netspider - 19:23, 22.3.2013 » Mielecin eettisyys kiinnosta.Ha ha. Meinasin aloittaa tällä, koska muistaakseni Profeetalla ainakin oli aiheesta jonkinlainen mielipide, mutta aattelin jättää provosoinnit myöhemmälle. :) Hinnat Puolassa lienevät kasvaneen, joten olemme kai osaltamme vaikuttaneet tuloerojen kaventumiseen Euroopassa. Jokuhan voisi kysyä työskentelyolosuhteista Robert from Mieleciltä ja sähköpostitse Mr Suginolta. Ovatkos muuten BMW:n työntekijät järjestäytyneet ammattiliittoon?
Monarkki on toki ihan oikeassa, ja yritysten “sosiaalista vastuuta” pitääkin kritisoida kovalla kädellä. Tarina ei kuitenkaan lopu tähän. Se, että firmat koittaa selitellä toimenpiteitään parhain päin tarkoittaa ainakin mun silmissäni sitä, että asiassa tarvitaan keskustelua ja (äkäisiäkin) vahtikoiria, jotka kyseenalaistaa firmanäkökulmaa. Tässä nettiaktivismi on tyhjää parempi (ainakin “ne jotka tietää, tietää”) ja voi tarpeeksi äkäiseksi edetessään johtaa ostopäätösten muuttumiseen ja jopa firmojen toiminnassa. Tästä löytyy kyllä hyviä esimerkkejä; reilun kaupan banaanit, luomutuotannon nousu, jne.
Kuten noista esimerkeistäkin huomaa, asia on pakostakin poliittinen: luomutuotannon järkevyys voidaan kyseenalaistaa, samoin kuin voidaan sanoa ettei ole mitään mahdollisuutta varmasti tietää mitä tuotantoketjussa tapahtuu (joten ei kannata maksaa lisähintaa “eettisistä” tuotteista). Ilman tätä keskustelua asialle ei kuitenkaan tapahdu mitään - hyvä siis että jutellaan, toivottavasti se näkyy myös kulutusvalinnoissa.
Mun (ontuva) ratkaisuni on ollut:
- pitää huolta fillareista,
- ostaa korjauskelpoisia kamoja ja korjata niitä niin pitkään kuin on järkevää.
- Tehdä rikkoutumisista myyjän ongelma takuuhuollon ja asiakaspalautteen kautta. Laajemmin ajatellen esimerkiksi Applen kanssa kuluttajansuojalain tuntemuksesta on ollut helvetisti apua.
4)Ja AJAA JOKA FILLARILLA NIIN PALJON KUIN MAHDOLLISTA. Mun uudessa maantiefilossa oli “made in the Netherlands”-tarra: sekin painoi (vähän) vaakakupissa ostaessa.
Tämä jättää tuotantomaiden työskentelyolosuhteet ym. vielä huomiotta - tämä on aika iso ongelma, kuten Konkeli huomauttikin. Niihin vaikuttaminen pelkästään kulutuspäätöksin on hankalaa, tässä poliittinen vaikuttaminen esimerkiksi järjestöjen kautta (minkä?) olisi varmaan tehokkaampaa. Kyynisyyteen mä en näissä asioissa usko, vaikka tällainen aktivismi onkin vähän vanhanaikaista. Sitä paitsi asiasta rähiseminen (esim. takuukysymyksissä) on usein myös jollain tavalla kivaa (vrt. Road Rage).
Tota. Tää aihe taisi olla aika vahvasti mulla mielen päällä. Mites teillä muilla?
konkeli - 12:30, 23.3.2013 » Ei paljoa naurata jos päiväpalkasta menee 70% asumiseen ja 30% ruokaan. Nyt puhutaan siis palkkatasosta joka on joitain dollareita päivässä. Jos et ole ymmärtänyt, länsimaisen kuluttamisen myötä elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet räjähdysmäisesti kehittyvissä maissa. Hyvänä esimerkkinä quinoa, jota on tavallisesti käytetty Perussa ja lähialueilla hyvänä proteiinin lähteenä. Länkkärit tajusivat tämän, ja yllättäen valtaosa meneekin muualle ja samalla hinnat on lähteneet nousuun. Its as quinoan hinta on noussut Perussa kolminkertaiseksi vuodesta 2006. Uskotko että perulaisen tulot ovat sinä aikana kolminkertaistuneet?Kenellä se tulo sitten on kolminkertaistunut?
