Tuommoisiin katkenneisiin pultteihin jotkut osaajat (en siis vielä minä) käyttävät hitsikonetta ja sytyttävät valokaaren pultin ja katkenneen kannan väliin, ja hetken loimottamisen jälkeen lyövät kosketuksen sitten kiinni. Pultti jämähtää katkenneeseen kantaan kiinni (se on siis reilusti ohuempi) ja sen avulla voi vääntää sen katkenneen pätkän irti, kun paketti on jäähtynyt. Joskus voimakas lämmittäminen aiheuttaa liitokseen liikettä, joka avaa sen. Myös isku auttaa. - Parempi kun yhdistää nuo molemmat.
Minulla oli Fordissa vetoakseleissa erilliset päätylaipat molemmissa päissä, ja laipat kiinni torx ruuveilla. Ne olivat siis yhteen menoon kiinni yli 20 vuotta, ennen kuin ne täytyi ensimmäisen kerran avata. Kaikki torx nokat alistuivat puolimetrisen vääntövarren ja kiinni jymähtäneiden pultien välissä. Kaikki. Kuumensin sitten jokaisen kannan erikseen pienellä kynätoholla, semmoisella parin euron hintaisella ja sytkärinkaasua käyttävällä pikkuvempeleellä, ja annoin vain jäähtyä uudestaan. Ideana oli vain nitkauttaa vähän sitä liitosta edestakaisin laajentamalla ja kutistamalla sitä. Samaan syssyyn ostin itselleni iskumeisselin. Se on halpa esine, maksaa kympistä kahteen. Sillä sitten jokainen noista pulteista aukesi aivan suoraan, yhdellä lyömisellä ja mikään niistä ei edes katkennut. Pultteja oli 10 / laippa ja niitä oli siten yhteensä 40 kappaletta. Lyömiseen käytin kovaksi karkaistua kilon painoista lyhytvartista vasaraa, moskaa. Sillä tulee kunnon impulssi iskumeisselin päähän. Iskumeisseli on siis esine, joka muuttaa umpimetallisen kahvansa sisällä päädyn suunnasta tulevan raskaan lyönnin pyörähtäväksi liikkeeksi, ja laitteen voima on aivan perkeleellinen. Tuo plus tarpeeksi raskas vasara, niin tuo kyllä vääntää auki pahankin kohteen.
http://www.biltema.fi/osteri/data/webpics_all/Web%20images%20Sorted/12/huge/12-847_h.jpg
Tuossa on tuon mustan hylsyn alla siis neliökanta, ja siihen voi laittaa joko hylsyn tai palapitimen ja sitä kautta sitten kiinni mitä vain.
Tuure
-.-
Tarviiko edes sanoakaan, että laitoin sitten pulteihin alumiinitahnaa, kun kokosin ne akselit uudestaan autoon ? Momenttiin kiristetyt laipat ovat nyt pyörineet alla 3 vuotta, ja eivät ole myöskään edes löystyneet sinä aikana. Vaihdoin lisäksi niistä akseleista pyörimissuunnat, niin nyt vetonivelistä ovat paineen ja kulutuksen alla toiset vastakkaiset pinnat niiden nivelten sisältä. Nivelen täytyy tietenkin olla rakenteeltaan täysin symmetrinen, että näin voi tehdä.
Jälki editti… meikäläisen syntilista on niin pitkä, ettei sitä voi alkaa edes tunnustamaan. Ainoa asia mitä voi tehdä, on yrittää ottaa edes opikseen. Pari neuvoa nyt kuitenkin tähän aiheeseen liittyen:
-
Älä pura tarpeettomasti ja uteliaisuuttasi mitään toimivaa konetta. Osat menevät aina hiukan eri asentoihin, ja ne kuluvat sitten uudessa asennossaan taas aivan tarpeettomasti. Ei siis koskaan uteliaisuudesta, kyllä maailmassa oikeaakin korjattavaa riittää ihan tarpeeksi.
