Piirrä ja rakenna oma pyöräsi

Anteeksi tämä viive, olin mökkeilemässä pohjoisessa. Kirjoitin juuri ennen lähtöä tuon ovatko vanhat vintagefillarit hidasta ruosteista kakkaa jutun, ja sen aikaan saama runsas keskustelu vähän yllätti.

===

Varmasti tuo kaasusarja on ihan toimiva kapistus. Bauhausissa on myös tuollainen ja samassa hintaluokassa, ellei se ole jopa sama vehje. (Rothmans?) Siellä on myös nestekaasusarjoja, joissa on pieni tehopoltin, putken alkupäässä jo kahvan juuressa on ne ilmarei’ät ja kaasu palaa sitten lähellä putken päätä. Putkeen on upotettu sisään jopa tähtiprikka, jonka tarkoitus on ilmeisesti antaa nestekaasu-ilma seokselle pyörimisliikettä. Paketin päällä liekin lämpötilaksi luvataan 2150 celsius astetta, joka on aika paljon enemmän kuin tavallisen lyhyen messinkipolttimen jokin 1100-1300 astetta.

Nyt pitää huomata erottaa liekin lämpötila, ja laitteen tuottama kokonaislämpömäärä. Puhallettaessa esim. pyörän runkoon tuollaisella liekillä, a) se liekki hajoaa lepattavaksi hunnuksi ja b) lämpö karkaa kuin rasvatut siat metikköön. Se lämpö kun johtuu pois sitä kohdetta pitkin, ja puhallus lisää muutenkin jäähdyttävää ilmavirtaa siihen kohteeseen. On siis hyvinkin mahdollista, että vaikka pieni liekki olisi ja on hyvin kuuma, sen kokonaislämmöntuotto ei pysty eikä ehdi nostamaan kohteen lämpötilaa yli juotoslämpötilan. Ainoa keino lisätä tehoa on polttaa enemmän kaasua aikayksikköä kohden. = Isontaa sitä suutinta.

Oikeissa kaasuvehkeissä suuttimet luokitellaan läpi virtaavan kaasumäärän (litroissa/tunti) mukaan. Tämä luku toimii myös epäsuorana mittana sille lämmöntuotolle. 320 litran suutin on siis isompi ja polttaa 4x enemmän kaasua kuin 80 litran suutin.

Vedän nämä vaadittavat kaasuvirtaukset ja sitä kautta epäsuorasti tulevan kokonaistehon nyt vähän hatusta ja ulkomuistista:

Ainevahvuus 0,5-1 mm, 80 litraa/tunti,
Ainevahvuus 1-2 mm, 160 litraa/tunti,
Ainevahvuus 2-4 mm, 320 litraa/tunti,

Kaikissa em. tapauksissa hapelle noin 1,5-2 baaria painetta ja asetyleenille 0,1-0,4 baaria niihin pulloasetuksiin.

Näitä arvoja löytyy erilaisista oppaista ja manuaaleista, nämä minä opettelin ulkoa Elgan lehdykästä.

Fosfori-kupari juote ei sovi teräkselle, messinki ja hopeajuote sen sijaan sopii. Hopeajuote sulaa noin 600-700 asteen välillä laadusta riippuen, ja messinkijuote vaatii noin 900 astetta. Korkeammassa lämpötilassa sulavat juotteet ovat kummassakin ryhmässä vieläpä yleensä kovempia ja lujempia kuin matalammassa lämpötilassa sulavat. (aika loogista oikeastaan) Hopeajuotteen murtolujuus on parhaimmillaan luokkaa 50 kiloa / neliömillimetri, ja messingillä tuosta vielä 10% enemmän. Siis 54-55 kiloa / neliömillimetri. Mutta se hopea on armollisempi sille pohjamateriaalille, kun sitä ei tarvitse kuumentaa niin korkeaan lämpötilaan. Vastaavasti: hopeajuotteessa on ainakin puolet hopeaa, ja hinta on sitten sen mukainen noin 10 euroa / puikko. - Ainakin väärästä paikasta ostettuna. (lue vaan reilusti, että K-Raudasta.)

