Ostin kans työmatkalle yli satasen sadehousut, mutta oon ajellu vanhoilla ja ollu välittämättä vaikka kastuu kun kohta kuitenki perillä. Ehkä sitten ku sataa ihan hulluna, laitan ne jalkaan.
Tarkoitus olisi juurikin kerralla satsata kunnollisiin vaatteisiin, ettei alkaisi pidemmän päälle harmittamaan. On tullut huomattua, että oikeastaan kaikki harrastaminen on miellyttävämpää kun on välineet heti alusta asti kunnossa. Voisihan sitä pyöräillä ukki vainaan sarkavaatteissa ja tuohireppu selässä, mutta taitaisi sen jälkeen autolla kulkeminen viedä voiton.
Hankkiudu eroon autosta niin se ei ole enää vaihtoehto.
4 Likes
No niinhän mä just sanoin. Hyvissä rytkyissä on kivempi hikoilla. Mutta ei ne sitä hikoilua poista tai ees vähennä merkittävästi. Mutta vähentää siinä soijassa muhimisen tunnetta toki. Pyöräillessä on niin isot lihasryhmät aktiivisia, ettei hikoilematta selviä kuin tosi hissuksiin säästelemällä – ja silloinkin vain ekaan ylämäkeen asti.
Sarka on helevetin hyvää tavaraa. On lämmintä, hengittää ja pitää tommoselle kympillekin vielä tihkusadetta sen verran, että ei perille tullessa oo liian ikävää.
Toki sit oikeassa sateessa kastuu ihan kunnolla.
2 Likes
Tosi yksilökohtaista, kuka minkäkinlaisessa liikunnassa hikoilee ja paljonko.
Jos vaikka breveteistä jotain voi päätellä, on ihan mahdollista taittaa matkaa mukavaa vauhtia ilman hengästymistä tai hikoilua.
Mulla oli ympärivuotista työmatkapyöräilyä aloitellessa 10 kilsan työmatka ja nykyään n. 14 kilsaa. Hiki on tullut vain jos oon ajanu erityisen kovaa tai jos talvella on tullu myräkkä enkä ollutkaan Moonlanderilla liikkeellä.
Vaatetuksen määrä ja tyyppi vaikuttaa oloon enemmän kuin laatu, ts. oikea määrä oikeanlaisia vaatteita toimii hyvin edullisempinakin / väärät vaatteet ei toimi vaikka olisi kuinka laadukkaat. Laatuvaatteella se haluttu toimivuus on vähän parempi ja käyttöikä pidempi.
Toimivaksi olen todennu Aclima Woolnetit, siihen jotain tuulenpitävää päälle, ja jos tarvii lämmikettä puen ne tuulenpitävän kerroksen päälle.
Lähtökohtana pitää vähän palella niin ajaessa lämpenee, matkalla on sopiva ja perillä vaatetta pois jo pyörää lukitessa, ettei hikoilu iske kun pääsee pois viimasta ja lämpimään mutta onkin vielä kehon pannuhuone kuumana.
5 Likes
itse oon mieltä että windstopper-alusvaatteet on jees talvella niin ei jäädytä genitaalejaan, ja sit myös semmosta satulanpäällistä oon käyttänyt jos pyörä jossain päässä ulkona, niin ei jäädy mahdollinen eturauhanenkaan niin helposti. Talvella vaikeimmat kohdat pitää lämpimänä on varpaat, kädet, pää.
1 Like
Mulla on pitkät kalsarit ja kerrastopaita Mulesing-vapaata merinovillaa. Motonetin woodlander merkkisiä. Maksoi yhteensä joku 70e. Merinovillan hyvä puoli on se että vaikka siinä vähän hikoileekin niin se pysyy lämpimänä aika pitkään silti. Kamat ehtii myös hyvin kuivua 8h työpäivän aikana vaikkei olis kuivauskaappiakaan. Ne ei myöskään rupea haisemaan samalla tavalla kuin kaikki keinokuidut mitä olen käyttänyt. Voin vedellä viikon-kaksi samalla kerrastolla välillä tuuletellen ja sitten tosiaan pestä jos tarvis on. Tähän päälle sitten sään mukaan joko softshell-housua tai jopa löysähköt succikset. Ylävartaloon sitten sään mukaan kerroksia. Harvoin tarvii paljon koska se merino on niin lämmin itsessään. Eli tiivistyksenä: merinoa alle niin on hyvä aina. Mun mielestä ainakin.
