80km brevet?
Ainii näis oli joku alarajasetti vai? Sori offtopicista.
timoma - 15:08, 4.4.2015 » (pitää tarkistaa saako Fiskarsista tuolloin lounasta vaiko vaan kallista listaruokaa.Ehkä tiesitkin, mutta fiskarsissa on ainakin cafe antique, jossa ei niin kallista keittolounasta tarjolla, jos on huomenna auki. Ne inkoon hiekkatiet on ihan ok kunnossa, mitä nyt vähän reikiä.
Ite oon nyt perniössä palailemassa nelisatasella, taalintehtaalta.
OK, joo. Taitaa vaan nuo lounaat olla vähän kortilla näin pääsiäisenä. AInakaan Wärdshusissa ei vissiin ole lounaspöytää katettuna. Taitaa olla viisainta syödä Karjaalla jos lounasta mielitään.
Tsemiä loppumatkalle.
Mites meni itse kullakin, matkakertomuksia jakaa? Kelit ainakin oli huippuhienot koko päivän.
Me ajettiin jäsen grepin kanssa tolleen. Itsellä matkaa tuli kaikkiaan 233 km ja aikaa kului aika tarkkaan 13 tuntia joista 10 tuntia pyörän päällä. Grepillä tais jäädä tuosta 20 kilsaa vähemmälle kun poimin hänet matkalta mukaan.
Taukoja pidettiin lähinnä auki olevien paikkojen mukaan, eli Inkoossa (60km), Karjaalla (100km), Fiskarsissa (120km), lohjalla (160km) ja Veikkolassa (200km). Plus pari photo opp/kusi/vaatteidenvaihtopaussia siellä jossakin. Kaiken kaikkiaan aivan hyvä reissu, vaikka tuo Fiskars-Karjalohja väli aina vetääkin vähän vakavaksi. Itse vaihteilla ja grep sinkulana, joten noissa nyppylöissä koetun eeppisyyden aste varmaan on hieman eri meillä kahdella.
Hyvä meno.Single ei bonkkaa.
Kiitos vielä, timoma! Olipas mainio 1. brevetti kun ei tarvinnut olla huolissaan suunnistuksesta tai paikallistuntemuksesta.
Reitti oli tosi hyvä.
(Minulle vieläpä nostalginenkin, monia reitin teistä on erilaisissa elämäntilanteissa tullut pöristeltyä, ja samoja teitä uudelleen polkiessa unohtuneita muistoja ja tunnelmia ehti vahvasti nousta mieleen.)
Oma voittamaton kuntotasoni ei ehkä ollutkaan ihan niin huikea kuin uhmakkaasti olin luullut. Hyvä muistutus siitä että elämyksen- ja kilometrinnälkäisen nautiskelijankin on hyvä hoivailla ja kohotella sitä kuntoaan - ehkä jopa keskivartalon ja käsien lihaksia että paketti pysyisi paremmin kasassa pitemmissä ylämäissä putkelta runtatessa eikä tiukan tarkka ohjaileminen routakuoppia väistellessä väsyttäisi käsiä.
Pääsin siis voimiini nähden ajamaan täysii. Länsi-Uudenmaan pikkuteiden terävät mäet kasvattivat luonnetta ihan terveellisesti.
Vaihdemaantiehärvelilläni olisi saattanut olla osin helpompaa mutta lievästi epäsopivan koon takia vierastin ajatusta näin pitkästä päivästä sen selässä. Lisäksi olisin todennäköisesti vauhdin hurmassa ajanut itseltäni jalat alta 
Olihan tämä minulle vasta ensimmäinen yli 200 km / pv ylipäänsä ja myöskin pisin yhden päivän aikana pyörän selässä vietetty aika. Siihen nähden meni oikein hyvin.
Vähän saatoin taukomässyillä ehkä turhankin runsaasti hakea lisäpotkua vauhdinpitoon: välillä tuntui toimivan, välilllä aistin että liika tosiaan voi olla liikaa. Vieläkään ei ole nälkä.
13 tunnin aikaraja on tiukempi kuin arvasinkaan, vaikka reitti saatinkin läpi hyvine taukoineen 12 tunnissa, paljolti hyvän aurinkokansipaikkani ansiosta 
http://sspr.com/wp-content/uploads//2012/02/facebook-thumb-150x150.jpg
Mä ajoin sunnuntaina jotakuinkin näin, eli samoilla suunnilla. Liikkeelle Töölöstä ennen puoli kaheksaa. Kevyen räntäsateen saattelemana. Olisin kai väistänyt sen, jos olisin lähtenyt aiemmin, ehkä. Sadetta riitti useammaksi tunniksi, välillä aika sakeanakin, mutta reippaimillaan niin lumena, ettei sadevaatteita tarvinut pukea lainkaan, ei tullut ajopaidan ja aluskerrastojen läpi kun kertyi hiutaleina paidalle. Hanskat vaihdoin, jossain Kirkkonummella ehkäpä, rapumallisiin.
