Voisin Ninan vastaukseen lisätä muutaman jutun ja avoimuuden vuoksi huomautan, että olen Helsingin Katseen toinen puolikas, mutta pyrin kommentoimaan yleisesti.
Hesoissa monessa yksityisessä liikkeessä asioidessasi tuet myös Hesan lähettiskeneä, koska moni yksityisistä käyttää Pavea päivittäislogistiikkansa hoitamiseen. Toisin sanoen pokat myymälöistä ja linssit linssifirmoista matkaavat Pitäjänmäelle reunahiomolle ja sieltä valmiit parit takaisin liikkeisiin fillarilähettikyydillä. Ketjuissa linssien reunahionta pääasiassa työllistää ketjusta riippuen joko Itä-Eurooppalaisia tai Thaimaalaisia hiojia, kansainvälisiä logistiikkalafkoja ja lentoyhtiöitä.
Toinen jonkinasteinen toimintaperiaatteellinen ero on se, että joissain ketjuissa hyllyssä olevat kehykset ovat mallikappaleita ja pysyvät hyllyssä. Asiakkaalle päätyvä kehys tulee jostain keskusvarastosta eikä ole se sama kappale, jota asiakas on liikkeessä sovittanut. Tällä on eniten merkitystä kirjavampien tai useampiväristen asetaattikehysten kanssa, koska sellaisissa jokaisen kehysyksilön värimaailma on enemmän tai vähemmän erilainen ja joskus esim. vaaleat ja tummat kohdat voi olla hyvinkin toispuoleisesti tai jotkut yksilöt voivat olla selkeästi tummempia tai vaaleampia kuin toiset. Tietääkseni kaikki yksityiset toimivat niin, että asiakkaan liikkeessä sovittama kehysyksilö on se, joka asiakkaalle myös päätyy.
Yleistäen kehykset voi jakaa kolmeen kategoriaan. On Kaukoidän halpapokia, joiden muotokieli on usein häpeilemättä kopsattu jostain. Sitten on muutaman ison firman lisensseillä valmistettuja muotimerkkikehyksiä, joiden valmistajista EssilorLuxottica on se jättiläinen, joka omistaa ”kaiken” tuotannosta vähittäismyyntiin (mm. Instrun). Myös muotimerkkikehyksistä valtaosa valmistetaan tätä nykyä Kiinassa. Edellisten lisäksi on jumalaton määrä pikkufirmoja eri puolilla maailmaa. Osa niistä on vain suunnitteluun ja brändäämiseen keskittyviä ja osa ihan oikeita valmistajia. Valmistumäärät ja materiaalit vaihtelee paljonkin ja sitä kautta myös laatu ja hinta. Kehysten valmistaminen on työvoimavaltaista teollisuutta ja siten valmistusmaahan voi liittyä esim. eettisyyteen liittyviä kysymyksiä, jos sellaisista välittää. Varsinkaan ketjujen halpakehyksiin ei yleensä saa varaosia ja mä vertaisinkin niitä kertakäyttömuotiin. Muotimerkkikehyksiin varaosia saa vaihdellen ja pikkufirmojen kehyksiin monasti vielä vuosienkin kuluttua. Mun mielestä hienoimmat pokat tulee Japanista, mutta esim. Saksassa ja Ranskassa on myös paljon laatukehysten valmistajia.
Varsinkin asetaattikehysten käyttöikää voi pidentää sillä, että niitä huollattaa aika-ajoin. Selluloosa-asetaatti on orgaaninen materiaali ja sen pinta kuivuu ja mattaantuu käytössä. Kiillon hävitessä pinnan pienet huokoset aukeaa ja ne alkaa keräämään kökköä, jolloin kehys harmaantuu. Parempilaatuisissa asetaattikehyksissä pinnan voi uudelleenkiillottaa. Kun kiillottaminen tehdään riittävän ajoissa, saa kehyksestä jopa uudenveroisen näköisen. Mm. tämän tyyppisiä duuneja ketjuliikkeissä ei yleensä tehdä ollenkaan. Jonkun verran (halpa)kehyksiä valmistetaan myös valamalla ihka aidosta muovista ja sellaisia ei voi uudelleenkiillottaa.
Tavallisten yksitehoisten varastolinssien optisessa laadussa ei yleensä ole sellaisia eroja, että ne vaikuttaisivat lasien käyttömiellyttävyyteen, mutta pinnoitteiden laadussa, toimivuudessa ja kestävyydessä on huimia eroja ja suhteellisen isoja eroja jopa ns. merkkilinssivalmistajien kesken. Kaikennäköisten moniteholinssien optiikassa onkin sitten varsin suuria käyttömiellyttävyyteen ja näkemisen laatuun vaikuttavia eroja.
Hintoja vertaillessa kannattaa pitää mielessä, että ketjuliikkeen ”paras linssi” ei välttämättä ole sama asia kuin yksityisen liikkeen ”paras linssi”. Jotkut linssivalmistajat myyvät ketjuille eri tuotepalettia kuin yksityisille. Osittain tämä liittyy siihen, että nykyään ketjuissa on yleisesti käytössä sellainen työnjako, että kehysten ja linssien myymisen hoitaa optikoiden sijaan myyjät ja heillä ei osaaminen välttämättä riitä teknisesti hienompien linssien speksaamiseen ja mitoittamiseen.
Mainitusta Myllypuron Kampuksen opetusliikkeestä sen verran, että sen syntyminen sinne on pitkälti mun vaimon ansiota (VPCX:iä aikonaan kiertäneistä jotkut varmaan Kajsankin muistaa). Hän ei varsinaisesti osallistu liikkeen pyörittämiseen, mutta silti mun käsittääkseni kehysten pitäisi olla siellä ihan kilpailukykyisen hintaisia, koska liikkeen ei ole tarkoituskaan tehdä tulosta. Kehysvalikoiman suhteen se on muutaman kotimaisen maahantuojan varassa ja se vaikuttanee valikoiman laajuuteen ja tyyliin. Näöntarkastusasiakkaita sinne otetaan mielellään ja siellä tehdään varmuudella perinpohjaisia tutkimuksia.
Miinussilmiä nollille leikkauttaville sellainen asia mietittäväksi, että ikänäköikäisenä (n. 45v eteenpäin eli puolet elinvuosista, jos saa elää vanhaksi) elämä on aika paljon helpompaa, kun on miinussilmät. Ensinnäkin näkee lähelle ilman laseja jollain tapaa tai jopa erinomaisesti miinuksen määrästä riippuen ja toisekseen siksi, että moniteholinssit, joissa kaukovahvuus on miinusta, on käyttömiellyttävämpiä kuin sellaiset, joissa kaukovahvuus on nollilla tai varsinkaan, jos se plussaa. Nyt 55v ikäisenä mä olen tyytyväinen siihen, että en aikoinaan tullut leikkanneeksi silmiä vaikka harrastusten takia sitä joskus harkitsin.
silmälasit on kätevät kun niistä tunnistan itteni kuvista ja peilistä.