'Hupsista' topikki

avataan tälläin topikki. Tänne siis kaikki omat ja muiden kämmit…

http://img264.imageshack.us/img264/8397/21102010009medium.jpg

…arvaa vit"#¤%aako. Campan Pista akseli vielä… ja käytin juurikin sitä Campan uutta pulttia…

Kyllä toi saleen syö, mut kyllähän ton tuolta vielä pois saa.

Ite väänsin pari viikkoa takaperin Olmosta darrapäissäni satutolpan kiristimen pultin poikki, Gipiemme Italy -leimalla varustetun vieläpä. Sais onneks mutskusta katkenneen pätkän ulos ja tein pulttipäähän kierteet, väliin sitten uudesta pultista pätkä. Samalta näyttää kuin ennenkin. Kaikki tuntui aika pelottavalta ja vitutti kyllä tapauksen jälkeen.

…lasketaaks se tähän topikkiin jos tankkaa bensaa dieseliin???

En suosittele kenellekään…

Jos nyt unohdetaan kaikki ne kerrat, kun olen lähtenyt iloisesti ajelemaan huonosti kiristetyllä ohjainlaakerilla, joka on sitten auenut entisestään ajon aikana (Minne aivot ajon ajaksi?), niin parhaita kämmejäni on ranskiskeskiön lukkorenkaan unohtaminen.

Yritettyäni löytää turhaan uutta vetopuolen laakerikuppia Maailmanmestari-Crescentini ranskiskeskiöön, päädyin ostamaan Pelagolta Velo Orangen patruunakeskiön gallien kierteillä. Tohkeissani siitä, että vihdoinkin oli kunnon keskiö oikealla akselimitalla ja fiksuttelu vain kampien asentamisen päässä, päätin iltapuhteeksi ruveta vielä värkkäämään. Hyvinhän kaikki meni, mutta innostuksissani jätin sitten lukkorenkaan asentamatta - mainiosti se patruuna uppoaa kierteisiin ilmankin.

Harmillista kyllä tuo ranksisversiohan aukeaa molemmilta puolilta vastapäivään, eli tuppaa löystymään vetopuolelta. Siksi tuo lukkorengas tai sveitsiläisten ratkaisu vetää kierteet eri suuntaan. No, eipä mennyt kuin päivä ja varvauskoukkujen kanssa sählätessäni huomasin, että kierteiden ihanan pinkki lukite alkaa jo näkymään (noissa Velo-orankeissa on lukitteet talon puolesta); noin sentin verran oli jo tullut keskiö ulos. Onneksi ei ihmeempiä sattunut ja tuli huomattua ajoissa. Ei ole nimittäin sanottua, että suurpiirteinen luonteenlaatuni moisiin yksityiskohtiin huomiota kiinnittäisi ennen kuin iskevät ns. kasvoille.

^^
millä sen sieltä repii? Se on tiukassa kun savolaisen massit

^
lasketaan juurikin

^^ Kuulostaa tutulta. Itse uskottelin, että Michen keskiö pysyy kyllä muhvin sisällä. No eka ajopäivä, 20km takana, ja keskiö oli siirtynyt sitten mukavasti oikealle päin. Vasen kampi hioi chainstayta ihan mukavasti. Taluttelin pyörätohtorille, joka asensi keskiön sitten kunnolla lukitteiden kanssa ja nyt on pysynyt hyvin. Myös ajat, jolloin en osannut asentaa rengasta kunnolla tuotti mukavan sarjan kämmejä. Sisuri pamahti aina.

miglos - 18:59, 21.10.2010 » ^^ millä sen sieltä repii? Se on tiukassa kun savolaisen massit
Tällaista varten on työkalu (sillä on varmaan hieno nimikin) joka on käsittääkseni käytännössä ruuvi, jossa on kierteet väärin päin. Katkenneeseen pulttiin porataan hieman mainittua ruuvia pienempi reikä ja ruuvia aletaan kiertää koloon. Kapea kärki uppoaa, mutta ruuvin levetessä se alkaa purra tiukemmin ympäröivään materiaaliin. Seurauksena se alkaa samalla pyörittää (toivottavasti) sitä ympäröivää materiaalia mukanaan ja koska kierteet oli uudessa ruuvissa väärään suuntaan, niin se ympärillä oleva pultin pätkä alkaa kiertyä auki.