Monarkki - 12:32, 23.3.2013 » Yritysten yhteiskuntavastuullisuus ei valitettavasti tarkoita sitä, että pyrittäisiin toimimaan ongelmien korjaamiseksiToi on pitkässä juoksussa kusemista omaan nurkkaan ja se on huomattu myös monissa yrityksissä, missä on sitten jääty kameroiden polttopisteeseen pöksyt kintuissa. En viitsi luetella nimiä, lehdistä voi lukea näistä ihan joka päivä.
Työskentelen itse viestintä- ja maineenhallintahommissa ja olen tehnyt jonkin verran keikkaa myös globaaleille yrityksille. Sen perusteella mitä olen itse kokenut, yrityksissä painitaan ihan vakavasti näiden vastuullisuusasioiden kanssa. Aika yleinen strateginen malli tällä hetkellä yritysten yhteiskuntavastuun saralla on pohtia miten jutut voidaan toteuttaa oikeasti, kunnolla ja läpinäkyvästi ja kuinka ne implementoidaan yrityksen toimintaan, millä mittareilla onnistumisia mitataan ja lopuksi missä vaiheessa ja miten niistä viestitään asiakkaille sekä sidosryhmille.
Mielestäni (mun mielipide) ihmiset ovat sen verran fiksuja ja valveutuneita etiikka-asioissa, kaikki tieto on käytännössä saatavilla ja se leviää tarvittaessa nopeasti, että näiden juttujen käsittely yrityksissä perustuu paljon muuhunkin, kuin tiettyjen kohderyhmien tavoittamiseen. Samat kriittiset ja tiedostavat kuluttajat niissä yrityksissäkin istuu. Ja joissain firmoissa jopa uskotaan vastuulliseen bisnekseen ihan oikeestikin.
Totta vitussa se on myös markkinointikikka, ihmiset ostaa hyödykkeiden ja palvelujen lisäksi myös hyvää omatuntoa. Ei kai siinäkään mitään pahaa ole, jos tarina on totta?
lepo - 13:06, 23.3.2013 » Kenellä se tulo sitten on kolminkertaistunut?Ei mulla. Mut eipä ole ruoan hintakaan kolminkertaistunut täällä.
Orjatyöllä teetetty kulutushyödyke joka hankitaan tarpeeseen ja käytetään loppuun asti (ja mielellään kierrätetään käytön jälkeen) on eettisempi valinta kuin vastaava reilun kaupan tuote joka hankitaan pelkästään moraalin pönkittämiseksi.
^Shimano vs Phil. Timbuk2 vs Chrome. Plug vs Steamroller. CRC vs LBS.
ChainThug - 13:25, 23.3.2013 » Orjatyöllä teetetty kulutushyödyke joka hankitaan tarpeeseen ja käytetään loppuun asti (ja mielellään kierrätetään käytön jälkeen) on eettisempi valinta kuin vastaava reilun kaupan tuote joka hankitaan pelkästään moraalin pönkittämiseksi.Montas pyörää sulla olikaan varattuna aurinkoisten sunnuntaiden ajeluja varten?
^ Ei yhtään eettisillä perusteilla hankittua.
Missähän ne Surlyn rungot kootaan?
Erittäin hyvä aihe, jota on tullut mietittyä, mutta harvemmin niin, että pohdinnat olisivat suuremmin päätyneet toiminnaksi.
Tässä muutamia yhdistetyn pyörä-/linturetken* jälkeisiä hajamietteitä:
-
Kierrätys & kunnostus: aika pitkään suosin käytettyjä runkoja ja ennen kuin tässä sorruin ostamaan rollerin rungon, niin edellinen uutena ostettu pyörä oli joskus ala- ja yläasteen välissä saatu. Tämän palsta on itselleni ollut tämän suhteen hyödyllinen, koska on oppinut edes auttavasti herättämään rähjäistä tavaraa takaisin eloon ja toisekseen iso osa pyöräni osista on täältä hankittuja.