===

Epäilen, että nuo kertakäyttöiset kaasupullot tulevat pajakäytössä sangen kalliiksi. Jos tavoitteena on vain se yhden rungon teko, niin ko. sarja on varmasti ihan ja jopa erittäinkin hyvä ratkaisu. - Aionhan minäkin ostaa miggiini sekä ruostumattoman teräksen että alumiinin hitsaus kitin, ja ko. kiteissä on toisessa argon-hiilidioksidi seoskaasua ja alumiinille puhdasta argonia. Ne kaasut maksavat noin 30 euroa / kertakäyttöpullo. Mutta en minä tuolla hinnalla vetäisisi paskaisen ja ruosteisen vanhan auton pohjaan yli 50 metriä sitä hitsaussaumaa noilla suojakaasuilla. Noilla pulloilla ja langoilla sipistellään jotain ihan pientä ja arvokasta. Nipsutellaan ruostumattomiin kopsuihin ruostumattomia lenkkilankoja ja sen semmoista. (kopsu on köyhän miehen trutta)

http://www.ikh.fi/~ikh/ikh2007/layout/dokumentit/1269603831-16_Hitsauslaitteet_2009.pdf

Katso tuosta luettelosta sivu 13. Siinä ovat nuo valmiiksi tuotteistetut amatööri kitit pieniin kotimiggeihin. Asiaan tietenkin kuuluu, ettei paikallinen hitsauslaitteita myyvän liikkeen myyjä ollut koskaan moisista kamppeista edes kuullutkaan, ja hän suoraan sanoen torjui koko ajatuksenkin noista kiteistä epäuskottavana + kehui myyneensä yli 20 vuotta hitsausvälineitä (aivan aukoton perustelu siis) ja lopuksi oheisviesti minut mitättömän amatöörin ulos ovesta. Häntä säesti sivusta joku “ammattihitsari”, joka suoraan kiisti moisten kittien olemassaolon kun hänkään ei ollut moisista mitään kuullut… mikähän lienee seisomamies sekin oli. Jotain ne jäivät keskenään juttelemaan. Minä poistuin ja vein myös lompakkoni mennessäni. Koska nuoremmat eivät tiedä, mikä on seisomamies, niin pitää ehkä selittää. Kun jätkä saa rahaa, sille tulee viinanhimo. Viina pitää silloin kiiruusti hakea pitkäripaisesta. Kun himo on kova, niin puteli korkataan heti kun ovesta on astuttu ulos. Seisomamies on se Alkon nurkalla kyttäävä persejalkainen ja vähän nuhjuinen lippalakkipäinen mies, joka ilmestyy jostain tuohon jätkän bravuuri esitykseen ja toiveikkaasti tulee ns. rinkiin ilmaisen ryypyn toivossa. Reteältä jätkältä ryyppy yleensä siinä tilanteessa lohkeaakin. Seisomamies siis ilmestyy jostakin kuin salama kirkkaana päivänä ja suoraan “tilanteeseen”. Seisomamies on jätkälle vähän niin kuin kulissi ja yleisö samanaikaisesti. Merkittävintä on kuitenkin seisomamiehen erehtymätön kyky teleporttautua paikalle, kun korkkaus tapahtuu. Minulle ei ole koskaan valjennut, mitä ne tekevät niinä väliaikoina. - - - Ja on muuten meleko päisevä suoritus näin iso ja pahansisuinen mies ihan väheksymällä väheksyä ulos ovesta. Voi jeesus-maaria, onneksi on tullut näitä motonetteja ja ikh:n kaltaisia liikkeitä meille mitättömille autotalli taviksille. Voi hartaasti kiertää kaukaa nämä oikeat “ammattiliikkeet”. Noissa kun ei pidetä alle 2000 euron invertteriä edes minään ja semmoista käyttäväkin ihminen on kuin lähinnä vähän kehitysvammainen niiden silmissä. Ja totta kai Telwin on paska merkki, kun ne ovat Euroopan suurin valmistaja ja tekevät laitteita yli 800 000 yksikköä vuodessa ja myyvät niitä tekemiään laitteita aivan kenelle ja mille tahansa halpahalli kauppiaalle siihen yhteen ja määrättyyn vakioiseen tukkuhintaan. Seleväpä tuo. Tyhmähän sitä on, jos ei asiaa heti tajua.

Pitää näemmä pistää jätkä-moodi off tilaan, alkaa muuten tämä akateeminen naamio säröilemään sivusta… (lieneekö tehnyt sen jo?)

Ja minäkin olen sen verran hidas ja hidasälyinen, että älyän lähinnä loukkaantua ja sydämistyä vasta kotona. Sekin sitten vituttaa, kun kokee itsensä henkisesti ihan impotentiksi. Toisaalta… on kai se maailma vähän parempi paikka elää, kun 190 senttiset ja 120 kiloiset jätkät eivät ihan äkkipikaisina pipipäinä pyöri irrallaan muiden riesoina…

No se.

