pieni merenneito - 14:18, 14.7.2011 »
Ja Uteliaille tiedoksi, pituutta 183 ja painoa yli 110 ja alle 115, inseam aika tarkalleen se 32".
Ajatuksia?
Jalan sisämitta ei oo sama kuin farkkujen pituus. 32 kuulostaa tosi lyhkäseltä. Alota laittamalla penkki oikealle paikalle. Korkeus niin, että jalkaterä on vaakatasossa, kun kampi on alhaalla ja jalka inan koukussa ts. ei lukkosuorana. Setbackia sen verran, että voit ajaa tukevasti ilman käsiä ja nojata silti eteenpäin.
Jos sun penkki on liian korkealla, voi olla, et keskivartalon lihakset joutuu tekemään työtä satulassa tasapainotteluun, jolloin et saa niiltä tukea eteenpäin nojatessa. Sit stonga sen verran ylös, et yläote on suurin piirtein satulan korkeudella. Jos tuntuu, et tulee liikaa painoa käsille, stemmi on liian lyhyt.
Tällä hetkellä rungon mitat keskeltä keskelle 55/55 ja tuo inseam on siis mittaamalla saatu inseam, tosin voihan se olla ettei mimmifrendi osaa lukea mittanauhaa.
Oli miten oli, Ainoa ongelma on, riippumatta jakkaran etäisyydestä, sekä satulan ja stemmin korkeudesta huput on vaan aina aavistuksen liikaa jossain tulevaisuudessa.
Viimeksi kokeilin pudottaa stemmin niin alas kuin meni sen aiemmasta, korkeimmasta mahdollisesta asennosta. Halusin tietää kuinka ikäväksi ajoasennon sillä tavalla saisi.
Se ei tuonut mitään merkittävää muutosta ajotuntumaan tai mukavuuteen sen enempää parempaan kuin huonompaan suuntaan - tankoa olis voinu ehkä kääntää vähän ylöspäin niin kahvat olis tuntunu mukavemmalta käsiin, mutta nuo muutamat sentit eivät tosiaan merkittävästi elämänlaatuani parantaneet tällä kertaa.
Satulan korkeus keskiön keskeltä pitäis olla jalan sisämitta miinus 10-11 cm. Tolla jalan sisämitalla sun penkki tulis siis johonkin 71 sentin korkeudelle. Missäs se tällä hetkellä keikkuu?
Etukumi puhki ja pyörä sekä mittanauha himassa, mutta on tullut sekin joskus mitattua ja muistelisin että juurikin tuollaisissa lukemissa mentiin. Pitää tarkistaa kun pääsen kotiin.
Rungon oikea koko ja oikeat säädöt ovat alkaneet mietityttämään entistä enemmän viime aikoina. Satulan säädän ensin niin korkeus- kuin sivuttaissuunnassakin oikealle kohdalle, eikä tässä ei ole niinkään ongelmia. Sen sijaan rungon optimipituus mietityttää. 3/4 pyöristäni on nimittäin minulle “vallitsevien standardien” mukaan sentin ja yksi jopa kaksi liian lyhyitä. Vaikka olen sinänsä tyytyväinen eri käyttötarkoituksiin tarkoitettujen pyörieni ajoasentoihin, luulisin kuitenkin että parantamisen varaakin voisi löytyä. Pohdintani liittyykin juuri mainittuihin “vallitseviin standardeihin”. Competitive Cyclist, Wrenchscience ja tämä laskuri antavat nimittäin osittain eri suosituksia.
Olen näin ollen pohtinut pyörähtämistä Mäkelänkadulla, Nummelan Pro Bikessa tai Chebicillä mittapukin päällä. Tähän liittyvä kysymys: onkohan noista mittauksista hyötyä (tai: rahoille vastinetta) kun kyseessä on (tässä vaiheessa) rata- eikä maantiepyörä, joiden mitoitukseen nuo on ensisijaisesti tehty? Kannattaa varmaankin ottaa oma pyörä mukaan joka tapauksessa…?
