kuoleman ja vakavasti vammautumisen pelko topic

Brakelessina pyörität Kiskossa jyrkkää alamäkeä, selässä ~5kg, satulalaukussa lähemmäs kymmentä. Ei kypärää, minkäänlaisia ensiaputilpehöörejä tai viimeaikaisia muistutuksia siitä mitä pienemmissäkin vauhdeissa tuppaa käymään.

siinä on aikaa miettiä kuolemaa tai elämää pyörätuolissa.

Kun ahtaalla ajoradalla vastakkaisesta suunnasta tulevan pakettiauton kuljettaja päättää vähän pelotella vastaantulevaa pyöräilijää. Kuski painaa kaasun pohjaan ja ottaa ajolinjan itsestä katsoen tien vasemmalle laidalle. Siinä on aikaa katsella lähestyviä ajovaloja ja mietiskellä että toivottavasti kuljettaja sitten väistää ennen törmäystä elikkäs mielellään aika kohta.

Mulla kanssa käynyt mielessä muutamassa kohtaa. Jyrkähkö pitkä alamäki jossa vauhti kasvaa väkisinkin. Alhaalla s-mutka siltarumpu alitukseen. Se siltarummun reuna näyttää uhkaavalta.

ominavuin hengittäminen on vain vaihe ja tilastojen mukaan kasvoja menetetään eniten kotona yksivaihteessa.

#Q.E.D. #sirpaojala

1 Like

Kun ylität Honkanumessa pyörätien jatketta bussikuskin annettua käsimerkillä tietä ja viereistä kaistaa nenän edestä eturengasta hipoen menee pakettiauto. Mielessä kävi, että olisi voinut joutua pahimmassa tapauksessa Honkanummen asiakkaaksi.

Toinen kuumotus: kaverilla oli katkennut etukiekosta pinna, joka oli sitten vääntynyt muiden pinnojen ja haarukan väliin aiheuttaen otb:t täysissä vauhdeissa.

Kyllä tämä tästä.

Kuten jo toisessa topikissa mainittu kuitutangon vaihto skeneriseriin auttoi kuolemanpelkoon. Brakeless pelkoon auttoi lukkopolkimet. Ei tarvitse enää munia stemmiin että lähtee 49-17 väleillä skidaukset = huomattavasti lyhyemmät jarrutusajat. Laitan varmaan jarrun kuitenkin taas kun sopiva tulee vastaan.

Oikeastaan nykyään kuolemanpelkoa suurempi pelko on isättömän lapsen pelko.

joskus väsyneenä polkiessa kieltämättä hokaisee kun semmonen tulppaamaton putkikaide menee niin läheltä että tuntee sen aiheuttaman ilmavirran että pitäis skarpata ja ohittaa seuraavat aika paljon kauempaa.

Kuvassa pikkuveljen pyörä. Ihan yllättäen runko napsahti poikki alamäkeen rullaillessa. Vaikka siinä ei mitään käynytkään niin välillä samanlaisissa tilanteissa kun vauhti nouseen lähemmäs kuuttakymppiä tulee kuumotuksissa mietittyä, että nyt kun runko napsahtaa niin se on menoa sitten.
http://www.bz1-img.com/images_customers/08/89/10084282_82503_full.jpg

Oliko tuolla katkenneella Trekillä hypitty tai oliko rungossa joku kolhu jo valmiiksi? Tosi hankala uskoo, että ehjä runko napsahtais ajossa poikki ja vieläpä paksuimmasta kohtaa.

Cedric Gracian kohtuullisen viattoman näköisten pannujen jäljiltä tapahtuneen laskimorepeämän jälkeen on alkanut yksin ajaminen kuumottamaan rajusti. En linkkaa videota, on aika järkkyä settiä.

Mulla on aina metsässä ajellessa ea-setti mukana, mutta ei se oikein tuossa tilanteessa toimisi…

^^Netistä löytyy täysin vastaavia tapauksia ja myös Trekiltä tuli ilmoitus, että valmistusvirhe kyseessä. Korvauksiakin saatiin.
Kyllä on varmasti hypitty, mutta kuitenkin aika huolestuttavaa, että 9v nappula saa ajamalla “laatupyörän” rungon hajalle.

konkeli - 12:27, 9.6.2014 » Cedric Gracian kohtuullisen viattoman näköisten pannujen jäljiltä tapahtuneen laskimorepeämän jälkeen on alkanut yksin ajaminen kuumottamaan rajusti. En linkkaa videota, on aika järkkyä settiä. Mulla on aina metsässä ajellessa ea-setti mukana, mutta ei se oikein tuossa tilanteessa toimisi...
Ei tarvinnu linkata, katsoin, ei vittu hyi saatana. Hyi hyi hyi.

Cedricin onnettomuus on kyllä yksi karuimpia. Aivan käsittämätön.
Kiitos muistutuksesta. NOT.

presta - 12:24, 9.6.2014 » Oliko tuolla katkenneella Trekillä hypitty tai oliko rungossa joku kolhu jo valmiiksi? Tosi hankala uskoo, että ehjä runko napsahtais ajossa poikki ja vieläpä paksuimmasta kohtaa.
yksi yhtään isompi virhe tuossa putkessa jota ei löydetä valmistusvaiheessa tekee enemmän kuin kymmenen vuoden hyppimiset. mietin pariin kertaan että viitsiikö tätä enää kirjoittaa tähän ketjuun pelkoa lietsomaan.

Aina pitkospuilla ajaessa pelottaa.

Mulla haarukan ruotoputki on katkennut yli 50km/h nopeudessa ja viattomasta pikku hypystä alastullessa eturengas lähtenyt vanteelta. Molemmat sattui mutta mitään peruuttamatonta ei tapahtunut. Ongelmat tulee usein arvaamatta ilman erityistä riskinottoa kuten Gracian tapauksessa joten en jaksa ottaa liikaa stressiä. Viime aikoina on kuitenkin ruvennut pelkäämään, että jossain maastolaskussa vetää suoraan päin puuta.

Alamäissä ja dropeissa pelottaa välillä maastossa. Jo yksi ononen tolppa katkennut perseen alla. Seuraava jo natisee.

Eniten alkaa pelottaa silloin, kun harkintakyky hetkeksi pettää ja tulee lukeneeksi polkupyöräily x onnettomuudet x vammautuminen-aiheisia tarinoita.

Aurajokirannassa on sellaisia vaskisia tai ehkä pronssisia patsaita. Aina niiden ohi ajaessani ajattelen, että mitä jos ajan sellaista päin ja telon itseni. Kirjaston hoodeilla oleva keisaripatsas on pahin, siitä tulee pahoja viboja.