===

“…Minusta italiassa on muuten aika paljon kaasuosaamista.”

Italiassa on paljon metalliosaamista, ja kun määrätty teollisuusvolyymi ylittyy, niin ko. ala ruokkii itse itseään. Siellä on esim. aseteollisuutta ja alihankintaa aiheen tiimoilta hyvin runsaasti, sama koskee autonosia ja kaikkea semmoista, mihin koneistamista tarvitaan. Kaasuvehkeet ovat vain yksi tyypillinen hienomekaaninen tuote noiden muiden vastaavien joukossa. Lisäksi ne osaavat luonnostaan verkostua ja alihankkiutua keskenään, koska pienet pajat eivät yksinään pysty suuriin sarjoihin ja suureen volyymiin. On jotenkin tyypillistä italialaista toimintaa, että putkiä pätkivä ja muokkaava tukkuri liimaa sen oman merkkinsä jokaiseen toimitettuun putkeen, ja kaikki luulevat sen jälkeen, että putken on tehnyt se italialainen putkitukkuri, vaikka se putki onkin alunperin saksalaista terästä ja taottu saksassa saumattomaksi saksalaisen patentoimalla hyvin saksalaisella metodilla. Orian putket ovat lähtöisin firmasta nimeltään Mannesman Steel Works, ja sanotaan, että se sama firma toimittaa ne taotut raakaputket myös eräälle Columbus nimiselle italialaiselle firmalle…

Vaan mitäpä sitä toitottamaan, italiaanot osasivat brändien rakentamisen jo ennen kuin suomalaiset merkonomit osasivat edes lausua moisen kliseen englanniksi. Toisaalta: mistä näistäkään väitteistä koskaan oikeasti tietää… kuka tahansa voi netissä väittää aivan mitä tahansa. Tuollaiset keskinäiset toimitussopimukset kun ovat kassakaappi tavaraa.

Tuure

-.-

1 Like

Itse suosin hiilikuitua pyöränrakentamisessa. Tälläisen suunnittelin ja rakensin viime vuonna:

http://koti.mbnet.fi/solfin2/uushaarukka.jpg
Biltsun osat on korvattu paremmilla (Aksium takakiekko + LX-vaihtaja)

^Oho!

^^^
siteeraan tähän Tuuren tuolla harjoituskilpapyörä vs. kilpuri-säikeeseen äsken kirjoittamaa kommenttia:

tle88 - 12:38, 24.9.2010 » ...Ei teräspyörien aikakaudella se ultra-keveäksi vedetty ohut putki kestänyt jatkuvaa pitkää käyttöä. Kilpapyörän suhteellinen hinta sen aikaisiin normaalin miehen kuukausituloihin oli hyvin suuri. Siis oikeasti: SE HINTA OLI HYVIN SUURI. Yleinen konsensus oli, että vasta 0.9-0.6-0.9 ohennussarja kesti ALLE 75 kiloisella kuskilla edes sitä jatkuvaa käyttöä. Sitä raskaampien alla sekin ajanmittaan murenee, jos sillä oikeasti ajaa ja harjoittelee ankarasti. Siksi minäkin tuota omaa 92318 täys Campagnolo malliani vähän pihinä säästelen, ja ajan tuolla paljon tanakallammalla 92316 mallilla. (siinä on halvemmat kulutusosatkin.) Katsokaapa seuraavan linkin 015 putken ohennussarjojen mittoja: http://www.equusbicycle.com/bike/ishiwata/catalog2/pdf/Ishiwata%20Catalog%202%20opt%203.pdf Siellä on 0.6-0.4 ja jopa 0.6-0,35 ... putki on siis joka paikasta tasan tai alle 0,4 milliä paksu keskeltä. Päihin jätetty vähän enemmän, että sen edes saisi kiinni toisiinsa... Tuo putkisarja kesti kovalla kuskilla yhden kauden kilpailut. <- lukekaa tuo uudestaan. [u]Kilpailut.[/u]....
Tällaiselle tonnikeijukaiselle tuo on kuin kylmä suihku niskaan....