Forumin metallitekijät Marlon, Chopper-Olli ja SanttuT varmaan haukkuu minut pystyyn joko valehtelemisesta tai ainakin työkalun nimen unohtamisesta.

Vastakierretappi.

ilmeisesti katkesi kiinni tiukatessa?

jeps. Pinnat putsasin ja ihan rauhassa väänsin kiinni.
Ne on ne campan uudet pultit…

tutam - 19:11, 21.10.2010 » Yritettyäni löytää turhaan uutta vetopuolen laakerikuppia Maailmanmestari-Crescentini ranskiskeskiöön, päädyin ostamaan Pelagolta Velo Orangen patruunakeskiön gallien kierteillä. Tohkeissani siitä, että vihdoinkin oli kunnon keskiö oikealla akselimitalla ja fiksuttelu vain kampien asentamisen päässä, päätin iltapuhteeksi ruveta vielä värkkäämään. Hyvinhän kaikki meni, mutta innostuksissani jätin sitten lukkorenkaan asentamatta - mainiosti se patruuna uppoaa kierteisiin ilmankin. Harmillista kyllä tuo ranksisversiohan aukeaa molemmilta puolilta vastapäivään, eli tuppaa löystymään vetopuolelta. Siksi tuo lukkorengas tai sveitsiläisten ratkaisu vetää kierteet eri suuntaan. No, eipä mennyt kuin päivä ja varvauskoukkujen kanssa sählätessäni huomasin, että kierteiden ihanan pinkki lukite alkaa jo näkymään (noissa Velo-orankeissa on lukitteet talon puolesta); noin sentin verran oli jo tullut keskiö ulos. Onneksi ei ihmeempiä sattunut ja tuli huomattua ajoissa.
Pistin itse kerran tuollaisen Velo Orangen patruunan paskaksi silkkaa huolimattomuuttani. Nokkelana keksin, että ranskiskeskiön voi asentaa myös toisin päin, jolloin on varaa hivuttaa säädettävällä kupilla koko systeemiä vähän sisemmäksi ketjulinjan säätö mielessä. Noh, tässä kohtaa olin niin mielissäni lähes täydellisyyttä hipovasta ketjulinjasta, että pääsi unohtumaan se pieni tosiasia, että laakereilla on taipumus pyöritellä vastapäivään aukeavat keskiöt auki hiljalleen. Totta kai säädettävää kuppia ei voinut vetää kiinni kovinkaan tiukkaan, eikä puolestaan vasemmalla oleva kiinteä kuppi voinut kiristyä riittävästi, ettei se olisi hirttänyt laakeria kiinni, joten ensin aukesi oikea kuppi, tasoitti hampaansa kampeen, sitten aukesi vasen kuppi, jolloin koko kampisetti lähti liikkeelle ja vasemman kammen puolestaan tahkotessa kuppia paskaksi ajeli oikean kammen spider alatakahaarukan ohennettua columbusta sisään. Onneksi rungolle ei käynyt kovin pahasti (ja siitä löytyy paljon rumempiakin lommoja). Nolotti ja vitutti aika lailla.

Seuraavaksi hankin sitten suosiolla kierteettömän keskiön, niin ikään Velo Orangen valmistaman. Hassusti eriparisiksi anodisoituja kuppeja lukuunottamatta se vaikutti olevan ihan asiallinen keskiö. Mitä nyt asennuksessa jotakuinkin kaikki mahdollinen tuotti ongelmia. Ensin ajan hampaan nakertama keskiömuhvi osoittautui liian kapeaksi, koska keskiötä kiristäessä laakeri juuttui väkisinkin kiinni heti kun säädettävän kupin sai edes sinne päin kuin kireälle. Se ongelma ratkesi helposti 1,5 millin avaruudettimella vetopuolen kupin alla. Seuraavaksi kuppeja kunnolla kiristellessä BBB:n onneton haka-avain vetelee yksi kerrallaan kupissa olleita koloja tasaiseksi. No, onneksi niitä ehjiäkin vielä jäi kaksi kuudesta jäljelle. Sitten viimeiseksi huomaan, että 107-millinen akseli ja kupin ulkoneva rakenne tuottavat vielä yhden ongelman: kampia kiristäessä vetopuolen kampi juuttuu kiinni kuppiin oikealla kammen kireydellä. Onneksi tähänkin oli ratkaisunsa. Kaverilta isokissa lainaan ja “miiiiau” Shimano 600 Arabesqueta keveämmäksi akselin kolon ympäriltä. Kammen ja kupin väli on nyt rakotulkilla mitattavissa mutta olemassa oleva, ja koko pyörä pelaa olosuhteisiin nähden erinomaisesti.