Tiedän, että kokeneista kokeneimmat vetävät säädöt kohdilleen omalla käytännön asiantuntemuksella ja fiiliksellä, mutta itse ajattelin turvautua ammattiapuun. Asialliset näkemykset asioista perillä olevilta ja mittauksissa käyneiltä ovat tervetulleita (ylipäänsä, ei välttämättä ratanäkökulmasta).
Ainakin mäkelänkadulla mittaus tehdään niin että valitaan ensin pyörä mikä halutaan. Sitten mennään mittapukkiin ja katsotaan kyseisen pyörän geometriataulukosta että mikä koko on se oikea. Sieltä saa siis oikean koon juurikin jollekkin tietylle pyörälle, sitä voi sitten soveltaa muihinkin. Ilmaistahan touhu on jos sen pyörän kyseisestä liikkeestä sitten ostaa.
Ehkä oman pyörän geotaulukko ois hyvä vaihtoehto, tai miks ei koko pyöräkin jos on kulmamittarit ja muut systeemit olemassa.
Rungon oikea koko ja oikeat säädöt ovat alkaneet mietityttämään entistä enemmän viime aikoina. Satulan säädän ensin niin korkeus- kuin sivuttaissuunnassakin oikealle kohdalle, eikä tässä ei ole niinkään ongelmia. Sen sijaan rungon optimipituus mietityttää. 3/4 pyöristäni on nimittäin minulle “vallitsevien standardien” mukaan sentin ja yksi jopa kaksi liian lyhyitä (max. kymppisenttisille kannattimilla).
Ei noita "standardeja" kannata kovin paljon ihmetellä. Jos ne pyörät tuntuvat hyviltä ja oikean kokoisilta, ne ovat sitä. Onko joku syy, minkä takia haluat ajoasentoa säätää, kuten hartioiden tai istumaosion puutuminen?
Me täällä “väärinkäytämme” noita mitoitussivuja koko ajan. Ne suositukset ovat droppitangolliselle maantiepyörälle, mutta niitä käytetään enimmäkseen mitoitettaessa maasturitangollisia mitälierunkoja, ja lopputulos on silti suurimmalle osalle kuskeista riittävän hyvä. Tätä ajatusta kannattaa pyöritellä tovi päässä ennen kuin alkaa kantaa rahaa ainakaan Mäkelänkadulle. Pro Bikestä joku kirjoitteli aiemmin tänä vuonna joko tänne tai ffoorumille, se kuulosti ihan järkevältä menolta.
Kiitoksia vastauksista. Tuo Velosportin pukkijuttu maksaa 70 euroa ja rahat saa tosiaankin takaisin mikäli ostaa pyörän liikkeestä. Pro Bikessä tehdään puolestaan todella perusteelliselta kuulostava kokokartoitus, mutta hintaakin on 150e.
Lyhyt taustoitus oman tilanteeni avaamiseksi: aikaisemmista urheiluista muistona (nyt onneksi passiivisessa vaiheessa oleva) välilevyvaiva alaselässä → joustamaton alaselkä + istumatyö kuormittavat yläselkää ja hartioita, ja näiden kanssa on ongelmia - myös pyöräillessä.
Ajan päivittäiset 5-15-kilometriset kommuutit lähinnä Gangstalla, joka on siis melko lyhyt runko, ja riserilla. Ajoasento on verrattain pysty eikä tässä ole ongelmia noin lyhyitä pätkiä ajaessa. Pidemmät, 20-50-kilometriset lenkit ajan joko Joella, joka on niin ikään lyhyehkö, ja maantiedropilla tai Mashilla, joka taas on “standardien” mukainen, ohjaamonaan lyhyt kannatin & bullhorn minimaalisella dropilla. Kun mennään yli 20 kilsaa putkeen, alkavat nuo yläselkäongelmat kummallakin pyörällä. Sama koskee myös pidempiä rullailusessioita.
