Nanonanoanoananananao. Nano, mitä sekin oikein on? Okei tehdään asioita pienessä mittakaavassa (alle nanometri joka on huisin pieni) ja siellä vastaan tulee erikoisia fysikaalisia ilmiöitä joiden perusteella hypetetään jotakin ehkä mahdollista tulevaa käyttökohdetta. Mitä nämä nanolaakerit ovat? Ovatko a) laakerit itsessään nanokokoisia, jolloin niillä ei tee vittuakaan pyöräsovelluksissa vai b) normaalin pyörän laakereiden liukupinnat käsitelty jollain mystisellä nanoaineella, joka alentaa kitkakertoimen olemattomiin?
Paljon hypeä, vähän käytännön sovelluksia tähän asti. Siinä vaiheessa, kun niistä johdettu teknologia tulee johonkin matti meikäläisen sovelluksiin niin me ollaan jo haudassa.
Enpä usko, että atomitason ominaisuuksia muuttamalla eli nanoteknologialla on pyöräilyyn laakereille tai ketjuille suurtakaan hyötyä. Ne voidaan tehdä totta kai monin verroin lujemmiksi ja kitkattomimmiksi toistensa kanssa. Ongelma on, että kaikki toimii varmasti hyvin laboratoriossa. Kunhan "nano"laakeri saa pintaansa makro koon p****a, eli hiekkaa, kuraa ja muuta sellaista eipä ole enää hyötyä kitkan kannalta. Toki lujuudesta on hyötyä, mutta kitkattomuuteen niillä tuskin tulee olemaan suurtakaan vaikutusta. Runkomateriaaleissa hyöty on varmasti monin verroin suurempi.
Toisaalta, tavalliselle kuolevaiselle tämän kaiken hinta-hyöty-suhde on varmasti liian matala.
Mutta rasvattomat ketjut kiinnostaa! Tai rasvattomat lahkeet ja jalat kiinnostaa. Kahden viikon välein saa lisäillä öljyä. Viikon välein pestä housuja. Hihnaveto jotenkin booring vaihtoehto. Niitä odotellessa ehtii onneksi vielä juoda pari keskiolutta…
Olikos se Hesarin nanojutussa joskus aikoinaan kun sanottiin, että voisi toteuttaa fillarin ketjut, jotka ois hiusta ohuemmat ja silti absoluutinen pito vastaavalla rattalla ja suurempi lujuus kun metalliketjuilla. Ei tajuu. Kokeilen auttaisko muutama olut…
Oikeasti, jos paskaiset lahkeet ottaa kupoliin, niin toi ketjusuoja on ihan varteenotettava vaihtoehto. Voi miettiä, että kumpi näyttää daijummalta: Paskainen lahje vai ketjusuojalla varustettu fillari. Voi siihen oikeastaan lykätä lokasuojatkin.
Ketjukotelosta sen verran että Bakfiestissä on sellainen ja kertaakaan ei ole tarvinnut ketjuja puhdistaa kahden vuoden aikana mitä fillari on mulla ollut. Talvi/kesärenkaan vaihdon yhteydessä olen sitten öljyä sumutellut ketjuun.
Vaan eikös mm. noita itsekorjautuvia automaaleja ole jo? Sellaisia jotka korjaavat pienen pienet naarmut itsestään. Ja huonekaluille taitaa olla jotai likaa hylkiviä nanospraytä. Tietokoneiden prosessoritkin ovat mielestäni aika “nanoa”, niissähän se viivanleveys tms. on jotain 65 nm ja vähemmän.
Luulisi että jonkinlainen nano-pinnoite tavallisiin laakereihin olisi suhteellisen helppo (ja siten halpa) toteuttaa. Hyöty ei silti varmaan ole kovin kummoinen.
markkuj - 8:05, 27.5.2010 »
Olikos se Hesarin nanojutussa joskus aikoinaan kun sanottiin, että voisi toteuttaa fillarin ketjut, jotka ois hiusta ohuemmat ja silti absoluutinen pito vastaavalla rattalla ja suurempi lujuus kun metalliketjuilla. Ei tajuu. Kokeilen auttaisko muutama olut...
