Olisihan. Asiaa on mietitty ja fillarin kohdalla tehty päätös, että se on tarpeellinen hankinta, mutta mallin ja materiaalien kanssa halutaan välttää ympäristösikailua.
Varmasti moni haksahtaa siihen lankaan, että jos ostetaan kaikkea entiseen malliin mutta eko-merkkisenä. Ja tämä siis käytännön tekemisen tasolla – ihanteeksihan jokainen osaa sanoa kulutuksen vähentämisen.
Kysymykseen voisi siltikin vastata, ellei halua tarjota märkää rättiä tyypille, jonka pyrkimyksen suunta oli kuitenkin oikea. Vastauksen oheen voi tietenkin ujuttaa näkökulmaa, että alsaa ja hiilaria vertaillessa ympäristöystävällisin vaihtoehto on jättää ei-ehdottoman-tarpeellinen hankinta tekemättä ja toiseksi paras on hankkia käytetty kulkupeli.
Juu, tämä oli sulta ihan asianmukainen huomautus alunperinkin ja hiffasin sen kyllä, mutta siitä vain lähti ajatus sitten kehittymään eri suuntaan, kun sanavalinnat siihen mahdollisuuden tarjosi.
Toisiksiparas olisi lienee jotakin ei uutena ostettua, helposti korjattavaa ja hyvin pitkäikäistä, ehkä jopa kierrätettävää. Kuitu ei mun käsittääkseni tikkaa näitä bokseja.
Käytetyn viimevuoden mallin ostaminen ei muuten ole juuri sen ekologisempaa, kuin uudenkaan. Ei se espoolainen lääkärisetä montaa vuotta putkeen uutta tän vuoden mallin kuitupyörää varmaan osta, jos ne vanhat ei mee kuin kuumille kiville ilmastosyyllisyydentunnossaan kierivien kuluttajien keskuudessa.
Ja joo tarkoitin jotain ysärimaasturia tossa ylimpänä.
E: tän oli tarkotus olla reply tohon Lumikon aiempaan mut emt mokaan aina nämä hemmettilöine
Ei välttämättä olekaan, jos käytettyjen tuotteiden markkinat ruokkii uusien tuottamista. Mutta jos myyjä ei hanki tilalle sitä tän vuoden mallia, vaan ainoastaan myy tarpeettoman esineen pois, niin käytetty viime vuoden malli ei mun mielestä ole sen paskempi ostos kuin käytetty ysäripyörä.
Kivasti läikkyy keskustelu. Tattis kaikille jotka edes yritti vastata alkuperäiseen kysymykseen!
Näkökulmat huomioitu.
Olishan se helkkarin kustannustehokas ja ekologinen vaihtoehto jättää eurot tilille ja yrittää nauttia vaan nykyisistä harrastusvälineistä.
Mahdollisesti tuun kuitenkin jonkun ostoksen tekemään materialistisia tarpeita tyydyttämään. Kattoo nyt miten käy.
Eihän toi pyöräetukaan varsinaisesti muuta ole kuin osamaksu pienellä alelapulla, eli toisin sanoen nokkelasti lobattu tapa ohjata kuluttajaa kuluttamaan. Mullakaan pyörä ei todellakaan korvaisi yksityisautoilua, vaan tulisi vaan vapaa-ajan puuhasteluun. Tätäkin “tukea” pitäisi varmaan ohjata jotenkin ympäristön kannalta fiksumpaa suuntaan. Tai emmää tiiä. Vaikeita asioita, kun erehtyy ajattelemaan.
Ihan vaan harrastamiseen ostetuista pyöristä tulee mieleen vaikutuksensa kansanterveyteen. Liikkumattomuus aiheuttaa vuosittain useamman miljardin kustannukset, joka on toki vain rahaa, mutta miten mahtaa jakautua siihen käytetyn rahan ympäristövaikutukset, eli paljonko resursseja käytetään ja päästöjä aiheutetaan liikkumattomuuden hoidon vuoksi. Toki parempi on hoitaa se liikkumisensakin ostelematta turhaa sälää mutta niin.
Pyöräliikkeessä työskentelevänä heittäisin arviolta että alle kolmasosa niistä myynneistä mitä olen ite seurannut. Oman kokemuksen mukaan suurin osuus kaikista työsyhdepyörä asiakkaista päivittää sen yli kymmenen vuotta vanhan tunturin/helkaman johonkin modernimpaan kevyemmin rullaavaan hybridiin tai graveliin.
Hiilarin kanssa ollaan kuin ollaankin näköjään tehty myös innovaatioita.
Fusion fiberista kerrotaan ainakin TM:n artikkelissa.
Aiheen äärelle johdatteli artikkeli Guerrilla Gravityn uudesta rungosta, jossa käytetään samaa matskua.
Täähän ei poista nykyisellä menetelmällä tehtyjen runkojen ongelmia, mutta ehkä jollain aikavälillä hiilarirungotkin on kierrätettäviä.
Tosin noissakin se kierrätettävä kuitu on sitten semmoista silppua, ettei siitä uutta vannetta tai vastaavaa voi tehdä vaan vain jotain vähemmän vaativaa pientä, jossa ei oo kuitujen pituuksilla ja suunnilla väliä.
(Pitää tässä säikeessä varmaan varmuuden vuoksi vielä pahoitella CyclingTipsiin viittaamistakin, toivottavasti lafkan entinen jengi saa uuden mediansa pystyyn mahdollisimman nopeasti.)