:frowning:

Tarkoitus oli kirjoittaa joulupukille, että hän olisi tuonut setin näitä Columbuksen putkia kontissaan:

Noissa ohuudet on juuri noita, joista tekemällä runko on yhden kesän jälkeen 75 kg:n kuskilla luokílla, eli itse survaisisin tuollaisen rungon solmuun ekalla runttauksella…

Pitääköhän se unelmapyörän omatekemä runko sittenkin lähteä hitsaamaan kasaan siitä Rautaruukin paksuimmasta kalusteputkesta…

Ilman sen kummempaa tietämystä entisten ja tämän päivän CrMo-terästen lujuusominaisuuksien eroista, en ainakaan ole saanut omaa Columbuksen Life-sarjasta tehtyä runkoa mutkille tai juotossaumoja repeämään kolmen kesän ajoilla.
Vaikkakin joskus ylämäkeen putkelta runtatessa pelko hiipii persuksiin :slight_smile:
Painoakin on ollut >100kg, no fillarin avulla se on saatu <100kg lukemiin.

^… Aaaah! Toivo eläää!!
EDIT: P.S. -5kg

Se oikea ja todellinen vastaus on tässä:

Sen käyrän ensimmäinen suora osa, sen kulmakerroin, antaa aineen kimmokertoimen. Kun tuolla ensimmäisellä suoralla osalla pysytään koko ajan, niin jännitystä ottavat vastaan vain atomien väliset voimat ja ne palautuvat aivan 100,00000… % tarkkuudella. Kun käyrällä edetään eteenpäin, niin muodonmuutos onkin pysyvä, ja pikkuhiljaa se rakenne alkaa vääristymään. Joka kerran kun rasitus paukahtaa ylitse tuosta ensimmäisestä käänteestä, aina se pieni muutos jää. Ja pikkuhiljaa se rakenne hajoaa, askele askeleelta mutta kuitenkin aivan vääjäämättömästi. Silloin se runko ei enää ole ikuinen.

Se, meneekö siihen kolme kesää vai kuinka pitkä aika, sitä ei tiedä kukaan ennen kuin se hajoaa. Mutta jos ylirasitat tuon ensimmäisen käännöksen ylitse, niin aivan varmasti ja ennen pitkään se runko hajoaa.

En minä ole tätä ilkeyttäni keksinyt, enkä pahansuopuuksissani tästä aiheesta varoita. Tuo on fysikaalinen totuus. Tuo tosiasia ilmestyi maailmankaikkeuteen siinä vaiheessa, kun ensimmäiset tähdet polttivat vetynsä heliumin kautta hiileksi, ja syttyi hiilifuusio ja sitä myöten keskiraskaita alkuaineita tuottavia tähtienräjähdyksiä. Niitä novia ja supernovia. Rautametallit tässä maailmankaikkeudessa ovat perua noista tapahtumista. (toinen selitysmalli on se, että henkiolento liiteli vetten päällä ja sanoi, että tulkoon valkeus, ja valkeus tuli… ja siitä sitten eteenpäin aina sillä yhdellä lisäsanomisella kätevästi asiat eteenpäin ja järjestykseen.)

Teräsrunko on ikuinen, kun se on tarpeeksi paksu ja sitä ei sen vuoksi käytössä rasiteta yhtään enempää kuin tuolla ensimmäisellä jännitys-venymä käyrän ensimmäisellä täysin suoralla osuudella. Jos rasitus on yhtään tuota suurempaa, aine aina väsyy, jolloin se ennen pitkää aivan varmasti ja vääjäämättömästi hajoaa. - piste.

Äärellisen ajan se pysyy nipussa aina tuonne kolmos- ja nelospisteiden väliseen huippuun saakka, mutta se on vaurioitunut silloin jo peruuttamattomasti atomaarisella tasolla. Kidepintojen välisiä liukumia on jo tapahtunut, ja niitä tapahtuu koko ajan lisää. Jos hyväksyy tuon, niin mikä ettei, ottaa ja ajaa menemään vain sillä vähän liian ohuella teräsrungolla. Teräsrunko on siitä mukava, että kun se väsyy, niin se vain muuttaa pehmeästi muotoaan. Se ei sälähdä äkkiä hajalle, ja kuski päädy leuka edellä maahan.

