…hommasin just semmosen toimistolle post office runner/lunch getter-pyöräksi ja on tsiljardi kertaa parempi kuin samaan tarkoitukseen aikaisemmin hankittu jopo. Eteen pitäis vielä askarrella taakkateline niin ei tarttis aina ottaa laukkua jotain pikkupakettia ja sämpylää varten.
Japanissa ton mallisia (minivelo) on about jokaisen valmistajan mallistossa, sikäläistä lehteä nopeasti selaamalla löytyy (isojen merkkien ja alex moultonin lisäksi) ainakin dahon, louis garneau, bd-1
Mä oon noita “fixed freestyle” -pätkiä kattoessa miettinyt, että tää temppuhomma sulautuu enemmän tonne bmx- ja street/urban-mtb-puoleen. Aletaan käyttää järeämpiä runkoja, riserit on jo, lyhyempiä stemmejä, penkkiä alaspäin, leveämpiä renkaita, sit ehkä kohta 26" renkaita… Ja ollaankin jo kiinteävetoisessa mtb-pyörässä.
Samaan aikaan bmx/mtb-puolella jotkut alkaa kokeilla fiksinä ajamista (jotkuthan ajaa jo bmx-fiksiä). Kohta joku bmx-taustainen jannu keksii tehdä bemaksin jossa on 26" kiekot ja fiksivoimansiirto. Samaan aikaan joku fiksitaustainen tekee pienennetyn “ratapyörän” johon on laitettu 26" kiekot. Sit ollaankin samassa pisteessä.
Tää ei tietenkään tarkoita sitä etteikö kiinteällä/ratapyörällä maantien ja kaupunkitykityksen ajaminen jäis elämään. Variaatioita vaan tulee lisää ja lisää ja rajat hämärtyy.
konkeli - 2 hours ago »
Kiinteävetoinen jopo. Nexti leveli.
On puhuttu kaverin kanssa ideasta jo pitkään. Sellainen vanha peltirunkoinen, jonka kunnoistaisi kulkemaan ihan sairaan kevyesti, maalaisi sen ja oikealla fontilla jopo-tekstin tilalle "ei puutu enää"
jopo ja sairaan kevyt kulku ei sovi samaan lauseeseen.
Toihan on semmoinen sekasikiö mitä olen itsekin kelaillut vääntää, mutta kun en mä oikeasti halua jopoa omistaa. Mutta voin kuvitella miten muutaman vuoden päästä porukkaa parkkeeraa isoroballe kiinteävetoiset jopot kuten tänä päivänä konsanaan.
Tais olla jotain Lohjalaisia maastopyörätyyppjä, jotka teki hiilikuidusta kopiojopon tarkoituksenaan laittaa siihen joustohaarukka ja ajaa kakkosnelonen. Ei vaan tainnu koskaan tulla valmista.
Kiinteävälityksistä jopoa en oo vielä nähnyt, mutta levyjarruilla varustetun kylläkin. Sellainen mustan värinen vanharunkoinen tuli vastaan Lahden yössä viime vappuna. Joutui kyllä pari kertaa hieraisemaan silmiä ja promillejakaan ei paljoo ollu veressä, et omiani en nähnyt… Sitä ajoi joku ainakin alta parikymppinen jamppa.
mihin muuten perustuu jenkeissä suuressa suosiossa olevat fiksit flättipolkimilla? osaako ne vaan ajaa niin paljon paremmin ettei jalat lipsu, ajaako ne niin hiljaa vai eikö ne aja ollenkaan?
Ei mitään tietoa tulevista trendeistä, mutta tuli vastaan brittiläisen “Cycling Weekly” -lehden vuonna 1954 tekemän kyselyn tulokset siitä, miltä lehden lukijat kuvittelevat fillarin näyttävän vuonna 2000.
Osa ennusti oikein: “Mass produced frames will be electrically welded but craftsman-specialists will still build bicycles. . . .by hand, to the requirements of the conniseur.” Toiset taas ei: “Bicycles will be built on the stretched-skin aircraft principal. . .opening as a spectacle case does”
Hehee, varsin mainio artikkeli. Aika harva osui totaalisen metsään, ja iso osa esitellyistä “tulevaisuuden pyöristä” on jollain tavalla ilmaantunutkin tienpäälle. Sikarin muotoinen fillari on varsin innovatiivinen näkemys noja-/makuupyöristä, jotka on yleistyneet varsin paljon. Ja ennätysvekottimethan on nimenomaan tuollaisia, tosin ei mahallaan ajettavia.
Ja muovifillareista puhuminen ei ole mun mielestä niin kaukaa haettua, kun kuitenkin noita hiilaripyöriä on varsin paljon.