Miksihän se uudenkarhea graveli sitten lopulta koetaan niin paljon kevyemmin rullaavaksi, kuin kymmenen vuotta vanha pyörä? En näe ympäristötietoisuuden kannalta kyllä juuri eroa sen välillä, että ostetaan uusi kuitu harrastetykki vs. että ostetaan uusi kommuutteri sen takia että vanhasta on tyyliin löystynyt satulan pultti ja jarrupalat jääneet laahaamaan…
Olin kirjoittanu vähä epäselvästi. Tarkotin siis että suurin osa seuraamistani kaikista työsuhdepyörien myynneistä on ollut sitä että päivitetään se arkinen kulkupeli tälle vuosikymmenelle. Päivitin tohon aiempaan postaukseen lauseet selkeämmiksi.
Sun ekaan kysymykseen esimerkki mikä on aika yleinen asiakas: jos vertaa kolmivaihteista kaupunkipyörää moderniin hybridiin jonka budjetti on kaksin-kolminkertainen siihen aiempaan pyörään niin onhan niissä ajettavuudessa eroa.
Tottakai on useita tapauksia missä asiakkaalla on jo hyvä pyörä joka olisi sopiva hänen tarpeisiin mutta silti haluaa päivittää. Ite en tykkää siitä henkilökohtaisesti, mutta siksi mä olenkin huollon puolella kun se on lähempänä omia arvoja kuin myyminen. Ainakin toivon että jo se päivittämisen ilo ja hämäys että kun nyt on “parempi” pyörä aiheuttais tsemppiä et asiakas pystyis ajaa enemmän kun vanhalla ja korvais enemmän saastuttavempia liikennemuotoja. Kuinka paljon sit niitä pitää korvata että pääsee plussan puolelle nii en tiiä.
En näe itekkää suurta eroa uuden harrastepyörän tai kommuutterin tarpeettomassa ostossa, mutta ymmärrän kyllä kun ihmiset tykkää päivitellä pyöriä samalla tavalla kuin esimerkiksi teknologiaa tai vaikka vaatteita.
Renkaista ja aerosta asennosta + vaatetuksesta se kevyt kulkeminen oikeasti syntyy. Syyt miksi jengi haluaa gravel-pyörän lukkopolkimilla arkikäyttöön liittyy enempi uskomuksiin ja muotiin kuin siihen, että työmatka oikeasti* sujuisi nopeammin tai vähemmällä vaivalla.
*Havaittavissa ilman Stravaa tai sekuntikellon syynäystä ja sykemittaria.
Jos työmatka nyt olis vaikka 10 km, niin nostamalla työmatkan keskarin 20 km/h:sta 25 km/h:iin, siinä säästyy kuusi minuuttia. Ehtiikö siinä ajassa kuoriutua trikoista ja käydä suihkussa?
Mun työmatka on 17,5-xx km, reitistä riippuen. Suihkussakäynnin tarpeeseen ei vaikuta käyetyt vaatteet ja pyörä. Joka tapauksessa pitää. Oon kellottanu aikoja ja kuoriutuminen, vaatteiden ripsustus kuivauskaappiin + suihku + työvaatteisiin pukeutuminen ottaa kokonaisuudessaan 10-12 min.
Ja mulla on sentään tonne puoliselkään pitkä letti, joka pesu ja ei kovin huolellinen kuivaus ja nutturalle vetäminen sisältyy tohon.
Nopeammalla kalustolla säästän tolla matkalla ton koko pesu/vaatteenvaihtoajan.
Oon sen myös kytännössä testannut. Täpärillä meen joskus jos haluaa polkuja kotiin, toisinaan fiksillä, enimmäkseen gravelilla.
Ihan kunnioitettavaa hyötyliikkumista. Ehkä olis silti vähän turhan kunnianhimoista lähteä lisäämään työmatkapyöräilijöiden määrää siitä ryhmästä, jonka työmatka on noinkin pitkä.
no joo. Onneks ei oo itellekkään ihan pakkorako. Kesäaikaan jaksaa ajaa päivittäinkin, mut kyllä nyt on pari viikkoa jo menny silleen 2-3x/viikko ja loput etänä.
Tilastojen mukaan Suomessa suunnilleen puolet matkoista on alle 7 km pitkiä, mutta jo 3 km pitkistä matkoista yli puolet tehdään henkilöautolla. 3-7 kilometriä pitkistä matkoista vain 7 % tehdään pyörällä. Tuo huomioiden olen ainakin itse iloinen jokaisesta hiilikuituisestakin työmatkapyörästä, joka saa omistajansa vähentämään auton käyttöä. Jotenkin itse olen kuitenkin kuvitellut, että hiilikuitupyöriä hankkivat lähinnä harrastajat pidemmille matkoille ja niistä valtaosa tilataan suoraan rotkolta tai muusta nettikaupasta.
Omassa 30-vuotiaiden toimistotyöläisten kuplassani noihin 3-7 km työmatkoihin on työsuhdepyörinä hankittu teräksisiä ja aluminiisia gravel- ja hybridipyöriä sillä ajatuksella, että niillä on mukava pyöräillä aiempaa hieman pidempääkin matkaa silloin, kun huvittaa. Käytännössä kaikki pyöränsä päivittäneet ovat lisänneet pyöräilyä ihan arkimatkoilla sen verran, että jo vuodessa autolla on jäänyt ajamatta useita satoja kilometrejä. Sää on ollut vähemmän rajoittava tekijä kuin ennen ja kynnys pyöräillä pidempiä matkoja on madaltunut.
Mulla on työmatka samaa luokkaa. Yritän mennä aina pyörällä, koska ajanpuutteen takia työmatkat on 90% mun pyöräilyharrastuksesta.
Mutta ei oo tullu mieleenkään että kävisin suihkussa ennen töitä, enkä kyllä keksi miksi kotonakaan. Yleensä mulle riittää suihku 2krt/vko kun käyn kuntosalilla, siinä tulee jotenkin paljon pahemmanhajuista hikeä.