Maantiepyörien tuntijoita? 3/32'' ketjut ja 8-pakka

Tarkennan tuosta kuvasta: Jos pakka on ns. megarange, niin se sana lukee siinä. Sama koskee sitä vaihtajaa. Jos sana esiintyy jossakin osassa, niin sen on sitten oltava siinä toisessakin osassa. Vaihtajalle on tunnusmerkkinä se, että yleensä siinä on se rissa silloin isompi halkaisijaltaan. Kuvan pakka on 32 -hampainen, käytetäänkö sitä “megarange” nimitystä sitten vain joko 34 hampaisesta, vai onko se sellainen pakka, missä nimen omaan on suuri ero sen suurimman ja toiseksi suurimman rattaan kokojen välillä ? Eipä ole tarkkaa tietoa tuosta asiasta.

Kuvan yllä oleva pakka on järkevän oloinen kapistus pyörään, jota käytetään hyvin erilaisissa olosuhteissa, talvella, pakkausten kera etc. Hinnat ovat kohdillaan ja hinta/laatu suhde on melko ylittämätön. Noita voi ostaa vaikka varastoon itselleen, jos noista saa kasattua hyvin toimivan yhdistelmän.

Mistäpä tuohon hintaan ?

Tuure

-.-

Kas… Alivionkin vaihtajassa on " SIS " merkintä. Kiitos tiedosta. Tuotakin pitäisi pysty komentamaan niillä pyörätohtorin myymillä 15 euron RX-100 (=7) vaihtajatikuilla, siis indeksoidusti. Vanhan teräsrungon modistaa kummasti uuteen iskuun noilla. Itse olen pysynyt 7 systeemissä, kun seiskaan saa myös kierrepakkoja. Kalusto on siis niin wanhaa… :sunglasses:

Bilteman seiskapakka on kromattuna minusta ihan asiallinen esitys:

28 -hampaisena tuo toimii normaalin GS vaihtajan (=pitkä versio) kanssa. Maksaa vähän. Adapteri renkaan avulla asentuu vaikka leveämpäänkin 9 kasettirunkoon. Jos ajaa kierrenavoilla, niin kaksi kapeaa lukkomutteria lisää riittää akselille ja sitten vain rihtaa vannetta vähän enemmän oikealle, niin keskitys säilyy hyvänä.

Tuo pakka maksaa 12 euroa, ja 7,3 millisellä pinnillä varustettu ketju (27-404) alle viitosen. Kierre versiossa on täsmälleen sama leveys, olen sen itse mitannut ja laittanut pakat vastakkain. Minulla on myös muutama tuollainen kromattu megarange kierrepakka varastossa, ja luulen hankkivani niitäkin lisää. RX-100 tikkuja on 4 pakettia, joten eiköhän noilla vähän aikaa pärjää.

Aikanaan tikut voi yrittää siirtää tankoon (lue: ohjainkannattimen eteen) jonkin itse koneistetun pidikkeen avulla. Cinelli Spinaci lisäkahvat (tai niiden kopiot) ovat hyvä lähtökohta tuommoisille modauksille. Sama idea siis kuin noilla tangonpää vaihtajilla, mutta seiska versiona.

Joskus olen myös ajatellut noita kiertovaihtajia… tekninen rakenne on hyvin yksinkertainen, siirtosuhde on oikea (=7) ja hinta on hyvin halpa, ja noistakin voisi väkertää tangon päihin sopivat versiot aika helposti. Vaijerin kuorella siirto sitten runkoon ja pysäytys kuoristoppariin, ja siitä normaalisti pelkkänä vaijerina eteenpäin.

Laitoin linkin YV:nä. Viimeksi kun pähkäilin tarpeeksi kauan mitä pitäisi valita, olikin jo osat loppuneet. Ulosheittohinnaltahan tuo vaikuttaa, ja kyseessä lienee tupote jota kukaan ei tunnu nykyään haluavan. Se voi olla muotia jo huomenna. :smiley: Toiset sekoaa muotiin, toiset luo sitä.

Ehkä siinä versiossa pakassa vain lukee Megarange, missä on suurin lehti tietyn kokoinen, vaikka muuten kyseessä olisikin sama pakkasarja. Megahieno.

RD-M410 SGS on Alivion malli, jota katselin. Sen sanotaan riittävän max 34 teeth. Ja ketjun löysät: kokonaiskapasiteetti 43 hammasta. (11-34 pakasta tulee 23. Keskiörattaat 48-28 = 20. yht 43) Tarkalle menee siis paperilla, mutta käytännössä ketjua ei kuitenkaan yritäkään ristiin.

Taisin löytää tietoja, että Shimano SG ja Sram Short Gage riittävät 12-36 pakalle. Näin siis yhdellä eturattaalla. http://forums.mtbr.com/showthread.php?p=6376452#post6376452

Myytävänä Salsa Fargo runkosetti Osta & myy, huutokauppana tai heti - Huuto.net

Vai menee se salsan runko jo vaihtoon…

Pitkät jalat ja lyhyt selkä ovat siis miehellä. Eikä tuohon maantiekäyttöön kelpaisi nyt ensialkuun jokin nätti vanha raaseri, joita huutonetissä myydään joskus aika pilkkahintaankin ? Vanhimmissa ns. retkipyörissä on valmiina lokasuojat ja tavarateline, ja tuollainen esine on aika valmis ja toimiva kokonaisuus, kunhan se on originaalikunnossa, eikä kukaan ammattitaidoton osien vaihtelija ole sitä päässyt “virittämään”. Noita voi sitten varovasta askel kerrallaan itse uudistaa.

Pelkällä ko. rungon summalla saa kaksikin pyörää, joista toinen voi olla puhdas kilpuri ja toinen sitten ns. retkimalli. Ostaa samanikäiset ja samalta merkiltä ne pyörät, niin osien hankintaan ja kierrättämiseenkin tulee synergiaa. Ts. esim. saman vahvuiset pystyputket, jolloin etuvaihtajan pannan halkaisija säilyy samana etc. muuta osien kierrättämistä helpottavaa.

Neuvo: Vältä ranskalaista keskiötä ja kovin eksoottista muutakaan pyörää, johon ei saa osia. Mutta se muu ikä ei haittaa laatupyörässä, kunhan sitä on hoidettu hyvin tai käytetty hyvin vähän. Helmiä tulee esiin juuri siivousten ja remonttien yhteydessä.

Aloita nyt ensi alkuun sillä kokolaskurilla, jolla pääset hyvin lähelle sitä oikeaa kokoa. Loput säädöt tulevat siitä satulasta ja stemmin ja tangon vaihtamisilla. Esimerkiksi tuo on aika hyvä, muitakin laskureita löytyy kun viitsii hakea.

http://www.competitivecyclist.com/za/CCY?PAGE=FIT_CALCULATOR_INTRO

  1. Ota vaimo avuksi, ja katsota hänellä myös se video siitä mittaamisesta, että asia ja sen pilkuntarkka tärkeys käy kunnolla selväksi hänelle. Mittataulukosta suosittelen vanhemmalle miehelle sitä helpointa ja kropalle ystävällisintä ranskalaista mitoitusta. Sitä voi myös pitää hyvänä retkipyörä ja audax mitoituksena.

  2. Hanki netistä, esim. huutonetistä, vähän käytetty retkipyörä. Nyt syksyllä niitä taas on liikkeellä. Pitkät jalat ja lyhyt selkä… jokin wanha Nishiki voisi olla muodoltaan sopiva. Ne olivat korkealaatuisia pyöriä, niiden retkimallitkin olivat sporttisia ja kilpapyörämäisiä. Työn jälki oli hyvää. Noissa on normaali iso-englantilainen- keskiömitoitus, ja ehkä ohjainlaakerina on japanilainen JIS mittainen laakeri. Noita saa pyörätohtorilta uusia. JIS on siis japan industry standard, ja pilkkujen desimaalit on pyöristetty tasa milleihin. Emäputki on tasan 30 mm ja haarukan kaula on tasan 27 mm. ← järkevää. Valitettavasti nuo vain eivät yleistyneet. Ko. laakereita kuitenkin siis saa.