Jätetään ne päädyt pois sekoittamasta… ne ovat paksumpia siksi, että putki menettää lujuuttaan kuumennettaessa. Eivät muusta syystä. Quad butted putken keskikohdan paksunnoksen taas tajuaa, kun alkaa käsissään taivuttamaan putkea. Jännitys keskittyy putken keskelle ja siitähän se sitten lommahtaa kasaan se putken seinämä, kun tarpeeksi vääntää. Siitä keskeltä. Siksi sitä keskikohtaa pitäisi hiukan vahvistaa. Keskikohtaa siis siksi, että siihen kertyy suurin rasitus, ja päitä siksi, että niitä kuumennetaan ja ne siksi heikkenevät.

0,6 mm putken seinämä kestää jatkuvaa käyttöä noin ja alle 75 kiloisella kuskilla.
0,7 mm putken seinämä kestää jatkuvaa käyttöä noin 90 kiloisella. Siksi ammattitaitoinen pyörätehdas kuten Crescent suurensi kahteen suurimpaan kokoonsa sen putken seinämän vahvuuden tuohon. Ne isoimmat koot ovatkin siis 1,0-0,7-1,0 putkesta. Ellei tätä paksuntamista rungon koon kasvaessa ole tehty, se on valmistajalta taitovirhe ja puute teknisessä tietämyksessä. Pienten pajojen kyseessä ollen asia on hyvin usein (liki aina) näin. Asiaa ei voi mitenkään selitellä parhain päin. Satulatolpan paksuus juoruaa putken päädyn seinämän vahvuudesta, ulkohalkaisija on yleensä 28,6 ja tuosta sitten vähentämällä putken seinämäpaksuus kahteen kertaan saadaan satulatolpan paksuus. 26,6 millinen satulatolppa ja putken seinämä on tasan millin vahva, 26,8 ja putken seinämä on päädystä 0,9 mm.

Meidän tosimiesten (>90kg) on turvallisinta hommata alle koko matkaltaan jotain tukevampaa ja jäykkyyden kannalta vielä parempaa, eli ohentamatonta putkea. Se on yleensä myös rungon jousto-ominaisuuksien suhteen paljon järkevämpää. Onko jokin idea tunkea 49 numeron jalka 43 koon kenkään, tai ruumiin koon ollessa luokkaa 64 yrittää tunkea sitä pukuun numeroa 52 ? Ellei ole, niin ei ole myöskään mitään ideaa yli satakiloisen ihmisen hinkua alleen 0,6 millin putken seinämällä varustettua pyörää. Eikä se 0,7 ole sekään vielä ihan riittävän paksua ainakaan runsaaseen käyttöön. Iso mies saa Napakan Pyörän, kun ottaa millin vahvan suoran putken. Se on tasaisen jäykkää koko matkalta, ja sen suurin lujuus on aina ehdottomasti riittävän suurta, olipa se tehty mistä laadusta tahansa. Muistatteko: Sinne suurimman vetoluujuuden alueelle ei edes pitänyt joutua, koska runko on jo silloin pilattu ja rikottu.

Saahan sen kalliin ja hienon rungon rikottua, jos niin haluaa tehdä. Kysymys kuuluu, että miksi niin pitäisi tehdä?

Fysikaalisessa mielessä kuljettajan ruumiinvoimilla viedään eteenpäin pyörän ja kuljettajan yhteismassaa. 100 kiloa + 9 kiloa ei ole oikeasti aivan hirveän paljon vähemmän, kuin 100 kiloa + 11 kiloa. 109/111 = 0.982 eli eroa on 1,8 %. Ei tuon enempää.

Asialla on merkitystä, jos elinkeino on voittaa pyöräkilpailuissa, mutta kun tästä erosta puhuvat ihmiset, jotka eivät aja kuin 1/10 ammattilaisten vuosittaisista ajomatkoista ja eivät tee sitä ammatikseen tai edes voittaakseen yhtään mitään.

Otetaanpa tästä asiasta eli teho/paino suhteesta metafora: Parkkipaikalla on kaksi hienoa urheiluautoa. Kummassakin on saman tehoinen moottori. (se kuljettaja). Toinen auto painaa noin 1020 kiloa, ja se toinen auto painaa noin 1040 kiloa. Painoeroa on 20 kiloa eli noin se vajaa 2% hiukan yli tuhannen kilon painoerässä. Onko se 1040 kiloa painava auto täysin paska ja mitään tekemätön romu, ja autolla ajamista voidaan edes ajatella tehtäväksi vain sillä vajaa 2% kevyemmällä kokonaisuudella, mitä se 1020 kiloa painava auto edustaa ?

