori asb, en haluaisi puuttua tohon sun ja RTZ:n keskusteluun, mutta kohteliaisuuden nimissä olisivat voinut olla viittaamatta enää vanhoihin RTZ:n kommentteihin.
asb ja “kohteliaisuuden nimissä” samassa lausessa, milloin tästä foorumista tuli näin hyvä!
OT:n välttämiseksi: Aion asentaa kellon jossa on kiva ääni, aion myös käyttää sitä. Minulla ei ole tähän mennessä ollut kelloa, olen viheltänyt koska en kehtaa huutaa. Välillä äksyilen pyörätiellä haahuilijoille näsäviisailla kommenteilla. Vinkuvan cantileverin olen jättänyt tahallaan säätämättä, ei tarvitse kuin hipaista kahvaa niin jarru jo parahtaa. Lapsena mulla oli sellainen vanhan ajan torvi, se oli hyvä mutta mummot välillä hengästyivät.
^ huutava jarru on mielestäni paras äänimerkki, koska se kertoo suoraan, että pyöräilijä hidastaa lähestyessään.
Monologi työmatkapyöräilijälle,
Bulevardin pyöräkaistan kesäteatteri 2011
^^Mulla on kans yhdessä pyörässä huutava jarru. Se on aika tehokas väylänavaaja, ehkä siksi että jalankulkija kuvittelee pyöräilijän tekevän hätäjarrutusta. Huudatankin jarrua yleensä tosi kaukaa.
Vauhdin hidastaminen ja PLIM PLOM -huuto on tehonnut myös hyvin.
Minulla on kello, josta kuuluu yksittäinen “ding.”
Pääasiassa ihmiset reagoi hyvin, joskin käytän sitä vain, kun kiertäminen ei ole oikeasti mahdollista.
Keskustelun kirvoittaneen artikkelin sävy otti minuakin päähän. Milloin olette viimeksi nähneet hesarin (vast.) pääkirjoituksen, jossa vastaavalla tavalla itsestäänselvyytenä kommentoidaan jalankulkijoiden toikkarointia siellä missä niiden ei pitäisi?
Mä soitan kelloa hyvissä ajoin ja silloinkin, kun ei tarvetta varsinaiseen väistöön ole. Ja useimmiten tollasissa tilanteissa jalankulkijat onneks pitää sitten oman linjansa. Kunnolla ennakkoon soittaminen on mun mielestä mukavampaa, sitä ei jalankulkija niin pelästy kun kilinä kuuluu jo vähän kauempaa (itekin tullu muutaman kerran säikähdettyä oikein kunnolla jalankulkijan roolissa, kun fillari hujahtaa ohi parinkymmenen sentin päästä).
Soitan myös sokkomutkiin tullessa ihan varmuuden vuoksi.
Pari kertaa oon yön pimeydessä kotiin palatessani huutanu täysillä että VIHELTÄÄ. Toimii!
Ehkä mä oon vaan ylikohtelias, mutta sanon aina kovaan ääneen “ANTEEKSI” ja “KIITOS”. Mieluummiin jättää jalankulkijalle hyvän mielen kuin vittumaisen olotilan ohituksen jälkeen. Kello on mustakin vähän turhan aggressiivinen.
Mä käytän kelloa aktiivisesti, enkä muista saaneeni kertaakaan paheksuvia katseita. Toki jokunen kävelijä on saattanut hypätä vähän turhankin äkillisesti sivuun tajutessaan kävelevänsä täysin väärässä paikassa, mutta mitään asenneongelmia tai suoranaisia vaaratilanteita en ole huomannut kellolla aiheuttavani.
Mun mielestä tässäkin keskustelussa unohtuu se tärkein asia, eli ongelmien todelliset aiheuttajat ja ratkaisuja haetaan samalla logiikalla kuin karkeana esimerkkinä mielenterveyshoidossa - keksitään lääke joka poistaa lieveilmiön, mutta ei itse lieveilmiön aiheuttamaa ongelmaa. Ei vallitsevia ennakkoluuloja korjata pysyvästi muuttamalla omaa käyttäytymis- tai ajatusmallia. Ei vaadi erityistä älykkyyttä päätellä että se ei ole pyöräilijöiden, kävelijöiden tai autoilijoiden vika jos reilun viiden miljoonan asukkaan maassa aktiivisesti pyöräilevät huomaavat päivittäin miten paljon ongelmia liikenteessä syntyy. Kyse on asenteista ja ennakkoluuloista, jotka on syntyneet syistä x ja y.