-
Älä pura liikaa kerralla. Jos käyttää järkeä, ja käyttää sitä nimen omaan etukäteen, niin minkä tahansa projektin voi purkaa ja jaotella pienempiin osiin. Hölmöin teko on räjäyttää koko projekti pitkin autotallia, väsyä kesken ja hissuksiin ajanmittaan hukata ne osat vanhojen sukkien ja työpöydällä olevien kynien madonreikä helvettiin ja mustaan aukkoon. Mieti siis, onko lyhyellä aikavälillä riittävästi aikaa tehdä jotain valmiiksi ja loppuun saakka. Minä olen jakanut jopa auton etu- ja takapään alustaosat mielessäni kahdeksi osaksi, ja vuoro-vuosina olen sitä alustaa maalannut ja korjannut vuoron perään niin edestä kuin takaa. - Kyllä sen oppii, kun pari (no, monta) kertaa on haukannut liian suuren palan kerralla, ja homma on mennyt verenmaku suussa yötä myöten jurraamiseksi.
Toinen paha esimerkki demo tuosta samasta aiheesta oli, kun oikeastaan paras kaverini osti muinoin asunnon, 2 -kerroksisen ikivanhan rivitalonpätkän, ja alkoi remontoimaan sitä joka helvetin kohdasta yhtä-aikaa. 2 vuotta yhtämittaista remonttia (!!) ja kaiken sen aivan helvetillisen sotkun keskellä asumista, ja muutama ihmissuhdekin siltä siinä hommassa kärähti, ja lopuksi se päätyi kaupungin vuokra-asuntoon asumaan. Ääliö kovapäisenä hän ei uskonut yhtään mitään siitä, mitä kaikki sen kaverit yrittivät sille viestittää ja jopa vääntää ihan rautalangasta. Ainoa tuntemani ihminen, jolla on yliopiston syventävien kurssien keskiarvo tasan se korkein mahdollinen maksimi. Ääri-ihminen, jolla on taipumus alkoholismiin. Peliriippuvainen. Raejuustoa syövä kuntoilu askeetti. Kävelevä kuva jokaisen älykkään ihmisen pimeästä puolesta. Hullu. Näen häntä katsoessani pimeän peilikuvani. Emme ole myöskään enää kavereita, hän sanoi sen kaveruuden irti. Ja minä taas en sitä kaveruutta enää sen jälkeen uudelleen pystytä. Pattitilanne, jota ei voi enää korjata.
No se. - Kuulostaa julmalta, mutta on älykkyyttä oppia myös toisten tekemistä virheistä. Ja toinen oppi on se, ettei ihmisellä ole koskaan niin kiire, ettei hän ehtisi ajattelemaan kaikkia tarvittavia asioita vielä sen toisenkin kerran. Aina kannattaa funtsata sitä, mikä on järkevää ja mikä ei ole sitä. Älykkään ihmisen mitta on myös se, miten hän pystyy itse opponoimaan itseään.
Siis: yksi kohta kerrallaan aina fokusoidusti ja valmiiksi saakka. Tuo ohje pätee melkein mihin tahansa. Pala kerrallaan. Pienin askelin. Välillä sitä tarvittavaa uutta opetellen. Lähdemateriaalina oikea kirjasto, vähemmässä määrin netti ja varsinkaan youtube ei ole sitä. Se juottaminen taas ihan pysäytti, juottamisen opetusdemovideot olivat lähinnä demoja siitä, mitä siinä hommassa nimen omaan EI saanut tehdä. (sohittiin kohdetta kuivalla juoksutteettomalla langalla, ja lanka suoraan liekissä sulattaen.)
-
Varmista se osien oikea järjestys joko hyvällä räjäytyskuvalla, piirtämällä tai vaikka tosiaan valokuvaamalla. Jos ostat varaosia, niin yritä edes tiirailla ennen enempää purkamista, että ne tosiaan ovat samanlaisia kuin ne entiset osat. Kaikki on nykyään hajautettua ja alihankinta ketjun päässä, ja sillä kuvaston tai varaosa listan tekijällä ei tuon taivaallistakaan oikeaa tajua niistä osista, mitä hän tietokoneellaan listaa.