2 Likes
Tämän päivä: 16 km, sadetta +4, enkä vieläkään saanut aikaiseksi laittaa lokareita.
Päähine - ohut merinopipo + kypärä
Kaula - buff tuupihuivi
Yläruumis - Merinoaluspaita, irtohihat, NW H2O extreme takki
Kädet- vähän jo rikkoutuneet NW pyörähanskat
Alaruumis - NW H2O bibsit + raceface Indy shortsit
Jalat - jotku tavan sukat, Sidit, ohuet neoprenikengänsuojat
Noilla ihan mukavasti. Kevyt hiki reppuselässä, ei missään nimessä kylmä missään.
Kamat saan töissä kuivumaan. Suihku on.
Kylmempää jos tulee, lisätään sukkaa, vaihdetaan tarvittaessa kenkää, bibsien tilalle merinokalsarit ja jotkut ulkoilu/vaellushousut, lisää välikerrosta takin alle, ehjää ja paksumpaa hanskaa, kypärämyssyä…
Pukeutuminen on yksilöllistä ja kokeilemalla oppii omat tarpeet.
Merinovilla on parasta ihoa vasten.
Tuulensuoja mielummin päällimmäisenä, kuten Lumikko sanoi, niin eristekerros toimii paremmin.
Lämmikettä riittävästi käsivarsiin ja sääriin, niin sormet ja varpaat pärjää paremmin.
1 Like
Musta on jotenkin huvittavaa, että jos on duunissa mahis kamojen vaihtamiseen, kuivailuun ja vielä peseytymiseen, niin miksi sitten pitää sitä hikoilun ja vaatteiden määrää justeerata. Ihan vastaavasti autoillessa, lämppäri ja penkinlämmitin päälle ja kahvi kouraan, koska se on mukavaa. Vituttais palella ja ihmetellä polkiessa, vituttaa duunit ihan tarpeeks 
no koska mukavasti ajaminen on mukavasti ajamista, eikä liiallinen vaatetus ja vuoksi niskasta persvakoon lisää mukavuutta. Sitäpaitsi ne kuivat vaatteet on kiva laittaa työpäivän jälkeen taas päälle ja ajaa vähän pidemmän kautta kotiin.
Paitsi tänään, kun pitää mennä suorinta tietä ja lujaa, että ehtii huolehtia lapset harrastukseen.
1 Like
Erittäin hyvät perustelut ja myös totuudenmukaiset kotiutumisvaihtoehdot (täysillä vs. maisemareitti).
Eikös Lumikko sanonut nimenomaan päinvastoin?
Eriste tuulensuojan päälle, se toiminee kun hikoillaan kuivassa pakkaskelissä.
Omasta mielestä eriste (=mulla merino) aina tuulenpitävän alle. Onhan se topatuissa kuoritakeissakin pinta veden ja tuulen pitävää ja sisäpuolella eriste.
1 Like
Pyöräpaja-teeppari, semipaksu toimistoproof merinoneule, hemmetinhemmetinfirman insulated jacket, saman virman silkinohkanen "sade"kuori, jalassa 10 v vanhat Swrven WWR -housut (#luottokampe), Marimekon niinpitkät sukat, että vedonpuolen lahkeen voi sulloa sisään no probelm ja kylmemmällä villasukat kesä-Sideissä koska hengittävyys. Matkaa tosin vain ~6 km siivuissa.
Itellä tänään ja aika lailla tuossa syyskuusta lähtien muutoinkin omalla 17 km matkalla, aluspaitana merinoa, usein voi olla sen sijaan ihan joku uhri-T-paita, minkä vaihdan vähempään hikiseen töissä.
Siinä päällä paksumpi villeri ja polyesteripuuvillahuppari. Jos sataa paljon tai on kylmää, niin tuohon tulee vielä kuoritakki. Softshelliäkin käytin vielä viime viikkoon asti vähän säästä riippuen, mutta sen vetskari meni ja surkea muovipussi se oli muutenkin.
Jalassa bambukalsarit ja farkut. Sateisempaan säähän vedän ylle retkeilyhousut tai sitten villahousut ja Varustelekan yli polven ulottuvat katkolahjerandohousut, joita ei kait enää tehdä.
