Hiplasin tota kerran. Varsi tuntui aivan liian ohuelta - pitäisi laittaa Ouryt. Toki paino 1/3 tosta perus läpyttimestä.
Jep, pitää kyl varmaan ostaa toinen tarkoituksella jos meinaa meloa yhtään pidemmälle ja pitää tota sellasena “jos sattuu tarviimaan vehkeenä” niin voi sit kevennellä. Joku neopreenisukka vois olla kyl kans ihan jepa ratkaisu tohon ympärille
Noniin elikkäs. Lähdin erään pyöräharrastajan suosituksesta Lemmenjoelle todellisena äkkilähtönä. Kartta kirjastosta lauantaina, eväät matkanvarrelta sunnuntaina, ketju kireälle maanantaiaamuna.
Lemmenjoen järjestyssäännöissä pyöräily on sallittu vain merkityillä kesäretkeilyreiteillä. Tarkoitus oli ajaa päivä tai puolitoista, perustaa basecamp, vaeltaa sieltä käsin jalkaisin pari päivää ja ajaa viimeisenä päivänä pois puistosta. Takarajana retkelle Classical Trancelations lauantaina. Suunnitelmat muuttui lennosta pariinkin otteeseen.
Kameli on lastattu. Kävin lähtöä edeltävänä päivänä hakemassa B-kaupasta pienen sivulaukun, uusi paistinpannu ei nääs mahtunut pikkureppuun. Eikä ilman munia ja pekonia pysty retkeilemään.
Lähdin kiertämään reittiä Joenkielisen huipulle myötäpäivään. Parhaimmillaan polku oli leveää neulasbaanaa sopivasti juurilla ja kivillä höystettynä. Pahimmillaan röllimetsän kivikkoa jossa joutui tunkkaamaan ja kantamaan pyörää pitkiäkin matkoja. Söin pikaisen keittolounaan Juurakkojoen kodalla. Ruska oli jo pääosin pudonnut puista, maassa oli vielä hyvät värit.
Joenkielisen huipulle joutui tunkkaamaan ihan tosissaan. Eipä siinä, keli oli kaunis ja näkymät ihan hyvät.
Huipulta alas oli kunnon Full HD Enduro pätkää.
PATANG halpistarakan sivulaukun kiinniketanko meni poikki rytyytyksessä. Eipä mitään, olihan siinä vielä toinen puoli ehjänä, jatketaan varovasti niin eiköhän se tästä PATANG jaahas jaahas.
Koitin patentoida sivulaukun kiinni tankoon ja tarakan runkopalkkiin, ei natsannut. Köytin sen sitten kiinni pikkureppuun ja lähdin ontumaan takaisin reitin lähtöpisteeseen. Mietin samalla että olikohan tämä sitten tässä…
Onneksi mulla oli autossa mukana myös iso reppu. Kamat sinne, mitvit tää lima on? Olin sitten köyttänyt sivulaukun niin kovaa kiinni että rikoin kananmunat samalla. Oh well.
Tarakan teräville ratkenneille kohdille gorillateippiä ja nippusiteitä ettei kuivasäkki mee pas2. Perus.
Uudelleen matkaan, nyt oli selvää ettei ekana päivänä ehdi kauhean syvälle puistoon. Leppoisaa vauhtia Sotkajärven laavulle turhan myöhäiselle päivälliselle, siitä edelleen Härkäjärven telttapaikalle yöksi. Muuten siisti hiekkaranta, mutta alueelle on levitetty homokaasua. Teltta pystyyn, suullinen jallua (*), nukkumaan.
