Aloin ihmettelee miks nilkat kastuu, vaikkei juomapullokaan vuoda. Oli toi gg näköjään sellasta rymistelyä, että yks bisseistä hajos. Noh, join sen mitä oli jäljellä ja matka jatkuu. Kohta Hyvinkäällä…
pieni merenneito - 23:27, 17.6.2014 » äh nojoo mut olin sitä tulossa sanomaan että mitä ikinä teetkin niin varaudu siihen että suunnitelmat muuttuu joko omasta tahdosta tai tahtomatta ja että mitä vaan voi tapahtua.Viisas mies tuo Ariel. Tarkoitus oli lähteä aikaisin aamulla, pitää lyhyitä taukoja ja olla iltapäivällä perillä. Olen nyt Hyvinkäällä. Vanha kaveri kutsui kylään, ja tokihan se piti käydä jallukahvit hörppimässä ja lepuuttaa ruumista. Näillä näkymin oon joskus hiukan ennen klo 23 perillä. :D No, samapa tuo. Mihin tässä on kiire, valmiissa maailmassa. Nyt on renkaisiin lisätty painetta, munat roplattu parempaan asentoon ja matka jatkuu Dubbelin voimin...
Hyvän mielem topikki. Aja hyvin!
noi suunnitelman muuttumiset on tavallaan parasta. “no tossa ois vähän matkan päässä reitiltä se ja se tyyppi, oiskohan se kotona juhannuksena?”.
vähän sama kun “mihinköhän tuo tie vie?” kun ei ole kiire mihinkään.
godspeed!
Juuh elikkäs. Olen perillä. Olenko siellä mihin alunperin lähdin? En. Miksen? No, palataanpa takaisin tuonne aiempaan postaukseen ja Hyvinkäälle.
Hyvinkäälle astihan kaikki meni siis suhteellisen kivasti. Pyörä kulki ihan ok, jokusen ylimääräisen paussin jouduin pitämään, koska satulan säädöt, tarakan/laukkujen kiinnitykset ja muut pikkuseikat vaativat hiukan hienosäätöä, mutta pääasiallisesti eteneminen oli nastaa ja aika ajoin maisematkin oikein kivoja. Kävin Hyvinkäällä tosiaan moikkaamassa vanhaa kaveria, vaihatamassa kuulumisia ja hörppimässä sumppia. Hyvinkää on jossain määrin tuttua aluetta, joten lähdin ajelemaan kohti teollisuusaluetta ja sieltä kohti Hikiää.
juhannusneito poseeraa pellon laidassa jossain Hyvinkään lähimaastossa…
Pysähdyin jonku ~10km jälkeen vastailemaan pariin viestiin, pidin tupakan mittaisen tauon ja ajattelin lukea karttaa. Vartin etsimistyön jälkeen totesin, että oon hukannu kartan. Tasku jäänyt auki tai oon laittanut sen huonosti jonkin kiinnitysremmin alle ja se on lähtenyt lentoon. Tai jotain.
No, aivan turha lähteä etsimään sitä, se voi olla missä vaan viimeisen 30km matkalla.
Päätin siirtyä kännykkänavigointiin, mutta se kusiainen oli hukannut gps:n johonkin, eikä sitä löytynyt sitten niin mistään. No, koitin ihan vaan tavata google mapsia, mutta ajan myötä tämäkin osoittautui mahdottomaksi, kun kännykästä loppui akku.
Hiukan meinasi epätoivo hiipiä puseroon, henkinen ja fyysinen väsymys ja ärtyneisyys osoittivat ensimmäisiä merkkejä olemassaolostaan, mutta matkaa oli vielä paljon jäljellä, joten ei auttanut kuin jatkaa eteenpäin.
Päätin edetä kartan puutteessa siten, että koitan pysyä päätiellä, koska muistin, että näin se pitkälti pitäisi mennä ja aina kun saavun uuteen pitäjään, etsin infotaulun ja toivon, että siellä on mahdollisimman iso kartta. Tää meni ihan sillai kivasti, ainakin osan matkasta. Jossain kohtaa oon kuitenkin kääntynyt väärään suuntaan tai väärälle tielle. Tästä alkoi absolut helvetti koko loppumatkan ajaksi!
Olin ihan vitun hukassa. Löysin itteni jossain kohtaa metsän keskeltä ajamassa pitkin kuraista, röykkyistä ja vetistä kelkkauraa tai traktorireittiä.
Pääsin takaisin maantielle ja löysin tutun tienumeron, joten tiesin, tai ainakin toivoin olevani taas oikealla reitillä. Mul ei vaan ollu mitään hajua kuinka pitkän kierron olin tehnyt ja mihin päin päätietä olin päätynyt. Hetken päästä puhkesi kumi. No, uutta sisuria vaan ja vähän energiapatukkaa ja matka jatkuu. Kello alkoi olla kymmenen ja aurinko katosi hiljalleen pilvien taa.