MrHat - 21:12, 21.10.2010 »
miglos - 18:59, 21.10.2010 » ^^ millä sen sieltä repii? Se on tiukassa kun savolaisen massit
Tällaista varten on työkalu (sillä on varmaan hieno nimikin) joka on käsittääkseni käytännössä ruuvi, jossa on kierteet väärin päin. Katkenneeseen pulttiin porataan hieman mainittua ruuvia pienempi reikä ja ruuvia aletaan kiertää koloon. Kapea kärki uppoaa, mutta ruuvin levetessä se alkaa purra tiukemmin ympäröivään materiaaliin. Seurauksena se alkaa samalla pyörittää (toivottavasti) sitä ympäröivää materiaalia mukanaan ja koska kierteet oli uudessa ruuvissa väärään suuntaan, niin se ympärillä oleva pultin pätkä alkaa kiertyä auki. Forumin metallitekijät Marlon, Chopper-Olli ja SanttuT varmaan haukkuu minut pystyyn joko valehtelemisesta tai ainakin työkalun nimen unohtamisesta.
Vastakierretapeissa on se huono puoli, että ne levittävät sitä katkennutta ruuvia. Jos ruuvi on tiukassa kiinni ja vääntää vastakierretappia väkisin, niin pahimmillaan se ruuvi jumahtaa tiukempaan.
happo-orgiat - 4:48, 22.10.2010 » Pistin itse kerran tuollaisen Velo Orangen patruunan paskaksi silkkaa huolimattomuuttani. Nokkelana keksin, että ranskiskeskiön voi asentaa myös toisin päin, jolloin on varaa hivuttaa säädettävällä kupilla koko systeemiä vähän sisemmäksi ketjulinjan säätö mielessä.
Kiitos tästä! Onneksi tuolla nykyisellä keskiölläni ketjulinja on hyväksyttävät 43mm, sillä asentaessa mieleeni tuli juurikin tuo sama vaihtoehto: keskiö toisin päin, jotta saa lyhennettyä linjaa. Ilman stooriasi olisin varmaan jossain vaiheessa päätynyt tähänkin ratkaisuun.

Raakaa menoa kyllä. Onneksi ei vissiin kuitenkaan johtanut pannutuksiin?

Tuommoisiin katkenneisiin pultteihin jotkut osaajat (en siis vielä minä) käyttävät hitsikonetta ja sytyttävät valokaaren pultin ja katkenneen kannan väliin, ja hetken loimottamisen jälkeen lyövät kosketuksen sitten kiinni. Pultti jämähtää katkenneeseen kantaan kiinni (se on siis reilusti ohuempi) ja sen avulla voi vääntää sen katkenneen pätkän irti, kun paketti on jäähtynyt. Joskus voimakas lämmittäminen aiheuttaa liitokseen liikettä, joka avaa sen. Myös isku auttaa. - Parempi kun yhdistää nuo molemmat.

Minulla oli Fordissa vetoakseleissa erilliset päätylaipat molemmissa päissä, ja laipat kiinni torx ruuveilla. Ne olivat siis yhteen menoon kiinni yli 20 vuotta, ennen kuin ne täytyi ensimmäisen kerran avata. Kaikki torx nokat alistuivat puolimetrisen vääntövarren ja kiinni jymähtäneiden pultien välissä. Kaikki. Kuumensin sitten jokaisen kannan erikseen pienellä kynätoholla, semmoisella parin euron hintaisella ja sytkärinkaasua käyttävällä pikkuvempeleellä, ja annoin vain jäähtyä uudestaan. Ideana oli vain nitkauttaa vähän sitä liitosta edestakaisin laajentamalla ja kutistamalla sitä. Samaan syssyyn ostin itselleni iskumeisselin. Se on halpa esine, maksaa kympistä kahteen. Sillä sitten jokainen noista pulteista aukesi aivan suoraan, yhdellä lyömisellä ja mikään niistä ei edes katkennut. Pultteja oli 10 / laippa ja niitä oli siten yhteensä 40 kappaletta. Lyömiseen käytin kovaksi karkaistua kilon painoista lyhytvartista vasaraa, moskaa. Sillä tulee kunnon impulssi iskumeisselin päähän. Iskumeisseli on siis esine, joka muuttaa umpimetallisen kahvansa sisällä päädyn suunnasta tulevan raskaan lyönnin pyörähtäväksi liikkeeksi, ja laitteen voima on aivan perkeleellinen. Tuo plus tarpeeksi raskas vasara, niin tuo kyllä vääntää auki pahankin kohteen.