Tuollaiseen pyörään siis vaihtaa helposti sen keskiön uuteen, ja laakeriksi saa myös patruunalaakerin. Jopa uudet ontot kammetkin ovat mahdolliset vaihtaa siihen runkoon.

Saisit alkuun vain toimivan pyörän, mitä voi sitten muokata askel kerrallaan ja pikku hiljaa.

  1. Tuolle sitten kaveriksi saman valmistajan (tai vastaavan) jokin parempi ja kevyempi kilpamalli ilman niitä lokasuojia. Kevyt, herkkä, klassinen ja kaunis kapistus. Tuollaisenkin sitten modistaa ja uudistaa aikanaan toimivaksi uudemmilla osilla.

===

Minä olen periaatteessa itse toiminut näin. Hölmöyksissäni tulin valinneeksi - koska mitoitus sopi minulle tismalleen - omaksi pyöräkseni Crescentin, ja muuten erinomaisessa pyörässä on ollut sitten vikana tuo kuollut keskiömitoitus. Sen kanssa voi elää, mutta ehdoin tahdoin tuota ei kyllä kannata valita, jos valinta tilanne lähtee tyhjältä pöydältä. Siksi kallista tuon kuolleen keskiön kanssa väkertäminen on. Tämä sama asia koskee kaikkia ranskalaisia vanhempia pyöriä, joista osa on hyvin hienojakin. Keskiön kanssa voi elää, mutta on hyvä tietää etukäteen, että askeleet vievät ennemmin tai myöhemmin Phil Woodin pajalle, ja siellä jo tehdessään sinunkaupat häviää melko raskaasti. ← tajunnet, mitä yritän sanoa ? Ne ovat erikoisosien valmistajia, ja niillä osilla on sitten erikoisosien hinnat. Asia on hyvä tietää etukäteen, niin se hinta on sitten helpompi hyväksyä, kun asia tulee ajankohtaiseksi.

Siksi minä suosittelen noita ns. “normaaleja” runkoja, jos mahdollista. Siis runkoja, missä on mahdollisimman normaalit osien mitoitukset. Jopa etuhaarukan olisi jo sopivaa olla yli tuuman mitoituksella oleva ahead, jos vain mahdollista, jos siis valitsee ihan uutta pyörää.

Mutta: Vanhasta pyörästä saa muutettua mieluisan itselleen, ja siihen viitsii jotenkin helpommin kajota ja muutella sitä mielensä mukaan, koska se oli jo ostohinnaltaan edullinen. Stemmejä ja muuta sälää löytyy mistä vain romuista, ja lopuksi sen maalaamisen tai maalauttamisen jälkeen itsellä on aika uniikki pyörä.

500 euroa rungosta on minusta paljon rahaa, jos hyvin tehdyn ja uuden veroisen teräsrungon saa ostamalla satasen arvoisen pyörän. Ja kokonaisena sen on jo toimiva pyörä, 20 vuotta vanhallekin laatupyörälle riittää purkaminen ja puhdistus ja voitelu, ehkä jotain vaijerin vaihtoa ja uutta tankonauhaa ja loppupeleissä uusi istuva satula. Senkään hyvyys ei riipu hinnasta, vaan siitä muodosta. Halvallakin voi saada ihan hyvän satulan, kunhan sen muoto vain osuu yksiin omien istuinkyhmyjen ja sen muun peräpään rakenteen kanssa.

Koska olet jo fillarifoorumilta luisunut tänne asti, niin luultavasti voit uskoa nuo satulaväitteetkin ihan rauhassa. On olemassa ihmisiä, joiden tajunta vaatii sen, että satulan täytyy maksaa 150 euroa, muuten se ei yksinkertaisesti voi olla hyvä. Näille sitten myydään näitä 150 euron satuloita. Toistan siis: halpakin tai jopa käytetty voi olla ihan hyvä, kunhan muoto vastaa vaadittua.

Täällä porukka kierrättää vanhoja Nishikeitä, Miyatoja, Biancheja, nuo olivat hyviä pyöriä 20 & 30 -vuotta sitten ja ne ovat sitä edelleenkin. Vain vaihteensiirtäjät ovat menneet varsinaisesti eteenpäin, ja noita voi sitten vanhoihin pyöriin kyllä asentaa jälkikäteenkin. Uudet halvatkin vaihteensiirtäjät ovat tänään parempia ja mittatarkempia kuin 20 vuotta vanhat hyvätkään osat olivat. Noissa on laatu noussut ja hinnat halventuneet sangen mukavasti.

Se runko on sen pyörän ehdoton sielu, ja sen sopivan etsimiseen kannattaa panostaa. Tuosta ensimmäisestä virheestä pitää nyt oppia. Salsan rakenne ja muoto olivat vähän eksoottisia… se näytti isopyöräiseltä maasturilta, joka oli rakennettu retkipyöräksi. Ennakkoluulotonta, kyllä, mutta ei välttämättä kaikkein tarkoituksenmukaisinta. Minäpä perustelen tuon:

On jo todistettu vaikka kuinka moneen kertaan, että timantti runko ON jäykin tuon näköisistä rakenteista. Jos sitä slouppaa, niin paino kevenee hiukan, mutta samalla aivan varmasti vähenee se jäykkyyskin hiukan. Sitä sitten kompensoidaan erikoisen paksuilla putkilla ja hiilikuidulla etc. Jos maantie / retkipyörään ei ole erityistä syytä laittaa sitä sloupattua rakennetta, minusta sitä ei pitäisi silloin suosia. Runko on takuulla tukevampi kuin noin 30 senttiä näkyvissä olevaa satulatolpan vartta. Tolpan hinta vain nousee, ja siitä tulee kallis. Säästö painossa on aivan marginaalinen, ja normaaleissa hintaluokissa tulos on aina huonompi. Sloupattu runko kannattaa vasta sitten, kun pyörä on jo aivan ultra kevyt, ja myös tuo kohta kannattaa ottaa mukaan siihen kevennysohjelmaan. Vasta tässä tilanteessa sloupatussa rungossa on jotain mieltä ja se rakenne kannattaa. - Muuten se ei kannata.

Voi aivan varmasti sanoa, että sloupattu rakenne ei ole joustavassa teräsrungossa se fiksuin rakenne. Nyt tuolla on pyritty johonkin muuhun, ja se muu on lähinnä myynnin edistämistä etc. “ulkopyöräilyllistä” arvoa tuovaa.

Suosittelen palaamaan takaisin siihen klassiseen perusrakenteeseen, varsinkin kun se ei pitkäjalkaisella ole mikään ongelma. Saat oikeasti kuitenkin paremman ja jäykemmän rungon, joka joustaa sieltä mistä sen pitääkin joustaa, ja on jäykkä sieltä mistä sen pitääkin olla jäykkä. Rakenne kehittyi ohuilla teräsputkilla huippuunsa, ja se on niille se kaikkein sopivin.

Jonkin pienen valmistajan kokeilut ovat sitä samaa, mitä mainoskynien valmistajat tekevät kuulakärkikynien kliksutuskoneistoille. Toinen toistaan erikoisempia tapoja lukita se patruuna etuasentoon tehdään ihan tekemisen ilosta. Lähinnä se parannus on se, että yhden käden sijasta kynän käyttökuntoon saattamiseen tarvitaan kaksi kättä. Missä on siis se “parannus” verrattuna siihen vanhaan rakenteeseen ?

