ossku - 22:00, 18.4.2012 » ^^^sitten mietitään mitä ne autoilijat kelaa meistä pyöräilijöistä!Totta. Enpä tullut ajatelleeksi. Nyt joku postatkaa tähän se video kun auto kaasuttaa kriittisen läpi missäsenytolikaan..
Ajettiin oravan päältä, onko tämä paha?
^ Sama tuli mieleen ennen kun näin ton viestin.
Isomman oikeudella, siksi ajan kauppamatkatkin kuormurilla. Ei jää epäselvyyksiä oliko oikeutettua ajaa yli 
Ajoin TAAS melkein Lauri Tähkän yli.
^Melkein Lauri Tähkä vai melkein ajoit yli?
Isä kans listi taannoin yhen räksän. Oli lentänyt suoraan eturenkaan pinnoihin. Kaatui itsekin, kun säikähti.
Täytyy kertoa legendaarisin sattumukseni: joskus sotkin kippurasarvisella muna-asennossa niin paljon ku reisistä lähti. Orava ylitti tietä juuri oikealla hetkellä, ja ajoin sen yli. Orava kuitenkin oli niin kova jätkä (todennäköisesti paikallisen yhdyskunnan keisariorava) että se pyörähti kylkensä ympäri kerran ja jatkoi matkaa jo ennen kun se edes ehti nähdäkään takarengastani. Eturengas vain vähän pompsahti ilmaan ja orava jatkoi matkaansa samaa vauhtia.
Kerran olen myös ajanut autolla hieman ojaan kun väistin poukkoilevaa sorsaa. Ironista oli se, että olin matkalla tekemään lehtijuttua sorsastuksesta.
Valkoposkihanhen henki on noin pyöräilijän hengen hintainen 336 €.
Melko oikeudenmukaista ainakin rannikolla, missä ihmisten ja hanhien esiintyminen suunnilleen yhtä yleistä.
troinine - 0:13, 19.4.2012 » Ajoin TAAS melkein Lauri Tähkän yli.http://is11.snstatic.fi/img/978/1288463117586.jpeg 95'
topihenrikki - 7:55, 19.4.2012 »Lauri on kärsinyt jo tarpeeksi http://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/z8/vif/todp/86083/910781532.jpgtroinine - 0:13, 19.4.2012 » Ajoin TAAS melkein Lauri Tähkän yli.et kerenny kiihdyttää tarpeeks?
Ajoin viime vuosituhannella työajoa manskulla kolmen sepän patsaan kohdalla ja sit lensi pulu pinnoihin.
Se oli pä-räyt-tä-fukin-vä kokemus.
flank - 21:37, 18.4.2012 » Ajoin joskus vuosia sitten autolla mäyrän(?) yli. Ikinä ei o tullu pyörällä jyrättyä ketään.Itsekin olen joskus vetänyt mäyrän päälle autolla. Ei se erityisen mieltä ylentävää ollut, etenkin kun se jäi kitumaan ja yritti purra ja rääkyi hulluna. Jouduin sitten lopettamaan sen kirveen hamarapuolella. Tulihan siellä pimeässä korvessa, verisenä, kirves kädessä ja mäyrän ruumis vieressä turhan miehinen olo.
Ja jokaisella toivoisi olevan sen verran jotain työvälinettä mukana tai saatavilla, että saa sen mahdollisen kituvan eläimen lopetettua, jos sellaisen kohtaa.
Kengänpohjalla kunnon stumppaus on ikävää, mutta toimivaa. Paska fiilishän tuosta aina jää.
^Siis nautit siitä? Tää on ihan mahtava ja viihdyttävä topsu, ei sillä että eläinten kärsimyksellä olisi jotain viihteellistä arvoa mut nää tilanteet on ihan mahtavia. Please continue, itellä ei kyllä oo omakohtaisia kokemuksia.
Mistä näin päättelit? En nauti eläimen tappamisesta, mutta on tilanteita jotka sen vaativat (kuten yllä jo todettu). Se työkalu joka jokaisella yleensä on lähinnä moista tilannetta varten on kenkä.
Itsehän en pidä tätä topsua erityisen viihdyttävänä, mutta jos joku ei ennalta tiennyt mitä näissä tilanteissa pitäisi tehdä, niin nyt tietää.
Yks pyöräilyelämäni kauheimmista kokemuksista tuli viime kesänä vaikka olikin vain onneksi läheltä piti-tilanne. Ajoin maantiepyörällä kohtuullista vauhtia ja olin ohittamassa naista ja tämän lasta ja just ennen ohitushetkeä pieni koira pomppaa naisen edestä eteeni ja kiskasen jarrukahvaa niin että liu’uin varmaan kaksi metriä.
Säikähdin niin etten tyhmyyksissäni jäänyt pahoittelemaan vaaratilannetta ja kehottanut pitämään koirasta huolta työmatkapyöräilijöiden reitillä.