kiitos muistamisesta näinä raskaina päivinä…
vanhana romumiehenä muistelisin, että cast iron on valurautaa, eli noi cast dropit on valettuja kun ne muut on jotain muuta. Valuraudasta muistan myös, esim vanhoista kylpyammeista sun muista, että valu halkeaa/murtuu helposti että en oikein ymmärrä miten se tollasessa takahaarukassa toimii.
Ehkä Tuure tietää kumpi ompi parempi?
Ai, jos se valurautaa on niin suosiolla jätä väliin. Ne heikot mitä Tuure mainitsi on kai nuo “Plate dropouts.”
Se valurauta tosiaan on mielestäni vähän arvelluttava materiaali pyörään.
Tuure: Toi mulla oleva 316 on C-T 63cm ja C-C 58,5cm. Kiitti kyllä kun markkinoit!
Ei olisi pitänyt markkinoida, vaan ostaa itse vähin äänin pois kuleksimasta. Nyt hinta vain nousee. Ei sitä ymmärrä olla edes ovela. Nyt minäkin olen siitä kiinnostunut. 
Raudasta: Normaaliin masuunirautaan on luonnostaan tekoprosessissa liuennut hiiltä jopa 4-5 %. Sitä on suoraan sanoen vain siellä raudan seassa vähän liikaa, siksi se valurauta on liian haurasta ja liian kovaa. Teräkseksi sanotaan tavaraa, jossa on yleensä 0,1-1,0 % hiiltä, jolloin se teräs on myös sitkeää ja karkaistaessa se myös karkenee. Terästä tietenkin voidaan myös valaa samoin kuin sitä raakaa valurautaa. Kyllä nuo kaikki dropit ovat terästä, osa on valettuja, osa on muottiin taottuja ja siten tiivistettyjä, ja osa on valssatusta levystä meistettyjä.
Olettaisin, huom. olettaisin, että
Taotut ovat lujimpia, ja paksuja ja myös luultavasti kalleimpia. (niihin on tehty enemmän työtä)
Valetut ovat myös jykeviä, ja sopivat ehkä parhaiten kaasulla juotettaviksi.
Meistillä levystä tehdyt ovat kevyimpiä, ja sopinevat esim. lanka koneella hitsattaviksi.
Tigillä kai noita kaikkia käsittelee osaava aivan miten mielii, mutta lankakone on nirsompi tuotantokäytössä. Silloin on merkitystä sillä, onko jokin hyvin vai huonosti hitsautuvaa.
Takomisesta: Hiili pyrkii järjestäytymään erilaisiin suurempiin muotoihin ja keräytymiin teräksen sisälle, ja silloin raekoko suurenee. Kun tuotetta taotaan, se järjestäytyy uudelleen ja levittäytyy ja sen hiilen rakenne teräksen sisällä pirstoutuu uudelleen ja tuote on hienokiteisempää kuin pelkän valun jäljiltä. Tämä on esim. se syy, miksi taottu terä voidaan hioa terävämmäksi kuin valettu terä jossain puukon teossa. Takomalla tehdyssä tuotteessa aineen osaset ovat pakolla uudelleen ikään kuin mekaanisesti sekoitetut uudestaan, kun ne pyrkivät erkaantumaan toisistaan jäähtymisen aikana. Taottu tuote on siis tosiasiallisesti homogeenisempaa ja hienokiteisempää, eikä siinä ole valmiita lohkeamislinjoja kuten valettuihin tuotteisiin pyrkii syntymään. Sitä se takominen on. Sekoittamista.
Ja tästä asiasta kirjoitetaan hyllymetreittäin, joten yleistykset ja kielikuvat ovat aivan tökeröitä ja pöyristyttäviä. Samaa raekoon suurenemista tapahtuu liian pitkän lämmityksen aikana, ja tämä on se syy, miksi se juottaminenkin pitäisi tehdä mahdollisimman nopeasti. Jos terästä kuumentaa liian kauan, se menee piloille siitäkin syystä. Sula teräs on dynaaminen materiaali seos, ja siinä tapahtuu asioita, joita siinä ei välttämättä haluta tapahtuvan. Sitä äkkiä luulisi, että kun kaiken kuumentaa sulaksi ja vain sekoittaa, että syntyvä tulos olisi se kaikkein eniten sekaisin oleva ja homogeeninen seos, mutta kun se ei toimikaan näin se asia. Siellä ovat mukana ne sisäiset voimat, jotka jatkuvasti pyrkivät järjestelemään niitä kiteytymisiä ja esim. vaikka sen hiilen järjestäytymistä niin palloiksi, suomuksi kuin vaikkapa liuskeiksi. Se kaikki vaikuttaa siihen lopputulokseen. Kun rauta atomit jäähtyvät, ne pakkautuvat kuin pingispallot laatikkoon. Ensimmäisen kerroksen jälkeen tulee toinen kerros vähän toiseen kohtaan, mutta se kolmas kerros voi joko järjestäytyä samalla tavalla kuin se ensimmäinen kerros, tai uudella kolmannella tavalla. Pelkästään jäähtymisen profiilia muuttamalla tätäkin asiaa voidaan ohjata ja muovata. Näin niitä syntyy niitä erilaisia kidekopperoita. Myös joka ainoa lisäaine atomi vaikuttaa kaikkeen ympärillään olevaan niin voimien, niiden edelleen summautumisen kuin vaatimansa tilan kautta, koska ne kaikki vaikuttavat siihen järjestäytymiseen.