Ymmärtänet esittämäni metaforan ?

Suosittelen lämpimästi ostamaan jonkin vanhan laadukkaan retkipyörän. Klassisen näköisen ja sopivan kokoisen. Tuollaiseen sitten oman maun mukaan sitä osarulettia ja niin, että pyörä säilyy kuitenkin aina ajokelpoisena. Yksikään “remontti” ei saa alkuun olla kuin yhden illan pituinen. Seuraavaksi päiväksi pitää olla aina toimiva pyörä. ← Tämä varoitus kannattaa lukea huolella.

Maalauksella ei aloiteta sitä hommaa, vasta kun pyörä on takitilleen omistajalleen täysin sopiva ja valmis, se uudelleen maalauttaminen on se viimeinen “huolto” sille vanhalle pyörälle. Kaikki muu tehdään täysin valmiiksi sitä ennen.

Kun sopivat uudet osat ovat löytyneet, niitä hankitaan sitten varastoon autotalliin se yksi tai kaksi muuttolaatikollista. Siis näitä halpoja siirtimiä ja halpoja pakkoja ja niille sopivia ketjuja etc. Näin niitä on sitten mistä ottaa, kun tarvetta ilmenee.

Tuure

-.-

Tää olikin ihan mielenkiintoinen keskustelu…
Mulla on LHT:ssä shimanon 9 lehtinen maastopakka, LX:n takavaihtaja, vanha XTR etuvaihtaja, ultegra tangonpäävaihtajat ja LX:n ulkopuolisilla laakereilla oleva maastotripla. Kaikki pelaa hienosti, tosin etuvaihtaja on aivan hilkulla, että saa ketjun siirrettyä tarpeeksi ulos. Campan ketjulla ei vaan aluksi pelittänyt, piti vaihtaa simppa tilalle…

Nyt on uusi projekti tulossa, kun pitää levyjarrut saada… Olin ajatellut arkiajot ajaa singlespeedinä, kun noi ketjut ja pakat häviää silmissä ja maksaa hunajaa, mutta noi bilsun seiskapakat on sen verran edullisia, että voisi harkita ihan 1x7 vaihdesetuppia.

Näin on. Ja jos tiskiltä pakat loppuu, niin ottaa suoraan postimyynnistä. Ko. firmalla kun on tuollainenkin palvelu. Muitakin halpoja ketjuja on, voihan niitä tosiaan kokeilla muitakin merkkejä. Iskee ne aina ensimmäiseksi makaamaan johonkin korkeapaine lisäaineistettuun vaihteistoöljyyn, ja liottaa niin kauan, että oikean tyyppinen öljy tosiaan on siellä ketjun sisällä saakka. Avittaa vaikka lämmittämällä hiukan jollain lämpöhauteella sitä kokonaisuutta. Hyvä ettei halpa ketju tule sieltä tehtaalta aivan kuivana, ja ties vaikka tuleekin. Mistä senkään asian voi varmasti enää tietää. Valmistaja voi suoraan sanoen jopa toivoa, ettei halpa ketju kestä kovin kauaa. Asiaa siis voi ja jopa pitääkin yrittää itse parannella.

Etuvaihtajan “hilkulla” oleminen tulee varmaankin juuri noista uusista keskiölaakereista. Hyvä kun olet saanut pelaamaan. Jos on 30+ millinen panta, niin pannan sisätäytteen voi väkertää epäkeskoksi, jolloin ulottuvuus paranee hiukan asennettaessa sitä esim. 28 milliseen runkoputkeen. Saa tuollakin lisää nyt sen pari milliä. Sekin sitten riittää, jos se on juuri siitä kiinni.

Levyjarruista…

Olen mietiskellyt, että laittamalla levyjarrukiekon paikoilleen, ja jarrusatulaan kiinni pitkät ns. jatkomutterit + ne pultit, ja sovittamalla satulan siihen jarrulevyn päälle voisi antaa kiekon viedä ne jatkomutterien kyljet juuri sopivaan kohtaan haarukassa. Sitten vain migillä täppäistä ne jatkomutterit haarukan kylkeen kevyesti kiinni, purkaa rakenne ja alkaa käsin viilaamaan niitä täyte ja tukipaloja muttereiden ja haarukan väliin. Ei tuo nyt niin kovin kummoinen homma olisi. Tiggi olisi tietenkin fiksumpi, mutta kyllä miggikin hitaalla langansyötöllä ja suurella virralla syvälle menee. Ja sitten vain kärsivällisesti viilaamalla ne jäljet aivan virheettömiksi. Kynä- tai letkuporakonetta ja pyörivää kovametalliviilapäätä sitten sille saumalle, jotta jälki olisi aivan moitteetonta jokaisessa kohdassa.

Metalli on silleen kätevää ainetta, että sitä voi tosiaan sulattaa ja saada se tarttumaan aivan miten päin vain itse haluaa. Tämä on yksi syy, miksi minä pidän nimenomaan teräksestä. Jos jokin kohta jää vajaaksi, niin täyttää vain lisää. Homman onnistuminen on vain siitä kiinni, kuinka on kärsivällisyyttä ja kuinka “terävät” viilat sitä on ymmärtänyt itselleen hankkia. Nykyään kun saa kaikkea kätevää pyöröviilaa ja sen semmoista konevoimalla pyörivää, niin homma on vain ja ainoastaan siitä omasta viitseliäisyydestä kiinni. Eikä se tosiaan ole hinnasta kiinni, kun sen kovametalliteränkin saa kympillä.

Ja kyllä minä aion itse kokeilla senkin asian, että laitan koneeseen ruostumatonta lankaa ja kokeilen kuitenkin tavallisella hiilidioksidilla. Se ei ole ehkä ihan optimi kaasu rosterille, mutta se voi jossa pikku väkertämisesssä mennä kuin väärä raha. Ruostumaton on kovaa ja sitkeää ainetta, ja se sopisi juuri hyvin tuollaisiin kerettiläisiin pyörän runko puuhasteluihin. Vaikka kilon rulla maksaa yskittävät 40 euroa, niin kyllä sillä nyt muutamat jarrutapit ja jarrusatulan kiinnikkeet aina yhteen runkoon kiinnittää. Äärimmäisen huolellisella viilauksella sitä omaa työtäänkin viitsii sitten katsella.

Jos minä sorrun joskus tekemään oman rungon, niin minä tolppahitsaisin muhviin tehtyjen pienten reikien lävitse ensin putket kevyesti kiinni muhveihin, tarkistaisin sen ehdottoman suoruuden ja alkaisin vasta sitten juottamaan putkia kiinni muhveihin. Voisin myös ensin hitsata putket, laittaa päälle ns. puolimuhvin eli halkaistun muhvin ja sitten tehdä sen juottamisen.

Minusta vanhoja ja uusia tekniikoita voi aivan huoletta sekoittaa ja se on jopa ihan suotavaakin.