Olin jossain Mommola -nimisessä taajamassa, kun takakumi puhkesi. Sen paikkaaminen oli vittumaista hommaa, koska takana oli niin paljon estettä ennen kuin kiekon sai edes irti. Tässä tuhraantui aikaa tosi pitkään ja mulle tuli kylmä. Kun olin saanut kumin paikattua aloin kaivamaan trikoita laukusta. Tovin kaiveltuani totesin, että ne on varmaan ihan helvetin kuivat, ku ne ottaa sieltä pyykkinarulta sunnuntaina.
Jatkoin matkaa. Oli kylmä, aloin väsymään, henkisesti ja fyysisesti. Eksyminen toi lisäkilsoja, mutta se tarkoitti myös, että missasin ainoan paikan josta mun oli tarkoitus saada lisää vettä ja ostaa röökiä, minkä unohdin Jäkessä tehdä. Joskus kiertotien aikana taisin juoda viimeiset Hartsportit.
Mommola oli paskaa. Ei taloja, ei ihmisiä, ei autoja. Vastaan tuli 1,6km pitkä ylämäki ja jouduin taluttamaan. Kun poljin kolmannen kerran löi pohkeeseen, yritin heittää pyörän jorpakkoon, mutten jaksanut nostaa sitä lennokkaasti kaiteen yli. Maisemat oli toki hienoja, auringonlasku pilvien taa ja laajoja peltomaisemia. Mut nyt oisin kyl mielummin löytäny jonku iloisilla juhannusjuhlijoilla täytetyn Pubin, josta ois saanu pummittua vettä ja ostettua ehkä jopa spaddua. Mut ei. En tiiä kuinka kauan ajoin näkemättä mitään elämää, tien varressa lyllertänyttä mäyrää lukuunottamatta. Tunnin? Kaks? En katsonut enää kelloa. Tai no, akku loppu ja rannekello kotona, ni mistäs sitä tietää…
Löysin jonku tienvarsiopatekarttahomman, minkä luona pidin tauon. Oli pakko juoda yks bisse, koska nestevajaus oli aika väkevä. Tulkitsin karttaa siten, että Lammille on parikyt kilsaa matkaa. Se vaikutti isommalta pitäjältä tässä mittakaavassa, joten toivoin, et siel ois joku mesta auki. Matka kesti ikuisuuden. Kolmas flätti tähän väliin. Onneks eteen. Sisureita oli kaks mukana, joten tässä kohtaa päästiin paikkaushommiin. Lopulta nostin yhteen painetut kämmeneni ylös ja katsoin taivaalle kuin Wayne Rooney, kiittäen Jumalaa, että olin ostanu paineilmakapseleita, enkä joutunu nylkyttää paskalla pumpulla ilmaa kumiin.
Saavuin Lammille. Ravintola Hovi oli auki. Kauempaa kuului mekastusta ja ajoin katsomaan. Se oli karaokebaari. Kaadoin pyörän nurtsille ja kopistelin kenkineni sisään juhlakansan katsellessa ihmeissään. Sain vettä ja 7€ röökiaskin. Jumalauta miten oli hyvää!!! Näin aiemmin kylällä tilataksin ja olin tässä kohtaa niin vitun rikki, et olin valmis maksamaan suuria rahoja, jos oisin saanu kyydin perille. En löytänyt sitä enää.
Lähdin jatkamaan ajoa. Keskinopeus oli varmaan jossain 15km jommalla kummalla puolen. Matkaa oli luultavasti 25km jäljellä. Jouduin pitämään tällä matkalla 3 taukoa. Matka kesti melkein pari tuntia. Saavutin lopulta Evon luonnonpuiston opasteet. Olin loppu. Ihan vitun loppu. Kaivoin varakännykän laukusta ja havaitsin, että kello on 00.40. Olin ollut liikkeellä 13 tuntia. Perseeseen sattuu. Jalkoihin sattuu. Lapaluihin sattuu. Kädet on ihan loppu. Avasin kenkien remmit, koska en meinannut tuntea varpaitani kylmästä ja rasituksesta johtuen.