Mahtas muuten leikellä lahkeita ja katkoa ketjunkiristäjän sormia aika hyvin tällainen.
Onko jollain kokemuksia sekä Holmenkol Lube’n’steel+glidestä että Holmenkol LubeExtremestä? Samaa kamaa vai onko jostain syystä just toi ei-pyöräversio parempaa kuin vastaava pyöräversio?
Jos haluu noihin Holmenkolin nanovoiteisiin siirtyä, niin millä ketjut saa parhaiten puhtaaksi. Kaikki vanha rasva nettitietojen mukaan estää noiden kiinnittymisen.
Jos haluu noihin Holmenkolin nanovoiteisiin siirtyä, niin millä ketjut saa parhaiten puhtaaksi. Kaikki vanha rasva nettitietojen mukaan estää noiden kiinnittymisen.
Holmenkol Sport Clean and Removella puhdistuu varmasti ketjut. Jotenkin hiekka kulkeutuu rullienkin välistä pois. Perään Lube Extremeä, se kulkeutuu jotenkin ihmeellisesti rullien väliin. Kombo toimii mielestäni hyvin. Sport cleanin jälkeen pitää odottaa 15 min ja samoin Lube Extremen eli semmonen puolen tunnin ketjunvoitelu aina ennen lenkkiä. Mut ku se on nanoa...
“Voimaloiden salaisuus on hyptoniitti (Hybtonite®),funktionalisoidun hiilinanoputken ja epoksihartsin seos
– suomalaisen Amroy Oy:n keksintö. ”Hyptoniitti on niin kevyttä, sitkeää ja jäykkää,
että siipien pinta-ala on voitu kaksinkertaistaa.”
Normaali hiilikuitu on niin 2009 nyt odotellaan Hyptoniittirunkoja
Eiha - 11:56, 1.6.2010 »
[FinNanon esite](http://akseli.tekes.fi/opencms/opencms/OhjelmaPortaali/ohjelmat/NANO/fi/Dokumenttiarkisto/Viestinta_ja_aktivointi/Julkaisut/FinNano_esite_final.pdf)
"Voimaloiden salaisuus on hyptoniitti (Hybtonite®),funktionalisoidun hiilinanoputken ja epoksihartsin seos
– suomalaisen Amroy Oy:n keksintö. ”Hyptoniitti on niin kevyttä, sitkeää ja jäykkää,
että siipien pinta-ala on voitu kaksinkertaistaa."
Normaali hiilikuitu on niin 2009 nyt odotellaan Hyptoniittirunkoja ;)
Pitää ottaa kantaa, vaikka menee vähän OT:n puolelle. Jotenkin muistelen, että Hyptoniitti oli Nanolab Systemsin keksintö, mutta kerronkos maine menee toiseen firmaan, kun niitä sillä porukalla on useita. Sen verran yhden keksijän kanssa puhuin hyptoniitistä, että olivat siitä olleet yhteyksissä johonkin pyöräpajaan, mutta kiinnostusta ei kai silloin ollut tms. Taitaa hyptoniitin päämarkkinat olla isommilla vesillä. Ihan toimiva tuote kuitenkin, vaikka perusidea on kai sekoittaa hiilinanoputkia ja epoksia.
Minä olen muuten 1 930 000 000 nanometriä pitkä. Olenko siis pieni?
EDIT: kuitenkin hyptoniitistä puhuttaessa on hyvä muistaa, että vastaava tekniikka on ollut käytössä pitkään, kun savesta ja oljista on tehty taloja. Nyt ainesosien koko on vaan pienempi. Näin sitä nanoa innoivoidaan.