https://lh3.googleusercontent.com/WW0Q5UC0cWxRO_vHHMFb9RybaqrT4_DqYmz6_ij53_E5tyro5rMvrRC5LzlIve3F_9ZGcojcE490Jo-ChOz6qDeiMhLk7R7SWa4DNwQcfqzJAQj8XqJaS-2_okqfbgi9bwjRp7rAbQ=w750-h422-no
https://lh3.googleusercontent.com/bM2y2eYM3SshXXSFVyE7tOF425yS08kylycvMN77VAfMe2RBe_A1_rIDxOdY9ZKlmkZBKZ_1YY_nYilsmSSzmS_H5vhARiIsRXNNNmMNkZmnzOA6CybVWfikQoDBm1n5Ywf7Yro_KQ=w750-h422-no
Kannattaa muuten ajaa nuo ekat kilometrit varsinaista retkeilyreittiä, vaikka luontopolun eteläinen vaihtoehto on lyhyempi. Luontopolku sisältää paljon enemmän tunkkausta.
Noin muutenkin pääsääntöisesti Lemmenjoen eteläpuoliset polut on enemmän röllimetsää ja jalkautumista vaativaa, pohjoispuolella on parempi ajaa. Eli kannattaa mennä Searitknivan lautalla yli mennen tullen.
Ensimmäinen aamu, yöllä oli vähän pakkasta. Kesämallin quilt jäi vähän vajaaksi kuten arvelinkin, olin varannut valmiiksi vähän lisävaatetta yöllä puettavaksi.
Matkaan, lämmöt punaiselle, jäähdytys random purosta.
https://lh3.googleusercontent.com/7ZCwPnRg-8EZu7z6R0mU3xPmFXJrjTm--Zlu4jY5CEKmqwqtkSqZneBBEiJ0t8vICzptoqoQLnnJKLX4rxmBY470dLRCctocpnDfNC0WQDt_98PZDMlAsQvueBKxGfi-WYYsKH9RzQ=w750-h422-no
https://lh3.googleusercontent.com/cxzz3ZOD7dh52-6ucSDvWHq0OplTzUA8Jry6Fczii4ObuvJH5pa1TSWrCdBHgQ5NeREvTgZKY_i-JpHMRLZjdy9MGHuFr7Oe4-a2U-czh5etoUSxM5T01EcNTgUm-rB3iSIt3zNOBQ=w750-h422-no
Reitti pudotti harjulta jokivarteen ja muuttui haastavasta miltei kokonaan ajokelvottomaksi. Härkäkosken lossi oli tietty toisella puolella. Not an problem. Fillari ja reppu veneeseen, aika 50/60 että onnistui kuivin jaloin koska vene ei tietenkään ylettänyt laiturille asti. Yli hop.
#aah
https://lh3.googleusercontent.com/VFr7n5Hmc-RoOZyjf_6lZ44fnFEOActYnRJu5aR8sLJaMDPV1rQwwtpHXGLklxQK9wvoAosfQyl7luY0PF3Ts3DwUKs0gSse3ERW90rc65dlnoSPx-xu5oi6cHi8_xrdLYswCgQHtQ=w750-h422-no
https://lh3.googleusercontent.com/cIAU-66qu_jJoo_i6EKhJ1reTsTFUO_Zy7P8p4N5U-cjCFGWExI8qXuGChkePVqLLnsI4gribjBuUQdrzF1GDKk8Io_dDz5ERY4T_wYGEvsEJqg32UOTD4byiCt4KporipS3EEU2bA=w750-h422-no
Ravadasköngäs, ihan jeppis vesiputous kotimaan skaalassa. Ja mikä perkele siinä on että vaikka tuolla lukee kissankokoisilla kirjaimilla monella kielellä että älä poistu polulta putouksen rajoitusvyöhykkeellä niin eikö näihinkin kuviin tarttunu turreja ottamassa itsuleita no-go zonella.
Ravadasköngäs - Kultahamina väli oli vaihtelevaa polkua. Välillä piti tunkata, välillä pääsi viilettämään neulaspolkua. Morgamjärven ranta oli ihan perseestä.