-
Tiedon määrä lisääntyy exponentiaalisesti, ja sitä vieläkin rajummin lisääntyy se väärän tiedon määrä. Kuka tahansa voi väittää aivan mitä sattuu, ja niin muuten sitten kyllä väittääkin. Ja mitä tyhmemmät ajatukset, niin sitä kovemmalla äänellä niistä yleensä vielä pidetään melua. Se taitaa kuulua jotenkin asiaan. Et ikinä voi tietää edes mennessäsi johonkin erikoisliikkeeseen, että kuka siellä on tiskin takana vastassa. Kaikilla on oma lehmä ojassa, ja kuvioon kuuluu, että Sinä olet aina se maksumies. Asiaa kannattaa ajatella, ei niin että muuttuu vainoharhaiseksi skitsofreenikoksi, mutta kuitenkin niin, että miettii asioita aina myös omalla arkijärjellä. Kuka sanoo, mitä sanoo ja miksi sanoo. Ei siis kannata kysyä joltain kattomaalarilta, että kannattaako peltikatto maalata uusiksi, vaiko vain suoraan vaihtaa uusi katto. Ikkunan pokia myyvää hemmoa ei kannata tilata kotiinsa tekemään “arviota” niiden kunnosta. Tuntuu, että tämä lähdekritiikki asia ei ole enää kaikille ihan oikein selvillä tästä elämän boogieteoriasta. Kun menet isoon yleisötilaisuuteen tai torille tai melkein mihin vain, missä on iso joukko ihmisiä koolla: jaa mielessäsi se joukko keskeltä kahtia kuin viivottimella vetäen. Sillä toisella puolella se älykkyysosamäärä on alle sata. Mieti sitä, ja mieti siis aina hyvinkin tarkkaan, että mitä uskot ja kenen sanomana. Muuten joutuu sitten Sartrea mukaellen vain toteamaan, että “helvetti on toiset”.
-
neuvo: Älä tee väsyneenä äläkä vittuuntuneena. Itse rikon tätä käskyä vastaan aivan liian usein, ja se aina vähän välillä maksattaa. Koska aiheena oli se “hupsista”, niin tulkoon se sitten tähän: Tein tuolle pienelle alumiini äpärälle täydellisen huollon, ja vaihdoin joka ainoan nestemäisen tuotteen siitä uuteen. Joku älykääpiö on saanut hyvän ajatuksen: Hei, puristetaan kaikki se tekniikka mikä ennen ripoteltiin 5 metriseen autoon tasaisesti keulasta perään, ja katsotaan, kunka tiukkaan pakettiin se menee. Ja meneehän se kasaan, tietokoneella osat toistensa lomaan optimoiden noin 45 senttiin. Olen käyttänyt kahden viikon illat tehden tuota hommaa, purkanut osia pois edestä päästäkseni seuraavaan kohtaan ja silleen. Siis tyyliin ajovalo umpio irti, että voi edes vain kurkistaa ohjaustehostimen säiliöön, 8-millin hylsyn lyhentäminen sekä edestä ETTÄ takaa, että syntyy niin pieni työkalu, että se mahtuu edes käytettäväksi johonkin termostaatin kanteen, että sen saa irti, että koneen voisi huuhdella ennen uuden jäähdytysnesteen laittamista. Jätin sen jarrunesteen vaihtamisen aika loppuun tuota projektia. Iltaisin on kylmä, lähinnä sitä vain palelee ja keski-ikäistä miestä koko ajan kusettaa tuolla ulkona auton kanssa värkätessä. (homma luisui aivan liian myöhäiseen syksyyn, kun taas olin ahnehtinut liikaa tekemistä kesälle.) Joku pikku pentele oli laittanut jarrunestesäiliöön lisäsihdin, ja ko. sihti oli turvonnut eikä lähtenyt enää sovinnolla irti. Sihti piti saada pois, että voisin ruiskulla tyhjentää säiliön mahdollisimman tarkkaan, laittaa uutta nestettä ja alkaa sitten imupumpulla (oli pakko ostaa sellainenkin kallis työkalu kesken projektia, koska piirissä on jokin pahuksen alipaineventtiili vielä ylimääräisenä lisäriesana) …vetämään sitä uutta nestettä lävitse pyörä kerrallaan. Sihti ei lähde irti. Kymmenen minuuttia raskaassa etukenossa ähellystä ja saatanan sihti ei edelleenkään lähde irti. Väsytti, vitutti ja oli pimeää, ja jokin sihti oli minun ja minun tavoitteeni välissä. Näin mielessäni tulevat mahdolliset tapahtumat… lumi leijailee maahan ja sataa minun henkisesti paljaaseen ristiselkääni, nojailen läpi marraskuun illat etukenossa raskaassa asennossa sitä sihtiä irti maanitellen ja epäonnistuen lopuksi sitten siinäkin hommassa surkeasti kurjana väistyvänä beetta yksilönä lumeen vaipuen ja vikisten luopuen muka mahdottomasta tehtävästä… PING. - Iskin nokkapihdit sihdin lävitse ja revin sen saatanan turvonneen sihdin, sihdin jonka toinen nimi on “pelkkä materiaali virhe”, sieltä säiliöstä irti. Gordionin solmun ratkaisu siis. Tai se syvä T-paita viisaus: “väkivalta lopettaa vittuilun”. No, sihti lakkasi siis sen vastustelun, mutta nyt se on sitten lengolleen säiliöstä irtirevittynä päreenä. Asiaan kuuluu tietenkin se, että uutta sihtiä ei saa, pitäisi vaihtaa koko säiliö. Ei, en kysynyt sen uuden säiliön hintaa.
