Eettiset valinnat, ympäristötietoisuus jne. pyöräilevän kuluttajan näkökulmasta

Pyrin ajamaan aina työmatkat max 10 km pyörällä ja näin on ollut yli 10 vuotta. 2011 hankittu Karate Monkey on ollut useimmin kulkineena.

Autolla käydään kaupassa ja jälkikasvu käy koulussa. Itse käytän autoa eniten talvikaudella laskettelemaan menemiseen 8 km päähän. Tämä vähän harmittaa, kun tulee käytyä muutaman kerran viikossa. Laskettelu on vähän sellainen harrastus, etten siitä helposti luopuisi. Mietin sähköpyörää ensimmäistä kertaa auton korvikkeena, mutta se oli lyhyt hetki. Mennään usein pojan kanssa yhdessä laskettelemaan, joten yhdellä sähköpyörällä ei pääsisi. Muuten on helposti useitakin päiviä, etten aja autolla.Sähköpyörän hankinta tarkoittaisi helposti myös sitä, että korvaisin työmatkapyöräilyn sähköpyörällä ajamisella.

Ennen kävin aina töissä suihkussa työmatkan jälkeen. Se oli kätevää, kun oli kaapissa työvaatteet. Nyt ajan työvaatteissa. Talvella mukana vaihtopaidat. Keväästä syksyyn pystyy ajamaan kauluspaidallakin siististi töihin.

Autoa tulee käytettyä, mutta sen käyttöä on pyritty vähentämään. Pitäisi taas alkaa tilata ruokaostokset kotiinkuljetuksella. Hemmentin kätevää se.

Se on kyllä jännä, että tällaisenkin modernin elämän haasteen ratkaisemisessa suorituskyky on se kulma, jolla sitä pyöräilyä pitää tarjota vaihtoehdoksi.

Kyllä mä ennemmin näkisin, että pyöräilyä vois tarjoilla leppoistamisen näkökulmasta: hymyileviä grantpetersenejä kaikessa rauhassa, selkä pystyssä, rullailemassa askareihinsa aamuauringossa, sloganina vaikka ”enemmän aikaa itsellesi”.

16 Likes

autoilu: huonot puolet huonoilla kääntöpuolilla.

1 Like

Tästä on helppo olla samaa mieltä. Pystyasentopyörät on erityisesti lyhyillä matkoilla ihan verrattomia. Jollain muutamien kilsojen matkoilla urbaanissa ympäristössä ne ei edes ole juurikaan hitaampia kuin suorituspyörät. Ajan lukumääräisesti suurimman osan ajoistani nykyisin sellaisella, kun se on mukavampi kuin Sutra. Sutralla tulee kilsoja enemmän, mutta ajokerrat on paljon harvemmassa.

1 Like

Onko jossain tosiaan suositeltu lyhyille työmatkoille pyörää suorituskyky edellä? Omakin pointtini oli lähinnä siinä, ettei minkään uuden pyörän ostaminen ole ympäristönäkökulmasta huono asia, jos se vähentää autoilua.

Itellä oli aiemmin reilu 3 kilometrin työmatka ja totesin vanhan pappapyörän olevan yli 90 % vuodesta nopein ja mukavin vaihtoehto, kun pyörää pystyi molemmissa päissä säilyttämään taivasalla suoraan oven edessä. Vaihtoehtoina olleet gravel- ja maastopyörät olisi ensin pitänyt kaivaa pyörävarastosta ja lisäksi lukita hieman kauemmaksi etuovesta rungostaan kiinni. Lokarit, dynamovalot ja tarakat löytyi toki jälkimmäisistäkin eli puhtaita suorituspyöriä ne eivät olleet.

En seuraa mitään mainontaa tai markkinointia kovinkaan tietoisesti, enkä ole pyörinyt pyöräkaupoissakaan tässä uutta pyörää ostamassa, niin en osaa ihan suoraan vastata. Ehkä kysymys on enemmänkin siitä, että pyöriä ei juurikaan tarjota vastaamaan arkisiin tarpeisiin, vaan vapaa-ajan harrastevälineiksi, joilla voi sitten hoitaa niitä oikeasti tarpeellisiakin liikkumisia. Kuten tuossa yllä kertoiltiin, työmatkapyöriksi hankitaan sitten gravel- ja hybridipyöriä, joilla ”voi ajaa pidemmällekin”.

