Sain vuosien ruinaamisen jälkeen etäyhteyden ja läppärin vuoden 2020 tammikuussa ja siirryin välittömästi tekemään duunia himasta. Työteho kasvo saman tien varmaan 40 prossaa. Ongelma läsnätyön kanssa oli spesifisti se että pelle-avokonttorissa jossa väki istu ku sillit suolassa en minä ainakaan pystyny keskittymään yhtään. Eikä kyllä moni muukaan. Saatanallinen konsepti.
Sitte tuliki saman tien koronahommelit ja täällä sitä ollaan edelleenkin himassa töissä. Mitä ny kerran viikossa pitäis kokouksessa käydä.
Voin hyvin, kiitos kysymästä, paremmin kuin moneen vuoteen.
Etätyön plussat minulla:
ei jatkuvia keskeytyksiä
työmatkoihin ei tuhlaudu aikaa
parempi sisäilma
parempaa ruokaa
menee vähemmän rahaa ruokaan ku tekee itte
mul on ollu vuositolkulla krooninen himassaolovaje jota oon saanu ny vähän lievitettyä
Minusta parasta on se, että työtä voi tehdä siellä, missä sen tekeminen sujuu parhaiten. Vaihtelu sopii ja sitä tulee pakostikin.
Eniten kaipaan sitä, että oli sellainen työpiste, johon pystyi jättämään kaiken ja lähteä kotiin. Nyt se on lähinnä kotona. Tavaraa joutuu kuljettamaan työpisteiden välillä.
Se oli mukavaa, kun pystyi pitämään toimistovaatteet työpaikalla. Aamulla suihkun kautta töihin. Pystyi optimoimaan vaatteet työmatkapyöräilyyn.
Työpaikalla voin ottaa työpisteen eri yksiköistä tarpeen mukaan. Työkavereita on siten kahdessa paikassa. Hauska nähdä organisaation toimintaa kahdesta perspektiivistä.
En valita, kun saa mennä työtehtävien mukaan. Ihan helvettiä olisi etsiä fyysisiä kokoustiloja eri puolilta, kun voi vain liittyä Teamsiin mistä vain.
Paljon on työyhteisössä porukkaa, jonka työt ei onnistu etänä.
Etänä työteho on parempi. Olen huono pitämään taukoja.
Ei onnistu minulta etätyöt. Koronan aikaan yritin ja alkoi imurointi ja astianpesukoneen tyhjentäminen aina kiinnostamaan enemmän kuin sähköpostien kirjoittaminen. Työt töissä ja kotiasiat kotona parempi näin.
Ei onnistunu multakaan gradun teko etänä kun koronasekoilut alko, 8kk meni ihmetellessä ja tein sen sit n. 4pv aikana loppuun kun menin takas lipastolle.
Tälleen opettajana tosin on sanottava, että nykyään teen mielummin joitain hommia kotona. Esim. kokeita korjailen mielummin kotona. Pääosin silti tykkään hoitaa työni työmaalla.
Mua ei häiritse mitenkään erityisesti liidun kirskahdus taululla tai aterimen lipsahdus lautasella. Jos ääni on kova se voi olla vähän ikävä mutta ei vihlo.
Näiden sijaan…
Näkkileivän voitelusta kuuluva ”kraap kraap” on tosi inhottavan kuuloista ja tuntuu hampaissa.
Vähän sitäkin pahemmalta tuntuu pizzan liikahtelu pizzalaatikon pohjaa vasten.
Mutta päärynän kuorinta on tuntumaltaan ja ääneltään jotenkin niin hampaita henkisesti viilaavaa, että en oikein pysty edes sanomaan sitä normaalisti ääneen.
sanoisin että noi kaikki on aika samanlaisia soundeja kuin mitä erilaiset elukat, varsinkin selkärangattomat, saattais vatsallaan ja jaloillaan tuottaa liikkuessaan pintoja vasten.
Kiitosta, kai tässä joku tulppa on taas siirtyny päässä eri kohtaan ja se nyt sitten kanavoituu näin. Ei olla vielä ilokaasua nautittu, tulokas on myöhässä kuten odottaa saattoikin.
Mites toi ääni, jonka sellainen lyijykynä, josta koko lyijy katkennut, tekee paperia vasten paineella piirtäessä? Hyi saatana, sanon minä. En voi käsittää mikä siinä kuvottaa jo ihan ajatuksen tasolla.
