Eksä vuosien takaa ajeli pyörällä hirvipatsaan kohdalla, kun reviiri-intoiset lokit alkoivat tekemään säikyttelydaivauksia. Väistää ei olisi voinut oikeastaan mitenkään, kun olivat ihan rageissa ja niitä oli useampia.
Ne lokit on vaan niin helvetin typeriä, ettei ne tajua, että jos sä arvioit lähestyvän kappaleen nopeuden ja liikeradan väärin ja törmäät kypärän lippaan, se viiltää sun vatsaa niin että sun suolet tipahtaa pihalle.
No niin siinä kävi sitten yhdelle niistä lokeista. Lokinpaskaa ja suolia sai mimmi naamalleen, joten oksenteli ja huuhteli minkä pystyi siinä kuosiniemen eteläpäään saastaisessa altaassa. Osa vaatteista piti pestä pariin kertaan ja olikohan jopa niin että kypärä tai joku muu vaate jäi roskikseen matkan varrelle, en muista enää.
Myös itse Pieni Merenneito on kunnostautunut kuolemantuottamusten saralla. Kesällä 2009 kovaonninen Mikki Hiiri otti liikenteessä tarpeettomia riskejä, mutta syytä oli myös allekirjoittaneessa. Olin just päässy ovesta ulos, ja rullailin kävelyvauhtia seurueen kanssa - jalkakäytävällä tietenkin - kohti sporapysäkkiä.
Katsoin kuinka hiiri juoksee kiireen vilkkaa suoraan kohti eturengasta, ja vähän arpoen yritin siinä parhaani mukaan väistää. Kun Minni oli vissiin pakannut laukut ja lähtenyt Hanhivaaraan lasten kanssa, suisidaalinen Mikki teki kaikkensa jäädäkseen etukumin alle.
Kuten parisuhteessaan, onnistui Mikki löytämään lopullisen ratkaisun masennuskysymykseen about yhtä hyvin kuin minä onnistuin sitä väistämään.
Vaikka koko painollani valitettavasti sen yli rullasin, jäi tehtäväkseni silti viimeistellä homma. Yritin hoitaa bisnekset mahdollisimman tehokkaasti, nopeasti ja tunteettomasti, mutta tuo jäi jotenkin kaivelemaan.
Kuvassa Mikki Hiiren epäonni:
RIP.
EDIT:
Kituva eläin on kuin vihollinen - U-lukolla kasvoihin.
