Onhan noita kursseja joskus kayty. Harjoittelu auttaa aina.
E: jos kohdalle sitten sattuiskin joku kriittinen vuoto, niin se avun laatu on ratkaiseva ja lahtokohdissaan melko mekaaninen juttu jos ei panikoi. Siks kai sita valmistautumista ja harjoittelua ajutuu miettimaan.
Terästä + campaa, ei pidä kuumottaa osien kestävyyttä. Eri asia on sitten pyörän eteen hyppivät koirat ja lapset(jalankulkijat ja pyöräilevät), snadi kuumotus opettaa ennakoimaan eli sanoisin että kuuluu asiaan, varsinkin jarruttomille fiksikuskeille
Yksin ajetutu täpärilenkit kuumottaa, samoin enskan ajaminen. Joskus kun aloin yksin käymään prätkälenkeillä metässä niin setä vanhana enskapenana kertoi että yksi hänen puolituttunsa oli joko kuollut tai halvaantunut ajettuaan puuta päin. Hän oli ajamassa yksin eikä ollut saanut apua moneen tuntiit. Nykyään noissa täpärilenkeissä on onneksi ajokaveri mukana.
Milanilla ajo myös välillä jänniittää kun muistaa että satulatolppana ja tankona on parin kympin kuitua.
Mutta kaikista suurin pelko on kyllä jos asb vastaa johonkin kirjoittamaani viestiin negatiivisesti, onneksi tämä tuomion päivä ei ole vielä itselläni koittanut.
E:Ja jarruton fiksi pelottaa, en uskalla ajaa jarrutta ainakaan kauhean mielelläni, kai sekin pelko totuttelemalla lähtis pois.
Maastokisapuuhissa en ole koskaan pelännyt loukkaantumista, ja se on outoa, koska tavoitteena on etsiä ja löytää tekninen ja fyysinen raja ja pysyä sillä. Olenkin tällainen turvallisuusorientoitunut setä nykyään.
Jarruttomalla fiksillä kaupungissa olen satunnaisesti säikähdellyt, samoin maantiekuntoajoissa.
Solisluumurskapannujen jälkeen porukassa ajamiseen piti tietoisesti totutella viikko pari.
Rupesin jossain vaiheessa varoon jotain juttua, mutta en enää muista mitä, enkä tapahtumaa mikä siihen johti.
Tompsukka - 12:05, 9.6.2014 » Oikeastaan nykyään kuolemanpelkoa suurempi pelko on isättömän lapsen pelko.Arvostan tätä todella paljon. Itellä on toistaseks se, että mä en haluais, että mun avovaimo jäis yksin. Isä-vaiheesta joskus tulevaisuudessa puhumattakaan.
mikkes - 17:01, 9.6.2014 »Luulin että tässä tarkoitetaan semmosta "jos sais joskus reissullansa"- juttua.Tompsukka - 12:05, 9.6.2014 » Oikeastaan nykyään kuolemanpelkoa suurempi pelko on isättömän lapsen pelko.Arvostan tätä todella paljon. Itellä on toistaseks se, että mä en haluais, että mun avovaimo jäis yksin. Isä-vaiheesta joskus tulevaisuudessa puhumattakaan.
: D
Kare_Eskola - 15:24, 9.6.2014 » Maastokisapuuhissa en ole koskaan pelännyt loukkaantumista, ja se on outoa, koska tavoitteena on etsiä ja löytää tekninen ja fyysinen [i]raja[/i] ja pysyä sillä.Kuulostaa tutulta ja myös ihan normaalilta: kisakiima päällä ei jouda miettimään. Etu- ja jälkikäteen kyllä miettii kaikenlaista.
Ajoin alle kouluikäisenä Hyvinkään BMX-radalla niin pahat pannut, etten oikein koskaan ole tullut sinuiksi hyppyreiden kanssa, oli niitä sitten maastoajohommissa tai laskettelurinteessä.
Kisatilanteessa sitä kuitenkin sitten vaan menee.
Pelkäsin yhdessä kohtaa vastaan tulevia autoja sillä kerran jokirannassa päätti vastaan tuleva käätyä ilman vilkkua eteen ja tottahan toki kylkeen läsähdin. Enää en pelkää sillä autokoulun myötä on oppinut katsomaan liikennettä tarkemmin ja havainnoimaan autojen aikeet esim. ajolinjojen mukaan paremmin.
vanttera - 13:38, 9.6.2014 »Kyllä [KERHO](http://kerho.tumblr.com) on skarpimpi.Workstinx - 13:36, 9.6.2014 » No, oli mestan avajaiset ja yhdellä kaverilla sattui pieni horjahdusKuulostaa KERHOlta
näin eilen jonkun FIKSISKIDIN joka oli nuorempi kuin mun ENSIFIKSI
polvessa myös joku urheiluvamma
en oo valmis vielä
haha
mut jos totta puhutaan ni kuolemanpelko ei vaivaa. jään usein kävellessä idiottimaisesti suojatielle seisomaan kun auto on tulossa vaihdilla, tiedän että kuskin pitää hidastaa ja haluan kuskin myöskin tekevän niin.
koin tätä muuten paldiskissa.
mitäs tälle kuuluu
odotan tääl himas tonnin setelit naamalla kosmista röhönaurua
Antonio Gaudi käveli ajatuksissaan ratikan alle. Sen pituinen se ura.
Onneksi en ole kuuluisa arkkitehti ja onneksi ajan pyörällä.
Mun vuosi sitten telottu ylähuuli muistuttaa välillä olemassaolostaan, esim tänään se on ollut taas oudon puutunut, toisinaan kaikki on kunnossa.
Minulla halkesi takahammas kun mäjähdin naamalleni asfalttiin. Ei ensin näkynyt röntgenissä, muutta ajan mittaan halkeama alkoi suureta ja nyt siellä on vain monttu. Aika näppärästi ja kivuttomasti nykyään “terve” hammas poistetaan.
gaudíhan, vanha runkkari, jäi sporan alle kuulemma asentaessaan viimein tinderiä. ei päässy vetää. kuulostaa kyllä just 110 full custom kohtalolta meitsille.