http://www.biltema.fi/osteri/data/webpics_all/Web%20images%20Sorted/12/huge/12-847_h.jpg

Tuossa on tuon mustan hylsyn alla siis neliökanta, ja siihen voi laittaa joko hylsyn tai palapitimen ja sitä kautta sitten kiinni mitä vain.

Tuure

-.-

Tarviiko edes sanoakaan, että laitoin sitten pulteihin alumiinitahnaa, kun kokosin ne akselit uudestaan autoon ? :sunglasses: Momenttiin kiristetyt laipat ovat nyt pyörineet alla 3 vuotta, ja eivät ole myöskään edes löystyneet sinä aikana. Vaihdoin lisäksi niistä akseleista pyörimissuunnat, niin nyt vetonivelistä ovat paineen ja kulutuksen alla toiset vastakkaiset pinnat niiden nivelten sisältä. Nivelen täytyy tietenkin olla rakenteeltaan täysin symmetrinen, että näin voi tehdä.

Jälki editti… meikäläisen syntilista on niin pitkä, ettei sitä voi alkaa edes tunnustamaan. Ainoa asia mitä voi tehdä, on yrittää ottaa edes opikseen. Pari neuvoa nyt kuitenkin tähän aiheeseen liittyen:

  1. Älä pura tarpeettomasti ja uteliaisuuttasi mitään toimivaa konetta. Osat menevät aina hiukan eri asentoihin, ja ne kuluvat sitten uudessa asennossaan taas aivan tarpeettomasti. Ei siis koskaan uteliaisuudesta, kyllä maailmassa oikeaakin korjattavaa riittää ihan tarpeeksi.

  2. Älä pura liikaa kerralla. Jos käyttää järkeä, ja käyttää sitä nimen omaan etukäteen, niin minkä tahansa projektin voi purkaa ja jaotella pienempiin osiin. Hölmöin teko on räjäyttää koko projekti pitkin autotallia, väsyä kesken ja hissuksiin ajanmittaan hukata ne osat vanhojen sukkien ja työpöydällä olevien kynien madonreikä helvettiin ja mustaan aukkoon. Mieti siis, onko lyhyellä aikavälillä riittävästi aikaa tehdä jotain valmiiksi ja loppuun saakka. Minä olen jakanut jopa auton etu- ja takapään alustaosat mielessäni kahdeksi osaksi, ja vuoro-vuosina olen sitä alustaa maalannut ja korjannut vuoron perään niin edestä kuin takaa. - Kyllä sen oppii, kun pari (no, monta) kertaa on haukannut liian suuren palan kerralla, ja homma on mennyt verenmaku suussa yötä myöten jurraamiseksi.

Toinen paha esimerkki demo tuosta samasta aiheesta oli, kun oikeastaan paras kaverini osti muinoin asunnon, 2 -kerroksisen ikivanhan rivitalonpätkän, ja alkoi remontoimaan sitä joka helvetin kohdasta yhtä-aikaa. 2 vuotta yhtämittaista remonttia (!!) ja kaiken sen aivan helvetillisen sotkun keskellä asumista, ja muutama ihmissuhdekin siltä siinä hommassa kärähti, ja lopuksi se päätyi kaupungin vuokra-asuntoon asumaan. Ääliö kovapäisenä hän ei uskonut yhtään mitään siitä, mitä kaikki sen kaverit yrittivät sille viestittää ja jopa vääntää ihan rautalangasta. Ainoa tuntemani ihminen, jolla on yliopiston syventävien kurssien keskiarvo tasan se korkein mahdollinen maksimi. Ääri-ihminen, jolla on taipumus alkoholismiin. Peliriippuvainen. Raejuustoa syövä kuntoilu askeetti. Kävelevä kuva jokaisen älykkään ihmisen pimeästä puolesta. Hullu. Näen häntä katsoessani pimeän peilikuvani. Emme ole myöskään enää kavereita, hän sanoi sen kaveruuden irti. Ja minä taas en sitä kaveruutta enää sen jälkeen uudelleen pystytä. Pattitilanne, jota ei voi enää korjata.

