Vai menee se salsan runko jo vaihtoon…
Pitkät jalat ja lyhyt selkä ovat siis miehellä. Eikä tuohon maantiekäyttöön kelpaisi nyt ensialkuun jokin nätti vanha raaseri, joita huutonetissä myydään joskus aika pilkkahintaankin ? Vanhimmissa ns. retkipyörissä on valmiina lokasuojat ja tavarateline, ja tuollainen esine on aika valmis ja toimiva kokonaisuus, kunhan se on originaalikunnossa, eikä kukaan ammattitaidoton osien vaihtelija ole sitä päässyt “virittämään”. Noita voi sitten varovasta askel kerrallaan itse uudistaa.
Pelkällä ko. rungon summalla saa kaksikin pyörää, joista toinen voi olla puhdas kilpuri ja toinen sitten ns. retkimalli. Ostaa samanikäiset ja samalta merkiltä ne pyörät, niin osien hankintaan ja kierrättämiseenkin tulee synergiaa. Ts. esim. saman vahvuiset pystyputket, jolloin etuvaihtajan pannan halkaisija säilyy samana etc. muuta osien kierrättämistä helpottavaa.
Neuvo: Vältä ranskalaista keskiötä ja kovin eksoottista muutakaan pyörää, johon ei saa osia. Mutta se muu ikä ei haittaa laatupyörässä, kunhan sitä on hoidettu hyvin tai käytetty hyvin vähän. Helmiä tulee esiin juuri siivousten ja remonttien yhteydessä.
Aloita nyt ensi alkuun sillä kokolaskurilla, jolla pääset hyvin lähelle sitä oikeaa kokoa. Loput säädöt tulevat siitä satulasta ja stemmin ja tangon vaihtamisilla. Esimerkiksi tuo on aika hyvä, muitakin laskureita löytyy kun viitsii hakea.
http://www.competitivecyclist.com/za/CCY?PAGE=FIT_CALCULATOR_INTRO
-
Ota vaimo avuksi, ja katsota hänellä myös se video siitä mittaamisesta, että asia ja sen pilkuntarkka tärkeys käy kunnolla selväksi hänelle. Mittataulukosta suosittelen vanhemmalle miehelle sitä helpointa ja kropalle ystävällisintä ranskalaista mitoitusta. Sitä voi myös pitää hyvänä retkipyörä ja audax mitoituksena.
-
Hanki netistä, esim. huutonetistä, vähän käytetty retkipyörä. Nyt syksyllä niitä taas on liikkeellä. Pitkät jalat ja lyhyt selkä… jokin wanha Nishiki voisi olla muodoltaan sopiva. Ne olivat korkealaatuisia pyöriä, niiden retkimallitkin olivat sporttisia ja kilpapyörämäisiä. Työn jälki oli hyvää. Noissa on normaali iso-englantilainen- keskiömitoitus, ja ehkä ohjainlaakerina on japanilainen JIS mittainen laakeri. Noita saa pyörätohtorilta uusia. JIS on siis japan industry standard, ja pilkkujen desimaalit on pyöristetty tasa milleihin. Emäputki on tasan 30 mm ja haarukan kaula on tasan 27 mm. ← järkevää. Valitettavasti nuo vain eivät yleistyneet. Ko. laakereita kuitenkin siis saa.
Tuollaiseen pyörään siis vaihtaa helposti sen keskiön uuteen, ja laakeriksi saa myös patruunalaakerin. Jopa uudet ontot kammetkin ovat mahdolliset vaihtaa siihen runkoon.
Saisit alkuun vain toimivan pyörän, mitä voi sitten muokata askel kerrallaan ja pikku hiljaa.
- Tuolle sitten kaveriksi saman valmistajan (tai vastaavan) jokin parempi ja kevyempi kilpamalli ilman niitä lokasuojia. Kevyt, herkkä, klassinen ja kaunis kapistus. Tuollaisenkin sitten modistaa ja uudistaa aikanaan toimivaksi uudemmilla osilla.