Hymyilyttääkö ? Hyvä. Niin on tarkoituskin. Tämä esimerkki luo perspektiiviä tähän pyörän paino asiaan. Satakiloiselle kuskille se kilon lisäys siihen pyörän painoon merkitsee tuskin mitään, mutta se muuttaa sen vähäisen tai rajallisen rungon kestävyyden ikikestävyydeksi ja sen pyörän noin yleensäkin lerpakasta luikertelijasta napakaksi ja tunnokkaaksi oikeaksi Harjoituskilpapyöräksi. (lue: erittäin hyväksi ja järkeväksi käyttöesineeksi.)

===

Lohdun sanoja… “havainnot kilpapyörien kestävyydestä” ovat tosiaan menneiltä ajoilta. Tiet olivat rupisia, jopa roomalaisia teitä tai jopa nupulakivi katuja. Tuotantomenetelmät ja laadunvalvonta teknisessä mielessä olivat mitä olivat. Ne pyörät, mitkä ovat selvinneet näihin päiviin saakka, eivät varmasti ole maanantai kappaleita putkiltaan.

Teräs palautuu levossa, ja pystyy itsehitsautumis ominaisuutensa ansiosta hivenen korjaantumaan itsekseen ajan kanssa. Atomaarinen lämpövärähtely järjestelee hissuksiin kidehilan energeettisesti uudestaan alempaan tilaan, ja sisäiset jännitykset laukeavat ja poistuvat. Teräs aivan sanan mukaisesti palautuu levossa ollessaan. Ei nopeasti eikä täysin, jos venyminen on ollut liian voimakasta, mutta osa vaurioista korjaantuu kyllä.

Oudon hyvin nuo rungot tuntuvat tosiaan kestävän käyttöä, vaikka painorajat ylitetäänkin nykyisin liki jatkuvasti. Tosin: ajokilometri määrät ovat suhteessa hyvin vähäisiä. Myös tiet ovat paljon parempia ja sileitä.

===

Lopuksi: On muuten todella KOMEA hiilikuituluomus. Kerrassaan. Tuosta olisi mukava kuulla lisää.

Tuure

-.-

daniel - 3:18, 29.9.2010 » Ja jos joskus jigin rakennan niin [tämän kaltainen](http://www.instructables.com/id/The-simplest-bicycle-framebuilding-jig-I-could-com/) tuntuu järkevimmältä diy-ratkaisulta.
Projekti on siinä vaiheessa, että saalistan alumiiniprofiileja, joista saisi tuollaisen jigin tehtyä, mutta nyt tulee parin viikon tauko kun pitää lähteä reissuun.

Kaasua, kaasua, komisario!
Sinänsä mielenkiintoisia pähkäilyjä nämä, mutta nyt tarvis lihaa luitten päälle, ja motivaatiota jotta saisi omaa projektia liikahtamaan, joten esitelkäähän hyvät veikot niitä projektejanne kun niitä pitäis kai olla useampikin menossa…!

Oma ajatus on randonneur omaan makuun, kapeimmilla lokasuojilla ja omatekoisilla tarakoilla niin eteen kuin taaksekin.
Vaihteilla kylläkin; siirrän nuo edellisen osat tähän. Geometria ei muutu muuten kuin vaakaputki nousee hiukan, esteettisistä syistä enimmäkseen. Ehkä pikkusen pitempi takahaarukka.
Joku vekkuli led-valosysteemi tulee kans; teholedejä ja patterit tai siis akut runkoputkien tai tangon sisään…
Mixtellekin olis lähipiirissä kysyntää.

^…uuuh…! ollapa noin pitkällä…

Pitemmällähän sinä olet!
Itellä ei ole aikomusta rakentaa jigiä; kaksi alumiinitankoa saa ajaa sen asian. Ja etuhaarukkajigi mulla jo on.
Osoittivat toimivuutensa.
Mutta ilman muuta jigi on hyvä asia, en minä sillä, eihän tuo varmaan hunajaa kustanna, ja kestää eliniän.

