Aamuöisestä, utuisen mututuntumaisesta ja löyhämielisestä vuodatuksestaan yhä niin kovin ylpeä pajahippi
(edit. itsehän pitkälti vero- ja veikkausvaroin rahoitetun, seitsennollaisia vuosibudjetteja nielevän nk. "korkkeakultuuri"säätiön leivissä, enkä sentään minkään äärisuspektin talkootöillä, jäsenmaksuilla, lahjoituksilla ja itse järjestämistään tapahtumista kerätyillä varoilla pyörivän, kaikille avoimen, yhteisöllisen ja yleishyödyllisen ruohonjuuritason yhdistyksen palveluksessa)
ilmoittautuu jauhatukseen, hyvää huomenta!
Itseäni kyllä kiinnostaisi pyörillä liikkuva ilmatorjunta, kunhan eivät olisi mitään Triacleja, vaikka toki halpoja ovatkin.
Onneksi Stalin ei ottanut. Väkisin.
Ja onneks muuten oltiin siinä välillä myös lämpimissä väleissä ja hyvissä meiningeissä Sakemannien kanssa.
Mutta sen liittolaisuuden voikin unohtaa. Se oli se Sisu, ku ratkas.
Vai oliko.
Noi liittolaisuudethan on kans ihan tosi kiva juttu, kunhan vaan osaa valkata sellasen possen, joka malttaa olla turhia pullistelematta, eikä keksi kusta meidän kannaltamme väärien tyyppien muroihin, ja joka tykkää pitää Suomi-neidon muunakin, kun vain taktisena puskurivyöhykkeenä tai helposti höynäytettävänä horona, jolle myydä ihan vitun hyviä vehkeitään.
Ihan tälleen henkilökohtaisen fiilispohjaisesti vois olla lystikästä pitää Nato-posseen ihan kunnon hajurako, mut mitään perusteita mulla ei tälle toki oo esittää.
En vaan tykkää. Avautumista avautumisen ilosta.
P.s. Kansallismielisyyden puolesta en nyt ehkä niinkään lähtis liputtamaan, mikäli listaamiini “lääkkeisiin” RR tuli tällä viitanneeksi. Tarkoitan lähinnä panostamista kykyyn pitää huolta asukkaiksi tai kansalaisiksi kutsutun yhteisömme jäsenistä, mikäli ei-toivotun kriittisessä tilanteessa ainoa mahdollisuus on sulkeutua pitämään huoli “omistaan”. Sinällään en piittaa siitä, ovatko nämä valtio"mme" rajojen sisälle tiensä löytäneet jäsenet mistä lähtöisin.
Mutta koska tätä valtioksi kutsuttua instituutiota ei kenties ihan heti olla purkamassa, ajattelisin että sen olisi hyvä olla valmis takaamaan jonkinlainen perusturva kulloisillekin asukkailleen myös enemmän tai vähemmän yllättävän ulkoisen uhan äärellä.
Mm. tämä korona-kriisi on osoittanut, että hyvinkin monenlaista sulkeutumista ja “omiensa” piiriin keskittymistä on ollut havaittavissa kautta useimpien mualiman maitten, jopa siinä määrin likaisessa muodossa, että suojautumisvälineitä on alettu vetämään välistä, jotta “omille” riittäisi varmasti.
Ehkäpä uhkatilanteissa kylmä itsekkyys tuppaa vain saamaan helpommin jalansijaa ja sen voi jopa uskotella olevan ihan perusteltua ja järkevää, vaikka se ei millään muotoa vähentäisi vahinkoa itsekkyyden uhreille, eli niille jotka jätetään “tuen ja turvan ansaitsevien” piirin ulkopuolelle.
Puolustustoimia ei tietenkään voi verrata epidemialta suojautumiseen, enkä väitä, että mikään syrjään jättäytyvä, sulkeutuva pahimpaan varautuminen voisi johtaa pidemmän päälle mihinkään hyvään.
Kun kuitenkin (ikävä kyllä) yhä näytämme elävän maailmassa, jossa “omista” huoltapitäminen on etenkin kriisiaikojen mantra, saattaa olla hieman uhkarohkeaa alkaa kulkea liian huolettomasti omia polkujaan. Huomaan tässä toki puhuvani myös itseäni pussiin, mitä puolustusvoimien kalustopäivitysten kyseenalaistamiseen tulee.
Avoimuus, ymmärrys, tasa-arvon kunnioitus, epäitsekkyys, avun tarpeessa olevien tukeminen ja pyyteetön yhteistyö ovat tietenkin ihanteita, joiden hallitessa sotia tuskin sodittavaksi ilmaantuisi.
Frid Ute, Bröderna!