No se. - Kuulostaa julmalta, mutta on älykkyyttä oppia myös toisten tekemistä virheistä. Ja toinen oppi on se, ettei ihmisellä ole koskaan niin kiire, ettei hän ehtisi ajattelemaan kaikkia tarvittavia asioita vielä sen toisenkin kerran. Aina kannattaa funtsata sitä, mikä on järkevää ja mikä ei ole sitä. Älykkään ihmisen mitta on myös se, miten hän pystyy itse opponoimaan itseään.

Siis: yksi kohta kerrallaan aina fokusoidusti ja valmiiksi saakka. Tuo ohje pätee melkein mihin tahansa. Pala kerrallaan. Pienin askelin. Välillä sitä tarvittavaa uutta opetellen. Lähdemateriaalina oikea kirjasto, vähemmässä määrin netti ja varsinkaan youtube ei ole sitä. Se juottaminen taas ihan pysäytti, juottamisen opetusdemovideot olivat lähinnä demoja siitä, mitä siinä hommassa nimen omaan EI saanut tehdä. (sohittiin kohdetta kuivalla juoksutteettomalla langalla, ja lanka suoraan liekissä sulattaen.)

  1. Varmista se osien oikea järjestys joko hyvällä räjäytyskuvalla, piirtämällä tai vaikka tosiaan valokuvaamalla. Jos ostat varaosia, niin yritä edes tiirailla ennen enempää purkamista, että ne tosiaan ovat samanlaisia kuin ne entiset osat. Kaikki on nykyään hajautettua ja alihankinta ketjun päässä, ja sillä kuvaston tai varaosa listan tekijällä ei tuon taivaallistakaan oikeaa tajua niistä osista, mitä hän tietokoneellaan listaa.

  2. Tiedon määrä lisääntyy exponentiaalisesti, ja sitä vieläkin rajummin lisääntyy se väärän tiedon määrä. Kuka tahansa voi väittää aivan mitä sattuu, ja niin muuten sitten kyllä väittääkin. Ja mitä tyhmemmät ajatukset, niin sitä kovemmalla äänellä niistä yleensä vielä pidetään melua. Se taitaa kuulua jotenkin asiaan. Et ikinä voi tietää edes mennessäsi johonkin erikoisliikkeeseen, että kuka siellä on tiskin takana vastassa. Kaikilla on oma lehmä ojassa, ja kuvioon kuuluu, että Sinä olet aina se maksumies. Asiaa kannattaa ajatella, ei niin että muuttuu vainoharhaiseksi skitsofreenikoksi, mutta kuitenkin niin, että miettii asioita aina myös omalla arkijärjellä. Kuka sanoo, mitä sanoo ja miksi sanoo. Ei siis kannata kysyä joltain kattomaalarilta, että kannattaako peltikatto maalata uusiksi, vaiko vain suoraan vaihtaa uusi katto. Ikkunan pokia myyvää hemmoa ei kannata tilata kotiinsa tekemään “arviota” niiden kunnosta. Tuntuu, että tämä lähdekritiikki asia ei ole enää kaikille ihan oikein selvillä tästä elämän boogieteoriasta. Kun menet isoon yleisötilaisuuteen tai torille tai melkein mihin vain, missä on iso joukko ihmisiä koolla: jaa mielessäsi se joukko keskeltä kahtia kuin viivottimella vetäen. Sillä toisella puolella se älykkyysosamäärä on alle sata. Mieti sitä, ja mieti siis aina hyvinkin tarkkaan, että mitä uskot ja kenen sanomana. Muuten joutuu sitten Sartrea mukaellen vain toteamaan, että “helvetti on toiset”.

