JPO1512 - 20:32, 13.5.2014 »
Kerran oon tollasen suuhuni saanut maastopyörällä ajaessa. Ja juu, ihan suoraan suuhun vauhdissa --> jatkaa tietä kurkkuun --> jää jumiin, jolloin oli vaikea päätös koittaako epätoivoista yksimistä ulos vai nielaiseeko otuksen. Päätin sitten nielaista, kun ei oikeasti veinannut köhimällä tulla ulos. Tulipahan varmaan ihan hyvän laatuista proteiinia ja hieman huono olo. Taisi kyllä joku ton otuksen kuoren reuna tms tehdä vähän tuhojaan samalla, meinaan kurkku oli aikas kipeä ton jälkeen.
En halua vaikuttaa sympatiaan kykenemättömältä - päinvastoin, kauhu välittyi tästä hyvin - mutta hitto, että nauratti niin, että saa taas kahveja pyyhkiä näytöltä. Ei hitto, voin kyllä hyvin eläytyä tuohon pohdintaan, että nielläkö vai köhiäkö :D
Mulla lensi joskus ampiainen/mehiläinen pyöräillessä suuhun ja puri (kyllä, nimenomaan puri, eikä pistänyt) huuleen. Mutta ei tää ollut kyllä yhtä hauska stoori. Tuli vaan mieleen.
JPO1512 - 20:32, 13.5.2014 »
Kerran oon tollasen suuhuni saanut maastopyörällä ajaessa. Ja juu, ihan suoraan suuhun vauhdissa --> jatkaa tietä kurkkuun --> jää jumiin, jolloin oli vaikea päätös koittaako epätoivoista yksimistä ulos vai nielaiseeko otuksen. Päätin sitten nielaista, kun ei oikeasti veinannut köhimällä tulla ulos. Tulipahan varmaan ihan hyvän laatuista proteiinia ja hieman huono olo. Taisi kyllä joku ton otuksen kuoren reuna tms tehdä vähän tuhojaan samalla, meinaan kurkku oli aikas kipeä ton jälkeen.
En halua vaikuttaa sympatiaan kykenemättömältä - päinvastoin, kauhu välittyi tästä hyvin - mutta hitto, että nauratti niin, että saa taas kahveja pyyhkiä näytöltä. Ei hitto, voin kyllä hyvin eläytyä tuohon pohdintaan, että nielläkö vai köhiäkö :D
Mulla lensi joskus ampiainen/mehiläinen pyöräillessä suuhun ja puri (kyllä, nimenomaan puri, eikä pistänyt) huuleen. Mutta ei tää ollut kyllä yhtä hauska stoori. Tuli vaan mieleen.
Jeps, kyllä tossa oli vähän hukassa, että mitäs nyt tehdään? Kovin mielellään en noin isoja ötököitä söisi, pari hyttystä voi mennä lenkin aikana vielä, mutta noi on turhan ''ruokaisia'' kavereita.
Kyllä itsellä rupeaisi kuumottamaan ampiainen tai mehiläinen huomattavasti enemmän kuin nuo sukeltajat. Ampiainen kun pistää kurkkuun jossain jumalan selän takana metsässä, niin on leikki kaukana. Onneksi ei pistänyt!
Kyypakkaus ja/tai allergialääkkeitä on hyvä olla ensiapupakkauksessa joka on hyvä olla aina mukana … Mulla on kans lentäny ampiainen suuhun ja pistäny sinne, ja viime kesänä lens kypärän alle ja tuikkas saman tien. Otsa turpos kivasti.
Suuhun pistäes rupes kans naama turpoaa saman tien, mut oli onneks se kyypakkaus mukana, siitä yks tabletti neutraloi tilanteen nopeasti.
Jäniksiä ja citykaneja näkee varmaan useimmin, ja kevättalvella pari kanikaverusta aiheutti hetken jännäilyä ja jarruttelua kans rynniessää äkisti pusikosta turhan läheltä ajolinjaa.
Niin ja viime kesänä yöllä Viikin hiekkateillä, joku iso lintu lähti lentoon niin et melkein törmäs päähän, väliä jäi ehkä puol metriä lopulta. Pikku hiki kihos otsalle sillon kyllä.
