Tunnistan tilanteen harmillisuuden ja äänen ärsyttävyyden mutta se ei mulla käännä suuta nurinpäin.
Mua on jossain vaiheessa aikuisiällä alkanut kammottaa lyijykynät. 0,5 lyijytäytekynää pystyy käyttämään, mut 0,7 tai semmonen vanhanaikainen kynä hirvittää. Lapsena ei ollut tätä ongelmaa.
you guys have weird triggers
En tiiä onko joku tämänkaltainen diagnoosi validi: Misofonia – Wikipedia
Onneksi oma katkenneisiin lyijykyniin kohdistuva ääniangsti on hyvin spesifi ja sitä ei kohtaa arjessa usein toisin kuin artikkelissa mainitut hengitys, maiskutus ja pureskelu yms.
verisuonet rakko hengitys suuontelo kynsinauhat silmät ja kun katon liian pitkään tota mun ainoaa viiltelyarpea, alkaa heikottaa
sillon ku katoin sen moto GP-dokkarin lääkereflojen alussa niin aloin kiemurtelemaan ja verenpaine tippu ihan vittuna just ku joku vetäs pannut ja jarrukahva amputoi pari sormea yms. luin tosin jälkikäteen et sillee ihan perus juttu.
keho on vihollinen mutta mitään ei ole tehtävissä
Omat inhokkini: maiskutus ja tussin rapina paperia vasten vedettäessä. Kylmät väreet menee varsinkin jälkimmäisestä.
Kaikissa yllämainituissa on toki oma ärsyttävyytensä, mutta yksikään ei haasta sitä päänsisäistä nirskahdusta, jonka kuulee joko vahingossa tai masokismin puuskassa puraistessaan hammaslääkärin suuhun asettamaa pumpulitukkoa.
lomaterveiset Madridista! tähän asti havoinnoitu pyöräkulttuurissa:
-kaupunki on mäkinen ja pyöräilijöitä näkyy vähän
-ne harvat pyöräilijät on lähinnä urheiluasuisia miesoletettuja gravelpyörien selässä
-fiksihavaintoja 0
-sinkulahavaintoja myös 0, ks. mäkisyys
-hihnavetoisia fillareita muutama
-pyörämerkit ihan vieraita; pari Canyonia ja Specializedia nähty mut muut paikallisia
-yksi sähköpyörä jossa tarakan tilalla aurinkokenno
etelänkirjeenvaihtaja kuittaa.
katokato! hei kiitos, hyviä vinkkejä siellä.
Täällähän on joo säikeet lähes kaikille miljoonakaupungeille olemassa, nyt pariin vuoteen eivät ole sattuneesta syystä juuri päivittyneet ja Madridin kohdalla voi olla hyvinkin ikääntynyttä dataa. Antoisaa lomaa!
mä en vois elää tällaisen asian kanssa
Hitto tätä ulkomaanhommaa (joka on siis muuten erittäin miellyttävää kyllä) . Mut siis oon viimeksi ajanut pyörällä perjantaina ja nyt jo hirveet vieroitusoireet. Kävely ja museot ja metro, joo, aurinko joo, mut kyl se kun fiksil vetää niin ah.
Viikko kipeenä (iso K tavattu kans), niin kyllä tässä kohtaa alkaa vähän kaipailee edes sitä työmatkaa.
Kävin kuitenki kurkkaamassa pyörävarastossa että kaikki hyvin : D
Kolme viikkoa ajamatta ku flunssa iski viikoksi kanveesiin ja jäi kahdeksi asumaan nieluun. Huomenna jos pystyis vetää. Ihan parhaat fillarikelit menny ohi tähän asti
Kaupunkipyörää vaan haltuun ja kovaa ajoa
pizzan liikahtelu pizzalaatikon kattoa vasten tuntuu pahemmalta tbh
Mä en oikeesti uskalla tunnustan tässä nyt julkisesti