Ja neuvo: Jos näitä alkaa autotallissa sen hitsaamisen tai juottamisen aikana liikaa miettimään, tai alkaa miettimään jotain orbitaali juttuja, niin sitä halvaantuu eikä pysty enää tekemään yhtään mitään. Keskittyy vain sen sauman oikeaoppiseen viistämiseen ja valitsee oikean lisäaineen ja tekee homman ripeästi siitä kohtaa eteenpäin, kun aloittaa sen kuumentamisen. Laittaa siis kaiken ensin valmiiksi ja järjestelee sen työtilanteen siistiksi. Ja ei kun menoksi. Sitten kun on siistimisen ja viilaamisen aika, niin sitten saa tuumata ja miettiä ja sipistellä niin paljon kuin sielu sietää. Välillä ehtii ottaa vaikka oluen, ja ihmetellä suoralla hakkauksella ja ristihakkauksella varustettujen viilojen viilausjälkien hienon hienoja laadullisia eroja. Niitä on.
Tuure
-.-
(se suora hakkaus tekee tasaisempaa ja sileämpää jälkeä ja siksi se sopii paremmin pinnan viimeistelyyn.)
Peugeot Mont Blanc PHE-20 1988 - Fenix-lintu nousee tuhkasta… 11.11.2010
========================================================
Usko tulevaisuuteen on asteittain palautaumassa:
runko on syysiltojen viihdykkeeksi purettu ylimääräisistä osista odottelemaan hitsausta ja senjälkeistä maalausta.
http://media.share.ovi.com/m1/s/2565/0a1952ee3ab949cba38f83a8bb40ccf8.jpg
Kuva vauriokohdasta:
http://media.share.ovi.com/m1/s/2565/8b6f5e11931d45f38639a229ab86ae48.jpg
Alkuperäiset dropit on takaa katsoen silleen ässän muotoiset eli eivät suorasta levystä stanssattunja. Kapenevat sisällepäin.
http://media.share.ovi.com/m1/s/2565/c22aae8ce109449e970dd792dc9dd96f.jpg
http://media.share.ovi.com/m1/s/2565/6d7700f53e0e4f8282cabb0c5f2120eb.jpg
Noh…, alkuperäinen 7-lehtinen pakka & akseli on ollut varmaan aika kapea.
En ole vielä mitannut nykyisen 9-lehtisen pakan & akselin leveyttä mutta aavistelen, että seuraavien droppien täytyy varmaan olla vähän toisenlaiset, suoremmat sivuprofiililtaan siis ja leveämmät, ettei takahaarukkaa tarvitse levittää väkisin niin paljoa.
Vasemman puolen ehjä droppi on tuollainen:
http://media.share.ovi.com/m1/s/2565/8fd5ab2443aa451d8ff0edbc15a7ec1c.jpg
http://media.share.ovi.com/m1/s/2565/67a7b5c3b0e946f2a6c1c23c6475d59f.jpg
Lisäraporttia tuonnempana…
Jos toi runko on tehty 7-lehtiselle pakalle niin takapää on ilmeisesti ollut 126 mm leveä. 9-pakka/napa on kai 130 mm leveä. Voisiko haarukanpään katkeaminen johtua tästä aika pienestä levittämisestä? Vai onko ollut jopa 135 mm napa siinä välissä? Kysyn tätä koska itse olen (Sheldonin ohjeita seuraillen) levittänyt väkisin 120 mm takahaarukan 126 mm navalle.
Tässä vielä Sheldonin ohjeet:
bronto - 2010-11-11 12:25:38 » Jos toi runko on tehty 7-lehtiselle pakalle niin takapää on ilmeisesti ollut 126 mm leveä. 9-pakka/napa on kai 130 mm leveä. Voisiko haarukanpään katkeaminen johtua tästä aika pienestä levittämisestä?Täytyy tunnustaa, että noita tarkkoja mittoja ei tähän hätään ole, mutta sen muistan, että sillä edellisellä 7-lehtisellä akselilla takahaarukkaa joutui venyttämään ja nyt venytin vielä lisää, kun survoin takahaarukkaan tuo 9-lehtisen akselin. Epäilemättä takahaarukan katkeaminen on yhdistelmä liian leveästä taka-akselista ja kylmästä ajokelistä, siitä ei ole epäilystäkään.
Olen ajatellut hitsauksen yhteydessä antaa takahaarukalle lämpöhoitoja keskiön tyvessä ja laajentaan sillä lailla tuota haarukkaa.
Mitäköhän setä Sheldon tarkoittaa maagisella termillä: “cold set the frame”?