===
Minä olen periaatteessa itse toiminut näin. Hölmöyksissäni tulin valinneeksi - koska mitoitus sopi minulle tismalleen - omaksi pyöräkseni Crescentin, ja muuten erinomaisessa pyörässä on ollut sitten vikana tuo kuollut keskiömitoitus. Sen kanssa voi elää, mutta ehdoin tahdoin tuota ei kyllä kannata valita, jos valinta tilanne lähtee tyhjältä pöydältä. Siksi kallista tuon kuolleen keskiön kanssa väkertäminen on. Tämä sama asia koskee kaikkia ranskalaisia vanhempia pyöriä, joista osa on hyvin hienojakin. Keskiön kanssa voi elää, mutta on hyvä tietää etukäteen, että askeleet vievät ennemmin tai myöhemmin Phil Woodin pajalle, ja siellä jo tehdessään sinunkaupat häviää melko raskaasti. ← tajunnet, mitä yritän sanoa ? Ne ovat erikoisosien valmistajia, ja niillä osilla on sitten erikoisosien hinnat. Asia on hyvä tietää etukäteen, niin se hinta on sitten helpompi hyväksyä, kun asia tulee ajankohtaiseksi.
Siksi minä suosittelen noita ns. “normaaleja” runkoja, jos mahdollista. Siis runkoja, missä on mahdollisimman normaalit osien mitoitukset. Jopa etuhaarukan olisi jo sopivaa olla yli tuuman mitoituksella oleva ahead, jos vain mahdollista, jos siis valitsee ihan uutta pyörää.
Mutta: Vanhasta pyörästä saa muutettua mieluisan itselleen, ja siihen viitsii jotenkin helpommin kajota ja muutella sitä mielensä mukaan, koska se oli jo ostohinnaltaan edullinen. Stemmejä ja muuta sälää löytyy mistä vain romuista, ja lopuksi sen maalaamisen tai maalauttamisen jälkeen itsellä on aika uniikki pyörä.
500 euroa rungosta on minusta paljon rahaa, jos hyvin tehdyn ja uuden veroisen teräsrungon saa ostamalla satasen arvoisen pyörän. Ja kokonaisena sen on jo toimiva pyörä, 20 vuotta vanhallekin laatupyörälle riittää purkaminen ja puhdistus ja voitelu, ehkä jotain vaijerin vaihtoa ja uutta tankonauhaa ja loppupeleissä uusi istuva satula. Senkään hyvyys ei riipu hinnasta, vaan siitä muodosta. Halvallakin voi saada ihan hyvän satulan, kunhan sen muoto vain osuu yksiin omien istuinkyhmyjen ja sen muun peräpään rakenteen kanssa.
Koska olet jo fillarifoorumilta luisunut tänne asti, niin luultavasti voit uskoa nuo satulaväitteetkin ihan rauhassa. On olemassa ihmisiä, joiden tajunta vaatii sen, että satulan täytyy maksaa 150 euroa, muuten se ei yksinkertaisesti voi olla hyvä. Näille sitten myydään näitä 150 euron satuloita. Toistan siis: halpakin tai jopa käytetty voi olla ihan hyvä, kunhan muoto vastaa vaadittua.
Täällä porukka kierrättää vanhoja Nishikeitä, Miyatoja, Biancheja, nuo olivat hyviä pyöriä 20 & 30 -vuotta sitten ja ne ovat sitä edelleenkin. Vain vaihteensiirtäjät ovat menneet varsinaisesti eteenpäin, ja noita voi sitten vanhoihin pyöriin kyllä asentaa jälkikäteenkin. Uudet halvatkin vaihteensiirtäjät ovat tänään parempia ja mittatarkempia kuin 20 vuotta vanhat hyvätkään osat olivat. Noissa on laatu noussut ja hinnat halventuneet sangen mukavasti.