-
Tuotantoketjut kiinnostaa: mistä raaka-aineet tulevat? Kuka tekee työn missäkin vaiheessa ja missä olosuhteissa?
Yhtä kouluprojektia varten selvittelin aika puolivillaisesti Nokian A10:en tuotantoketjua (toki yksinomaan kotoa) ja sen verran sain tietää, että suomalaisen rengastehtaan käyttämä kumi tulee Brasiliasta tai Indonesiasta. Brasilian kumiviljelmistä en tiedä tuon taivaallista, Indonesiasta en juurikaan. Borneolla dayakit ovat käsittääkseni erinomaisia kumin pienviljelijöitä ja tuotantosuhteet heille melko edulliset. Plantaasit taas sitten eivät niinkään.
Nyrkkisääntönä voisi olettaa, että sikahalvoista tuotteista tuskin jää kauheasti varallisuutta alkupään työntekijöiden käsiin. Mikä ei tarkoita sitä, että kalliit/laadukkaat tuotteet olisivat automaagisesti eettisempiä. En pyri tässä myöskään syyllistämään vähävaraista yksittäistä kuluttajaa, jonka ostokäyttäytyminen tuskin vaikuttaa siihen saako työvoima alkutuotantomaassa järjestäytyä, reilua palkkaa yms.
-
Aiempaan liittyen: kuluttajavaikuttaminen on todella kinkkinen kysymys. Periaatteessa on erittäin hyvä, että kuluttajat vaativat tuotantoketjujen läpinäkyvyyttä ja sitä, että prosessi on ollut oikeudenmukainen. On kuitenkin erittäin ongelmallisesta, että esim. reiluista työoloista tulee tuotteen “lisäominaisuus”, jonka kuluttaja voi halutessaan valita kaupassa - vähän kuten ostaako vanilja- vai mansikkajäätelöä - sen sijaan, että ne ovat oletuksia. Vastaavasti ongelmallista on, että vastuu sysätään kuluttajille, eikä tuottajille, valtioille ja ylikansallisille toimijoille.
-
Eettisen kuluttamisen ja markkinoinnin ongelmiin kuuluu myös se, että aika usein pääomapuoli kaappaa hyvääkin tarkoittavat muutokset, valvonnan ynnä muun osaksi markkinointiaan. Näin kävi esim. “kestävyyden” käsitteelle: kun ympäristö- ym. järjestöt vaativat kestävää liiketoimintaa ja kehitystä, päädyttiin lopulta siihen, että yritykset omaksuivat kyseisen kielen ja nyt kaikilla on erilaisia kestävän ja eettisen liiketoiminnan ohjelmia ilman, että kyse on juuri muusta kuin mielikuvamarkkinoinnista. Esim. kaivosyritykset puhuvat iloisesti kestävästä liiketoiminnasta, vaikka luulisi kenelle tahansa olevan selvää, että se ei voi olla kestävää (samassa mielessä kuin esim. mikä tahansa uusiutuvan luonnonvaran käyttö).
-
Globaalit varallisuuserot: toki pitää jossain määrin suhteuttaa palkat yleiseen hintatasoon, mutta kyllä absoluuttiset luvut silti kertovat aika selvästi mistä on kyse. Jotkut yksinkertaisesti saavat vähemmän (suhteellisesti ja absoluuttisesti) palkkaa työstään. Papua-Uudessa-Guineassa öljypalmuplantaaseilla työläiset saivat keskimäärin sellaista vajaata sataa euroa kuussa, jos pystyivät tekemään täysiä työviikkoja. Rahasumma on periaatteessa suuri sikäläisessä tilanteessa, mutta jos työläinen söisi kaupan ruokaa, kuluisi palkka pitkälti siihen. Tämän vuoksi monet viljelevät itse ruokansa plantaasilla työaikojen ulkopuolella, eli tekevät käytännössä töiden jälkeen lisää töitä. Ei olla reiluuden piirissä minusta.