Minä ostin aikoinaan 300 euron 160 ampeerisen migin vanhaa autoa varten, käytin sitä ulkona tuulessa turatessa ydintäytelangalla, täydensin sen myöhemmin kaasupulloilla (teollisuuden kuitupulloihin vaihtamia vanhoja rautaisia 6 kilon hiilidioksidi sammutinpulloja, venttiiliin tuleva pystyputki on vain poistettu huollon yhteydessä joten kaasu tulee pullon yläosasta kaasuna eikä alaosasta nesteenä) ja olen aivan ihastunut nyt tuohon vehkeeseen. Aivan järjettömän mainio peli aivan kaikkeen askarteluun. Kaasupullot ovat nyt ikiomat, ei vuokraa eikä mitään muuta kuin kerran kymmenessä vuodessa täytön yhteydessä viiden kympin hintainen “katsastus”. (lue: rahastus uudesta leimauksesta) Pullon täyttöhinta on 20 euroa ja 6 kilon pullosta tulee 10 litran minuuttivirtauksella kaasua 5 tuntia. Kyllä. 5 tuntia tulee saumaa tuollaisellakin. Kyllä se kotikäytössä riittää. Kahva katkaisee kaasun tulon, kun sauman vetäminen lakkaa. Ostin pulloja kaksi, niin koskaan se kaasu ei lopu kesken projektin. Valmiiksi huollettu, uudelleen maalattu, pystyputki poistettuna ja leimattuna + uudella suojahupulla varustettu pullo maksoi sammutinhuollossa valmiiksi täytettynä 150 euroa / kappale. Jopa sen pullon kaulus oli vaihdettu uuteen messinki kierre yksikköön. Tosiaan… uusiotäyttö maksaa “sammuttimelle” sen 20 euroa, ja se tehdään odottaessa. Ne oikeat viralliset kotikäyttöön liian isot ja raskaat pullot lähetetään aina jonnekin, ja niiden jo pelkkä vuosivuokra on aivan järjetön. Kaksi pulloa maksaa nyt minulle tasan yhden euron kuussa sen katsastusmaksun suhteen. Ja muita kustannuksia tulee vain sen mukaan, kun käytän itse sitä kaasua. Sammutin kaasu on halpaa. Ostin 2 mittarisen virtausmittarin biltemasta 40 eurolla. Ihan hyvä italialainen messinki esine tuokin.

===

Luin uudestaan… “uusi” projekti ? Meinaatko vaihtaa sen rungon kokonaan siis uuteen ? Vaiko kiinnittää vanhaan runkoon ne jarrusatuloiden kiinnikkeet ? - Oletin automaattisesti jälkimmäistä, siksi tämä kaasupullo jorina.

Annan tämän nyt mennä tämmöisenään enää enempiä muokkaamatta, olkoon “kansanvalistustustyötä” tämäkin pikku pullojen hankinta yksityiskohta, mitä pihit keski-ikäiset punakat, tanakat ja hanakat hybridimiehet harrastavat.

Pulloja täyttävä kunnollinen ammattitaitoinen sammutinhuolto siis hoitaa pullon nouto valmiiksi, kunhan asian sisällön, pullon käyttötarpeen hitsauskoneessa, heille ensin selvittää. Homma sopii yrittäjälle kyllä, koskapa sammutuskaasun myyminen näin lisääntyy. Tämänkin asian, autotallikäytön, ovat Aga ja Woikoski aivan perin juurin ryssineet pelkällä laskutus- ja vuokrauspolitiikallaan.

Tuure

-.-

Järeämpään miggiin saa myös alumiinilanka valmiuden, kun käyttää argonia kertakäyttö pullossa. Kustannushyppy tuohonkin on aika pieni. Pullo maksaa 30 euroa ja simppeli mittari ehkä 20 euroa. Tuolla sitten migittää sen jälkeen myös alumiinirunkoa. Teräs on tietenkin helpompi kohde askartelemiselle.

Kokonaan uusi runko tosiaan tulossa… Singularin Peregrine on mielessä, en ole vielä tilannut, kun rahoitus tapahtuu myymällä ylimääräistä osaa varastoista. Pidän tuon LHT:n vielä toistaiseksi kokonaisena. Ihan mielenkiintoinen idea kyllä hitsata levyjarrukiinikkeet vanhaan runkoon, kaveri varmaan huitaisisi sellaiset tigillä ihan kaljapalkalla.

Surlyn Long Haul Trucker on ainakin minusta jotenkin sellainen, että kun siitä jo vähän muutenkin törröttää niitä kiinnikkeitä, niin myös tuon levyjarru korvake operaation sille voisi tehdä. Samalla muitakin yksityiskohtia voisi hioa. Ts, jos haluaa neste levyjarrut, niin väkertää ne letkujen pitimet etc. jo saman tien.

LHT on hitsaamalla kasattu, juuri tuollaiselle rungolle minusta sopii myös se hitsaamalla muutteleminen. Aina voi lisätä takakolmion poikkisiltojen tyveen jotain pientä vahviketta, joka liitosta vahvistaa, ja sen semmoista vastaavaa lisuketta. Pohjamaalaa sinkillä ja tekee hammerite maalikorjauksen sen päälle käsin, kunnes projekti on valmis siihen viimeiseen vaiheeseen, jossa valmiiksi mietitty runko maalataan uuteen kukoistukseensa.

Minä olen jousien puristimilla kylmiltään muokannut vanhan Crescentin retkirungon syömään jopa 622-47 nastarenkaat siten, ettei rengas ole lähelläkään runkoputkia. Temppu onnistui oikein hyvin. Tulos on oikeastaan aika hienokin. Putket muovautuivat oikein kauniisti. Tein sopivat muotokappaleet halkaistuista putken puoliskoista, joihin vasta kohdistin sen paineen. Ne suojasivat varsinaisia runkoputkia.

Aloitin jo seuraavan hankkeen siitä, että olisin halkaistuun putken pätkän säleeseen ensin hitsaamalla kiinnittänyt tapit, hionut putken säleen esim. pitkäksi salmiakki kuvioksi, porannut kevennys reiät sarjaan kuin muhvien ikkunoinnin ikään, Sheldonin menetelmällä kohdistanut nämä jarrutapit sisältävät säleen palaset runkoon, täpännyt kiinni migillä ja lopuksi juottanut säleet vielä oikein kunnolla kiinni. Crescentin takakolmiot ovat hi-tensile putkea, sekä miggi että juottaminen molemmat sopivat sille. Messinkiä saa sellaisena laatuna, että lejeeringin sulamislämpötila on vain reilu 600 astetta, ja puikon päällä on juoksutekin kiinni valmiina jauhekerroksena. Ehkä vähän kalliita puikkoja, mutta noilla onnistuu vähän vähäisemmälläkin kokemuksella se juottaminen.

Pitääpä muistaa ottaa kamera mukaan talliin, kun teen jatkossa tuollaisia juttuja.

Hommaan liittyy se, että minulla se kohderunko on 92309, ja siinä on runkolukko kiinni hitsattuna. Lukko saa jossain vaiheessa lähtöpassit, kun se tuosta vielä enemmän kuluu, ja avaimiakin on vain se yksi enää jäljellä. Kun lukon poistaa, niin olisi mukavaa vähän vahvistaa ko. kohtaa. Jarrutapin pitkällä pohjasäleellä se vahvistaminenkin tapahtuisi siinä samalla. - Olipahan tuokin vain yksi ajatus rungon muokkaamisessa talvi- / cyclocrossari -suuntaan.

Toinen on nyt sitten tämä levyjarru valmius ja miten sen tuohon runkoon kätevästi saisi tehtyä. - EI ole vain niitä levyjarru kiekkojakaan vielä.

Onhan näitä ajatelmia. Samoin retkipyörän tavaratelineet ovat minusta juuri tuollaisia itse jostain aihiosta paremmaksi paranneltavia kohteita. Minulla on jopa muutama vanhanaikainen etutelinekin tallessa.

===

Ehkäpä on niin, että LHT on vähän liian arvokas peukaloitavaksi, ja kohteeksi kannattaa valita ennemmin jokin vähän vanhempi hitsattu runko. Näkee sitten, miten homma onnistuu ja miellyttääkö se lopputulos itse tehtynä. Se vähän riippuu sen LHT:n iästä ja kunnosta.
Vanhaa runkoa viitsii peukaloida, uudenkarheaa ei ehkä niinkään. Tämäkin on yksi syy, miksi minä itse harrastan käytettyjä vanhoja pyöriä, jotka täytyy maalata tai maalauttaa jossain vaiheessa kuitenkin uudestaan.

