Teen tälle pyörälle AMA:n, sillä vaikka on vain markettipyörä (tai ehkä juuri siksi), niin tästä oli itselleni suurta hyötyä ja iloa viime vuonna.
Land Cruiser MTB 2601-1SP
runko: jotain brutaalihkoa terästä
satula: ihana sohva
satulatolppa: alumiinia, säädettävissä
kiekot: 26", irtokuulanavat
renkaat: 559/47 (ellen väärin muista) tanwallit
kammet: fauberia
jarru: JALKAJARRU
Stongassa oleva möykky on jalkapumppu, ja satulan alla muovipussissa kaksi varasisuria. Työkalut, eli pari jakaria, ruuvari ja paikkasarja, taas juomapullotelineessä.
…
Syy sille, että hankin tämän pyörän ja sille, etten ole paljoa foorumilla ollut, on sama. Viime vuoden heinäkuussa lähdin puoleksi vuodeksi tekemään kenttätutkimusta Papua-Uuteen-Guineaan. Tarkoituksena oli perehtyä luonnon hyödykkeistämisen, ja erityisesti kaupallisen maatalouden, ja valtionmuodostuksen väliseen yhteyteen Uuden-Britannian saarella, Pomion piirikunnassa. Pomio on Itä-Uuden-Britanninan maakunnan maantieteellisesti suurin, harvoiten asuttu, väestöltään pienin ja köyhin piirikunta. Se on kuitenkin luonnonvaroiltaan rikas, ja sen vuoksi Pomiossa on jo pidempään ollut laajoja metsähakkuita ja vuodesta 2008 eteenpäin myös suuria öljypalmuhankkeita. Olen tehnyt aiemmin tutkimusta maakysymyksistä Itä-Pomion paikallishallintoalueella.
Aiemmin keskityin erityisesti (Cape Orfordin) mengenien kiertokaskiviljelyyn ja yhteisölliseen maankäyttöön sekä sen muutoksiin luonnonvarahankkeiden kontekstissa. Nyt menin jatkamaan samasta aihesta, mutta keskittyen erityisesti kaupalliseen maatalouteen, eli kaakaon ja öljypalmun viljelyyn. Mengenit ovat yksi Pomion ja Uuden-Britannian lukuisista kieliryhmistä, ja Cape Orfordin mengenit asuttavat noin kahdeksan kyläyhteisön aluetta Itä-Pomion eteläosissa. Tuo alue on itsellenikin kaikkein tutuinta. Mengenit, ja samaan kulttuuripiriin kuuluvat, mutta täysin eri kieltä puhuvat sulkat, asuvat myös yhdessä kyläyhteisössä aivan Itä-Pomion pohjoisrajalla, lähellä simbali ja malia -kieliä puhuvien ryhmien maita, jolla on myös uudehko ja suuri öljypalmuplantaasi. Plantaasin vaikutukset heijastuvat koko Itä-Pomion piirikuntaan, mutta erityisen voimakkaasti ne näkyvät tuossa kylässä. Tämän vuoksi päätin koittaa tehdä tutkimusta sielläkin.
Oikeastaan “kylä” on vähän harhaanjohtava käsite: kyse on hallinnollisesta, noin 500 asukkaan yheisöstä, joka on jakautunut useisiin pieniin kyliin, jotka ovat osin aika kaukana, eli useamman kilometrin päässä toisistaan. Koska tiet ovat plantaasin läheisyyden vuoksi verrattaen hyvässä kunnossa, on fillari kätevin tapa liikkua tuolla ja siksipä sijoitin 270 kinaa, eli n. 90 euroa polkupyörään. Koska tein tutkimusta myös etelämpänä olevissa yheisöissä, n. 60 kilometrin päässä plantaasilta, oli pyörästä apua myös tuon matkan taittamisessa.
Koska palasin vasta tiistaina, on mietteet vielä vähän sekavat, mutta ajattelin postailla tähän topiikkiin myöhemmin lisää juttua Itä-Pomiossa pyöräilystä. Näin alkuun nyt kuitenkin vain muutama kuva.
Land Cruiserin taustalla avautuva maisema on öljypalmuviljelmää. Kyse on varsinaisen plantaasin laajennuksesta tai satelliitista. Nämä laajennukset, kuten varsinainen plantaasikaan, eivät ole täysin ongelmattomia, ja niihin liittyy liuta maa- ja ympäristökysymyksiä. Lisää aiheesta toiste.
Kylän kookosviljelmiä. Aiemmin kookos oli Itä-Pomion tärkein rahakasvi, mutta 1990-luvulta lähtien sen hinta on ollut huono, eivätkä ostajat enää tule laivoillaan Pomioon. Ja vuoteen 2015 asti Pomio ei ollut tieyhteydessä Uuden-Britannian muihin osiin. Nykyiset öljypalmu- ja hakkuukysymykset liittyvät tähän, sillä niiden on toivottu parantavan alueen infraa. Tästäkin lisää myöhemmin.
Tarroja ei ollut messissä, mutta pakko oli vähän väriä tunnustaa 
Land Cruiseria sai vain yhdessä koossa, mutta se oli onneksi itselleni varsin sopiva