Selkä ei kuitenkaan kipeydy mitenkään sietämättömästi, pistävään kipuun saakka eikä ongelma muutenkaan ole lannistavissa mittasuhteissa. Kuitenkin tämäntyyppiset vaivat tahtovat kehittyä pikkuhiljaa hankalammiksi mikäli asiaan ei puutu aikaisessa vaiheessa. Totta on myös se, ettei ratapyörä ole optimaalinen lenkkipyörä, mutta ehkäpä tämän keskustelun voisi jättää pois tässä yhteydessä.
Yksi mietityttävä seikka vielä. Keho varmasti “adaptoituu” jollain asteella ajoasentoon, siis mikäli se ei ole aivan pielessä. Yksi syy ongelmiin saattaisi olla myös se, että ajan suurimmaksi osaksi pystyllä setupilla ja sitten harvemmin huomattavasti makaavammassa asennossa, jolloin edelliseen enemmän tottunut kroppa kipuilee hieman jälkimmäisessä.
Tuolla oireenkuvauksella sanoisin, että sekä Joe että Mash ovat vähintäänkin liian matalaohjaamoisia, mahdollisesti myös liian pitkiä. Noihin pulmiin en tiedä kuin kaksi vaihtoehtoa: pitää ajaa paljon, jotta selän lihakset tottuvat, tai vaihtaa runkoon, jossa on korkeampi emäputki. Totuttautuminen kestää kauan ja voi vaatia sekä venyttelyä että kevyttä punttitreeniä. Pidemmän päälle lavanseudut voivat alkaa mennä jumiin ja hierojaa tarvitaan. Mikään maantiepyörämitoituskaan ei ole kevyt pidemmillä matkoilla, siihen vain tottuu kun ajaa ja ajaa ja ajaa.
En usko, että tämä pulma ratkeaa testipenkissä. Tarvitsisit sovitukseen jonkun fysioterapeutin, joka osaa ottaa alaselän liikerajoitteet huomioon. Siihen ei perusfillarimekaanikko pysty. Koska uuden kaluston hankkiminen ei tunnu olevan kovin suuri ongelma, tee testi jollain pystygeometriaisella eli korkeakeulaisella maantierungolla, esim. jollain Bianchin C2C-rungolla tai vastaavalla. Vaihtoehtoisesti osta johonkin pyörääsi uusi alumiiniputkinen keula, unohda hölmöt stemminslämmäyshöpinät ja rakenna ylpeästi hyvin korkea spacernippu. Jos se auttaa, voit hankkia vastaavilla spekseillä jonkun (mittatilaus)ratarungon, jossa on riittävän korkea etupää. Matalan emäputken aeroetu ei ole oikeasti kovin suuri sellaisissa vauhdeissa, joita amatöörit yksikseen ajavat.
Onhan noita mystisiä kiputiloja. Oma kroppani ei pystynyt sulattamaan maantiepyörän droppitankoa laisinkaan. Niska ja hartia kipeytyivät, sekä peukkulihas ja käsivarsi rasittuivat. Ratkaisu oli suora tanko, vaikka Ernesto itkee ja pyörii haudassa.
Suosittelen myös eri ajoasentojen kokeilua ja eri taivutuksilla olevia ohjaustankoa (jotka ovat leveämpiä kuin 42 cm). Myös trikträk ja fgfs-fillarit eivät varmaan ole ergonomialtaan ajamiseen tarkoitetut… eli järkiAJOpyörän hankkiminen ei ikinä ole pahitteeksi.
^^ tietenkin myös ihan vaan pelkkä stemmin vaihto vähän isommassa kulmassa korkeammalle nousevaan ja lyhyempään varmaan jo auttaisi hieman hahmottamaan mikä toimii paremmin ja mikä huonommin.
Toimii tiettyyn rajaan asti, jos ollaan suht lähellä “oikeaa” rungon mitoitusta. Technomic on hintansa väärti tällaisessa touhussa kierrekeulapuolella.