Ei se nyt ihan perseelleen se käyntikerta mennyt siellä merkkiliikkeessä… ostin sitten muutaman muun suodattimen, ja rahastuksen hoitanut hyvännäköinen keski-ikäinen tumma nainen sanoi, että “tuolla on kahvia ja muffinseja, jos maistuu”… Join sitten tyyriinä kahvit kuin piispa pappilassa konsanaan, ja mietin pääni sisällä omahyväisesti, että ilmeisesti pohjoisen jätkän charmi vielä puree… ja autolle kävellessä jo nauroin itselleni ja se toi edes vähän lohtua siihen sihti asiaan.
No, ei se sihti ole aivan välttämätön esine, ei noissa säiliöissä ennenkään ole kannen alla ollut heti sihtiä. Mutta kun se pyhä ateistinen luterilaisuus… se pakottaa nyt ostamaan metallista polttoaine verkkoa, ja tekemään siitä + jostain täsmälleen säiliön kaulaan sopivasta metalliputken kappaleesta uuden korimaisen sihdin. Hienon sihdin. Täydellisen sihdin. Aivan Fabergen muna tasoisen sihdin. Juottamalla osat tinalla toisinsa, totta kai. Jotenkin päässä olevat rattaat raksuttavat nyt näin. Tuo hölmöys täytyy nyt jotenkin sovittaa, ja sovituksen tulee luonteensa mukaisesti sattua ja on jotenkin jopa oikein, että se tekee ihan kipeää. Näin tämä nyt menee. Minusta tulee mies, jolla maailman hienoin jarrunestesäiliön kannen alainen varmuussihti. Vittu maailma, mitäpä kohtaa et tästäkään asiasta ymmärrä ?
Tämmöisen pään sisällä sitä joutuu asumaan kesät talvet. Lyhyesti: Voi itku. - Auto on nyt kuitenkin huollettu, ja se on huollettu hyvin.
Vielä kerran siis tämä neuvo: Älä tee väsyneenä ja vittuuntuneena.
-
Neuvo: Älä Sinäkin rupea täydellisyys maanikoksi. a) maailma ei sillä pelastu. b) millään asialla ei ole riittävän pitkän aikavälin kuluessa yhtään mitään väliä, aurinkokin lopuksi kuitenkin räjähtää ja siirtää oman koronansa kehän jonnekin Marsin ja Jupiterin välimaastoon, ja kaikki siis kärventyy kuitenkin. Sitä ennen Andromedan galaksi törmää meihin, ja täällä on yleinen gravitaatiosta johtuva helvetillinen hulabaloo meneillään.
-
Neuvo yleisellä tasolla: Älä koskaan sekoita muita omaan hulluuteesi, äläkä kiusaa vaimoasi tai naapureitasi, vaan hoida omat pahat olosi ja omat sielunmessusi aivan itse ja ihan omin nokkinesi. Suurin mahdollinen synti on kuitenkin kiusata muita omalla tulkutuksellaan ja ismeillään. Niillä kaikilla muillahan ovat ne omansa. Oman pahan olonsa kippaaminen muiden niskoille on säädytöntä.
Tähän lopettaen ja hyvää viikonloppua itse kullekin toivottaen
Tuure
-.-