Ajoin eilen Brahenkatu x Läntinen Pitkäkatu liikenneympyrään Läntiseltä Pitkäkadulta aikeenani mennä bussiaseman läpi. Alas Brahenkatua laskettelee joku pukunisse Volvon katumaasturilla hidastamatta vähät välittäen siitä että pukunisse oli kaukana kolmion takana kun olin jo ympyrässä. Nisse vetää liinat kiinni kun huomaa mut, käsien heiluttelua puolin toisin ja kansainväliset terveiset multa hänelle.
En tiiä mitä Volvokuski oikeen mietti kun bussiasemalta tuli mun kanssa samaan aikaan ympyrään keltainen bussi jota Volvokuski ei edes tuhannen päissään vois olla huomaamatta.
Tosta ympyrästä tulee ajettua todella usein työmatkalla ja siinä on joka puolella kolmiot ennen kevyen liikenteen väyliä ja suojateitä. Silti porukka ajelee sillä tavalla että oletan heidän luulevan tasa-arvoiseksi risteykseksi.
Mulle on hiljalleen rakentunut kuva, että väistämisvelvollisuusasiat ei ole ihan hallussa nykyään. Mieleenpainunut esimerkki on kun istuin joskus bussissa ja sen Koskelantien ja Lahdentien risteyksen vieressä olevan opiskelija-asuntolan pihasta tunki auto hivuttautui pihasta väkisin eteen. Bussihan ei antanut tietä, joten hetken päästä kuului iloinen rutina kun bussin keulaan takertunut puskuri kuoriutui henkilöautosta irti. Henkilöauton kuski hyökkästi tietysti suht agressiivisesti kommentoimaan tilannetta ja uhkaili viranomaisilla. Bussikuski vain huokaisi tonnin seteli-ilme naamallaan, että soita vaan paikalle. Tässä kohtaa poistuin bussista, koska kiire ja matkahan tyssäsi selkeästi joksikin aikaa. Mietin hetken pienen ohjeistuksen antamista henkilöauton kuskille, mutta jäi nyt kuitenkin väliin.
Tuli mieleen, et tapahtuukohan bussikuskin päässä uhka-mahdollisuus arviointia, jossa yhdessä vaakakupissa on vaihtoehtona vaan istuskella paikallaan kuskin pukilla ilman kiirettä ehtiä seuraavalle pysäkille?
Joukkoliikennekulttuuriimme kuuluu olennaisesti selkärankaan iskostunut pelko siitä, että juna tai bussi ehtii lähteä pysäkiltään ennen kuin on ehditty ovesta ulos. Siksi pitää olla lähtökuopissa oven edessä valmiina poistumaan kilsaa ennen omaa pysäkkiä. Tämä ovien eteen tuppaaminen on varsin riemukasta erityisesti täysissä kulkuneuvoissa jos on itsellä fillari tai lastenrattaat matkassa.
Oma lempihetkeni on ilman muuta se kun hädissäänolijat alkaa tunkea sisään metroon tai sporaan ennenku kaikki on tullu ulos. Aaah. Memmories. (Siitä ajasta kun vielä käytin julkisia.)
Mä luin tilanteen niin, että tällaistä optiota ei vain pyöritelty vaan se lunastettiin ihan normitoimintana. Ruumiinkieli oli vähän sellainen, että oli lähellä, ettei kaivanut aamun Hesaria esiin ja nostanut jalkoja kojelaudalle.
Tänään kelvillä kohtaaminen vanhemman rouvan kanssa.
Väylä sellainen viivalla jaettu, mun menosuuntaan oikealla fillarit ja vasemmalla jalankulkijat. Saavutin rouvaa joka ajoi oikeassa reunassa, kun olin melkein kohdalla ja valmiina ohittamaan hänen vauhti laski selkeästi ja ilman mitään merkkiä ryhmittyi keskiviivan viereen, oletin että hän kääntyy vasemmalla kun risteystä lähestyttiin. No, mä jatkoin sitten oikean kautta ohi, rouva päätti ettei käännykkään ja jyrkästi oikealle, sain ääntä käyttämällä kanssapyöräilijän huomion eikä törmäystä onneksi tullut.
Palautteena sain kauhistelua kun ajan kuulemma ihan miten sattuu ja vaarannan vanhan ihmisen hengen. En katsonut tarpeelliseksi jäädä asiasta neuvottelemaan.
Tässä yksi syy miksi vältän maantiefillarilenkeillä kelvejä, noi on vaarallisia paikkoja.
Totta sekin, mutta käsittääkseni siellä kelvillä pätee samat säännöt kuin autotiellä eli vasemmalle kääntyvän saa oikealta ohittaa. Tosin rouva ei sinne vasemmalle sitten kuitenkaan kääntynyt vaikka ajo ja kehonkieli siltä näytti. Myönnän että tuossa tulkinnassa tein virheen.
Tarviiko toisaalta etenkään kelvillä ohittaa kaikki heti ja täysii. Ehkä tarvii.