  3. neuvo: Älä tee väsyneenä äläkä vittuuntuneena. Itse rikon tätä käskyä vastaan aivan liian usein, ja se aina vähän välillä maksattaa. Koska aiheena oli se “hupsista”, niin tulkoon se sitten tähän: Tein tuolle pienelle alumiini äpärälle täydellisen huollon, ja vaihdoin joka ainoan nestemäisen tuotteen siitä uuteen. Joku älykääpiö on saanut hyvän ajatuksen: Hei, puristetaan kaikki se tekniikka mikä ennen ripoteltiin 5 metriseen autoon tasaisesti keulasta perään, ja katsotaan, kunka tiukkaan pakettiin se menee. Ja meneehän se kasaan, tietokoneella osat toistensa lomaan optimoiden noin 45 senttiin. Olen käyttänyt kahden viikon illat tehden tuota hommaa, purkanut osia pois edestä päästäkseni seuraavaan kohtaan ja silleen. Siis tyyliin ajovalo umpio irti, että voi edes vain kurkistaa ohjaustehostimen säiliöön, 8-millin hylsyn lyhentäminen sekä edestä ETTÄ takaa, että syntyy niin pieni työkalu, että se mahtuu edes käytettäväksi johonkin termostaatin kanteen, että sen saa irti, että koneen voisi huuhdella ennen uuden jäähdytysnesteen laittamista. Jätin sen jarrunesteen vaihtamisen aika loppuun tuota projektia. Iltaisin on kylmä, lähinnä sitä vain palelee ja keski-ikäistä miestä koko ajan kusettaa tuolla ulkona auton kanssa värkätessä. (homma luisui aivan liian myöhäiseen syksyyn, kun taas olin ahnehtinut liikaa tekemistä kesälle.) Joku pikku pentele oli laittanut jarrunestesäiliöön lisäsihdin, ja ko. sihti oli turvonnut eikä lähtenyt enää sovinnolla irti. Sihti piti saada pois, että voisin ruiskulla tyhjentää säiliön mahdollisimman tarkkaan, laittaa uutta nestettä ja alkaa sitten imupumpulla (oli pakko ostaa sellainenkin kallis työkalu kesken projektia, koska piirissä on jokin pahuksen alipaineventtiili vielä ylimääräisenä lisäriesana) …vetämään sitä uutta nestettä lävitse pyörä kerrallaan. Sihti ei lähde irti. Kymmenen minuuttia raskaassa etukenossa ähellystä ja saatanan sihti ei edelleenkään lähde irti. Väsytti, vitutti ja oli pimeää, ja jokin sihti oli minun ja minun tavoitteeni välissä. Näin mielessäni tulevat mahdolliset tapahtumat… lumi leijailee maahan ja sataa minun henkisesti paljaaseen ristiselkääni, nojailen läpi marraskuun illat etukenossa raskaassa asennossa sitä sihtiä irti maanitellen ja epäonnistuen lopuksi sitten siinäkin hommassa surkeasti kurjana väistyvänä beetta yksilönä lumeen vaipuen ja vikisten luopuen muka mahdottomasta tehtävästä… PING. - Iskin nokkapihdit sihdin lävitse ja revin sen saatanan turvonneen sihdin, sihdin jonka toinen nimi on “pelkkä materiaali virhe”, sieltä säiliöstä irti. Gordionin solmun ratkaisu siis. Tai se syvä T-paita viisaus: “väkivalta lopettaa vittuilun”. No, sihti lakkasi siis sen vastustelun, mutta nyt se on sitten lengolleen säiliöstä irtirevittynä päreenä. Asiaan kuuluu tietenkin se, että uutta sihtiä ei saa, pitäisi vaihtaa koko säiliö. Ei, en kysynyt sen uuden säiliön hintaa.

Ei se nyt ihan perseelleen se käyntikerta mennyt siellä merkkiliikkeessä… ostin sitten muutaman muun suodattimen, ja rahastuksen hoitanut hyvännäköinen keski-ikäinen tumma nainen sanoi, että “tuolla on kahvia ja muffinseja, jos maistuu”… Join sitten tyyriinä kahvit kuin piispa pappilassa konsanaan, ja mietin pääni sisällä omahyväisesti, että ilmeisesti pohjoisen jätkän charmi vielä puree… ja autolle kävellessä jo nauroin itselleni ja se toi edes vähän lohtua siihen sihti asiaan.