Kultahaminasta alkoi sitten kunnon moottoribaana. Siis kirjaimellisesti, enemmän tai vähemmän vahvaa mönkijäuraa, pääosin ihan polkupyörällä ajettavaa. Jyrkimmät ylämäet piti tunkata, kuten myös jotkut loivemmat paikat joissa oli paljon irtomurkulaa.
Uran viereinen wanha metsä paikkasi uran rumuuden.
https://lh3.googleusercontent.com/CXA0ckj7M7EE_Kch-b_KhuPH6AgLcf-RY12ZMWlUE4UIuzeeWTxmVSFafhtcLkxY8FkkO7JtXr7dO9qiMGxAmmu_bYxJYO3tCwn7UuovfodvLtXFDKpUu-p-jGJ4ey0a3QXd8BrV2w=w750-h422-no
https://lh3.googleusercontent.com/cx54Z3DPBd823fh5Jk3DJHSiPzjBYyowXkh0oUl7gdf5MDmnlkjRaJ6xGqRe4hG2IarzlDcSrOccQ-kKOUpeAKnr8X0MkpVpOQjyRyYlbxhvqVzJBfaHWcQo2nOKXFnqLLIOhClvbg=w750-h422-no
https://lh3.googleusercontent.com/BnejsRHvuTTdfmNjiUBiOHgpEmIQkMGGG59bbDyrVEmGcNi7COLpsUG2UdfbpKacvMGyWX-KCQhGRMlt0MFC5o_TIsnQ1UN374PqGNSokyXskecg06WCRZ4ORBcYbRyAsTcr-mcUrg=w750-h422-no
https://lh3.googleusercontent.com/ve6gobf1sOAKW3w-WiA2Sp3K3Nk19qfdgMCGMn7Wh9aQeQdkZgq9aO41pX4-7QjQHgYF8LMyHG1yezlXwnKYqfqq2QgM2PT8WUlZj45c8lKM_mIn-uL-yMLzoe_T5G5-RrJgrowvcA=w750-h422-no
Päivällinen Morgamojan tuvalla. Tuvan jälkeen avotunturissa homma helpottui oleellisesti. Niin aina. Pääsispä teleportilla avotunturiin halutessaan.
https://lh3.googleusercontent.com/8Zou2UgQoiqDOlDLQ45FJFB3Ku-KMv5heNYB_hwqEutq4Y8AXQqQ70-VIxQJx6hCPDTAGSETjYs0zKLZ88dSgkQ02NcQSeY6KvwaMncWRg-zyUGb-8H2mQgPJjRrjFoN5y8jMP4Z9A=w750-h422-no
https://lh3.googleusercontent.com/V4zIrxOzFSTs1jJ_pyplEEpF2wNEGy1VucgGDUid7GM7tTsuUPdYKL4MxmfLVTClf2iXRpRe-oOr86xw-wST06TGADcjcVHcLhByNEEQA6mJotvEQ6gN-S8I70i9EAmSzkvT0sRBfw=w750-h422-no
https://lh3.googleusercontent.com/YnqKeBbcbt6njO1XToI24wuIedhquQqBN9lplaKJBUZuanxpyGPWjkrH4HN6jYFc95NODqvO8jFD4nDZCFXUMgPFy7c02zHpXW4lqA5EkJX4aJ-rlISCt_4IASaJw0qoojhPsnOJ1w=w750-h422-no
Lätäköt oli jäässä. Vähän ennen lentokenttää alkoi satamaan, sitten sade muuttui valkoiseksi. Ou jee.
Kirjasto yritti selkeästi vihjata jotain.
Jäkäläpäältä alas mönkkäriuraa lumi/räntäsateessa niin paljon kuin uskalsin syöttää. Mitäs mitäs, mönkkäriura kääntyy oikealle, retkeilyreitti jatkaa suoraan kinttupolkuna. Muuten OK, mutta 80 cm leveä stonga oli ihan liikaa kitukasvuisten puiden ja pensaiden väliin.
