Tästä tuli nyt tämmöinen prinsessapyörä:
Homma lähti liikkeelle talvipakkasilla, kun mä huomasin miten hienoa oli ajaa kiinteällä talvikeleillä. Langsteri sai parina pakkaspäivänä kyytiä, mutta 25-milliset ei vain millään ole talvirenkaat. Tallissa ei ollut loputtomasti tilaa, joten hankintaan laitettiin joka kelin pyörä. Härskiys oli vaatimuksena: mulla ei nuorempana ollut pokkaa punkkariksi, joten provosoin vanhemmalla iällä.
Ostin foorumilta sinapinvärisen rollerin ja aloin speksaamaan. Väriä piti saada, ja mä halusin vähän leikitellä rollerin järkipyörämaineella. Johtotähti loisti jostain Miami Vicen ja Lionel Richien levynkansien välistä - värissä näkyy auringonlaskut, hiekka ja nautitut tequila sunriset. Maalauksen hoiti Taximo, jolta löytyi suunnilleen haluttu sävy hyllystä. Katsotaan miten maali pysyy, odotukset eivät ole kovin korkealla. Pulveri vedettiin (maalarin painokkaasta suosituksesta) vanhan pinnan päälle, ja se jäi vähän epätasaiseksi ja ehkä vähän pehmeäksi. Pinta on ihan hyvä, kunhan ei katso liian läheltä. Tarrat taitavat myös pelastaa paljon.
Osavalinnat ovat (vähän laiska) kompromissi käytännöllisyyden ja ulkonäön välistä. Jakkara on 90-luvun Team Pro (tms), kammet vähän naarmuiset RD-2:t ja kiekoissa Open Pro kohtaa Dimensionin - kaikki nämä ovat kotoisin vanhasta rissasta. Noodle on kirppikseltä, stemi halpis (pituus vielä hakusessa) ja jarrut tulossa.
Eturatas menee myös vaihtoon, uusi on ostettuna mutta kotona. Välityksiksi tulee 44/17. Lokareiksi tulee kai Velo Orangen kolhitut (Pelago kuulemma myy), ja talvikaudelle ehkä rumemmat ja vähemmän naarmuuntuvat. Messinkikello oli myös mielessä, mutta tähän sopisikin ehkä paremmin vinkuva My Little Pony.
Ketjulinja taisi osua aika hyvin laakista, siitä ei ole paljoa sanottavaa. Muutama muu asia sen sijaan on vielä auki - siirrytään siis avoimiin kysymyksiin.
Kammet ovat aika naarmuiset ja kannan kohdalta ihan kiiltäviksi kuluneet. Autosol ei auttanut, vaan hiominen on varmasti tarpeen. Millaisilla karkeuksilla alumiinikampea uskaltaisi hioa jos ajatuksena olisi saada siihen vielä pinta? Vai saako käytön jälki vaan näkyä? Paketista on tulossa vähän turhan fiini, ehkä roso on vaan hyvä.
Etupakkari olisi ainakin kesäkaudella hyvä. Ostin hätäpäissäni jo tyyliin sopivan Velo Orangen Porteurin, ja meinasin virittää sen kiinni etuakseliin tulevilla lattaraudan (tai -rosterin) paloilla, jotka ruuvataan kiinni pakkarin aisassa oleviin ruuvinreikiin (kaksi ruuvia, pysyy suorassa ja jämäkästi). Onko joku kokeillut akselikiinnitystä, onko hankala? Toimiikohan Porteur ylipäätään dropin kanssa, vai pitäiskö speksata riser etupakkarikaudelle? En vielä päässyt mittailemaan, kasasin pyörän täällä Yyterissä ja pakkari on stadissa.
Vanhoissa jarruissa ei riitä reach, joten mä joudun vielä kaupoille. Onko Tektron R510:lle ja R539:lle hyviä vaihtoehtoja medium reach-jarruissa, joko Helsingissä tai maailmalla? Kannattaako näistä maksaa? Hakusessa on siis sekä etu- että takajarru: mä ajan kiinteillä välityksillä, mutta oon niin tottunut kahteen jarruun, että pidän siitä kiinni fiximaailmassakin. Droppitangolla huppuote on tähän hyvä syy - kahvoiksi on jo hankittu Cane Creekit.
Kehitysehdotusten pohjaksi: väri on ja pysyy - mun tyylitajua saa arvostella, mutta näillä mennään. Tarkoitus oli kuitenkin murjaista härski vitsi Rollerin työjuhtamaineen kustannuksella, ei vaan hienostella. Tämä pyörä tulee kaikkeen kaupunkiliikkumiseen ja lyhyisiin lenkkeihin. Säätöihin ei kannata vielä kauheasti tuhlata ruutia, kuvat on ekalta koeajolta. Satula on liian takana ja matalalla ja stongassa pieni hyndä.
