Tienvarren otukset

Tuli taas saaristoviikonlopun aikana niin monta hienoa otusta vastaan, että tuli mieleen tehdä tällanen elukkatopikki kun muistui myös rokpeten mikälie korppikotkabongauspostaus lähimenneisyydestä mieleen.

Elikkäs totanoin:
Minkälaisiin otuksiin satunnaisten ajokoirien lisäksi sitä tulee törmättyä tuolla ulkona kirmatessa?

Haluisin uskoa, että äänettömällä voimansiirrolla lipuessa näitä tulee enemmän vastaan, mutta ehkä se on sellasta extrafiilistelyä…

Listaan tähän omia suosikkeja:

Dat kurki
Tää kaveri kuumottelee pellon laidassa joko yksin tai possessa kaikessa siivekkäässä raptorimaisuudessaan. Lähtiessään lentoon paljastaa huikeen kokonsa, huhhuh. Badass.
Mä nään johtajalinnun…

Peura
Nää hessut on yleensä tosi kaukana pellon laidassa ja tuijottaa tiukasti takasin. Siks näistä onkin hankala nähdä muuta, kuin suoraan edestäpäin oleva silhuetti. Kerran meinasin törmätä suvisaaristossa peuraan joka ylitti tietä - meni ehkä metrin pari ohi pyllyn puolelta!
http://www.bolaris.fi/valokuvat/P1080143peura.JPG

Hirvi
Nää on vähän peuroja rauhallisempia möllöttäjiä. Ehkä sen takia näitä näkee usein varsinkin loppukesästä möllöttämässä kovin lähelläkin tietä pellon laidassa. Lunkeja kavereita, mutta ISOJA varsinkin läheltä.
http://huntersforluck.com/sites/default/files/basesss/hirvi1.jpg

Supidawg!
Se takkunen möykky, joka kattoo pimeänä talvi-iltana vähän hölmistyneenä suoraan sun sieluun keskeltä KLV:tä. Ei hievahdakaan ennen kun pysähdyt ja jolkottelee sitten vähän pyylevästi kohti lähintä pusikkoa.
https://ilmasto-opas.fi/ilocms-portlet/article/798dbf77-7a10-4fc2-9744-77a0613869a2/r/eda5248a-8bde-4285-ac04-0277bd2339a4/supi.jpg

Kettune
Se mukamas ovela tyyppi, joka lähtee kuitenkin aina pakenemaan pyörän liikesuuntaan. Siisti tyyppi kuitenkin, jaksaa juosta satakin metriä pyörän tahtia samaa matkaa. Viihtyy yllättävän hyvin cityssä.

Lehmä
MmmMMmmMoOOoOOO! Mä aina koitan ammua näille ohi ajaessa. Oi sitä riemua jos ne ammuu takasin, hihhei! \o/
http://www.inthecity.fi/resource/files/lehma001627.jpg

Keitäs muita siellä olikaan?

hyvänmielen lanka! ei kyllä oo mitään lisättävää tohon listaan.
samaistun kettukokemukseen. toissavuonna tukholmassa polkaisin lähiöistä aamulaivalle ja sain ketusta seuraa auringonnousun säteiden kera.

sit on ne itikkaparvet joita ei nää, mut jotka tuntee kasvoissa kun ajaa läpi

^^ Minulla on jossakin arkistoissani samanlainen kuva puolalaisesta isosta sonnista. Jalkazoomasin Exaktalla, kuiluetsimellä ja 25 mm Flektogonilla. Laukaistuani ihmettelin tunkkaista ilmanlaatua ja nostaessani katseeni huomasi olevani melkein kiinni sonnissa. Sitten varovainen perääntyminen. Sillä oli vielä ketjussa varaa.

Jänis on aika yleinen kirittäjä täällä Pelto-Helsingissä.

Kiva et en oo ainoo, joka ammuu lehmille. #normaali hullu.

Viime vuonna bongasin näistä ainakin ketun, peuran ja lehmän. Ja hevosia ja siilejä ja päästäisiä ja miljoona semmosta cityrusakkoa. Yhden biisaminkin havaitsin. Nyt keväämmällä näkyny kyy ja rantakäärme. On siellä kaikellaista

Eilen Lahden GG-lenkillä pysähdyttiin metsätiellä/suon reunassa ihmettelemään kurnuttajien soidinhuutelua, hauska ääni.

http://www.sammakkolampi.fi/lajit/kuvat/temporaria.jpg

Ounasvaaralla maastopyöräillessä meenasi tulla porokolareita ja karhunkierroksella kitkajoen suvannosta nouseva joutsen meenasi tulla kans päin.

täälläpäin mukavimat bongaukset on peurat, supit, ketut ja petolinnut.

kanadanpaskahanhet töölönlahdella sit ei niinkään.