Tuure

-.-

Vanha kellofauber keskiöinen hitsaamalla kasattu 92307 Crescent on tehty hyvin hitsattavasta vähähiilisestä teräksestä. Siitä saa lujan ja kestävän matkapyörän, ja sen runko aivan kirkuu lisää itse hitsattavia kiinnikkeitä ja kaikkea semmoista. Olet itse yrittänyt kovasti löytää tuollaista 61 senttiä korkeana. Niitä 58:ja on minusta paljonkin liikkeellä, minullakin on yksi sellainen. Se voisi vain olla pykälää isompi, vaakaputki on vain 58 senttiä pitkä. Tuokin runko on vanha ja joskus sinisellä vasalakka hammeritella vielä uudelleen maalattu. Tavallaan arvoton, mutta se on aivan erinomainen askartelukohde.

tle88 - 17:56, 7.12.2009 »

laitan koneeseen ruostumatonta lankaa ja kokeilen kuitenkin tavallisella hiilidioksidilla. Se ei ole ehkä ihan optimi kaasu rosterille

En ymmärrä miksi pitää tehdä väkisin ja yskittävän kalliilla musta/kirkas-eripariliitos ja vielä väärällä suojakaasulla. Pitäähän sitä kokeilla kaikenlaista, mutta... :)
tle88 - 20:37, 7.12.2009 » Vai menee se salsan runko jo vaihtoon... Pitkät jalat ja lyhyt selkä ovat siis miehellä. Eikä tuohon maantiekäyttöön kelpaisi nyt ensialkuun jokin nätti vanha raaseri, joita huutonetissä myydään joskus aika pilkkahintaankin ? -.-
On kädetkin toki aika pitkät. Tuolta sivulta löytyy kuva Crescentistäni, jonka sain itselleni sopimaan. Stemmi 8,5cm, runko 59-59cm: http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?t=37139&page=2

Toisen Cressun juuri myin ja se oli legendan mukaan nimetty: Fillari-lehden foorumi Taisinpa nähdä sen täällä yksivaiheessa sen jälkeen.

Sloupista voi olla periaatteessa sitä mieltä, että se voisi joustaa liikaa. Ajamatta paha sanoa. Pyörään mahtuu jotain 2,6 tuuman renkaat ja siten se on ns. monsteri. Pyörän käyttötarkoituksesta (myös maasto) olen kirjoittanut tässä. (Tosin peräkärryä en ehkä tarvitsekaan, vaan voin pakata pyörään.) Muuten rungon geometriassa on yhteistä suuresti Long Haul Truckeriin.

Minä ostin vain liian pienen rungon. Ilmeisesti XL olisi hyvä. Siinä on muuten myös vähemmän slouppia.
Retkipyörän satulakulma hämäsi valinnassa - unohdin satulaputken kulman vaikutuksen. Kävi ns. perinteiset siis ja tuijotin vain HTT pituutta. Fillari-lehden foorumi
Fillari-lehden foorumi


[i]Täytyypä todeta että kerta se oli ensimmäinen kun viidensadan rungon osti. Edellinen ennätys oli 1800 markan maantiepyörä, jonka ostin suoraan sen kokoajalta, pyöräilijältä, 80-luvun alussa. Mutta eiköhän Fargo ole vielä sellainen sijoitus teräkseen, että siitä pidetään ja ihaillaan vielä 30 vuoden päästä samoin kuin nyt ihailen 80-luvun teräspyöriä.

Salsan erittäin retkipyörämäiset ominaisuudet voittivat. Juuri sellaistahan minä tarvitsen. Itse asiassa, en näe että mihinkään muuhun pyöräryhmään sitä voisi hyvällä tahdollakaan sijoittaa.

Myös suuri BB-droppi tuo vakautta. Muuta olennaisesti retkipyörämäisyyttä on ainakin loiva ohjauskulma ja pitkä takahaarukka. [/i]

No ei tietenkään nyt ihan väkisten… olisi tuo rosteri vain kiinnostanut muuten ja muussa käytössä, ja ajattelin, että sekoaahan ne aineet siinä saumassa. Siitä rosteristakin kun suurin osa on kuitenkin rautaa. En minä ajatellut siitä sen takia ruostumatonta tulevan. Ajattelin, että siitä saumasta tulee hyvin runsaasti seostettua, äkkiä jäähtyessään mikrokiteistä ja myös kovaa ja sitkeää. Kromi ja nikkeli kun eivät varsin niitä raudan ominaisuuksia mekaanisesti kuitenkaan huononna, pikemminkin päin vastoin.

Se väärä suojakaasu… sitä hiilidioksidia siis on ja sitä argonia ei ole. Argonilla, argon hiilidioksidi seoksilla ja argonin ja hapen seoksilla on kaikilla omat käyttönsä. Tarkka sanamuoto kuluu seuraavasti:

" If corrosion resistance is a major factor, the CO2 gas or the CO2-argon mixture should not be used. "

… ja edelleen olen myös ymmärtänyt, että joissakin tapauksissa käytetään puhdasta hiilidioksidia yhdessä ruostumattoman ydintäytelangan kanssa, jota ei valitettavasti taida saada kuin vasta 1,2 mm paksuudesta ylöspäin. Se on siis tarkoitettu isoihin koneisiin. Noinkin tuota kuitenkin käytetään.

= Kaasu ei ole optimaalinen, mutta kai sitä voi käyttää kuitenkin. (?) Mutta totta: On tuo ehkä vähän kerettiläistä. Mutta ansaitseeko sillä tulla naulatuksi autotallin oveen pää alaspäin ja saada nuotiota päänsä alle… ehkei ihan sentään kuitenkaan. Eiköhän tuolla nyt vähintään samoihin lujuuksiin ja kovuuksiin päästä, kuin jollain kuparipinnoitetulla tavallisella teräslangallakin.

Kuten sanoin, mieli tekisi vähän kokeilla… Ja nyt: nyt minä otan vastaan se opponoinnin. Ihan oikeasti, mielellään ja kiitollisuudella.

KUN minä sen sauman hion ja sinkkimaalilla sinkkaan, alkuun pinta maalaan säältä suojaan ja myöhemmin runko käy jopa maalaamossa mutkan, niin onko tuo sekasauma jotenkin muuten paha asia ? Joo, turhan hintava ja kaikkea semmoista tuotantotaloudellista, kyllä, mutta onko siitä nyt varsin jotakin erityistä haittaa tehdä se sekasauma ? Tuleeko korroosion peikko kylään siinä muodossa, että sauman vierestä ruostuu sitten sitäkin nopeammin tai jotain muuta ikävää ?

Jos sanot yhdenkin muun syyn kuin se hinta, niin vipsistä vain, lanka vaihtuu heti tavalliseksi langaksi. Jotenkin sielussa vain leijailee ajatelma, että runsaasti seostettu sauma on kova, luja ja mikrokiteinen, eivätkä kiderajat liu’u helposti tuollaisessa materiaalissa. Ominaisuus ei olisi varsin haitaksi jarrutappeja liitettäessä.

Jotenkin siis jokin saman suuntainen asia, kuin esim. erkauskarkenevuus jossain duralumiinissa on johtotähtenä tuossa kromi-nikkeli langalla sohimisessa takana. Äläkä tulkitse tuota nyt aivan kirjaimellisesti eli lopeta se röhönauraminen, ja opponoi jotenkin tajuttavasti. Ei tässä nyt pysty ihan kaikkea aina aivan juurta jaksain itselleen selvittämään, vaikka se onkin hyvä pyrkimys aina ja kaikessa.

Lyhyesti: kromi-nikkeli-teräslanka on silleen joteskin ENEMMÄN, kuin vain pelkkä tavallinen teräslanka. ← tuo on se todellinen syy.

Onko olemassa jokin aivan perusteltu syy, miksi sitä nimenomaan ei pitäisi tuossa kohteessa käyttää ?