Mietin jonkin aikaa, et tässä sitä nyt ollaan. Täst ois muutama kilsa leirintäalueelle. Mut en jaksa. En pysty. En kykene. Vaikka upseeri olenkin, en sais tässä kohtaa telttaa pystyyn. En sitä varsinaista, enkä sitä toista. Olin ihan finaalissa. Käytin oljenkorren. Lähdin polkemaan Padasjoentietä ohi Evon ja n. 6km päästä oikealle kääntyy hiekkatie. Hiekkatie, jota ajamalla vajaa 10km eteenpäin, päätyisin kaverin mökille. En muista tästä viimeisestä 15km oikeastaan mitään. Hetkellisiä onnentunteita, ku gravel grindasin mäkiä alas hurmoksessa, tietoisena siitä, että kohta olen perillä. Oliko se väsymys, fyysinen ja henkinen rasitus vai mikä, mutta veikkaan että tirautin muutaman kyyneleen. ~9km grindailun jälkeen näin tutun portinpielen. Ehkä yks onnellisimpia hetkiä mitä mieleen tulee. Soitin kaverille joka kertoi missä on avaimet. Löin sähköt päälle ja avatessani mökin oven radiosta kuului, että kello on kaksi. Olin ollut yli 14 tuntia liikkeellä. Tässä kohtaa varmaan jotku hyvänolon-hormonit jylläs kehossa aika kovaa, koska väsymys oli tiessään ja havaittuani, että röökit on hävinny, et ees masentunu. Laitoin saunaan täyden pesän puita, irrotin laukut pyörästä ja hyppäsin takas satulaan. Muistin, että oon polttanu hiekkatiellä röökin, ku talutin jotain mäkeä ylös, joten ei ne kaukana voi olla. Olin vaan jättäny taskun auki, taas. Lähdin hurmoksessa ajamaan takas ja askit löyty tieltä ~4km päästä. Tykittelin intoa puhkuen parhaimmillaan päälle neljääkymppiä hiekkatietä pitkin, mäkiä ylös ja alas, mutkia oikealle ja vasemmalle. Pääsin perille taas, lisäsin saunaan puita ja purin kamoja lisää. Käärin muutaman makkaran folioon, otin oluen ja jallun mukaan ja lähdin kylmästä hytisten saunalle. Lämpömittari näytti ulos +6,7°c. Harvoin, jos koskaan on sauna tuntunut yhtä hyvältä. Avasin lopuksi tuuletusikkunaa vähän ja kuulin, että ulkona on alkanut sataa. Aivan vitusti. Tulin terassille, otin hörpyn jallua ja katselin kun rankkasade piiskasi järven pintaa. Vaikken ole mikään uskovainen, päätin, että tämä on merkki ylhäältä. “Poika, teit oikean päätöksen.”
Laitoin Brucen Nebraskan soimaan. Avasin oluen. Avasin myös foliokäärön, josta paljastui höyryävät kiuasmakkarat. Mietin mennyttä vuorokaudenpuolikasta…
Menikö tää vituiks? Noh, lähdin hakemaan eeppistä seikkailua ja sen aivan varmasti myös sain. Vaikka matkalla oli ylä- ja alamäkiä, oli se kuitenkin ollut seikkailu jonka muistan vielä pitkään. Telttailu jäi, mutta niin ehkä on parempikin, tääl on satanu kovaa oikeestaan koko päivän ja välissä tuli herneen kokoisia rakeita.
https://farm4.staticflickr.com/3893/14507773903_c04c47844e_c.jpg
Nyt, noin kaks kiloa pastaa, makkaraa, pähkinoitä, rusinoita, suklaata ja kuivalihaa ja litroittain nestettä mahassa, puhtaana, lämpimissä vaatteissa sohvalla futista katsellessa on melko euforinen olo edelleen. Joka ikistä ruumiinosaa särkee enkä tiedä millä pääsen huomenna kotiin, mutten jaksa välittää. Puoliajalla kävin laittamassa saunan päälle ja keittelin kahvit jallun kaveriksi. Illalla kiuasmakkaraa, sipsejä ja Saksa-Ghana.
Vaikkei tää nyt mennyt ihan yhtään niinku oli suunniteltu, ni loppujen lopuksi ole tyytyväinen ja onnellinen. Kokeillaan sitä telttailua sitten seuraavalla reissulla. 
https://farm3.staticflickr.com/2924/14301018550_d38e9d803e_c.jpg
*tääl on kehno netti, koitan lisätä pari kuvaa myöhemmin, vaikken niitä juurikaan saanut räpsittyä
Ebin.
hehe hyvät setit
Fiilis melko eeppinen
Tarina pysyy otsikossa ja tunnelma välittyy. Laudatur ja XO-kippis täältä seksi suomesta
love you man
Huhhu mikä tarina, ihan sika kova meno!
hyvä tarina 6/5
Kyllä tuommonen reissu varmasti hymyilyttää jälkeen päin! Hienoa luettavaa ja tsemppiä kotimatkalle.
Hyvän kuuloinen reissu! Hyvä fiilis ja epätoivo välittyy.
Äärimmäisen kovaa settiä _b
Rapsa ja tunnelmointi 5/5.
Kiitos! Hyvä tarina ja hyödyllisiä kokemuksia omienkin matkahaaveiden miettimiseen.
<3
huomenna päivä uus
Hyvä juhannus.