Sitten tulikin reissun pahin haistapaska sektori. Jäkälä-äytsille alas ja ylös. Uusi, vasta merkitty reittilinjaus. Aivan liian jyrkkä että olisi uskaltanut ajaa alas, ja sama pyörää kantaen toiselta puolelta ylös. Reittiin ei ollut kulunut vielä edes kunnon uraa, jäkälässä oli hennot painaumat, onneksi merkinnät oli hyvät. Sade muuttui sentään lumesta vedeksi.
Uusi reitti yhtyi vanhaan, jatkoin vähän ylikovaa alamäkeen kääntyillen Mattit Ravadasin päivätuvalle ja telttapaikalle. Teltta pystyyn, Ranskalainen biologi oli lämmittänyt tuvan saunaksi, kamat kuivumaan. Näissä uusissa päivätuvissa ei saa ripustettua kamoja kuivumaan järkevästi oikein mihinkään, eissemitn.
Reilusti jallua (*) ja kartan tuijotusta otsalampun valossa. Sääennuste lupasi sadetta seuraavasta puolestapäivästä eteenpäin. Sateessa kävely kiinnosti: ei yhtään. Plan C: huomenna kohti parkkipaikkaa niin pitkään kunnes kunnon sade alkaa. Siihen seis, loput jallut ja suklaat ääntä kohti ja odottelen sään paranemista max puolitoista vuorokautta.
Vesisade taukosi yöllä ja muuttui pakkaseksi. Ulkoteltan vetoketju jäätyi aika kovaa kiinni.
Aikaisin ylös, pekonia, pakkaus, matkaan.
https://lh3.googleusercontent.com/f4hy9ooaEbvNQr9YNOyEowkOf3P7HcHuyS-K1pttvJt6WywYzcgoOtlpEFJfa5R8N4-mHscrOrtSdudVYM41HdDaa8FK_jwDQsxfSIo9vY0vOyoQzneq9OOA_80MZwKMyxSUaXUL-A=w750-h422-no
https://lh3.googleusercontent.com/uAJTGUo3V_i9-RvGKwt9JUMgTwj0wPcEJNqUEumV60ayinLsqnAk9gCHnJuBjkWv55NpTKaqAEw30CJhf_9yhUFB3cD8I6D9sPtgX7upxI4f1aH8sixDHI_cpz6Ju9YXdoAgkSK4dQ=w750-h422-no
https://lh3.googleusercontent.com/Fl2O5SVl95nFrTx4hwrSjTPTZ_cNhGGq4LxEw1mmQHp9b7WxntqJr908DnmxTQyzPxkf4-1IoP66WIeedeqnmiNxWzeg2maU-0f5UqMIIA9fMxWZ74VitB4wnjkZU1VYkjcYrvSYxA=w750-h422-no
Kevyesti reitin paras osuus, Mattit Ravadas - Searitniva. Puoliltapäivin, jonkin matkaan ennen Searitnivaa alkoi tosiaan satamaan, mutta aika hiljaksiin.
Päivätupaan lounaalle, kotimainen biologi oli lämmittänyt tuvan saunaksi. Sade jatkui kohtuullisena, totesin että paskaaks tässä, ajoin parkkikselle sateessa. Loppu.
Reissu jäi reilusti vajaaksi suunnitellusta. Pyöräkilsoja tuli hiukan enemmän mitä piti, jalkaisin oli tarkoitus liikkua se pari päivää, lopputulos oli 0. Kivaa oli silti.
Lemmenjoki ei ole mikään helpoin pyöräilykohde. Viistojuurakkoa ja kivikkoa riittää. Optimi varustus olisi ehkä minimaalinen päiväreppu, yönyli autiotupiin tai tarppiin/bivyyn tukeutuen. Ajomies saattaisi ajaa koko reitin päivässä. Iso retkilasti oli välillä vähän kankea jumpata.
