Nyt on kestänyt aika monta vuotta vastata @asb ille, mutta vastaan silti.
Pomiossa ei oikeastaan ole cargo-kultteja, mutta erityisesti Länsi-Pomiossa on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen uskonnollis-poliittinen liike nimeltä Kivung (tok pisiniksi “Kokous”, “Kokoontuminen”). Jos en väärin muista, liike sai alkunsa 1950- ja 1960-luvuilla, ja erityisesti Australian siirtomaahallinto kutsui sitä vähättelymielessä cargo-kultiksi. Kivung ei ole opiltaan ja ideologiltaan ihan samanlainen kuin eri puolilla Uutta-Guineaa ja Salomonsaaria syntyneet millenniaariset liikkeet, joihin osaan kuului ajatus, että liikkeen jäsenet saavat “cargoa”, eli varallisuutta, kun messiashahmo tai muutos saapuu. (Näissäkin liikkeissä “cargo” usein ei tarkoittanut vain länsimaisia hyödykkeitä, vaan tasaveroista asemaa suhteessa kolonisoiviin valtioihin, eli liikkeissä oli usein vahva anti-kolonialistinen puoli.)
Kivungin oppi on sekoitus kristinuskoa ja erityisesti Länsi-Pomiossa asuvien eteläisten mengenien rituaaliperinnettä ja esivanhempien kunnioitusta. Liikkeen perustaja ei ollut mengen, vaan tuli eri osasta Uutta-Britanniaa, mutta liike syntyi mengenien parissa. (Eri mengenin murteita ja kieliä puhuvat ovat taas syrjäisen Pomion suurin kieliryhmä.) Kivungilla on oma pyhä päivänsä (torstai) ja kymmenen käskyä, ja yksi keskeinen rituaali on kuolleiden esivanhempien kunnioitus.
Kivung on rituaaliperinteessään korostetun byrokraattinen. Esim. synneistä määrätään sakkoa ja tapahtumista tehdään raportit kolmena kappaleena: yksi paikalliselle järjestön edustukselle, yksi järjestön päämajaan ja yksi esivanhempien maan alla toimivalle hallitukselle. Liikkeen parissa tutkimusta tehnyt Andrew Lattas toteaa, että tämä on ollut ulkoa tuodun valtiojärjestelmän haltuunottoa. (Liike syntyi tosiaan siirtomaa-ajalla.) Nähdäkseni Lattas on tässä aivan oikeassa, semminkin kun Kivung on ollut todellinen poliittinen voima Pomiossa.
Kivung rahoitti ja rakennutti alueen ensimmäisen lukion, se on maksanut monen pomiolaisen koulutuksen, se rahoitti syrjäisen Pomion terveyskeskuksia ja vuodesta 1964, jolloin Papua-Uusi-Guinea sai itsenäistymistä edeltävän itsehallinnon, aina vuoteen 2002, Pomion kansanedustaja on ollut Kivungin jäsen. Kivung keräsi myös huomattavia määriä rahaa, joita se lähetti avustuksena, kun halla tuhosi satoja Uuden-Guinean ylängöillä ja kun taifuuni iski Pohjois-Australiaan.
Nähdäkseni olennaista Kivungissa on se, että kyse on pomiolaisten (erityisesti mengenien, mutta myös muiden pienten kieliryhmien) liikkeestä, joka on pitänyt syrjäseudun puolia—sekä siirtomaa-ajalla että Papua-Uuden-Guinean itsenäistyessä. Itä-Uusi-Britannian maakuntapääkaupungin ympärillä asuvat tolait ovat reilun 120 000 puhujan myötä yksi Papua-Uuden-Guinean suurimmista kieliryhmistä, heitä on huomattavasti enemmän kuin pomiolaisia ja koska he asuvat siirtomaa-aikaisen hallintokeskuksen ympäristössä, on heillä pitkät perinteet valtionhallinnossa toimimisesta. Tolait myös järjestäytyivät tehokkaasti ajamaan siirtomaavallan loppua. Koska he asuivat hallinto- ja kauppakeskusten tienoilla, ovat he myös suhteellisen menestyneitä kaupallisia pienviljelijöitä ja heidän asuttamansa alue on varakkaampa ja esim. infraltaan ja palveluiltaan kehittyneempää kuin syrjäinen ja köyhä Pomio.
Moni pomiolainen kokeekin jääneensä syrjään tai tulleensa syrjäytetyksi. Kivung on ollut ymmärtääkseni pomiolaisten omaehtoinen tapa järjestäytyä.
En ole itse kauheasti ollut Kivungin kera tekemisissä. Olen käynyt Keski-Pomiossa liikkeen keskuksessa ja saanut ystävällisen vastaanoton sekä keskustellut muutaman jäsenen kera. (Kivungin jäsenet, kuten pomiolaiset yleensä, ovat erittäin vieraanvaraisia ja kunnioittavia. Myös liikeeseen kuulumattomat pomiolaiset usein tähdentävät, että vaikka eivät syystä tai toisesta kuulu liikkeeseen tai ole sen kanssa samaa mieltä, arvostavat liikeen kunnioittavaa asennetta.)
Olen itse ollut enimmäkseen Itä-Pomiossa ja asunut Cape Orfordin murretta puhuvien mengenien isännöimänä ja heidän keskuudessaan Kivung ei koskaan ollut erityisen ollut merkittävä. Sen sijaan Itä-Pomion sulkaa ja tomoivea puhuvien ryhmien keskuudessa Kivungilla oli kannatusta, joskin se on viimeistään 2000-luvulla käsittääkseni hiipunut olemattomiin Itä-Pomiossa.
Mutta kuvassa näkyy Hoiyassa, eli pohoisimmassa tomoivea puhuvassa kylässä, oleva Kivungin pyhättö, jossa on Kivungin kymmenen käskyä -tunnus. Eli veistos, johon on kirjattu liikkeen käskyt. (En tunne niitä, mutta kuvasta näen sen verran, että ensimmäinen on usko yhteen ja ainoaan jumalaan.) Teksti on siis tok pisiniä ja “tenpela lo” tarkoittaa kymmentä käskyä.
Tämä liittyy tangentiaalisesti AMA-lantikkaani, sillä kun matkustin mengen-kylästä, jossa enimmäkseeen asuin, pohjoiseen lähelle öljypalmuplantaasia, fillaroin sulka- ja tomoive-kylien läpi ja siinä matkalla otin tuon kuvan. En valitettavasti ole noissa tomoive-kylissä juurikaan viettänyt aikaa ja tunnen ihan vain muutaman tomoiven puhujan, joten sen tarkemmin en tiedä Kivungista Itä-Pomiossa.
Tok pisiniksi rot bilong kago tarkoittaa kirjaimellisesti rahdin tietä, mutta sana rot voi tarkoittaa myös kuvainnollisemmin tapaa, oppia ja ideologiaa. Samaten kago voi tosiaan olla ihan vaan rahti tai matkatavarat, mutta sitä on käytetty myös käsitteellistämään varallisuus-, valta- ja kulttuurieroja, jolloin kago on viitannut laajemmin euroamerikkalaiseen vaurauteen ja elämäntapaa, ja sitä on verrattu käsitteeseen kastom, joka tok pisiniksi tarkoittaa kulttuuria, perinnettä ja rituaaliperinnettä. (Arkisempi tapa on tok pisiniksi pasin, englannin sanasta fashion.)