Tarkoitetaanko tässä pyöräilyä liikkumisen muotona vai (maantie)pyöräilyä lajina?
Maantiepyöräilyn kohdalla aika merkittävässä roolissa lienee vallitsevat olosuhteet yhdessä kulttuurin ja perinteiden kanssa. Maantiepyöräily on kehittynyt aika lähelle nykymuotoaan Euroopassa toisen maailmansodan aikoihin ja sen jälkeisenä vuosikymmenenä. Tuolloin about jokaisessa eurooppalaisessa perheessä oli vähintään yksi polkupyörä työkaluineen ja melkein jokaisessa kylässä pyörätehdas. Fillari mahdollisti paitsi liikkumisen paikasta toiseen, myös nousun köyhyydestä tähteyteen. Vähän kuten jalkapallo vaikkapa Brasiliassa.
Italiaan, Ranskaan ja Espanjaan kehittyi noiden sankaritarinoiden ja alan teollisuuden myötä vahva itseään ruokkiva pyöräilykulttuurin kierre.
Muilla mantereilla talous ja yhteiskuntarakenne eivät vielä tuolloin olleet kehittyneet siihen pisteeseen, että kaikissa talouksissa olisi ollut edes sitä yhtä polkupyörää. Tai no, oli tietty Pohjois-Amerikassa, mutta amerikkalaisessa unelmassa fillari oli lähinnä alle 16-vuotiaiden lelu, ei urheiluväline saati sitten väline sosiaalisen statuksen parantamiseen.
70- ja 80-luvulla maantiepyöräilyn levitessä jenkkien rannikoille, maantiepyöräily oli jo kasvanut niin isoksi ja teknisesti kehittyneeksi, että siitä tuli heti vauraamman valkoisen keskiluokan laji. Sama muuten sen futiksen kanssa.
Etelä-Amerikassa ja Meksikossa oli 50-80-luvuilla aika vahva maantiepyöräilykulttuuri ja alan teollisuuttakin, varmaan juuri Italian ja Espanjan vaikutuksen vuoksi. Mutta jostain syystä sieltäkään ei ole noussut tosi isoja nimiä ammattipyöräilyyn.
Mielenkiintoista nähdä minkälaisia tuloksia syntyy, jos/kun esimerkiksi vuoristoisen Itä-Afrikan urheilijat alkavat treenaamaan samoilla menetelmillä ja välineillä kuin vaikkapa britit.
Edit. ratapyöräily sen sijaan oli jo 1900-luvun alussa yksi jenkkien isoimmista lajeista.
negaatio - 15:13, 30.10.2016 »
foodoralla suurin osa kuskeista on ei-valkoisia
Ei Tampereella ainakaan.
tässä näkyykin omasta mielestäni ihan mielenkiintonen ero tampereen ja helsingin foodora-skenessä, joka osittain selittäisi esim Lumikon huomion pyöräilevän väestön heterogeenisyydestä.
ChainThug - 17:17, 30.10.2016 »
Tarkoitetaanko tässä pyöräilyä liikkumisen muotona vai (maantie)pyöräilyä lajina?
koitin avata tätä vähän tossa ekassa postauksessa, eli enemmän kilpa/ammattipyöräilyä. voitte kaikki tietty spekuloida miksi Suomen fiksiskene on mitä on...
ChainThug - 17:17, 30.10.2016 »
Muilla mantereilla talous ja yhteiskuntarakenne eivät vielä tuolloin olleet kehittyneet siihen pisteeseen, että kaikissa talouksissa olisi ollut edes sitä yhtä polkupyörää. Tai no, oli tietty Pohjois-Amerikassa, mutta amerikkalaisessa unelmassa fillari oli lähinnä alle 16-vuotiaiden lelu, ei urheiluväline saati sitten väline sosiaalisen statuksen parantamiseen.
70- ja 80-luvulla maantiepyöräilyn levitessä jenkkien rannikoille, maantiepyöräily oli jo kasvanut niin isoksi ja teknisesti kehittyneeksi, että siitä tuli heti vauraamman valkoisen keskiluokan laji. Sama muuten sen futiksen kanssa.
Etelä-Amerikassa ja Meksikossa oli 50-80-luvuilla aika vahva maantiepyöräilykulttuuri ja alan teollisuuttakin, varmaan juuri Italian ja Espanjan vaikutuksen vuoksi. Mutta jostain syystä sieltäkään ei ole noussut tosi isoja nimiä ammattipyöräilyyn.
Mielenkiintoista nähdä minkälaisia tuloksia syntyy, jos/kun esimerkiksi vuoristoisen Itä-Afrikan urheilijat alkavat treenaamaan samoilla menetelmillä ja välineillä kuin vaikkapa britit.
Edit. ratapyöräily sen sijaan oli jo 1900-luvun alussa yksi jenkkien isoimmista lajeista.
ChainThugin historia ja tutamin (ja monen muun) avaama statushommeli varmaan selittää tätä osaltaan, mutta monessa muussa urheilulajissa ollaan rikottu etnisrodullisia rajoja (jefu, koris, baseball, jalkapallo, golf, tennis), miksiköhän tätä ei oo tapahtunu pyöräilyn osalta?