Mikäli joutuu ajamaan kyynärpäät lukossa, on tuolloin ajoasennossa jo melko perustavaa vikaa joka tuon ilmiön aiheuttaa. Jos yhtään enempi ajaa, niin ei kyllä pitäisi edes epähuomiossa ajaa kädet suorina lukossa, ilman että ajoasennossa jo itsessään olisi jonnin verran korjattavaa.
kid_scientifik - 9:51, 19.10.2011 »
Pidemmät, 20-50-kilometriset lenkit ajan joko Joella, joka on niin ikään lyhyehkö, ja maantiedropilla tai Mashilla, joka taas on "standardien" mukainen, ohjaamonaan lyhyt kannatin & bullhorn minimaalisella dropilla. Kun mennään yli 20 kilsaa putkeen, alkavat nuo yläselkäongelmat kummallakin pyörällä.
Asennossa tai tukilihaksissa. Ei kai välttämättä tarvii olla kuin satula vähän väärässä kulmassa, että asennosta tulee etupainoinen → loppuu pito lihaksista ja heittää kyynärpäät lukkoon, kun ei jaksa kannatella itteensä. Pointtina nyt kuitenkin se, että isotkin ongelmat voi olla pienestä kiinni, että ei sitä koko kalustoo kannata heti vaihtaa.
Kiitoksia kaikille, ja erityisesti Jarkolle, hyvistä kommenteista. Oma intressini liittyi ensisijaisesti kysymykseen siitä, että olisiko ammattilaisen toimesta suoritetusta mittapukkiavusteisesta mittauksesta hyötyä minulle optimaalisen ajoasennon ja runkokoon pohdinnassa.
Toki vinkit ajoasennon säätämiseen mainittujen jumiutumisten välttämiseksi ovat myös tervetulleita, mutta ehkäpä tässä kohtaa kannattaa laajentaa keskustelun kohtio yleisemmäksi eikä suoraan minun tilanteeseeni liittyväksi. Luulisin, että näistä pointeista on hyötyä muillekin.
Toimistoduuni jo itsessään on omiaan jumittamaan hartioita ja kun siihen lisää muutaman maantielenkin ja satunnaiset stadissa skujailut niin setti on varmasti kasassa.
Itselläni kaksi eri pyörää maantielle, joista molemmat samanlaisella geolla ja mitoilla (hiilari + teräs). Teräksisessä 1cm pidempi stemmi ja satula 1cm taaempana kuin varsinaisessa lenkkipyörässä. Tuloksena oli aivan helvetilliset niska- ja hartiakivut teräksisellä ajaessa jo lyhyelläkin matkalla ja hiilarisessa Erneston tekeleessä ei 100km + pituiset lenkitkään tehneet pahaa.
Jälkikäteen ajateltuna jo tuo 2cm muutos ohjaamon pituudessa riitti siirtämään painoa perseeltä niin paljon käsille, että hartiat jumiutuivat täysin.
Kid_
Joe näyttää tutulta… Mikäli treenasit renkaanvaihtoa Itiksen kulmilla sekalaisen seurueen Porvoon kevätretkellä niin tyrkkää PM jos tuntuu siltä että tarvitset hyvän fyssarin yhteystietoja.
kid_scientifik - 13:57, 19.10.2011 »
olisiko ammattilaisen toimesta suoritetusta mittapukkiavusteisesta mittauksesta hyötyä minulle optimaalisen ajoasennon ja runkokoon pohdinnassa.
.
Runkokoon saat varmasti kohdilleen, selkävaivat saattavat jopa kummuta takareisistä saakka. Oikean kokoiseen runkoonhan on näpsä tehdä oikeanlainen ajoasento.
Itse huomasin ettei niskani tottunut olemaan niin taivutettu kuin maantietangon kahvoilta se oli ja tämä aiheutti niska-hartiajumia. Totesin myös ettei kunnollisia maantiekilsoja niin paljoa tule että niska ikinä siihen tottuisi.