Näkeekö kukaan muu mitään ristiriitaa tällaisen ”olemassaolo on oikeutettava tuottamalla lisäarvoa” -eetoksen ja sen välillä, että suomalaisten ylikulutuspäivä oli tänä vuonna tossa maaliskuussa?
7 Likes
Mä en edelleenkään näe mitään yhteistä itsensä kehittämisellä ja vesijetin ostamisella. Mutta mikäpäs siinä.
Ai nytkö se ei enää olekaan “kunhan tekee jotain” vaan “kunhan tekee jotain josta joku muukin saattaa hyötyä”. Niin ne tolpat liikkuu. Pitäiskö sen sijaan funtsia kuitenkin omien käsitysten liikuttamista? Vai miten sä perustelet ton “oman tekemisen arvon” muuten kuin sun oman moraalikäsityksen tyydyttämisellä? Jos jonkun tekeminen täyttää tekijän oman tarpeen, niin mitä vittua sulla on osaa siinä yhtälössä? Ja jos sulla ei ole osaa, niin mitä välisillä sulle on mitä kukin tekee? Kunhan haluat määräillä muita…
Ja jos et näe yhteyttä kuluttamisen ja ilmastokriisin välillä, niin et vain halua katsoa. Kaikki tekeminen lisää kuluttamista. Puhuit mm. musiikin tekemisestä itsensä kehittämisenä. Mitenkä aattelit tätä musiikkia tehtävän? Kiviä yhteen paukuttamalla vai ihan kaupasta ostettuja instrumentteja käyttäen? Kun hommaat itelles huilun, niin sen tekemiseen on käytetty energiaa.
Semmonen yhtäläisyys ehkä vois olla, että kumpaankaan ei oikein kannata ryhtyä, ellei ole perusasiat kunnossa. Ja pääsääntöisesti noi taitaakin olla hyvätuloisten harrastuksia molemmat.
Otahan nyt olkiukkos.
Siinä sulta ensiluokkainen reaktio, jolla välttää omien mielipiteiden kriittinen tarkastelu. Näin se maailma pelastuu.
Sä olet konkeli nyt vaan harvinaisen mallikas esimerkki sellaisesta stereotyyppisestä keskiluokkaisesta suomalaisesta, jolle tärkeintä on pitää huoli, ettei kukaan ei pääse helpommalla kuin sinä. Vaikka sulla ei ole mitään kypää perustelua sille, miksi elämän pitäisi olla niin vaikeaa, kuin sulla on ollut.
Me päästiin siihen asti, että sä sait myönnettyä tärkeintä olevan sen, että tekee edes jotain. Vaikkei sillä olis välttämättä kenellekään muulle mitään hyötyä. Entä jos se tekeminen on vaan vittu haveilua? Samalla tavalla se haaveilu vaikuttaa suhun, kuin jonkun muun asian tekeminen, joka ei suhun vaikuta.
Se mitä sä konkeli nyt teet, on moralismia.
4 Likes
peukku
Kun keskiluokkainen mies tekee kiukkuexitit, siihen kuuluu laittaa pusuhymiö kans.
Olis kyl kiva tietää se hyväksyttävän tekemisen raja. Jos haveilu ei oo, ni onks meemien postaamine instaan ok? Entä jos ne on paskoja meemejä? Entäs tuuleen huutaminen Hankoniemen kärjessä? Onko se hyväksyttävämpää ku haaveilu?
Pliis, älä ninjaeditoi, jää lukematta sun “nokkeluudet”.
IMHO hyväksyttävää toimintaa on ihan kaikki muu, paitsi minkään tekemättömyys. Onko se sit haaveilua? Jos sulla on joku maali mitä haluat tavoitella, niin haaveile menemään ja toteuta se sit jossain vaiheessa. Mutta jos haluna on istua perseellään ja tuijottaa jonkun muun kustantamana telkkaria, niin keksi jotain parempaa.
Musta on aika posketonta, että tuosta vetää mun olevan jotenkin erityisen konservatiivinen keskiluokkainen, jonka mielestä kaikkien pitäis jollain asteella kärsiä. Hell no. Keskiluokkainen meni oikein, myönnän.
Suille tärkeää on siis se periaate, että ei olla tekemättä mitään. Okay. Kai sä ny kuitenki tunnistat ittes tosta artikkelista?
En ole varma mutta epäilen, että työelämässä vahvasti kiinni olevat ihmiset (kuten esim. minä itse) ovat nykyään usein sen verran kuormittuneita, että ensimmäinen ajatus joutoajalle on pelkkä pötköttely. Epäilen myös että näistäkään ihmisistä valtaosa ei loppujen lopuksi jaksaisi pelkästään pötkötellä kovin pitkään. (Voi tässä tietysti oma luonteenlaatukin hämätä, sillä itse jaksaisin keskimäärin pötkötellä ehkä noin 45 minuuttia, jonkin verran pidempään jos olisi joitan hyvää luettavaa siinä lisäksi.)