Tuure

-.-

Pitääpä selvitellä tuota asiaa… voi ollakin, ettei tuollaista liitosta pitäisi tehdä. En tiedä nyt äkkiseltään sitä syytä, mutta sellainen voi tosiaan olla olemassa. - Kylläpä tieto lisää taas tuskaa tässäkin asiassa… minä en ole metallurgi, enkä minä ole hitsari. Minä en myöskään ole insinööri. Luonnontieteellisen tiedekunnan fysiikkaa on taskussa semmoiset vajaa 30 opintoviikkoa liki neljännes vuosisadan takaa. Noilla tiedoilla ei ketään varsin läpsitä nokkaan, vaan sitä enemmänkin on aina nöyränä kuunteluoppilaana, ja kuulostelee, että olisiko jossakin jokin tiedon murunen taas lisää nokittavaksi.

Älä siis ota tätä haasteena, mutta jos se syy on olemassa, tai vain edes epäilet, että sellainen on, niin sano, ja se lanka vaihtuu tosiaan tavalliseksi laaduksi aivan heti.

TYHMÄHÄN sitä olisi, jos väärällä laadulla vasiten hitsaisi omat jarrutappinsa kiinni.

Katsokaapa, miten on muuten pistetty jarrusatula Crescenttiin kiinni. Tuommoista minä en ole vielä ennen nähnytkään. Onko tuo kaupallinen ratkaisu ?

On muuten sen verran siistin näköinen tarvike / tai omatekemä viritys, että unohdan ainakin itse toistaiseksi runkoon peruuttamattomasti kajoamisen.

Tuo voisi toimia sen Surlyn Long Haul Truckerin kanssakin.

Tuure

-.-

Tässä vielä kuvia Fargosta. Ei pyörä todellakaan näytä perinteiseltä retkipyörältä, mitä se ei täysin olekaan, ja itselläni on myös moninaisemmmat tarpeet. Odotan innolla että se näyttää kykynsä myös lastattuna retkipyöränä. http://forums.mtbr.com/showthread.php?t=467422&page=5

Onhan se minun Crescent klassisen kaunis, mutta tämä on eri maata. Aika vielä näyttää todellisuuden, Tuure! Palataan asiaan myös vuoden, ja kymmenen vuoden kuluttua. Näin ensi alkuun. :wink:
terveisin Kimmo

ps. on minulla autokin, mutta polkupyörälläni on kovempi markkinahinta - mutta sitten olen ylpeämpi, kun autoon tulee vähemmän kilometrejä.

Mie kyllä lähtökohtaisesti hitsaisin samalla täyteaineella, kuin mitä runko on. Jostain on jääny muistijälki rosterin kehnosta tarttuvuudesta “normaali” teräkseen. Rosterin käyttö on muutenkin kyseenalaista, kun on paljon tärinää ja vääntöjä. Kaikki varmaan on kuullu tarinat rosteripakosarjoista ja niiden huonosta kestävyydestä.

Ainut hyvä puoli rosterissa pyöräkäytössä on sen “jousimaisuus”, tosin juuri se ominaisuus tuntuu siitä katoavan hitsatessa. Siis ilman hitsauksen jälkeistä lämpökäsittelyä. Ei nuo pyörät niin kovalle säärasitukselle joudu, että korroosio ois oikea ongelma.

Pitäs varmaan kaivella materiaaliopin laput jostain…

Jostain on jääny muistijälki rosterin kehnosta tarttuvuudesta “normaali” teräkseen.

Kiitos. Tuo riittää minulle. Ei kun tavallisella langalla sitten siis nämä runkojen hitsaamiset. Rosteri pakosarjoista olen kuullut vain sen, että kovuuden takia ääni on paljon kovempi. Putki alkaa soimaan, ja ei siis toimi ihan tarkoitetulla tavalla. Olin ajatellut välttää moista ominaisuutta niiden pehmeiden kierre letkujen avulla, ja laittaa lisäpidikkeitä alustaan putkistoa kannattelemaan.

Sitä on tämmöisenä maallikko-saarnaaja -teoreetikkona aina heti tosielämässä vähän heikoilla jäillä, jonkinlainen teoreettinen ajatus on päässä jostakin ja käytännössä sen avulla järkeily voi joskus viedä ihan metsään. Toisaalta - sitä on aika tylyllä tavalla todennut, että myös suurin osa miehistä, joiden nimenomaan pitäisi olla ns. ammattimiehiä, on aivan ulalla omista hommistaan.

############################################################################

Ärtyneen vanhan miehen off topic jorinaa… - klik - hyppää ylitse seuraavaan risuaitaan.

Hyvä esimerkki on vaikkapa semmoinen, että K-rauta lähestyy omilla kattomainoksillaan, ja lupaa vielä omat ammattimiehensä tekemään asiakkaalle uuden katon. Kuvassa on sitten katto, jossa aluskatteet ovat näkyvissä, ja ne ovat niin kireällä, että ihan soivat. Ja jokaisen aluskatteen asennusohjeissa saarnataan suoraan ihan alkuun jokunen sivu siitä asiasta, että katteen on oltava ehdottomasti löysällä ja roikuttava joka kattotuolin välissä vähintään 50 mm kaarella. Koska kun talo elää, kireälle asennettu kate repeää ja alkaa tiputtamaan kondenssi vettä lämpöeristeisiin. Hupsista. Ja artisti maksaa…

Tämä rakentamishomma on aivan vitsi. Alalle ei enää pyritä, vaan sinne lähinnä joudutaan. Ja se näkyy. Fiksuimmat pakenevat suorittavasta portaasta jonkinlaisiksi päälliköiksi, ja kulit sitten turaavat omin nokkinensa mitä osaavat ja toistavat sitä, mitä ovat töihin tullessaan jonkin vanhemman kulin nähneet turaavan. Oppineet ns. sivusta seuraamalla kaikki ne väärät metodit ja väärät tavat. Sen verran on vähän järkeä, etteivät itse yritä selvittää, miten se homma pitäisi oikeasti tehdä oikein.

Autonhuollot ovat myös vitsejä… todellisen huoltamisen ainoa johtotähti on se, että kuluneet ja tehonsa menettäneet vanhentuneet nesteet vaihdetaan. Se koskee niin jarrunesteitä, jäähdytinnesteitä, vaihdelaatikon öljyjä kuin moottorin öljyjä. Jos kärryssä on perävälitys, niin öljyt vaihdetaan myös sieltäkin. Nyt autojen “huollot” ovat koneopillisessa viisaudessaan ja lakimiesjuridiikallaan korvanneet tämän yksinkertaisen oikean huoltamisen sanalla “tarkastetaan”. Mitä helvetin “tarkastamista” on jossakin säiliössä, jossa on läpinäkyvä paisuntasäiliö ? Kai tuon nyt osaa jumalauta jokainen itsekin nähdä, jos nesteet ovat vähissä.

Parhaita paloja: Audissa on ilmastointi. Huolto vetää yhteen koneeseen ja yhteen säiliöön ne kylmäaineet ja öljyt sieltä, ja ajaa sitten toisen asiakkaan toiset nesteet muka jotenkin suodatettuna takaisin autoon. Ehh… onhan siellä autossa siellä kylmäaine piirissä omakin suodatin, ja toisten autojen kylmäaineet voivat olla a) erimerkkisiä = kokonaan eriä ainetta b) vaikkapa 20 vuotta vanhoja. Mitä järkeä on kierrättää systeemiin toisten vanhoja sotkuja, kyllä ne omat sotkut ovat aivan varmasti parempia. Systeemihän on tehtaan jäljiltä aivan ultrapuhdas. Sekaisinhan tuo ilmastointi systeemi vain tuollaisesta “huoltamisesta” menee. Nyt kannattaa asiakkaan käyttää kyllä ihan omaa järkeään tässä, ja käydä vain normaalissa kylmälaite firmassa täytättämässä lähinnä lisää oikeanlaatuista kylmäainetta, jos sitä puuttuu tihkuvuotamisen seurauksena. Vain totaalisen vajakki, imbesilli ja idiootti on voinut keksiä tuollaisen tavan “huoltaa” kylmälaitteita. Vittu, hermostuttaa, kun edes ajattelee moista arvokkaiden laitteistojen tollona vahingoittamista.