Se runko on sen pyörän ehdoton sielu, ja sen sopivan etsimiseen kannattaa panostaa. Tuosta ensimmäisestä virheestä pitää nyt oppia. Salsan rakenne ja muoto olivat vähän eksoottisia… se näytti isopyöräiseltä maasturilta, joka oli rakennettu retkipyöräksi. Ennakkoluulotonta, kyllä, mutta ei välttämättä kaikkein tarkoituksenmukaisinta. Minäpä perustelen tuon:
On jo todistettu vaikka kuinka moneen kertaan, että timantti runko ON jäykin tuon näköisistä rakenteista. Jos sitä slouppaa, niin paino kevenee hiukan, mutta samalla aivan varmasti vähenee se jäykkyyskin hiukan. Sitä sitten kompensoidaan erikoisen paksuilla putkilla ja hiilikuidulla etc. Jos maantie / retkipyörään ei ole erityistä syytä laittaa sitä sloupattua rakennetta, minusta sitä ei pitäisi silloin suosia. Runko on takuulla tukevampi kuin noin 30 senttiä näkyvissä olevaa satulatolpan vartta. Tolpan hinta vain nousee, ja siitä tulee kallis. Säästö painossa on aivan marginaalinen, ja normaaleissa hintaluokissa tulos on aina huonompi. Sloupattu runko kannattaa vasta sitten, kun pyörä on jo aivan ultra kevyt, ja myös tuo kohta kannattaa ottaa mukaan siihen kevennysohjelmaan. Vasta tässä tilanteessa sloupatussa rungossa on jotain mieltä ja se rakenne kannattaa. - Muuten se ei kannata.
Voi aivan varmasti sanoa, että sloupattu rakenne ei ole joustavassa teräsrungossa se fiksuin rakenne. Nyt tuolla on pyritty johonkin muuhun, ja se muu on lähinnä myynnin edistämistä etc. “ulkopyöräilyllistä” arvoa tuovaa.
Suosittelen palaamaan takaisin siihen klassiseen perusrakenteeseen, varsinkin kun se ei pitkäjalkaisella ole mikään ongelma. Saat oikeasti kuitenkin paremman ja jäykemmän rungon, joka joustaa sieltä mistä sen pitääkin joustaa, ja on jäykkä sieltä mistä sen pitääkin olla jäykkä. Rakenne kehittyi ohuilla teräsputkilla huippuunsa, ja se on niille se kaikkein sopivin.
Jonkin pienen valmistajan kokeilut ovat sitä samaa, mitä mainoskynien valmistajat tekevät kuulakärkikynien kliksutuskoneistoille. Toinen toistaan erikoisempia tapoja lukita se patruuna etuasentoon tehdään ihan tekemisen ilosta. Lähinnä se parannus on se, että yhden käden sijasta kynän käyttökuntoon saattamiseen tarvitaan kaksi kättä. Missä on siis se “parannus” verrattuna siihen vanhaan rakenteeseen ?
Ymmärtänet esittämäni metaforan ?
Suosittelen lämpimästi ostamaan jonkin vanhan laadukkaan retkipyörän. Klassisen näköisen ja sopivan kokoisen. Tuollaiseen sitten oman maun mukaan sitä osarulettia ja niin, että pyörä säilyy kuitenkin aina ajokelpoisena. Yksikään “remontti” ei saa alkuun olla kuin yhden illan pituinen. Seuraavaksi päiväksi pitää olla aina toimiva pyörä. ← Tämä varoitus kannattaa lukea huolella.
Maalauksella ei aloiteta sitä hommaa, vasta kun pyörä on takitilleen omistajalleen täysin sopiva ja valmis, se uudelleen maalauttaminen on se viimeinen “huolto” sille vanhalle pyörälle. Kaikki muu tehdään täysin valmiiksi sitä ennen.
Kun sopivat uudet osat ovat löytyneet, niitä hankitaan sitten varastoon autotalliin se yksi tai kaksi muuttolaatikollista. Siis näitä halpoja siirtimiä ja halpoja pakkoja ja niille sopivia ketjuja etc. Näin niitä on sitten mistä ottaa, kun tarvetta ilmenee.
Tuure
-.-
Toiset sekoaa muotiin, toiset luo sitä.