Olisin siis arvelemassa, että vaikka ihmiseen ei kohdistuisi mitään ulkoista tarvetta tehdä jotain, niin ihmisillä keskimäärin on sisäinen tarve tehdä jotain eli tavallaan aina tarve tehdä jotain.
Luulen että Lumikkokin edellä viittasi siihen, että meillä on ymmärtääkseni kohtuullisen hyvää tutkimusnäyttöä siitä, että ihmiset keskimäärin mieluummin puuhastelevat jotain (yleensä ehkä jopa jotain yleishyödylliseksi kokemaansa) kuin vain pötköttelevät.
7 Likes
Kokeile mieluummin vaikka utilitarismia. Eiköhän lopeteta toisistamme puhuminen tähän.
No moralismiinhan kuuluu olennaisena vahva käsitys siitä, että kun muut pakotetaan elämään sun periaatteide mukaan, se tulee aina hyödyttämään heitä. Siksi moralistille ei ole mikään ongelma valehdella itselleen olevansa utilitaristi.
1 Like
nopee polli tähän väliin
kun puhun
- en luule tietäväni mistä puhun
- luulen tietäväni mistä puhun
0 voters
ei voi muuta sanoo ku kuilua kaivata
1 Like
Se on tismalleen näin. Totta kai me työssäkäyvät kuvitellaan, että oltaisiin vaan kotona makaamassa jos joku muu maksaisi laskut, mutta asia ei oikeasti mene niin. Ilmiötä kuvaillaan aika hyvin Frank Martelan Valonööreissä ja Rutger Bregmanin Hyvän historiassa.
Siinä missä Konkelia pelottaa ajatus, että ihmiset ei koe tarvetta tehdä mitään, niin mun mielestä realistisempi uhka on se, että ihmiset ei koe pystyvänsä tekemään mitään. Kaiken maailman tempputyöllistämiskurssit, pakolliset työnhaut ynnä muut raportoinnit tukien säilyttämiseksi ei hyödytä yhtään ketään, mutta se kaikki on poissa siitä, että ihminen voisi tehdä jotain hyödyllistä kuten opiskella tai perustaa yrityksen. Ja me maksetaan verorahoista palkkaa henkilöille, jotka valvoo tän pelleilyn toteutumista.
Jos perustulon vastineena olisi pakko opiskella (ja todistaa se, koska opintojen pitäisi tietenkin edetä) tai tehdä töitä (tai todistaa miksi ei saanut töitä, koska työnhaun pitäisi myös edetä), tilanne ei poikkeaisi nykyisestä riittävän paljon parempaan suuntaan.
Mitä jos joku sitten tosiaan ei tekisi yhtään mitään – mistä voidaan jo itsessään päätellä ettei kaikki ole hyvin – leikattaisko siltä perustulo kokonaan vai osittain?
Millä todennäköisyydellä toimettomuuden taustaksi paljastuisi joku sellainen syy, joka kuitenkin todettaisiin sairaseläkkeen perusteeksi?
Kuka sen arvioisi, onko perustulon saajan ilmoittama tekeminen riittävä osoitus hyödyllisyydestä?
Olisiko tää sen arvoista, että maksetaan virkailijoille palkkaa?
Kokisiko ne virkailijat tekevänsä jotain yhteiskunnallisesti hyödyllistä?
Eikö olisi hyödyllisempää antaa tyhjäntoimittajien pitää perustulonsa, mutta jollain muulla keinolla auttaa heitä elämässä eteenpäin?
Huoli omasta toimeentulosta heikentää kognitiivisia kykyjä, mikä edesauttaa kierrettä että köyhien on vaikea saada henkilökohtaista talouttaan nousuun tekemällä järkeviä päätöksiä ja yrittämällä asioita, jotka ei ole ihan varmoja juttuja mutta voi johtaa johonkin hyvään.
1 Like
Tää on yks semmonen asia, jota ei välttämättä oo helppo käsittää, jos sitä ei ole itse kokenut.
8 Likes
Onko tää nyt sit keppi vai porkkana? Puhutaan ihan tasan samasta asiasta.
Ilo lukee tätä keskustelua. Siteeraan väliin yhtä populaaria tilastomatemaatikkoa, “jos on tilanne jossa kukaan ei pysty huijaamaan yhteiskunnalta tukia, tukien valvontaan käytetään enemmän rahaa kuin valvonnalla säästetään.”
4 Likes
Tähän hyvä esimerkki: vaimo on tällä hetkellä työttömänä ja alkoi samalla opiskella avoimessa yliopistossa. Pohdittiin ja googlailtiin että saako näin työttömänä tehdä, ohje kai oli että pitäisi pyytää työkkäristä lupa, mutta todettiin että helpointa on olla vaan kertomatta. Nyt se on sitten salaopiskelija.
3 Likes