Edelleen… huollossa on jokin tarkistuslista. Lista on tietokoneen tekemä, ja siinä olevat tarkistusruudut ovat pukeilla esitäytetyt, että “tarkistettu on”. Tajuatteko ? On tarkistuslista, joka on valmiiksi esitäytetty, että kaikki kohteet ovat nyt muka käyty lävitse. Lista on kuin käsintarkistuslista, mutta joku on keksinyt vain täyttää ne tarkistuskohtien ruudut kohta kohdalta valmiiksi. Voi helevetti… ei kenelläkään siellä tämmöinen oksymoronismin ja riemuidiotismin riemuvoitto soita edes kelloja päässä ? Älyllisesti alkaa olla jo aika munatonta hommaa.
Tämmöinen paperi sitten tulostetaan asiakkaalle ja vielä hymyillään leveästi päälle. Piti ihan tarkistaa tuokin asia… ei, siellä huollossa ei ollut langatonta dataloggeria, johon huoltomies olisi naputellut tarkastamansa kohteet. Se todellinen tarkistaminen elää ihan omaa elämäänsä, ja se esitäytetty tarkistuslista elää omaansa.

Näitä asioita kannattaa jokaisen miehen itse miettiä, kun luulee saavansa jostain jotain oikeaa palvelua. Alkaa välillä tuntua siltä, että mitä hienommat puitteet, sitä paskempi lopputulos. Talo on täynnä päälliköitä ja johtajia, ja se tyhmin jätkä sitten hallissa puuhaa sitä mitä sattuu puuhaamaan.

Perustellun käsitykseni mukaan täytetty huoltokirja tarkoittaa jotakuinkin täydellisen huoltamatonta autoa. Mitään todellista auton eliniän pituuden pidentämiseen tähtäävää ennaltaehkäisevää huoltotoimenpidettä ei ole tehty. Ainoa, mikä on edes tuon suuntaista toimintaa, on se moottoriöljyn vaihto. Kaikki muu tarpeellinen jätetään vaihtamatta, ja todellinen oikea huoltotoiminta korvataan sanalla “tarkistaminen”.

Satunnaisesti sitten jollain logiikalla tehdään jotain ylimääräistä satunnaista osien vaihtelua, ja tuloksena on yleensä puristuksiin jäänyt johto ja jonkin paikan repsottaminen. Mutta onko sen niin väliä, kun laite ei ole oma…

Tätä samaa paskaa tulee vastaan joka helvetin suunnasta. Ja vaikka sitä onkin vähän paranoidi, niin se ei tosiaankaan tarkoita, etteikö moiseen tunteeseen myös olisi sangen usein hyvin perusteltua syytä. Että silleen…

Off topic jorina off tilaan. - klik -

#############################################################################

Takaisin pyöriin:

Ja pitänee “lääkitä” nyt itseään aamukahvilla. Jos joku tietää, että jarrun asennukseen voi jostain ostaa tuollaisen pannan, kuin tuossa fixed gear galleryn kromatussa Crescentissä on, niin voisi vinkkaista. Mieluusti tuollaisella kokeilisi sitä asennusta. Levyjarrussa voisi olla ideaa, vaikka se vähän painava ja mutkikas onkin verrattuna vannejarruun.

Tämmöinen koti metallurgia ja koneoppi on joskus vähän hankalaa… ammattimieheltä jos kyselee, niin vastaus tulee 5000+ euron hintaisen koneen takaa ja puhutaan langoista, jotka maksavat enemmän kuin se pyörä ja joita toimitetaan sadan kilon kerissä. 300 euro miggi on niiden silmissä lähinnä lelu ja sen käyttäjä jotenkin vähän jälkeen jäänyt. Katsantokannat eivät kohtaa, eikä se itse tekemisen idea edes valkene. Vastaan on tullut lähinnä se, että vain kaikkein vanhimmat konepaja mestarit ovat suhtautuneet itse kötöstelyyn jotenkin suopeasti, ovat kai eläneet myös niitä toisenlaisia aikoja, jolloin ainoa tapa saada jotain kunnollista oli tehdä se itse.

En minä voi viedä jotain 90 euron Crescenttiä kenellekään, että laita tähän jarrutapit. Halvemmaksi tulee ostaa se uusi runko. Se taas sotii jotenkin sisäkaluja vastaan, kun runko on muuten ihan päisevä ja hyvistä materiaaleista tehty. Jopa juotostyön jälki on ihan ok tuollaisessa '80 -luvun lopun tai '90 -luvun alun pyörässä. Ei tuota nyt oikein voi vieläkään tuon paremmin tehdä, kun ei tuossa nytkään ole yhtään mitään vikaa.

Tuure

-.-

Eikös se ole ihan yleistä tietoa, että kun rosteria hitsaa mustaan, sauman viereen tulee niin kova vyöhyke, että materiaali murtuu siitä. Siis jos yhdistää tavallisella langalla mustaa ja rosteria. Miksi tässä olisi toisin? Tostahan kyllä pääsisi oikealla lisäaineella tai jälkipäästöllä.

Ja mähän en tiedä teräksestä teoriassa juuri mitään, mutta näin olen ymmärtänyt asiantuntevampien puheista ja pettäneitä liitoksia oon nähny itsekin.

Noiden levyjarruttomaksi suunniteltuihin runkoihin liitettyjen levyjarrujen kanssa on silloin tällöin näyttänu käyvän niin, että runko ei kestä rasitusta ja taipuu. Varmaan löytyy googlellakin kuvia mutkalle vääntyneistä rungoista. Eli joku vahvike vois olla paikallaan, jos haluaa tohon lähteä.

Olin jotenkin ajatellut, että lankaan on laitettu esim titaania tai jotain muuta apumetallia, joka toimii sulassa tilassa apuliuottimena ja estäisi jotenkin sen kromin ja nikkelin erkaantumisen eri vyöhykkeisiin. Siis ettei tuota raerajakorroosiota (<- typerä termi) muodostuisi. - Jos homma menisi ideaalisesti, niin syntyisi vain vyöhyke, jossa pitoisuudet alkaisivat nousta.

Ilmeisesti se homma ei mene sitten ideaalisesti. = Todellisuudessa on siis jotain perustavanlaatuista vikaa.

Jos jumala olisi oikeasti olemassa, pitäisi sillekin alisuorittajalle sanoa, että ryhdistäydy nyt perkeleessä ja korjaa tätä maailmaa oikeasti. = Lisää voimaa siihen tekemiseen.

No se. Ei kun ei. Yksin täällä vedetään käsipohjaa tervassa.

Pitää vissiin seuraavaksi alkaa selittämään, ettei terästehtaassa pitäisi oikeastaan edes ottaa niitä analyysinäytteitä, koska homma on aivan väärin suunniteltu alusta loppuun saakka. Analysaattori - mikä tahansa - noin pääpiirteissään virittää sen näytepalan, ja analysoi yleensä näytteestä sen lähettämän spektrin. Mitä helevettiä niitä näytteitä otetaan valmiiksi sulasta massasta ja valetaan ja lähetellään putkipostilla ja jäähdytetään ja jyrsitään ja ko. lastuja taas uudelleen höyrystetään jossain puoli tollossa mittausmasiinassa ? Jota pitää vielä paapoa ? On siinäkin perkele työn sisältö.