No, ei se sihti ole aivan välttämätön esine, ei noissa säiliöissä ennenkään ole kannen alla ollut heti sihtiä. Mutta kun se pyhä ateistinen luterilaisuus… se pakottaa nyt ostamaan metallista polttoaine verkkoa, ja tekemään siitä + jostain täsmälleen säiliön kaulaan sopivasta metalliputken kappaleesta uuden korimaisen sihdin. Hienon sihdin. Täydellisen sihdin. Aivan Fabergen muna tasoisen sihdin. Juottamalla osat tinalla toisinsa, totta kai. Jotenkin päässä olevat rattaat raksuttavat nyt näin. Tuo hölmöys täytyy nyt jotenkin sovittaa, ja sovituksen tulee luonteensa mukaisesti sattua ja on jotenkin jopa oikein, että se tekee ihan kipeää. Näin tämä nyt menee. Minusta tulee mies, jolla maailman hienoin jarrunestesäiliön kannen alainen varmuussihti. Vittu maailma, mitäpä kohtaa et tästäkään asiasta ymmärrä ?

Tämmöisen pään sisällä sitä joutuu asumaan kesät talvet. Lyhyesti: Voi itku. - Auto on nyt kuitenkin huollettu, ja se on huollettu hyvin.

Vielä kerran siis tämä neuvo: Älä tee väsyneenä ja vittuuntuneena.

  1. Neuvo: Älä Sinäkin rupea täydellisyys maanikoksi. a) maailma ei sillä pelastu. b) millään asialla ei ole riittävän pitkän aikavälin kuluessa yhtään mitään väliä, aurinkokin lopuksi kuitenkin räjähtää ja siirtää oman koronansa kehän jonnekin Marsin ja Jupiterin välimaastoon, ja kaikki siis kärventyy kuitenkin. Sitä ennen Andromedan galaksi törmää meihin, ja täällä on yleinen gravitaatiosta johtuva helvetillinen hulabaloo meneillään.

  2. Neuvo yleisellä tasolla: Älä koskaan sekoita muita omaan hulluuteesi, äläkä kiusaa vaimoasi tai naapureitasi, vaan hoida omat pahat olosi ja omat sielunmessusi aivan itse ja ihan omin nokkinesi. Suurin mahdollinen synti on kuitenkin kiusata muita omalla tulkutuksellaan ja ismeillään. Niillä kaikilla muillahan ovat ne omansa. Oman pahan olonsa kippaaminen muiden niskoille on säädytöntä.

Tähän lopettaen ja hyvää viikonloppua itse kullekin toivottaen

Tuure

-.-

alkuperäinen akseli on taas toimintakuntoinen:

https://fbcdn-sphotos-a-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash3/67240_443925467953_2805160_n.jpg

^
kiitos ja kummarrus. Eipä olisi tarvinnut panikoitua hehe

Kävin eilen Fillarikirppiksellä hakemassa talviriseria ja paria mutteria loksuihin. Kirppiksen kaverit ihmettelivät, kun fillarini eturattaasta puuttui kaksi pulttia ja loput olivat pyöriteltävissä sormilla auki. Hupsista. Voisi pitää silmät auki ensi kerralla, kun hyppää pyörän selkään ja muistaa kiristellä viikottain. Ihan hyvä, etteivät loput pultit sentään tipahtaneet alamäessä tai ylipäätään ajossa. Jotain lukiteratkaisuakin voisi miettiä.

Zigura - 13:50, 24.11.2010 » Kirppiksen kaverit ihmettelivät, kun fillarini eturattaasta puuttui kaksi pulttia ja loput olivat pyöriteltävissä sormilla auki. Hupsista. Voisi pitää silmät auki ensi kerralla, kun hyppää pyörän selkään ja muistaa kiristellä viikottain.
Voisko joku kertoa miten tää onnistuu käytännössä? :) Mulla pysyy rattaanpultit kiinni kaikissa neljässä pyörässä aina ekalla yrittämällä. Ei ole edes kiristää tarvinnut. Ja aukeaa myös ja yleensä vielä ilman, että tarvitsee sitä rystyset rikkovaa helvetin erikoistyökalua vaivata.

Vaihdepyörä täysin palikoiksi ja takaisin kasaan. Muuten meni ihan mallikkaasti, mutta uudentyyppinen ohjainlaakeri kasaan niin että muoviprikka oli keulapuken väärällä puolella, oli vähän kankee käänneltävä, ei mennyt kuin kesä miettiessä mikä kasauksessa on pielessä. Ekalla lenkillä takavaihtaja räjähti palasiin, unohdin kiristää rissojen pultit ja ne tipahtivat pois jolloin vaihtaja levisi kokonaan + osat luonnollisesti hävisi maastoon = uusi vaihtaja taakse.

fail.

Irrotitko rissat takavaihtajasta pyörää kasatessa?