Talvibibseistä lenkkiajoon pari kokemusta:
Trimtexin säämiskättömät pitkälahkeiset talvibibsit (Venom Thermo Pants) oli tosi hyvät. Riittävän lämpimät Suomen talveen, eli siinä missä lyhyet thermobibsit ja irtolahkeet oli liian kylmät, nuo Trimtexit ja lyhyet normibibsit niiden alla oli semmonen combo että tuli melkoisen, lähes liian lämmin. Itsellä se raja kulki jossain +2 tietämillä. Nyt pannutin noi Trimtexit paskaksi ja ostin Enduran vastaavat tilalle eli FS260 Pro II:t, jälleen pitkät lahkeet ja ei säämiskää. No ne on loppuunsa aika kylmät, selkeesti tarkotettu niihin maihin joissa saattaa talvella räntää sadella mutta lämpötila ei juuri koskaan painu pakkaselle. Testilenkillä kävin silleen että oli 0-1 astetta lämmintä ja suht kuivaa, oli just sopivan viileät ettei tullu hiki kun ajoi rauhassa mutta eihän noissa näillä näytöillä tarkene ajaa niitä 5-10 pakkasasteen talvilenkkejä.
Taidan ostaa toiset Trimtexit oikeesti kylmille keleille kunhan saan sellaiset jostain (eli entisen kotikaupunkini pyöräilyseuran seuravaatejaosta) ja ajella noilla Enduroilla vain nollakeleillä.
Koska kuva kertoo paremmin kuin selitykset:
Tällä varustuksella vedän 10km työmatkat kesän lopusta kevään loppuun säästä riippumatta. Vain ihan hurjimmilla -20 paukkupakkasilla vedän lekan L2 merinopitkähihaisen päälle ja jotain bokseria alle.
Kyseiset vaatteet on palvelleet jo ties kuinka monta vuotta, ja vieläkin toimivat. Tällä varustuksella toki on pakko olla suihkumahdollisuus työpaikalla.
Liikkeelle lähtiessä on aina kylmä, mutta pakkasesta riippuen lämpenee nopeasti tai pienellä viiveellä. Merinovilla on kyllä parhautta. Hissukseen tulee korvattua kaikki urheiluvaatteet merinoisilla kun vanhat tekokuituiset antautuvat.
Listaus vaatteista vielä:
- Merinokypärähuppu
- Ohut merinopitkähihainen
- Craft thermobibsit, pitää tuulta
- Goren pyörätakki
- Diadoran lobsterihanskat
- Paksuhkot merinosukat
Värikoodaus on vuosien mittaan muodostunut neonväriseksi. Ei ollut tarkoitus, mutta on tuo ihan mukavaa kun kuitenkin autoja täytyy työmatkalla väistellä vasemmalta ja oikealta.
Joo siis yleensä eriste tulee tuulenpitävän ja ehkä vedenpitävän kuoren alle.
Tämä ei kuitenkaan ole ehdoton sääntö joka tilanteessa. Joskus olosuhteet ja liikkuminen yhdistyvät niin, että on parempi laittaa tuulenpitävä kerros alle, jotta sen sisäpuolella on vähemmän hikoilusta kastuvaa vaatetta, ja päällä oleva eriste saa paremmin tuuletusta.
Tavallaan Vapor Block Barrier mutta sovellettuna.
Mitä tulee tän säätämisen motiiveihin, niin mun on kokonaisuutena mukavampi olla kun en ajaessa kastele vaatteita. Säästyy aikaakin, kun ei tarvitse perillä riisua kaikkea ja käydä suihkussa. Päivittäinen suihkussa läträäminen on ympäristönkin kannalta semmonen mitä en halua tehdä jos tarpeen voi välttää.
2 Likes
Tänään duunimatkalla ensi testissä, se “topattu” arctic-versio. Toimi kyllä sillai oikein kivasti, että reidet pysy lämpiminä ja ilmakin pääsi kumminkin vaihtumaan. Toisen jalan sisäsauma kyllä raapi jo ittensä tossa viiden kilsan matkalla auki hangatessaan runkolaukun velcroon. Ja eturauhanen tarvii noitten kanssa oman suojastrategiansa.