Mä en muista autokoulun ajoilta, että siellä olisi kerrottu sen tarkempaa syytä katsoa olan yli pyöräilijöiden varalta tai pysähtyä suojatien eteen pysähtyneen auton vierelle kuin että se kuuluu lakiin ja kortti voi lähteä. Kukaan ei maininnut tai varmaan edes ajatellut, että huolimattomuuden johdosta lähtee myös ihmishenkiä. Autokoulussa ei myöskään opetettu, että pyöräilijän kuuluu ajaa tiellä silloin kun tien kummallakaan puolella ei kulje pyörätie ja pyöräilijä on tällöin samoja oikeuksia nauttiva kuin autolijakin. Onko siis ihmekään jos autoilijat eivät ota pyöräilijöitä kunnolla huomioon? Osalla poliiseistakin on täysin väärää tietoa missä pyörällä kuuluu tai saa ajaa, joten tiedotus pyöräilijän säännöistä ja oikeuksista on tässä maassa lähes olematonta.
Sama pätee kävelijöihin. On surullista sanoa näin, mutta on ihan selvää, että suomalaiset eivät osaa itsenäisesti ajatella miten esimerkiksi kävelytiellä tulisi käyttäytyä siten, että oma ja muiden liikkuminen olisi turvallista. Tämä tuskin johtuu siitä, että suomalaiset olisivat keskimääräistä tyhmempää porukkaa vaan pikemminkin siitä, että näiden asioiden opettaminen jätetään vanhempien vastuulle. Jos vanhemmilla on jo vääristyneet asenteet pyöräilijöitä kohtaan, asia tuskin muuttuu jälkipolvillakaan.
Pitää muistaa myös se, että meillä pyöräilijöilläkin on ennakkoasenteita ja nämä näkyvät tänkin keskustelun väittelyissä hyvin. Kun se yksi auto päättää kurvata eteen juuri kun olet ylittämässä suojatietä, niin miljoonaa muutakin autoilijaa on sen jälkeen kusipäitä. Pitää muistaa, että me aktiivipyöräilijät olemme ihmisiä, joilla on liikennesäännöt paremmin hallussa kuin suomalaisilla keskimäärin. Jos omasta mielestä koiranulkoiluttajan pitäisi pysyä koiransa kanssa tiukasti oikeassa reunassa, niin ei siitä nyt helvetti tarvitse täysii ajaa vaan voi hiljennellä ennakkoon. Kuten autoilijoillekin toitotetaan; jos liikenteessä tulee kiire, lähde aikaisemmin. Koiranomistajana tiedän, että koirat saavat mitä omituisemmissa tilanteissa hajuja ja ideoita päähänsä, ja se on menoa sitten jos et ole skarppina kiristämässä hihnaa. Sama juttu lasten kanssa ja lapsia ei viedä talutushihnassa - vaikka siihen suuntaan varmasti ollaankin menossa.
Liikennekäyttäytyminen on osa kulttuuria ja kulttuurihan puolestaan tulee kasvatuksen ja yleisten käyttäytymismallien kautta. Menkääpä ulkomaille ja seuratkaa liikennekäyttäytymistä. Tiet ja liikennemerkit on kaikkialla ennemmän tai vähemmän samat, mutta käyttäytyminen täysin erilaista. Siinä missä suomalainen pysähtyy punaisiin ja usein jo keltaisiin, käytetään joissakin maissa kaasun ja töötin komboa ja painetaan läpi. Siinä missä suomalainen peruuttelee takaisin tielle huomattuaan menneensä yksisuuntaista väärään suuntaan, muissa maissa ajetaan niin pitkään kunnes vastaan tulee auto, ja sitten kilpaillaankin jo siitä kumpi luovuttaa ensin. Eli ei meillä Suomessa nyt niin huonosti mene ja liikennessääntöjä osataan noudattaakin, mutta ikävä vain että sitä oppia annetaan vain autolla liikkumiseen.