Pistetään suoraan valosilmä kattilan päälle, ja otetaan sulasta massasta kuva. Kuvassa on sen koko massan jokaisen alkuaineen spektri. Jos ja kun tarkkuus ei riitä, niin otetaan toinenkin kuva, ja kolmas ja silleen. Fourier muunnos tarkoittaa sitä, että jokainen analoginen käppyrä voidaan muuttaa - siis purkaa - sini ja kosini lauseiksi, joiden summasta syntyy uudelleen tuo käppyrä. Käppyrä muuttuu ilkeän pitkäksi matemaattiseksi lausekkeeksi, mutta nyt niitä voidaankin laskea yhteen. Vaikka tuhat tuollaista päällekkäin. Ellei riitä, niin kaksi tuhatta. Ellei riitä, niin 32 tuhatta. Homma on vain ja ainoastaan voimalaji. Satunnainen kohina on satunnaista kohinaa, ja tilastollisesti kumoaa toisensa. Alkuaineiden kohdalla spektrissä on aina se nökö samaan suuntaan, ja laskemalla tarpeeksi monta kuvaa päällekkäin, alkuaineet nousevat kuvasta kuten niissä telkkusarjojen animaatiolla kuvatuissa analyyseissä aina niin nätisti käy.

Sievää ja kaunista. Tähtitieteilijät ovat osanneet tuonkin asian jo vuosia. Siis mitata tähtien alkuaineita valokuvista.

Voitaisiin antaa suoraan potkut koko konkkaronkalle, ja myös kaikille muille palavereissa istuskelijoille, ja vapauttaa 5 vuoroa “toisiin tehtäviin.” Kone hoitaisi homman, ja kun se annostelu systeemikin automatisoitaisiin siiloista lisäaineet pudottavaksi, niin loppuisi se inhimillinen vinittäminen ja tupakanpoltto sieltä hallistakin.

Mitäpä luulette, selviäisikö sitä ulos hengissä, jos tämmöisiä alkaisi mietiskelemään ääneen…

Hyvää työviikkoa vain itse kullekin säädylle.

Tuure Öhhh… " tuntematon ajattelija "

-.-

Se ärrimurri keksi oli paha ja satuttava vertaus… en tiä… Joskus vain kaikki vituttaa. Josko sitä jossain vaiheessa taas pyöräilemään… Kun on nuo uudet lukkopolkimet ja uudet kengätkin.

Jospa tuo elämä ei nyt olisi sittenkään ihan niin paha asia…

-.-

Pitäisi irtaantua jotenkin kunnolla, leijua ja levitoida ja perustaa sen tason high tech firma, että sijoittajat konttaisivat polovillaan tuomassa rahaa näin viisaalle miehelle. Kyllä jämpti on näin.

Lisäksi mielestäni Nobelin seuraava rauhanpalkinto pitäisi antaa virtual private networkin ja hylsyavaimen räikän keksijöille, noiden hengentuotteet ovat oikeasti poistaneet vitutusta maailmasta.

-.-

OT/ tuurelle tiedoksi, että automaattiset ilmastoinnin huoltolaitteet (esim. Boschit) eivät kyllä muiden asiakkaiden vanhoja litkuja sinun autosi ilmastointijärjestelmään lisäile. Tyhjennyksessä järjestelmästä imetään kompuraneste ja kylmäaine jotka jaotellaan omiin kammioihin ja suodatetaan, tämän jälkeen järjestelmä koeponnistetaan mahdollisten vuotojen selvillesaamiseksi ja viimeisenä laitetaan SAMAN AUTON SAMAT LITKUT uudelleen järjestelmään, ja perään lisätään laitteen omista, erillisistä kammioista kylmäainetta/kompuranestettä jos tarve niin vaatii. /OT

Ja ei muuten mene näin. Paikallinen huoltopäällikkö tunnusti laitteessa olevan ison keruu säiliön, ja että välttämättä tosiaan täsmälleen omia aineitaan ei saa takaisin. Nuori jannu, kaikki muut (3) toljottivat, kun penäsin asiaa ja ohjasivat tämän nuoren “päällikön” pakeille. Penäsin asiaa ihan takitilleen, ja esitin epäilyni juuri tuosta nimenomaisesta asiasta.

Hänen mukaansa asia oli juuri siten, kuin minä sen esitin. Ja sen minä taas olen ja olin jo kuullut aiemmin myös muualta.

Jos väität aivan varmasti toisin, niin asiasta saisi tämän jälkeen täyden varmuuden vasta kun itse saisin purkaa ko. laitteiston. Luulen, etteivät missään suostuisi tähän.

En ole käynyt Boschin huoltokursseja, enkä ole alalla. Pidän todennäköisenä kuitenkin, että asia on esittämälläni tavalla, kunnes se jollain lailla ihka oikeasti osoitetaan muuksi. Pidän myös oireellisena sitä, ettei kysymyksen sisältöä tunnuttu alkuun edes käsitettävän.

===

Koen teknisesti todella oudoksi sen, että järjestelmästä imetään kylmäaine pois, koeponnistetaan systeemi (millä aineella? kuivalla typelläkö?) ja samat vanhat sössöt sitten jotenkin muka enemmän puhdistuneina laitettaisiin takaisin samaan järjestelmään, joka on siis nyt täynnä jotain vierasta koeponnistusainetta (sitä typpeäkö?). Laitteenhan pitäisi kehittää pitkäaikainen vakuumi poistaakseen sen vieraan aineen sieltä? Kauanko sitä vakuumia systeemissä pidettäisiin ensin yllä? Siellä kun on aika sokkeloinen kenno joka sitä vierasta ainetta siellä pidättelee… se vieras aine tuskin alle puolen tunnin sieltä kennosta poistuu…

===

Johan sinä näihin minun simppeleihin teknisiin uteluihini ihan lonkalta vastailet? Eikö niin? Jatketaan sitten keskustelua.
(tai sitten ylläpito nukettaa meidät)

-.-

On jotenkin outoa, että toiset kylmälaitteita ammatikseen huoltavat ihmiset sanovat, että sen autohuollon laitteen tekemä temppu sille auton ilmastointi järjestelmälle on aivan järjetön ja juuri sitä ei missään tapauksessa pitäisi toimivalle kylmälaitteelle tehdä. Vetää niitä aineita sieltä pihalle. Puhtaassa suljetussa järjestelmässä ne öljyt eivät kulu (vai miksi ne samat öljyt laitetaan sinne takaisin?) ja ainoa asia mitä pitäisi tehdä, on korkeintaan lisätä puuttuvaa kylmäainetta siihen systeemiin. Tämäkin vasta, kun se laitteen teho on selvästi alentunut. Homman voi kokeilla kädellä siitä putkesta, tuntuuko se kylmältä vaiko ei heti kompuran alettua pyörimään. Suuressa viisaudessahan mitään todellista indikaattoria sen kylmäaineen oikealle määrälle ei ole siihen systeemiin itseensä saatu tehtyä.

-.-

Tässä vaiheessa fiksuimmat ymmärtävät jo, että minä ajan takaa maailmassa olevaa perustavan laatuista vikaa, jota ilmeisesti ei voi enää korjata. Pakko on poukkoilla marionettina mukana, ja lähinnä yrittää välillä pyöräillä. Pyöriin on kuitenkin iskemässä sama tauti kuin autoihin, ja sitä tämä yksivaihde juttu nyt yrittää ilmeisesti vastustaa.

Tuure, jonka nimi kirjoitetaan isolla, ellei se ole jo muuttunut vittumaisen inkuttajan yleissynonyymiksi.

vahva OT/ Tuure: tuo kuulostaa siltä, että huoltoliike, mitä olet käyttänyt, ei oikein vaan osaa - vaihda liikettä /OT