Hanhi ei riittäny

Mikä niissä hanhissa siellä Helsingissä vituttaa?

Tampereella voi yöaikaan törmätä kettuihin, mutta elämäni huippuhetkiä on itse asiassa tältä keväältä tilanne, jossa pupu kurvasi eteeni eikä osannut painaa sivuun vaan painoi täysii siinä edessäni hyvän tovin. Tuli aika kirifiilis.

Hanhet tykkää paskoa. Taino, ei ne oikeen muuta teekkään.

Kerran oon karhuun törmännyt, joskin etäämmältä. Sit näitä muita langassa mainittuja tullut nähtyä kanssa, jäniksiä, oravia ja jotain sorsia varmaan eniten.

Kämänen räpsy koska taisin ottaa tämän lennosta, mutta pari tällästä näky viime kesänä.

Pääsiäisenä näin joutsenpariskunnan pellolla.

Paarmat ja muut suristajat on yleisiä kesällä. Ja ikäviä.

Isoja etanoita näin kerran Saksassa. Nousivat sateen jälkeen asvaltille. Sai väistellä. Ja nää oli siis kämmenen kokoisia.

Paras bongaus oli silti valkoinen ylväs hevonen Ruotsissa pari kesää sitten. Hyppäs metästä tielle. Never forget. Hepat muutenkin on parhaita.

Ne “peurat” mitä kaupungissa näkee ovat tietysti metsäkauriita. Niitä on täällä Viikin huudeilla vakiolauma, jonka olopaikkoihin ja elinrytmiin olen hyvin tutustunut työmatkojen ja iltakävelyiden myötä.

Syksymmällä ja aiemmin ja keväällä niitä oli helppo bongailla otsalieskalla.

Maastopyöräilyni alkuvaiheessa tuli välillä apinoita vastaan poluilla. Sittemmin vaihtunu perussuomalaisiin oraviin ja sen semmosiin, mitä metsissä nyt on. Kovin isoihin otuksiin en oo törmänny, Helsingin keskuspuistossa kylläkin karhuun, mutta se oli yksivaihteisella liikkeellä ja tähänki ketjuun postannut.

mutta mitä se kettu sanoo?!?

ite törmään etupäässä itikoihin.

Eilen maaliikennekeskuksen huudeilla kapinen kettu. Tuli oikein paska fiilis, niin oli surku kunto repolaisella.
Viimekesänä Varsapuistossa mäyrä. Piti oikein googlettaa että mikä mörkö, kun en kaupunkilaisena ole päässyt tollaiseen ennen törmäämään.

Viime syksynä työmatkalla näin tällaisen porukan pyrkimässä kelville.

https://dl.dropboxusercontent.com/u/19368166/13987013945970.jpg

e. Eka oli rohkea ja muuta lammasti. Soitin hätäkeskukseen. Omistaja olikin jo kaipaillut:)

Viime viikolla halikon rikalan ek:lla tien ylitti hiukka ennen pyörää 4 metsäkaurista. Melko huikeeta.

Parhaita topikkeja!

Viikki-Herttoniemi -seudulla törmää kaikenlaiseen elämänmuotoon. Välillä on kamera mukana, joten tässä pyöräillessä kohdattua:


Kettu, joka oli sen verran kesy, että seurasi minua melkein kotiovelle asti ja tuli haistelemaan aina kun pysähdyin ihmettelemään.


Kärppä Viikin pelloilta, joiden läpi aina välillä poljen työmatkat.

Valkohäntäkauriita ja supidogeja on myös tullut kohdattua, mutta silloin on ollut kamera ulottumattomissa. Ja tietty lintuja paljon.

muistelen lämmöllä sitä kun joskus päätin polkea kiskoon. pysähdyin siuntiossa matkan varrella kaverin mökillä ja vedin siellä kepeät bönthöt ja lähdin ajelemaan seuraavana aamuna darrassa lohjan kautta kiskoon.

siuntiossa jossain upeaa pikkutietä mutkitellessani satuin näkemään peuran pellolla ja onnistuin jopa ottamaan siitä kuvan kännykkäkameralla. kuvan jota nyt yritän metsästää, enkä luultavasti löydä.