Tämä kaikki on toki sinällään aivan hyvä, mutta vetoaa vain tietyntyyppisiin ihmisiin ja pyörätkin ovat sitten sen arkiliikkumisen osalta kompromisseja.

2 Likes

Kyllä tuossa omassa kuvailemassani kuplassa ne gravel- ja hybridipyörät on hankittu ennen kaikkea arkikäyttöä silmällä pitäen ja niihin on järjestäen lyöty kiinni kaikenlaista arkikäyttöä helpottavaa lisävarustetta. En esim. tunne ketään, kuka pyöräilisi arkimatkat ilman lokareita ja tarakoita. Sen muutaman kilometrin työmatkan lisäksi niillä käydään viikoittain hieman kauempana kavereilla, muissa harrastuksissa, Ikeassa ja kesäisin parin kymmenen kilometrin päässä mökillä. Ainakin itseni on hieman vaikea nähdä, miten pystyasentopyörä palvelisi tuollaista arkea tavanomaista joustamatonta hybridiä paremmin ainakaan täällä Tampereen kuplassa. Niille jotka pyöräilyä kuplassani harrastavat, on se lähinnä sosiaalista retkeilyä ja käytännössä ainoa syy, jos droppitankoon on päädytty.

Toki tunnen monia, jotka ajelevat Jopoilla, sekä mummo- ja pappapyörillä, mutta en tunne ketään, kuka sellaisen olisi työsuhdepyöränä hankkinut, sillä niiden saatavuus on käytettynä hyvä eikä kymmeniä vuosia vanhoinakaan niiden käyttöarvo ole merkittävästi uutta huonompi. Pääsääntöisesti noilla ajellaan kuitenkin max. 5 km matkoja. Näkisin tässä kuitenkin myös sellaisen tekijän, että Suomessa infraa ei oikein ole suunniteltu ja talvikunnossapidetty siitä näkökulmasta, että pystyasentopyörillä olisi mielekästä elää arkea, jos liikkuu päivittäin hieman isommalla säteellä.

Kyllä moni suositeltu työmatkapyörä vaatii polkijaltaan suorituskykyä ;).

No tätä kuvailemaasi väkeä ei taida enää tarvitakaan houkutella vaihtamaan autoa pyörään niillä lyhyillä matkoilla?

Tunnetko ihmisiä, jotka autoilevat lyhyitä matkoja? Mitä sellaista auto tarjoaa heille, että he valitsevat mieluummin sen kuin pyörän, sähköpotkulaudan tai julkisen liikenteen?

Niin siis nuo kuvailemani henkilöt ovat sellaisia, jotka aiemmin kulkivat sen 5 km treenimatkan kahdesti viikossa autolla ja nyt laadukkaamman fillarin myötä useammin pyörällä. Autoilua ei kukaan kuitenkaan ole kokonaan lopettanut vaan kynnys pyörän valitsemiseksi on madaltunut.

Totta kai tunnen ihmisiä, jotka autoilevat lyhyitäkin matkoja. Uskon, että he valitsevat auton samasta syystä kuin monet valitsevat pyörän - koska se on joko nopeampi, helpompi tai mukavampi tapa edetä haluttu matka.

5 Likes

Käsi ylös, kuka olis osannu 10 vuotta sitten arvata tällaisen toteamuksen foorumilla?

10 Likes

En kyllä olisi uskonut edes itsestäni. Kymmenen vuotta sitten ei ollut yhdessäkään pyörässäni lokareita. Työpaikan sosiaalitilan lattia oli sen mukainen, kun kuraisilla vaatteilla asteli sisään. Nyt mietin jopa ketjusuojusta.

Erittäin hyvin kiteytetty tuosta markkinointivinkkelistä.

