Abs: Purjehdukseen ei riitä aika.
Auts. Tuo sattui, koska se on totta. Loppupeleissä se on lisäksi jokseenkin aina sekä a) kylmää, että b) märkää. Itsellä homma on miniatyrisoitunut vaimon kanssa kajakoimiseen kauniilla säällä. Elätän unelmaa kajakki purjehduksesta, koska ison selän ylittäminen pelkästään melomalla on vähän pitkäveteistä. Samalla vehkeeseen saa jotenkin lisää sälää, jota voi hermostuneesti sormeilla. Kajakissa ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi niitä liikkuvia osia. Toinen unelma on hauen perhokalastus kajakista käsin.
Se varsinainen lainaus kohta tässä kirjoituksessa on seuraava:
Joku vastenmielisen oloinen (no, pinnallinen) ihmissuhde pälä-pälä-jannu pitää jossain ilmaislehdessä palstaa. Ainoa järkevä kirjoitus oli se, että hän oli hetkeksi lopettanut elämän mittaisen veneilyharrastuksensa, koska sen väkisten eteenpäin viemisestä oli tullut taakka, ja siitä oli jo tavallaan nähty kaikki ja kasvettu ulos. Olivat kylmästi myyneet veneen ja ostaneet vaimonsa kanssa molemmat moottoripyörät, siis molemmille omat, ja matkailivat nyt niillä. Ratkaisu oli ollut heille hyvä. - Jäin mietiskelemään asiaa noin yleensä. - Mikään ei tosiaankaan estä tekemästä noin, paitsi korkeintaan oma pää ja sen sisältämät kootut selitykset.
Mihinkään asiaan tai aatteeseen ei tosiaankaan kannata hirttää itseänsä.
Asia tuli mieleeni, kun luin tuon boogan jyrkän komentin: “…koska en omista ajokorttia enkä tule omistamaan EVER!”
Elämästä jää aika paljon hyvää ja mielenkiintoista kokematta, jos ei omista tai osaa ajaa autoa. Elämän piiri kaventuu. Maailmasta on turha huolestua, siihen pätee Le Chatelierin periaate. ← tuo olkoon sitten “sanottua” vaikkapa minulta.
Tuure
-.-