Se haarukanpään katkeaminen johtuu sen haarukanpään väsymisestä. Ei ainakaan kylmästä. haarukan levittäminen voi vaikuttaa hiukan, mutta kun kyseessä tuskin on mikään erityisen kova teräslaatu, se tuskin on siitäkään kiinni.
Rungot nyt vaan hajoaa tuosta kohtaa aika usein. Siihen kohdistuu rasitusta.
Äläkä nyt, saatana, rupea kuumentamalla heikentämään sitä vesijohtoputkea entisestään. Se cold setting tehdään vääntämällä runkoa kylmänä. Älä usko minua, vaan googlaa “cold setting” ja “heat affected zone”
^^ & ^ no jee!!
…mutta eikös ollut hyvä, että tuli puheeksi. En minä tuota tiennyt!!
Tuosta se lähtee.
Mistään mitään tietämättömänä tungen nokkani soppaan ja kyselen tyhmiä: kuinka tässä tapauksessa varmistetaan, ettei hitsauksen jäljiltä putki muutu sauman vierestä turhan raikkaaksi ja murtuma-alttiiksi?
Entä mites tuo juottaminen?
Sanoisin että eri menetelmillä valmistettujen metallien kestävyys dropeissa on enemmänkin karkaisusta kiinni kuin miten ne on valmistettu. Tämän lisäksi tietty käytetty materiaali, sisäiset jännitteet ja rasitukset. Ym perus roskaa mitä on turha miettiä, nyt ei olla koulussa. Mutta jatkakaa toki.
^^ jaa-a… ei minulla tuohon suoralta kädeltä vastausta ole…
Olen pyrkinyt ennakoimaan tuollaisen ongelman syntymisen siten, että olen puheissa sellaisen hitsaajaan/rungonkorjaajan kanssa, jonka referenssit ja träck-rekord ovat sitä luokkaa, että korjauksen laadussa ei pitäisi olla ongelmaa.
Ei hitsaus/kuumentaminen tietenkään materiaalia paremmaksi tee mutta jos tuo runko tuolla lailla kokoonkursittuna pysyy ensi ajokauden kasassa niin sillä mennään.
Vaihtoehtoisena tulevaisuudenskenaariona rungolle olisi muutoin ns. “jänkhän polokheminen” ja se ei oikein tunnu hyvältä kun tuli ne dekaalitkin just hommattua (ja maksettua prkle…)
Lopullisen korjausmetodin valinta eli juottaminen vai hitsaus on vielä ns. korkeemman käres…
…no niin;
dropit on nyt vaihdettu uusvanhoihin ChopperOllin laboratooriossa, kiitosta vaan nopeasta ja laadukkaasta työstä.
Mittauksia on myös tehty. Alkuperäinen haarukka oli 120 mm ja nyt ChopperOllin pajalla haarukka on sovitettu uudelle 9-lehtiselle kiekolle sopivaksi ja on 135 mm.
Alla muutama taidepläjäys aiheesta. Matka jatkukoon nyt kohti Taximoa…
Oi. Vieläpä huomattavasti esteettisemmät nuo uudet dropit.
No tässä ei nokka kauaa tuhissut. Onnea comebackille!
Saako runko ihan uuden värin vaan jatkatko “kulkue”-värityksellä?
Jere - 18:50, 13.11.2010 » No tässä ei nokka kauaa tuhissut. Onnea comebackille! Saako runko ihan uuden värin vaan jatkatko "kulkue"-värityksellä?Tossa se lukee.
reiskaw - 13:35, 13.11.2010 » Matka jatkukoon nyt kohti Taximoa....Olit Reiskaw kai aikas pitkään suunnitellut tätä maalausta? Pyöräsi on nyt muuten kaikinpuolin uniikki. Vähän liikutuin.
^vaikka Taximo ei minulle mitään sano niin arvasin että kyse maalaamosta. Mutta värivallinnasta en löytänyt infoa. 
…joo, maalaus on ollut suunnittella jo kauan, itse asiassa rungon hommaamisesta saakka että siinä mielessä tämä runkorikko toimi tavallaan hyvänä kimmokkeena.
Tuleva design on vielä avoin; jotain räväkkää ja miksikäs ei uniikkia pitäis keksiä ettei tulis toista samanlaista kadulla vastaan. 
Jerelle tiedox että Taximo on pulveri-&polttomaalaamo Tattiksella, jota täällä oleilevat ovat käyttäneet. Itsellä ei kokemusta mutta aika näyttää.
Hienoa!
Vielä siitä navan leveydestä, niin siinä oli siis ollut 135-millinen napa 120-millisessä haarukassa?. Eli se voi sitten olla jo niin iso venytys että katkeaminen johtuu siitä (tai ainakin että se on varteenotettava tekijä). Sehän on Sheldonia vapaasti lainaten kolmen asteen kokoero (120-126-130-135) kun suositus on korkeintaan yksi.
Mutta hyvä että pyörä on nyt entistä ehompi - kohti uusia seikkailuja.
