Mun vuosi sitten telottu ylähuuli muistuttaa välillä olemassaolostaan, esim tänään se on ollut taas oudon puutunut, toisinaan kaikki on kunnossa.
Minulla halkesi takahammas kun mäjähdin naamalleni asfalttiin. Ei ensin näkynyt röntgenissä, muutta ajan mittaan halkeama alkoi suureta ja nyt siellä on vain monttu. Aika näppärästi ja kivuttomasti nykyään “terve” hammas poistetaan.
gaudíhan, vanha runkkari, jäi sporan alle kuulemma asentaessaan viimein tinderiä. ei päässy vetää. kuulostaa kyllä just 110 full custom kohtalolta meitsille.
Pahin pelko on se että jos ei vedäkkää täyzii ja kuolee ni ei tullu vedettyy täyzii loppuu asti 
ELI VEDÄ TÄYZII
^ ja sitten tulee ikää ja perhettä ja pahin pelko on jotain ihan muuta. Mutta siistiähän se on siinä vaiheessa kun asia on noin.
Tyttöystävä kysyi, miksi pydotan painoa, sanoin että ihan vaan terveellisempien elintapojen opettelemiseksi. Noh se kommentoi sit, että mun tapauksessa ei ois väliä vaikka vetäisin röökii askin päivässä ku kuolen kuulema varmaan muutenki tapaturmaan ennen kuin ehdin elintapoihin kuolla 
Jussina 2000 kun kaaduin kännissä niin katkes irtipoikki solisluu. Reisi oikkuilee edelleen, siihen kun jäi noin kämmenen kokoinen kohta jossa ei oo tntoa enää ollenkaan, kun piti ottaa luusiirre. Fractura claviculaesta itsestään ei enää muistuta kuin komea arpi, mut muistan kyllä miten vammasta(sic) oli kärsiä keskivaikeasta toiminnanvajauksesta yläraajassa pari vuotta ja välillä pelottaa et jos jotain sattuu taas.
Turhan usein nää jutut mielessä talvipyöräillessä. 
Eniten pelottaa halvaantuminen mutta ei sitä ajossa huomaa. Eli ei ajaessa tule kelailtua.
Keuhkotaudit pelottaa kanssa.
e: ei pelota mikään.
oon jonkinlaisessa eksistentialistisessa taitekohdassa ja se alkaa näkymään
Aina kun kuvassa on kamerapuhelin tekis mieli kysyy et who was phone.
Nivunen venähti pyörää taluttaessa.
ajankohtainen nosto
Ei pelota.
alkany Dh pyörän osto kiinnostelemaan, ei pelota, yolo!
Sain viime kesänä mukavan tällin päähän. Piti opetella juttuja uusiksi. Pyöräillessä ei pelota yhtään. Itse asiassa oon aloittanu uuden harrastuksen, maastopyöräilyn. Ainoo missä nykyään pelottaa on jyrkissä portaissa, kun ei oo ollu vielä mestaa missä niitä harjoitella.
e: Oon tähän mennessä ajellu maastossa aina kaverin kanssa, mikä toisaalta rauhoittaa sekä omaa että varsinkin tyttökaverin mieltä. Ens kesän pidemmille maantielenkeille täytyy varmaan kans kysyä joku aina messiin
mrman - 14:14, 19.3.2016 » e: Oon tähän mennessä ajellu maastossa aina kaverin kanssa,Tämän tärkeyttä ei voi korostaa liikaa, toisaalta aina ei sitä ajokaveriakaan mukaan saa.
Hikky - 15:02, 19.3.2016 »Itellä ajokaverit on niin laiskoja että jos aina pitäis olla joku mukana metässä niin xc lenkkiä tulisi ajettua ehkä kerran vuoteen.mrman - 14:14, 19.3.2016 » e: Oon tähän mennessä ajellu maastossa aina kaverin kanssa,Tämän tärkeyttä ei voi korostaa liikaa, toisaalta aina ei sitä ajokaveriakaan mukaan saa.