-
Paluu pyöriin: sanoisin, että kaikissa käyttämissämme hyödykkeissä on taustalla epäeettisiä ja riistäviä tuotanto-oloja ja -suhteita. Näitä vastaan pitää kamppailla. Toisaalta tätä ei nykyisissä rakenteissa voi täysin paeta ja on väistämättä tehtävä kompromisseja. Väittäisin, että hyvin huollettu pyörä, jolla poljetaan paljon on jo hyvä alku ja vähemmän haitallista monessa mielessä kuin vaikkapa muut tavat liikkua - joita kaikki eivät tietenkään voi välttää.
Mutta joo: pahoittelut sekavuudesta ja kiitos hyvän topikin avaamisesta!
–
- heikosti näkyi mitään. yksi käpytikka (Dendrocopos major) melskasi töissään puussa
1 Like
^Hyvää jaappausta.
Lisäisin vielä, että yks kuluttajaeettisesti arveluttavimmista hommista on tilata jotain halpaa ja käyttöiältään lyhytaikaista paskaa toiselta puolelta maailmaa. Tuli mieleen noista toisessa ketjussa pyörineistä Mongoose-halpisbeachcruiserfättiksistä. Yleisesti ottaenkin tuntuu että tavaran kuskaileminen pitkin maailmaa on suhteettoman halpaa energiankulutukseen/ympäristökuormitukseen verrattuna.
Musta chainthugilla on pointti.
Itsellä on tallissa pari secondhand runkoa, yksi saksan käsityö ja pari taiwan-ihmettä… Toisella rungoista tulee 10 vuotta täyteen ensi keväänä ja ajossa se on ollut enemmän kuin tarpeeksi.
En ole eettiisyyttä osissani ajatellut kun pääosin käytän ne loppuun asti ja ajan pyörätkin loppuun niin pitkälle kuin kykenen enkä turhamaisuuttani hanki uusia uusia.
Mielec ja visp yms. Huvittaa, mutta jos niilllä oikeasti ajetaan eikä vuoden päästä vaihdeta seuraavaan halpiskelkkaan niin kai se on ihan ookoo.
Edit: omissa pyörissäni tietty etusijalla on ajettavuus ja mukavuus. Elämä on liian lyhyt ja pyöräily on liian siistiä ajettavaksi väärän kokoisilla tekohenkikonversioilla eettisyys-syistä.
Smurf - 16:56, 23.3.2013 » Mielec ja visp yms. Huvittaa, mutta jos niilllä oikeasti ajetaan eikä vuoden päästä vaihdeta seuraavaan halpiskelkkaan niin kai se on ihan ookoo.https://www.yksivaihde.net/old/9178
Olen myös miettinyt fillareihin liittyvää kuluttamista(ni). Lähinnä siltä kantilta, että vaikka toisaalta tiedän liikkuvani fillareilla paljon ja tulen myös tulevaisuudessa liikkumaankin niin pitkään kuin suinkin olen terve ja polvet toimivat, niin toisaalta fillareiden fiilistelyyn liittyy ja on liittynyt paljon yksinkertaista myymistä ja ostamista vaihtelun ja uutuudenviehätysten jne. vuoksi. Siis jonkinlaista vapaa-ajan viettämistä ja elämän velvollisuuksista irtautumista ebayta ja fillariosakauppoja selailemalla, sen yhden jeesusosan tarvitsemista. Fillariroinaan kuluttaminen itseilmaisun muotona ja silleen. Speksailu joka ei ole vastaamista johonkin varsinaiseen käytännön tarpeeseen on alkanut vaivata ja ahdistaa mua. Valoisa puoli tässä asiassa on tietty myös se, että fillarilla liikkuminen ja autottomuus ei pitäisi jäädä ainakaan kalustosta kiinni. Fillarit ovat ainakin oletettavasti kestävistä osista itse kasattuja, on oppinut korjaamaan, asentamaan ja kasailemaan yhtä sun toista, on voinut korjailla kavereiden fillareita, saanut muutaman muunkin ehkä kiinnostumaan fillarin mahdollisuuksista kaupungissa jne.