Reitti kulki niitä rannikon pikkuteitä Tammisaareen, jossa pullakahvitauko. Vähä huonosti oli tietenkään juurikaan palveluita tarjolla tuollaisena päivänä, mutta oli kuitenkin. Kävin koukkaamassa ennen Perniötä myös sen sivutien, josta timoma aikasemmin täälä vinkkasi. Ihan kelpokuosissa se sorapätkäkin, vaikka vähän tahmea luonnollisesti, kuten noi aikaisemmatkin. Viihdyin.
Taalintehtaalle Vestlaxin kautta, eli pienempää tietä. Portside-pizzeriassa ateriointia ja jonkun lännestä kaartavan pikkutien kautta takaisinpäin. Nättejä paikkoja, ränsistynyttä ja hylättyä, ja toisaalta komeita kartanoita. Niitä tuon alueen pieniä kivitönöjä pikkuteidenkin varsilla, samanlaisia kuin sielä Taalintehtaan rannassa. Tehty jostain kuonatiilestä, joissa on osassa lasitettua muistuttava pinta.
Perniössä jälkkärikahvit, valot päälle ja sitä timoman mainitsemaa pienehköä tietä Kiskoon, josta 186:tta Mustioon ja siitä Lappersin-/Evitskogintielle. Virkkalasta otin bensapumpulta nollakuitin muistoksi. Jossain soratiellä napsahti pinna poikki, ja saattoihan sen arvata, että ajamisen jatkaminen katkoisi toisenkin. Ja kolmannen ja neljännen. Kesti kuitenkin ilman huolenpitoa kotiin asti, piti vain pitää askeleet vähän kevyempinä. Pääsipä jalat vähemmällä kun eivät olleet heikoin lenkki. Vajaa 21 tuntia olin matkalla.
Tykkäsin. Tossa räpsyjä.
Chapeau!
Näyttää muuten hauskalta reitiltä. Tuo Kemiönsaaren suunta on itseäkin kiinnostellut. Pitää kattoa jos saisin sommiteltua noita reittejä jollekin tulevalle lenkille.
Tulen taas hämmästelemään Suikkarin pitkäkestoisuutta. Pysähdyitkö siis kolmesti reilun 400 kilsan brevetillä? Yhdet pullakahvit, pitsaa lounaaksi ja jälkkärikahvit? Ja tietenkin evästä tien päällä ja vauhdista.
Jos näin, niin aikamoista. Pitää opetella tuo.
mahti meno, chapeau taas kaikille!
Erik - 10:28, 7.4.2015 » Pysähdyitkö siis kolmesti reilun 400 kilsan brevetillä? Yhdet pullakahvit, pitsaa lounaaksi ja jälkkärikahvit? Ja tietenkin evästä tien päällä ja vauhdista.Näin kyllä, evästä oli riittävästi. Kuselle pysähdyin, niin että laskin oikean jalan maahan ja siitä sitten pyörän päällä seisten.
Palautan aiheen oikeaan topicciin, koska tää liittyy vahvasti.
SuicideHub - 11:10, 7.4.2015 »Mulla meni aika pitkään, että pääsin yli "sadan kilsan tylsistymisestä," eli siitä että about satasen jälkeen ajaminen alkoi henkisesti tuntua puuduttavalta. Aikansa kun noita pidempiä lenkkejä ajelin, niin se meni ohi ja nyt ei tunnu vanne kiristävän useamman satasen jälkeenkään. Reittivalinnat vaikuttaa paljon, eli syrjäisillä pikkuteillä on enemmän virikkeitä.vanttera - 11:02, 7.4.2015 » Kiinnostais tietää mitä SuicideHub tekee ajon aikana? Siis miten saa ajatukset pidettyä aisoissa.Ei ole mitään keinoja. Ehkä on tarpeeksi tyhjä pää, ja siinähän sitä ehtii käydä läpi. Kattelen maisemia ja nautin. Enkä mä mitenkään erityisen pitkiä pätkiä aja, noin niinku muihin brevettejä yms. harrastaneisiin verrattuna.
Ite viihdytän itseäni välillä laskemalla aikaa seuraavaan risteykseen jäljellä olevan matkan ja keskinopeuden avulla. Silleen hyvä, että se helpottaa suunnistamista.
Maastopyörähommissa ei tule aika pitkäksi. Suosittelen vaihtoehdoksi.
En ole ajanut nelisatasia mutta en ole pidemmillä lenkeillä koskaan huomannut että tulisi varsinaisesti tylsää.
Sen sijaan useamman peräkkäisen ajopäivän jälkeen voi tulla vähän tätä
Kare_Eskola - 12:28, 7.4.2015 » Maastopyörähommissa ei tule matka pitkäksi. Suosittelen vaihtoehdoksi.Korjasin. Tirsk.
Joo niin tota Tour de Tampereen pitkä matka on tänä vuonna vaan 300. Maastoa siis.