Lähdenkö uudestaan? Pyörällä en. Kävellen tulee varmaan lähdettyä. Näin myöhään syksyllä ei ole edes ruuhkaa, ja jalkaisin alueella saa likkua paljon vapaammin.
Siinäpä oli mukavaa junalukemista 
Marraskuussa ilmaantui mahdollisuus lähteä viikoksi-puoleksitoista lomille. Kiva olis tietysti ajaa lomaillessa pyörää. Helppo vaihtis olis varmaan mennä vaan Kanarialle, vuokrata maantietsygä ja käydä päivisin ajamassa. Mutta pikku adventure olis siistimpää, ja kattelinkin vähän bikebacking.comista n. viikon mittaisia eteläeuroopan reittejä, mutta vähän säät epäilyttää.
Onkos kellään kokemuksia/suosituksia marraskuisesta matkapyöräilystä Euroopassa?
Tämä kuva tuossa grr:n postauksessa pisti hymyilyttämään.
Kasut todennäköisesti tarkoittaa Kalevan Suuntatyttöjä, tiedän koska itse olin partiossa Kalevan Karhuissa.
Eli ei ehkä nimittely nyt ihan osunut sellaiseen maaliin mitä haettiin.
tnts - 23:33, 2.10.2018 » Lennot norskilta [agadiriin](https://www.norwegian.com/fi/varaus/varaa-lento/hinta-kalenteri/?A_City=AGA&AdultCount=1&ChildCount=0&CurrencyCode=EUR&D_City=HEL&D_Day=03&D_Month=201811&D_SelectedDay=03&IncludeTransit=true&InfantCount=0&R_Day=10&R_Month=201811&R_SelectedDay=10&TripType=2&mode=ab#/?origin=HEL&destination=AGA&outbound=2018-11&selectedOutbound=2018-11-10&inbound=2018-11&selectedInbound=2018-11-17&adults=1¤cy=EUR) ja [tänne](http://www.bikepacking.com/routes/morocco-traverse-south/)? e: tai Lennot Roomaan ja [tänne](http://www.bikepacking.com/routes/bikepacking-abruzzo/)Hmm. Toi Italia vois ollakin.. olin ehtinyt kattella vasta Espanjan reittejä, mut toi olis sopivan lyhyt/helppo
Jahas, kai sitä itsekin voisi lähteä marraskuussa jonnekin lämpimämpään ajelemaan. Espanjan GR247 kiinnostaisi, koska käytännössä ei yhtään asvalttia: The GR247, Spain - BIKEPACKING.com
Tuo Lemmenjoen raportti oli oikein osuva. Suunnilleen samat polut tullut tunkattua täysjäykällä eikä oikein voi suositella. Kävellen varmasti todella hyvä reitti.
GR247 varmasti oikein kiva reitti vielä tähänkin aikaan vuodesta, korkeimmat kohdat kuitenkin “vain” 1700-1800metrissä. Transnevadaa voi kans suositella viikon-puolentoista reissulle lyhennettynä versiona eli siitä vuoriston yli oikaisten. Ei varmaan vielä kauheasti ole lunta marraskuussa korkeimmissa kohdissa eli reitin kesäversiokin ajettavissa. Täyspitkälle reissulle varaisin ite varmaan 2 viikkoa.
Gr247:aa kattelin kans ekana. Samoin gr48:ia The GR 48: Off-road Bike Touring Spain
Edit: lämpötila tuolla semikorkeella marraskuussa just mietityttää
eiköhän sinne kahteen tonniin jo lunta ripsottele.
Niin se Lyngenin rapsa.
Suosittelen tienoota lämpimästi leppoisaan bikepackingiin. Poluthan tuolla ovat ns. melkoisia, mutta ne jotka voi ajaa, kannattaa ajaa. Jos pysyy asvaltilla, ei pääse pois asvaltilta. Tupia, kotia ja huikeita leiripaikkoja riittää.