Autokouluihin enemmän opetusta miten pyöräilijöiden kanssa liikutaan sujuvasti ja turvallisesti ja jalankulkijoille opetusta jo peruskoulussa niin päästään jo parempaan suuntaan. Päälle vielä paremmin suunniteltu tieverkosto niin aletaan olemaan jo siinä pisteessä, että ennakkoluuloja ei tarvitse lähtee väkisin korjaamaan vaan ne korjaantuvat itsestään ja lopulta katoavat.
Tuli kyllä aika TL;DR, pointti olis selvinnyt varmaan lyhyemmälläkin ulosannilla mutta menkööt nyt näin.
Se kellon havaittu aggressiivisuus on mun kokemuksen mukaan kiinni siitä, missä kohdassa sitä soittaa. Jos kilistelee hyvissä ajoin, niin ei oo kyllä pahaa silmää tullu. “KIITOS” pyrin tienantajalle huikkaamaan ohimennessä.
(Oon sen verran ujo ja sivari, etten kehtaa aloittaa komentoäänellä huutamalla edes noin ohimenevää ihmissuhdetta kuin öinen kelvillä kohtaaminen.)
Viimeisen viikon sisään oon soitellut kelloa lähes aina lähestyessäni jalankulkijoita. Yritän tehdä sen etäältä, ettei ääni oo liian terävä tai säikäytä turhaan, ja vaikka pari kertaa, jos jalankulkija ei näytä reagoivan. Ihan vain varmistaakseni, ettei kukaan “vaihda ajolinjaansa” mun eteen. Hyvin on toiminut.
Yleisin reaktio on varmaan ollut pään kääntäminen ja siirtyminen väylän toiseen reunaan, ja koiraihmiset on kiristelly talutushihnoja. Yks ilta koiranulkoiluttajapariskunnasta toinen nosti kättään, kun kuuli kellon ja mun lähestymisen, ja ohitushetkellä molemmat kiiteltiin toisiamme. Toi kiitoksen huikkaaminen on mun mielestä myös ihan hyvä tapa.
Vielä en oo törmänny siihen, että joku närkästyy ja moittii kellonkäyttöäni vaatimukseksi väistää tms. Sitä odotellessa.
Oon ollu vankassa käsityksessä, että kellonsoitto otetaan vastaan vittuiluna tai sitten jalankulkijat alkavat sinkoilla eteen. Ja samaa sanoo aika moni muukin, tietysti kellään meistä ei niitä kelloja ole mut ihan varmoja ollaan asiasta. Onnistuin tappelemaan asiasta nätimmän osapuolenikin kanssa, kun se ei tajua arvostaa pyörillä liikkuvia kapistuksia, paitsi toisen kuljettamaa autoa.
Eikä toi ees ollu mitään herjaa.
Mut tässä olleiden vinkkien ja kokemusten perusteella otan kellon koekäyttöön. Jos riittävän aikaisin soittaminen tapahtuu liian kaukaa, vissiin vauhtia on liikaa eli täytyy hidastaa. Kerron vaikka kuukauden päästä, miten kokeilu onnistui. Oon sitten käännynnäinen tai kyselen “mihin turha kello ajon ajaksi?”.
Mulla on tällä hetkellä vain kuormiksessa kello. Ja komea kello onkin, kooltaan noin pienen lapsen pään kokoinen ja sointi heleä kaksiääninen. Ennen ohitusta huikkaus “leveä kuljetus” on aina antanut hyvin tilaa. Siis ilman kyräilyä tai muuta vastaavaa.
Tästä voimme siis päätellä, että vika ei ole kellossa, vaan pyörässä, mihin kello on asennettu.
tuo hesarin kirjoituksen innoittamana rupesin sitten soitteleen kelloa normaalia enemmän niin pitkiä katseita alta kulmien on sitten piisannut. Kolme rinnan kävelyyn kellon soitolla ei ole ollut mitään vaikutusta. Pitää hommata siis räpätin.
SanttuT - 8:17, 19.10.2011 » Tästä voimme siis päätellä, että vika ei ole kellossa, vaan pyörässä, mihin kello on asennettu.Tätä voinee pitää lähes totuutena sillä oma empiirinen tutkimukseni cargon kanssa kertoo samaa.
vois hoitaa kuormikseen sellaisen spoilerin että eteen jäävät haahuilijat voi kopata kyytiin.