Hitaammin ja rauhallisemmin ku menee ni ei tarvi tehä nii hätäsii päätelmiä. Tykittelyt sit paremmilla mestoilla ja paremmin mielin ku ei oo tarvinnu säikytellä ketään vaik kuinka ois sääntöjen mukaa menny. Vaik kai liikentees aina joku kuitenki jostai kuumottuu. Emt.
Eilen Töölönlahdella taas kyllä skidisti otti pannuun pyöräilijät, jotka ajaa siinä hitokseen ruuhkaisella Töölönlahtea kiertävällä pyörätie/jalkakäytävä-yhdistelmällä (sekä myös pelkästään jalankulkijoille tarkoitetulla osuudella) tempoajo/Stravasegukellotus-meiningillä. Näihin mahtui pari fiksi/sinkulaihmistäkin. Siinä jos jossain on paikka, jossa voi olettaa random jalankulkijan, lapsen tms. arvaamatta hortoilevan pyörätien puolelle tai esim. vastaantulevan rouvasihmisen huomion kiinnittyminen Oopperan takana salsaajiin ja ajautuminen omasta oikeasta reunasta seilaamaan vastaantulevien pyörien eteen (kys tapauksessa vastaantulleen pyöräilijän nopeus oli asiallinen ja kolari välttyi tyylikkäällä Hei Rouva-varoitushuudolla).
Onko muilla muuten sellaista ongelmaa, että ei voi ottaa rennosti tuollaisissa paikoissa, joissa joutuu näkemään pyöräilijöiden hölmöilyä? Ärsyttävää kun tuo Töölönlahti esim. olisi ihan mukava paikka siinä syödä jätskiä ja katsella vettä ja ihmisvirtaa, mutta koko ajan vähän ärsyttää kun tasaisin väliajoin joku pyöräilee tyhmästi.
Kyllä mulla nousee v-käyrä aina kun nään typerää liikennekäyttäytymistä, oli kyseessä kävelijä, pyöräilijä, autoilija tai mikä tahansa. Vielä pahempi on roskaaminen; jos oisin punttiukkoja niin menisin joka kerta avoimesti vittuilemaan ja vaatimaan uusintayritystä jos nään jonkun nakkelevan Snickers-patukan kääreitä tms. muualle ku roskiin. Tämmösenä narukätenä en kuitenkaan ota tarpeettomia riskejä, voi olla että joku lihapää kallu (yleensä ne on näitä) alkaa vielä väkivaltaiseksi kun joku hippi tulee aukomaan päätään.
Vähän off-topic, koska en muistanu rageta, kun oli kiire kiittää kaikkia jumalia ja hyvin säädettyjä jarruja siitä, et säilyin hengissä ja vieläpä ehjänä.
Keskiviikkona olin juur päässy töistä ja laskettelin Helokantieltä Haperontien päädyn kautta Ronsuntaipaleentielle vievää jyrkähköä kelvialamäkeä™. Haperontien kohdalla usein kuumottaa, että kääntöpaikalta pihaan tai pihasta kääntöpaikalle ajaa auto katsomatta mihinkään, joten jarruja tulee näytettyä ennakoivasti. Nyt oli kuitenkin ajatukset kesäisessä säässä ja vauhtia runsaasti, kun havahduin siihen, että Haperontieltä tulee muuten auto niin kovaa, ettei pahemmin ehdi mäkeen vilkuilla tai edes murehtia parkkikselle vievän väylän kanttikiven vaikutusta iskareihin. Onneksi alla oli sinkularolleri, eikä se jarruton fiksi, koska sain juur jarruteltua niin, etten ajanu päin koslan kylkeä; Tietysti kuljettaja lopulta näki mut ja löi liinat kiinni poikittain keskelle väylää.
Hetken siinä hengittelin ja kuski nous autosta kysyyn, et eihän tosiaankaan osunu ja et onhan kaikki ok. Jotain vastasin et fyysisesti ei hätää, mut näin lähellä kuolemaa käyminen velottaa henkisesti. Sit jotain saarnasin väistämisvelvollisuudesta ja tää pahotteli ymsymsyms peruskauraa.
Ei semmosia kannata ei-narukätenäkään ottaa. Puukko tai ruuvari uppoaa punttiukkoon yhtä lailla kuin meihin hoikkarakenteisiin ja jos käy niin että hyökkääjä jää kakkoseksi, on ite syypäänä ja korvaajana.
Mitenkähän sais omaa ragetusta säädettyä alemmalle tasolle? Tulee kommentoitua aika ärhäkästi jos joku tötöilee, ja vaikka koen olevani oikeassa (tietenkin) niin yleensä ei tule kellekään mikään hyvä mieli ja etenkin itellä jää aika pitkäksi aikaa kiehumaan. Joku defenssi heti pinnassa.
Mieleen tulee että mieti miten pystyt elämään itsesi kanssa aina kun teet yksittäisen valinnan olla rageematta. Kiukuttelulla pyrit kai saavuttamaan jotain mutta ehkä myös välttämään jotain.