Entä jos satut olemaan ajatusmaailmaltasi kylmyyteen ja harmauteen kielteisesti suhtautuva henkilö, mutta jo terveydellisistä syistä pihalle liikkumaan olisi myös talviaikaan vääntäydyttävä päivittäin? Polje töihin ja voit hyvillä mielin illalla vösöttää sohvalla, lukea kirjaa, katsoa futista ja syödä piparia

2 Likes

Voisin kuvitella, että myös ne pyöräilyä entuudestaan harrastavien henkilöiden n+1-työsuhdepyörät, joilla ei varsinaisesti maailmaa paranneta, hankitaan suoraan Canyonin tms. nettikaupoista eikä niiden osuus työmatkapyörien kokonaismarkkinasta siksi näy kivijalassa.

Toki tuo riippuu myös kivijalkaliikkeen segmentoinnista, valikoimista ja hinnoittelusta. Erilaisista some-yhteyksistä päätelleen esim. Signaturelta menee Exploroa työsuhdepyöriksi.

Olin vielä alkuvuonna töissä yrityksessä jossa on noin 500-600 työntekijää ja jossa oli noin vuoden verran ollut työsuhdepyöräetu käytössä. Pyörätelineanalyysin perusteella työsuhdepyöräedun myötä eniten lisääntynyt pyöräsegmentti oli sähkö-hybridit. Suurin osa näistä oli Canyonin valmistamia ja suurin osa niiden omistajista oli keski-ikäisiä naisia. Tietysti sähköpyörien lisääntyminen nyt muutenkin helpommin havaittavissa, kuin uusien perushybridien bongaaminen, joten analyysini voi olla virheellinen. Lähtökohtaisesti sanoisin kuitenkin, että edun myötä jengi ostaa kalliimpia pyöriä ja kalliimpi hybridi/kaupunkipyörä on yhdeksän kertaa kymmenestä sähköpyörä.

Mitä nyt muiden pyöräilyä harrastavien kanssa juttelin, niin en ainakaan työsuhdepyöräedun ensimmäisenä vuotena huomannut mitään valtavaa n+1 kiimaa, sillä suurella osalla vaikutti olevan talli ns. Kunnossa. Tietysti tämä on nyt pelkkää mutuilua ja ns. Harrastuspyöriä näkee harvoin pyörätelineessä.

Ja jos sillä nyt on jotain merkitystä niin kyseinen työpaikka sijaitsee noin 4,5 km Turun ydinkeskustasta ja sinne on ihan ok yhteydet julkisilla + sähköpotkulaudoilla.

Äkkiseltään googlattuna Vapaus näyttää olevan ainoa työsuhdepyöräfirma, jolla on myös jonkinnäköinen valikoima käytettyjä työsuhdepyöriä. Pääsääntöisesti työsuhdepyörän hankkiminen näyttäisi tarkoittavan uuden pyörän hankkimista.

Tähän todennäköisesti tulee muutos parissa vuodessa. Yleensä näitä pyöriä leasataan esim 100€/kk sopimuksella ja sopimuksen pituus määrittyy pyörän hinnan mukaan. Sitten kun sopimus päättyy niin asiakas voi joko ostaa pyörän itelleen pienellä summalla tai jättää sen leasing firmalle. Nyt leasing firmoilla on lähinnä keskeytyneiden sopimusten sekä lyhyiden sopimusten pyöriä myytävänä vähän käytettynä.

Todennäköisesti tulevaisuudessa leasing firmat joko myy niitä pyöriä liikkeille tai suoraan asiakkaille jatkokäyttöön, ehkä seuraavalle henkilölle työsuhdepyöräksi.

Eikö sama koske teräitä?

Koskee, mutta vähemmässä määrin, koska tuottajia on paljon enemmän. Toki ihan hiton suuri osa globaalista teräksen tuotannosta tulee Kiinasta.

Tää liittyy hyvin kursorisesti aiheeseen mutta ehkä kuitenkin sen verran että kehtaa linkata. Tosi kiinnostava kirjotus kyllä.

1 Like