Silti tuntuu, että jonkinlainen speksailun lakipiste on mun kohdalta saavutettu. Jotenkin on aika saatananmoinen speksausähky kehittynyt ja sellainen realisoituneen länsimaisen kuluttajan nolo tunne, minkä itse koen todellakin terveenä asiana tässä kohtaa. Mutta tätäkään ei pidä ymmärtää väärin: tykkään todella paljon fillareistani, niiden tarjoamista liikkumismahdollisuuksista, vapauden tunteesta ja niistä siisteistä hetkistä joita tulee fillarin selässä koettua. Ja toistaalta: onneksi ei tullut joskus aiemmin ryhdyttyä vaikka moottoripyörien kanssa näpertelemään. Että vaikka koen tämän fillariurpoilun olevan myös jonkinlaista sairautta, niin onneksi se suuntautuu verrattain vaarattomaan ja ekologiseen kohteeseen joka tuottaa enemmän elämänlaatua kuin syö sitä.
Tää ei nyt fillarimarkkinoiden kuluttajaeettisyyteen varsinaisesti liittynyt, mutta olkoon sitten vaikka jonkinlainen ohut yhden kuluttajan sisäinen tarkastelu.
1 Like
^ & ^^ Kyllä ja kyllä.
Tuosta speksauskuumeesta (“pakko saada yhtenäinen osasarja” jne.) tuli mieleeni Harvey Pekarin mainio (omaelämänkerrallinen) sarjis jazz-levyjen keräysmaniasta ja kuinka yhtenä päivänä vain lopetti, ja elämä oli helpompaa, kun kaikki ajatusenergia ei pyörinyt sen ympärillä, että mitä pitää saada, miten rahoittaa se jne. Ei sillä, onhan fillarispeksaus tuota “järkevämpi” harrastus, mutta oireet ovat varmaan aika samanlaiset.
1 Like
Nuff said tudetski. Kyllähän sitä speksailee jonkin verran ja välillä miettii kyllä, että tarviinkohan nyt tämmöstä ja tämmöstä. Toisaalta taas ostan todella vähän uusia osia loppupeleissä. Kumit, ketjut, vaparit, jarrupalat ja vaijerit (ja mahd. rattaat) taitavat olla ainoita osia mitä tulee täysin uutena hankittua. Osa noistakin tulee etsittyä täältä tai joltain paikalliselta heebolta vähän käytettyinä. Muuten kyllä kaikki on toisen tai tiedä kuinka monennen tyypin kautta kiertäneitä. Toki onhan noitakin kuluvia osia iso liuta mutta kyllä itse koitan ajaa suhteellisen loppuun asti kaikki kuluvatkin osat ja paikkailla kumeja parhaani mukaan. Kierrätys kunniaan jne…onneks on tämä YV ja muut foorumit mitä kautta löytää kyllä hyvin itselleen sopivaa osaa käytettynä. Onhan tässäkin toisen käden ostamisessa se dilemma, että jollekin speksaushurjalle ne rahat menee kuitenkin ja se ostaa sitten uutta tavaraa jne…
1 Like
Näkemyksiä on varmaan yhtä monta kuin fillaristejakin, eikä muuhun pidä pyrkiäkään. On kuitenkin mielenkiintoista lukea muiden mietteitä ja pyrkiä funtsimaan omaa käytöstään ja ajatuksiaan eri vinkkelistä.
Oon sen verran turtunut kaikenlaiseen paskaan, että kuluttajaetiikan puolella mua jaksaa kiinnostaa eläimet, luonto ja ihmisoikeudet mahdollisesti jopa tuossa järjestyksessä, vaikka en allekirjoitakaan minkäänlaista ihmisvihamielisyyttä. Kolmossija on kuitenkin parempi kuin ei mitään.
Yllättävänä käänteenä tän otsikon alla oli kulutustottumusten vaikutus omaan psyykeen ja oon eniten saanut irti “speksausmaniaa” käsittelevistä puheenvuoroista. Tutulta kuulostaa ja pyrin ite keksimään tapoja rajoittaa sitä. (Itsensä ruoskiminen ei ole rakentava tapa.)
Jotkut keventelee pyöriään, ite pyrin keventämään taakkaa korvien välissä. Mikään osa ei ole käytännössä tai henkisesti yhtä kevyt kuin se, jonka jätti kauppaan tai josta hankkiutui eroon.