Päänsisäisellä suunnittelupöydällä meikäläisen projekti vasta on.
Rungon mitoitus on jo ensimmäinen haaste. Voipi käydä niin, että otan mitat yks-yhteen nykyisestä Peugeotistani ja teen ekan rungon ikäänkuin kopioksi siitä.
Toisaalta tekisi mieli löytää esteettisessä mielessä täydellinen runko ja kopioi nämä jumalaiset mitat ja suhteet omaan runkoon.
Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta käynnistää uusi topicci “Maailman kauneimmat rungot” ja katsoa, mitä ehdotuksia raati saa loihdittua esille. Sitä kautta ehkä löytyisi se jumalaisen kaunis runko, jonka mittasuhteita käyttäisi hyväkseen sovitettuna omiin fyysisiin mittoihinsa.
Joku tietenkin voi torpata tuon ajatuksen sillä, että runko pitää tehdä vain ja ainoastaan omien mittojensa mukaan mutta esteetikkona on minulla prioriteettijärjestys vähän toinen.

Semmosta esteettisesti kauneinta runkoahan ei ole olemassakaan, kun niin on monta mieltä kuin miestäkin.
Jos sulla on jo tuttu ja tutuksi ajettu runko omistuksessa niin helppohan siitä on lähteä liikkeelle; muutama lenkki oikein ajatuksen kanssa että mitä voisi muuttaa ihan toiminnallisesti, ja sitten ilta pari pyörää katsellen että onkohan se esteettisesti ihan nappi.
Jos hyvä ajoasento on löytynyt niin sitä ei kannata eikä pidä alkaa mestaroimaan, vaan sen rajoissa voi sitten hienosäätää rungon mittoja.
Oma ensitekeleeni on ajoasennoltaan ihan nappi, mutta ajoasento muotoutui pystymmäksi kuin ensiajatus oli, joten siinä rungossa tankoa joutui nostamaan ylös ja sen takia stemmiä tulee näkyviin liikaa ihan turhaan, samoin satulaputkea, joten vaakaputki voi ihan hyvin olla 15-20mm ylempänä, ja vielä pystyy pyörän päällä seisomaan ihan kivutta.
Vaakaputken korkeuden määritin muistaakseni competitivecyclistin kaavan mukaan, mutta se on varmaan viritetty vähän urheilullisempaan ajoon kuin mulla.
Kauneimpia pyöriä on muuten näkyvillä jo tuolla fiilistelykuvia-topicissa, ja sukkahousupuolen bikeporn-topicissa…

täytyy salaa vilkaista yön pimeinä tunteina tuo sukkispuolen topicci.
Oikeassahan sinä olet, ei pyörää, tai siis runkoa tässä tapauksessa, kannata uudestaan keksiä vaan jalostaa olemassa olevaa. pienten viilailujen jälkeen olen kohtuutyytyväinen Pösöni geometriaan joten siitä kopsaamalla on ainakin aika turvallinen ratkaisu.

Muistin väärin tuon bikepornon; eipä mitään erikoista siellä ollutkaan.
Ehkä olisi syytä aloittaa Kaunein pyörä-ketju ellei sitä jo ole.
Tämmöistä ajattelin oman rojektin suunnaksi, moderneilla osilla tosin.
Tuo tavaratelineiden sirous miellyttää kovin.

Rungonrakentajien oma foorumi:

Tuolta löytyy kuvia ja tekstiä sopivassa suhteessa.

eero - 11:24, 2.10.2010 » Muistin väärin tuon bikepornon; eipä mitään erikoista siellä ollutkaan. Ehkä olisi syytä aloittaa Kaunein pyörä-ketju ellei sitä jo ole. [Tämmöistä](http://www.43bikes.com/herse-randonneur.html) ajattelin oman rojektin suunnaksi, moderneilla osilla tosin. Tuo tavaratelineiden sirous miellyttää kovin.
Suosittelen tätä kirjaa jos nuo klassiset randofillarit kiinnostavat http://www.vintagebicyclepress.com/goldenage.html

Mulla on tuo, ja sieltä tuon Hersen, Singerin ym. ensi kertaa löysin.
Voi kun vielä jaksais, tai joku jaksais, tehdä pyörän kokonaan itse, niinkuin ennenvanhaan; jarrut, telineet, stemmit. Kaikki, eikä pelkkää runkoa…

Fubi:n kaverit tekee aika paljon itse siitä fillarista, vaihtajat, navat ja jopa jarrut taitaa olla omaa tekoa. Hattua pitää nostaa.
www.fubi.com

Fubi:n kaverit tekee aika paljon itse siitä fillarista, vaihtajat, navat ja jopa jarrut taitaa olla omaa tekoa. Hattua pitää nostaa.
www.fubi.com

Ai niin, heillä on pyörää kolmea kokoa. Kun runko pienenee, pienenee renkaat samassa suhteessa :slight_smile: