Rupesi itseä kiinnostamaan nuo lämmönkestot sen verran että kurkin vähän datasheettejä.
Itsekin aikanaan lentimäkoneisiin käyttämäni Epikote L-285 laminointiepoksi näemmä kestää “ilmakuivattuna” -60 - + 50C ja lämpökuivattuna aina +80 C asti. Tuo on varmaan aika samanlaista kamaa mitä voitaisiin hyvinkin käyttää myös fillareissa, eli taisin hieman aliarvioida tuota lämmönkestoasiaa. Lisäksi vaikkapa Guritilta näyttää löytyvän ihan “hyllytavarana” pre-preggejä joiden lämmönkesto (pehmenemislämpötila Tg) on helposti sadan asteen tienoilla. Tosin tällöin kovetuslämmötkin pyörii jo yli kahdensadan asteen joka tietää pitkiä jäähdytysaikoja ja hidastaa muottien kiertoa. Fillatehtaat kyllä sitten kanssa tekee paikan päällä omat pre-pregginsä ja niissä käytetyt epoksit varmaan ovat jonkin asteisia salaisuuksia. Ainakaan ihan nopsalla googlauksella en löytänyt tietoa näistä. Mutta veikkaan että perustuvat useimmiten Epikoten tyyppisiin helposti käsiteltäviin yleiskäyttöisiin laminontiepokseihin.
Pahoittelen yllä esittämääni nopeaa heittoa perustuen tarkastamattomiin tietoihin. Toisaalta kun itsellä ei koskaan ole ollut autoklaavia käytössä niin olen vaan aina katsellut noita “ilmakuivatuksen” tietoja.
Ja sitten jos jotakuta kiinnostaa oikein nöräillä, niin löysin myös tämmöisen pläjäyksenjossa on tuo pre-preg prosessi aika hyvin kuvattu.
Jossain äskettäin maantiepyörien levyjarruja koskevassa jutussa muistaakseni sanottiin, että nykyään yleisessä käytössä (maantie)pyörien teossa käytettävä epoksi kestää lämpöä 150 asteeseen asti. Jutun valmistaja sanoi sen nippa nappa riittävän levyjarrupyörillekin, mutta mainosti kuitenkin heidän itse vaihtaneen varmuuden vuoksi levyjarrujen myötä vielä korkeampaa lämpöä kestävään epoksiin.
(Oliskohan ollut Focus jota juttu käsitteli)
Kysyn timomalta tässä yhteydessä: mistä helvetistä moottoripyörien ja vaikka formuloiden hiilikuituosat tehdään?! Siellähän pyörii lämmöt aivan katteiden ja muun alla julmetuissa lukemissa.
Totuus on että en tiedä kun en tosiaan mitenkään työkseni tjms näiden kanssa ole tekemisissä. Kuten sanottua, onhan noita epokseja jotka kestää lämpöä. Vaikka nyt sen verran että niillä laminoidaan suihkumoottoreiden 1. asteen ahtimien koteloita (fan casing) joissa lämmönkestovaatimus vissiin pyörii useissa sadoissa asteissa ja lujuusvaatimukset ovat sellaisia että kotelon täytyy pitää rojut sisällään kun niinikään hiilarista tehty 30 kiloa painava puolitoistametrinen ahtimen siipi lähtee äänen nopeudella tangentin suuntaan. Mutta noissa on sitten sekoitettuna jotain keraamista kamaa mukaan joka näkynee hinnassa. Katteiden ei sentään tarvitse kantaa koko auton/pyörän painoa toisin kuin vaikkapa fillarin rungon, jolloin niissä lujuusvaatimus on ainain vähän höllempi.
E: Niin ja onhan vormula-autojen jarrulevytkin jotain hiilikuidun sukuista komposiittia.
E2: Siis: Ei ole laminoitu “perinteisellä” epoksilla vaan bismaleimidi- tai polyimidihartsilla. Näiden lämmönkesto näyttää alkavan tuolta 200+ asteesta. Bismaleimidit näyttävät alibaballa (heh!) maksavan halvimmillaan luokkaa USD100-150 per kilo joka vähittäishintana vastaa suunnilleen hyvän laminointiepoksin hintaa. Noiden käytettävyydestä ei ole mitään hajua.
Munarkki - 11:13, 17.4.2015 »
Kysyn timomalta tässä yhteydessä: mistä helvetistä moottoripyörien ja vaikka formuloiden hiilikuituosat tehdään?! Siellähän pyörii lämmöt aivan katteiden ja muun alla julmetuissa lukemissa.
^Joo, tiedän kyllä että on olemassa hiilarijarrulevyjä ja avaruussukkuloissakin vaikka mitä.
Puhuin kuitenkin kateosista ja esimerkiksi äänenvaimentimien vaipoista, jotka ovat hyvin siedettävän hintaisia, perinteisemmällä punontamenetelmällä valmistettuja osia. Sain jo vastauksen timomalta.
Jos tota käärii, sommittelee, asettelee ja taputtelee pinnojen päälle hienosti taka vanteeseen niin toimiiko ? onko jollain kokemusta ?
Onko jotain paja lankaa ? “Tee se itse” ?
^^Oliko siis tavoitteena aikaansaada levy, korjata jotain rikki mennyttä osaa vaiko tehdä räpätin taikka himmeli? Kahta ekaa ei välttämättä mainitsemallasi menetelmällä saa aikaan, räpättimen sekä himmelin ehkä. Riippuu.
Levymuotin tekoa olen muuten joskus kaljapäissäni harkinnut. Siis sellaisen jolla voisi leipoa paperinohuet hiirikuitulisukkeet normi pinnakiekon päälle. Jos oletetaan symmetrinen kiekko, pärjäisi yhdellä muotilla ja saksilla…
^
Siis kasata esimerkiksi omaan GT:seen valkoisiin oransseihin pinnoihin vaan päälle aerodynamiikkaa ajatellen.
Kyseiset hiilikiekot maksaa sen 1000-3000 € työttömälle sen 4 kuukautta tai siis itselleni kun nopeasti laskeskelee, jos omillaan asuu niin varmaan 6-12 kuukautta ?
Mietin että kummiskin ratas/ratakset on millilleen kiinni pinnoissa, jos kyseisen härväkkeen kasaa/kyhää niin onhan se varmaan kuoppia täynnä jotain hennoa pahvia sisään, hyvä se on sitten jos sataa pahvi kastuu rengas/vanne täynnä pahvi mössöä.
Niinkuin mainitsit kyseinen hiilikuitu levy/kangas korjausta varten ?
Onhan täällä jengi noita DIY-levyjä väsäillyt erilaisilla menetelmillä. Projektilankaa vaan pydeen niin eiköhän neuvoja löydy. Materiaalina tuo Biltsun hiilari on ihan kelpoa kamaa tällaiseen harrasteluun.
Aliexpressistä ostettu “Eastonin EC90SL” riseri ainakin oli todennäköisesti täyttä hiiltä ja ei sisältänyt muovia kun sitä labrattiin. Ei oltu jatkettu muovilla tai muillakaan kuiduilla.
Kuidunrakennetta ei kuitenkaan analysoitu joten kesto voi silti olla mitä vaan. Pikkuisen turhan iso homma tälläisen asian takia… Toistaiseksi tosin kaikki omat kiina-riserit kestänyt hyvin.
Oli muuten kuvia kiinasta, joissa oli kymmeniä ellei satoja kuiturunkoja ja kuitukehiä ilmeisesti laaduntarkistuksen jälkeen hylätty ja läjässä jossain ulkona. Porukka sit somessa valitteli kun “tuhlaavat”. Voinee siis olettaa, että ainakin jossain määrin kiinakuidussa tuo laadunvarmistus toimii ja vähän paremmalla mielellä voi kiinahiilaria kuluttaa.