Tosi hieno pätkä ja rapsa!!
Kiinnostaa tietää miten suunnittelet noi reitit? Meneekö ihan tihrustamalla karttaa polkuja etsiessä vai onko joku ohjelma helpottamassa työtä?
Hyvä Rapo. Peukkua.
^norgeskart.no on ollut hyvä työkalu jalanvaellushommissa. Ton saa jonain puhelinsovelluksenakin, jolloin kartat kai näkyy offlinessakin. Ite tosin oon hommannut reissuille ihan paperikartat kun ei ne kuitenkaan paljoa maksa ja eipähän sit tartte olla sähkön varassa.
Rosco - 9:00, 13.10.2018 » Tosi hieno pätkä ja rapsa!! Kiinnostaa tietää miten suunnittelet noi reitit? Meneekö ihan tihrustamalla karttaa polkuja etsiessä vai onko joku ohjelma helpottamassa työtä?Karttapaikka ja Retkikartta Suomessa ja Norgeskart Norjassa näyttävät karttojen lisäksi kivoja ilmakuvia, joista näkee enemmän mönkijäuria ym. kuin topokartoista ja voi päätellä yhtä sun toista jos osaa.
Ei-mobiilissa Retkikartassa on kiva etäisyysmittausominaisuus, joka tuottaa tallennettavaa GPS-jälkeä. Voi piirustaa ilmakuvan tai kartan päälle jälkeä suoraan.
Tiesiirtymät, merkityt polut ym. sekä lopulliset reitit piirtelen Suunnon Movescount-aplikaation karttapuolella. Se osaa seurata erilaisia teitä ja uria automaagisesti. Siellä on myös monenmoisia, vähän kehnoa parempia ilmakuvia, joiden päälle yleensä pystyy piirtämään reitin, kun samalla väijyy paremmasta kuvasta.
Reissulla gepsinä Suunto Ambit3 Peak -rannekello. Näyttää pelkän viivan, mutta se riittää, kun pohjoisessa vaihtoehtoja on yleensä aika vähän. Akun kesto todella hyvä. Kartat ja kompassi mukana tietysti myös. Kompassiin en ole kyllä katsonut moneen vuoteen.
Alkuvuodesta pyöräretket pörräsivät mielessä tiuhaan tahtiin. Guuglailimme ahkerasti käyttäjien spacer ja olko kanssa Norjan teitä. Erityisesti kiinnostus heräsi Trollstigen-tietä ja sen lähiseutuja kohtaan. Kiemurtelevat serpentiininousut ja kapeat asfalttitiet näyttivät street viewin kauttakin jo hätkähdyttävän hienoilta. Kohde lukittiin ja matkaa alettiin zuumailla tarkemmin kevään edetessä. Alusta asti oli selvää, että tämä reissu jouduttaisiin osittain taittamaan epäromanttisesti autolla. Juhannusviikon sunnuntaiksi sovimme spacerin kanssa tärskyt Vaasan satamaan. Vaasasta hurautimme olkon auto täyteen ahdettuna autolautalla Ruotsiin ja sieltä 900 kilometrin siirtymän Trollstigenin liepeille. Pyöräiltiin Trollstigen Cämpingiltä käsin kolmena päivänä ja päästiin huristelemaan pyörillä myös huikean hieno Atlanteshavvegen ja pyörähtämään Ålesundissa.
Tunnelmia voi katsella videolta: Pyörämatkailua: Trollstigen, Norja on Vimeo
Kivaa se on pyöräily näinkin ja näin hienossa seurassa, mutta ensi kesän haaveissa siintää jo retki ilman autoa ja pöpelikössä yöpyen.
Mukavannäköistä menoa, ja hienoa että olet jaksanut leikkailla lomavideot koherrentiksi kokonaisuudeksi.
Hyvän mielen viteo!
Oli kyl hyvä video!