Sitä niin mielellään hahmottaa maailmaa semmoisen näkövinkkelin kautta että sitä on itse se joka tekee omat valintansa ja päätöksensä, ikiomien kokemusten ja fiilistensä ohjaamana. Lisäks usein ikäänkuin näkee semmoisia houkuttelevia todistuksia maailmassa jotka näyttäis viittaavan semmoiseen että omat preferenssit ja tottumukset on usein ihan eriä kuin “suurten massojen” tai “noiden muiden”. Pätee niin makuasioihin kuin kulutusvalintoihinkin.
Koko tää näkövinkkeli maailmaan ja itseen sai tänään kovan ja kirvelevän kolauksen kun luin New York Timesin juttua rippaavan kirjoitelman jonka mukaan ylläriteollisuudenalat on tehneet koronasta huolimatta kovaa tulosta kun ihmiset on ruvenneet ostelemaan niiden tuotteita. Yks näistä menestyjistä on yhdysvaltalainen sähkökitaranvalmistaja Fender.
Oon rumpali. Rumpuhankinnat on kymmenien vuosien aikana jo oikeestaan tehty. Mutta koska itseäni vaan nyt sattui huvittamaan, ostin ensimmäistä kertaa elämässäni ihka oikean sähkökitaran tuossa noin kuukausi sitten. Omien pitkäaikaisten ja omavoimaisten mieltymysteni mukaisesti valintani oli kitaramalli Telecaster jota valmistaa arvaatte kyllä mikä yritys.
asb - 11:51, 16.10.2020 »
http://bikeretrogrouch.blogspot.com/2020/10/sad-news-bob-jackson-cycles-closing.html
Jos et ehtiny tilata Bob Jacksonia, niin nyt on liian myöhäistä. Sisällä olevat tilaukset hoidetaan, ovet kiinni Joulukuun 18, sen jälkeen vielä "one for the road" ja eläkkeelle.
Ohho! Oon siis entistäkin tyytyväisempi etten myynyt omaani!
Ja onpas hieno Bobi sielä Kyttyrällä!
tutam - 12:00, 16.10.2020 »
Rollerimiehenä ei ole tarvetta Bob Jacksonille, mutta jään suremaan eläkkeellemenoa.
konkeli - 16:19, 6.10.2020 »
Da Capo ygönen, mällisuklaiden ykkönen, eli Jim tulee kakkosena, ja pätkis saa jumbosijan, koska vähän tylsä. Megapätkikset ei muuten maistu samalta.
Suffelit ei vaan toimi.
No siis hei c’moon, eihän se megapätkis vaan millään voi toimii.
Jos miettii suklaakuorrutuksen paksuuden suhdetta täytteeseen megapögäle vs. orggis, ni iha pleiniä markkinamiesten vedätystä toi “Mega” on.
Muuten kyl digaan. Orggiksest.
Suklaa-ajohommissa suosin pirkan halpoja patukoita, joita löytyy kolmea eriä ja joista keksitäytteinen kilohinnassa huokein. Myös S-ketjun diilaama Coop X-tra tummasuklaalevy on ehdottomasti investoimisen väärtti.
Toi “UTZ-sertifikaatti” noissa toki vähän epäilyttää, että onkohan tae niin minkäänsorttisesta pyrkimyksestä reiluuteen tai edes kohtuuteen. Suklaatipisnes nimittäin iha yhtä rouheeta ja suurimittaista riistopisnestä, ku kahvintuotantokin.
Heti, kun joku vinkkaa mulle takuuvarmalla maailmaa parantavan, alle 80 senttiä maksavan vegaanisen suklaatipatukin, jossa ei oo äklöttävää ja suutuntumaltaan vieraannuttavaa soijalesitiiniä, lupaan olla hämmentämättä yhtäkään yv-topsulia kokonaisen vuorokauden ajan.
Saakeli alkaa rahat loppumaan ja rupesin lueskelemaan ostoilmoja siinä mielessä että oliskoha jengillä tarpeita joihin pystyisin vastaamaan. Mut aika huanosti kukaan mitään haluu ylipäätään ostaa. Onko se tää vuodenaika vai alkaako muiltaki rahat loppumaan.