ChainThug - 17:17, 30.10.2016 »
Tarkoitetaanko tässä pyöräilyä liikkumisen muotona vai (maantie)pyöräilyä lajina?
koitin avata tätä vähän tossa ekassa postauksessa, eli enemmän kilpa/ammattipyöräilyä. voitte kaikki tietty spekuloida miksi Suomen fiksiskene on mitä on...
ChainThug - 17:17, 30.10.2016 »
Muilla mantereilla talous ja yhteiskuntarakenne eivät vielä tuolloin olleet kehittyneet siihen pisteeseen, että kaikissa talouksissa olisi ollut edes sitä yhtä polkupyörää. Tai no, oli tietty Pohjois-Amerikassa, mutta amerikkalaisessa unelmassa fillari oli lähinnä alle 16-vuotiaiden lelu, ei urheiluväline saati sitten väline sosiaalisen statuksen parantamiseen.
70- ja 80-luvulla maantiepyöräilyn levitessä jenkkien rannikoille, maantiepyöräily oli jo kasvanut niin isoksi ja teknisesti kehittyneeksi, että siitä tuli heti vauraamman valkoisen keskiluokan laji. Sama muuten sen futiksen kanssa.
Etelä-Amerikassa ja Meksikossa oli 50-80-luvuilla aika vahva maantiepyöräilykulttuuri ja alan teollisuuttakin, varmaan juuri Italian ja Espanjan vaikutuksen vuoksi. Mutta jostain syystä sieltäkään ei ole noussut tosi isoja nimiä ammattipyöräilyyn.
Mielenkiintoista nähdä minkälaisia tuloksia syntyy, jos/kun esimerkiksi vuoristoisen Itä-Afrikan urheilijat alkavat treenaamaan samoilla menetelmillä ja välineillä kuin vaikkapa britit.
Edit. ratapyöräily sen sijaan oli jo 1900-luvun alussa yksi jenkkien isoimmista lajeista.
ChainThugin historia ja tutamin (ja monen muun) avaama statushommeli varmaan selittää tätä osaltaan, mutta monessa muussa urheilulajissa ollaan rikottu etnisrodullisia rajoja (jefu, koris, baseball, jalkapallo, golf, tennis), miksiköhän tätä ei oo tapahtunu pyöräilyn osalta?
manuelkala - 20:03, 30.10.2016 »
monessa muussa urheilulajissa ollaan rikottu etnisrodullisia rajoja (jefu, koris, baseball, jalkapallo, golf, tennis), miksiköhän tätä ei oo tapahtunu pyöräilyn osalta?
Mainituissa lajeissa toi kehitys on tapahtunut Pohjois-Amerikassa, jossa on pitkään ollut valtava viihdeteollisuus koriksen, jefun ja baseballin ympärillä. Maantiepyöräily on siellä hyvin uusi ja pieni juttu, levinnyt vasta LeMondin, Hincapien ja Lancen menestyksen myötä edes hieman rannikoilla asuvan ylemmän keskiluokan kuplan ulkopuolelle.
Jos ratapyöräily olisi pysynyt jenkeissä yhtä isona lajina kuin se oli 1900-luvun alussa, niin todennäköisesti joltain tv-kanavalta tulisi just nytkin ammattitason pariajoa, eivätkä mustat ratapyöräilijät, kuten Marshall Taylor tai Nelson Vails todellakaan olisi poikkeustapauksia siinä North American Madison Federationissa tai vastaavassa.