Vuonna 1984 ajoimme Wittenbergistä Dresdeniin yhdessä päivässä ja Meissenin kohdalla alkoi jo olla lähes pimeää. Yhtäkkiä joen rantapöpeliköstä loikkasi tein yli kaksi sulavaa kaurista. Näky oli kuin parhaalla mahdollisella taidolla piirretystä Disneyn animaatiosta. Tätä näkyä en unohda koskaan!
Kun pääsimme Dresdenin jälkeen Böömiin, rantapöpeliköstä tuli ihan muuta. Ensin kuului kova krak-krak-krak-krak… Sitten penkasta nousi vamaan kolmenkymmenen asteen kulmassa panssarivaunun keula. Krak-krak-krak-krak-JUMPS. Vaunu tämähti edetessään vaakasuoraan asfaltille ja jatkoi löysää dieselkonettaan kovalla äänellä kraksuttaen metsään. Tämäkin tapahtui pimeässä. Silloin pelotti.
YYYYYYYYYH hyi helvetti! Olin traumoissani tunkenut kamalan muiston jonnekin alitajuntani kaukaisimpaan soppeen, kansi kiinni ja avain jorpakkoon, mutta JPO1512:n tarina muistutti sen taas mieleeni.
Vähän vastaava tilanne, mutta olin kauramopon enkä pyörän selässä. Suoraan suuhun lensi peukalonpään kokoinen ötökkä, joka sittemmin paljastui hevospaarmaksi. Tunnistamiselle tarjoutui tilaisuus, koska en niellyt sitä… vaan oraalisesta invaasiosta hämmästyneenä loksautin suun kiinni ja rouskaisin sen saatanan verenimijän kahtia. Hyi vittu kun meinasi laatta lentää kaaressa siitä rutinan ja pörinän sekoituksesta suussa :X
Jotenkin ihmeen kaupalla sain kuitenkin hevosen pysäytettyä ja sylkäisin kuvotuksen ja uteliaisuuden tunnesekamelskassa ötökänraadon kädelleni ja totesin että se oli hevospaarma. Ihan oikein että pääsi hengestään, helvetti että ne on rasittavia otuksia.
tsiigasin kasuaalisti eka, että toi on sun sääri ja jalkaterä ja ohitin täysin seikan, että pyöräilet nallepuvussa ja sit menin lukee tota nieliskö vai sylkiskö -anekdoottia ja sit piti mennä kattoo uudestaa tätä kuvaa ja sit lukee taas anekdoottia ja sit kattoo tätä kuvaa viel kerran.
Omalla juhannusreissulla Karjaalta Särkisaloon sattu menomatkalla tielle 2x metsäkauris ja 1x selkeästi oranssimpi valkohäntäkauris. Tuli nyt vihdoin paneuduttua siihen, mitkä noista nyt on mitä lajia… Metsäkauriit oli huomattavasti itsepäisempiä seisomaan tiellä, piti ruveta alamäessä oikeen jarruttelemaan kun toinen noista haastoi mexican standoffiin. Valkohäntäkauris loikki valkonen persaus korkeelle hyppien kuusikosta toiseen gravel-osuudella.
Tommonen yllätti eräs aamu puol viideltä kelvin kupeessa jossain Tammisalon tietämillä. Ei käsittääkseni normaalisti esiinny noilla seuduilla, vaan suosii kosteampia elinympäristöjä.
Kyyllä oli sun onneksi ajoitus pielessä. Varmaan yritti kobratyyliin huojuen iskeä nilkkaan. Viikonloppuna maantienvartta ajaessa tuijotin reunaviivaa ja yhtäkkiä edellä ajaneen kaverin pyörän takaa ilmestyi näkyviin silmät avonaisina menehtynyt mäyrä. Hyvä etten väistänyt rekan alle kun oli niin hyytävä tuijotus.
Samalla reissulla oli eeppistä luontohetkeä: Kun keiteltiin aamukaffetta trangialla, puuhaa tuli ihmettelemään n. 5m päästä peura, joka vaan seisoi siinä turhia hätäilemättä usean minuutin ajan tuijottelemassa. Tuijoteltiin takas ja meillä oli siinä jotain, kunnes se jolkotteli puskan takana olleen seuralaisensa kanssa hiljakseen takas mistä tulikin. Whoa.
Olin tuolla saaristossa ja pyörälenkillä kohtasin kyykäärmeen/rantakäärmeen, kauriin, vihaisen joutsenen ja perkele soikoon kettu, jolla oli linnunpoikanen suussa.
