Kohtuullista olisi olla kokonaan syntymättä tämänkaltaiseen maahan, jonka asukkaana täytyy lähes väistämättä kuluttaa käsittämättömät määrät luonnonvaroja ja energiaa saavuttaakseen elintasostandardiemme mukaisen keskiarvon ja toteuttaakseen länsimaisen sivistys- ja hyvinvointivaltion pinttyneitä elämäntapaihanteita.
Mikäli ei ole valmis esim. viettämään talvia pilkkihaalarissa, lämmittämättömässä ja muutoinkin varsin vaatimattomassa asujaimistossa, olisi kohtuullista elää jossain ympärivuotisesti lämpimällä vyöhykkeellä ilman sähköä ja fossiilisia polttoaineita, ja ravita itseään lähinnä maahan pudonneella kaarnalla, toukilla sekä hyönteisillä.
Jotakuinkin sen me olisimme tässä vaiheessa kotiplaneetallemme velkaa osimoilleen 10-20 seuraavan sukupolven ajan. Vaikka tuskinpa sekään tilejä vielä kovin perusteellisesti tasaisi.
Viekkautta ja vääryyttä useimmat meistä toki sponsoroivat kulutus- ja elämäntapatottumustensa mukaisesti, usein tietämättäänkin tai tahtomattaankin, toisinaan vähät välittämättäänkin.
Siihen ei pääsääntöisesti vaadita kovin kummoista oma-aloitteisuutta tai varsinaisen aktiivista osallisuutta.
Erinäisillä mielikuvilla, tarinoilla ja kampanjoilla kun pyritään pitämään kuluttajan focus merkittävästi olennaisemmissa seikoissa, kuten siinä, kuinka kovasti paljon parempi onkaan mielesi, olosi, vointisi ja kaikkinainen elämänlaatusi tehtyäsi sen, tämän ja tuon hankinnan.
Kaikenlaisen kivan hankkiminen sekä elinolojensa ja -ympäristönsä tilapäinen (kuten vaikkapa lomamatkat ja kesämökit) tahi pitkäkestoinen (vakituinen asuminen) kohentaminen mitä moninaisimmin tavoin on tehty kovin helpoksi, vaivattomaksi ja hokuttelevaksi, puhumattakaan tavoittelemisen arvoisuudesta (ei tarkoita yhtikäs mitään, eikä tee järkeä, tiedossa on).
Mutta tuohon polkupyörien kohtuulliseen määrään en kylläkään osaa ottaa kantaa.