Onko tällainen pyöränpiirto-CAD-ohjelma kenellekään tuttu?
Piirto-ohjelma käynnistyy valikosta:
www.bikecad.ca | Bicycle Design Software (valitse road/MTB/aika-ajo…)
tai
BikeCAD → Free applets → BikeCAD
ja röörit projektiin sitten täältä:
Kyllä tuosta on täällä keskusteltu jossain ketjussa.
Tottahan omatekemä runko hyvässä lykyssä lopulta näyttää kuin kaikki muutkin pyörät mutta vain jos osaa tehdä siistiä jälkeä.
Minua kiinnostaa rungon rakentamisen opettelu, ei niinkään lopputulos. Pelkäänpä tosin, ettei minulla riitä kärsivällisyyttä eikä osaamista metallitöissä tai että saisi kasasta putkenpätkiä luotua jotain kaunista ja tyylikästä.
Onko sinulla tarkempaa tietoa tuosta kotimaisesta toimijasta johon viittaat?
Tuossa joka tapauksessa netistä löytämäni kuva, jossa Kleemola-niminen kaveri on tehnyt itselleen rungon. Ei tuollaisella tarvitse kylän raitilla häpeillä.
ja tässä tavoitetaso:
Joo, kerroppa astro lisää tuosta “toimijasta”. Kotelorunkoinen työmatkarassi voisi olla hieno, onnistuuko?
Siinä viimeisin piirustelu.
Milläs tuon olet piirtänyt?
Näyttäis sketsupilla tehdyltä. Se on ihan jees, mutta pelkkä 3D-työskentely ei oo jees 
Ketsupit kuuluu ranujen päälle nakinpalojen viereen. Runko, kuten melkein kaikki muutkin mallinnukset teen Solid Edgellä.
onko kellään mitään käsitystä mitä maksaisi tuollaisen putkisatsin tilaaminen:
tuolta saat kaiken tarvitsemasi.
Joskus ajan tällä. Lokarit ja pakkari mahtuvat, 35mm kumit lokareilla ja isommatkin ilman.
Ja aiheeseen liittyen meille köyhemmille juottajille, jotka eivät yhden tai kahden projektin takia halua ostaa tai vuokrata happi-asetyleenivehkeitä itselleen, on maailmalla kehitetty vähän fiksumpia vehkeitä millä tavallisesta nestekaasusta saa oikeasti tehoja irti.
Toimivaksi tiedetty ja toiminnaltaan hyväksi hiottu kaupallinen tuote minusta aika kohtuullisella reilun satasen (125-150$) hinnalla:
http://www.hybridburners.com/index.html
Ja itse tehty puuhapete malli:
http://www.backyardmetalcasting.com/oliverburner1.html
Alkaa muuten näyttää vanhalta polkupyörän runkoputken palaselta tämä takapihamalli…
Idea on siis polttaa pitemmässä suorassa putkessa tai virtaukseltaan parannetussa venturiputkessa tuota nestekaasua. Putken pitää olla sen verran pitkä, että kaasu palaa putken sisällä nostaen palolämpötilaa kunnolla ylöspäin. Hommassa auttaa ilman määrän sopiva rajoittaminen, kaikki ilma mikä ei osallistu palotapahtumaan oikeastaan vain jäähdyttää tuota palamisprosessia.
Nämä polttimet kun on kehitetty, niin ei missään tapauksessa kannata alkaa virittelemään mitään nestekaasu-paineilma virityksiä. Nestekaasun paineen alaisella virtauksella on mahdollista siis syntyvän alipaineen avulla imea palotapahtumaan riittävä ja oikea määrä ilmaa, että jopa ahjohitsauksen lämpötilat täyttyvät. (Ahjohitsaus on siis metodi, jolla kaksi eri terästä taotaan yhteen niin korkeassa lämpötilassa, että ne palat myös oikeasti tarttuvat toisiinsa kiinni. Metodia tarvitaan esim. damastiterien valmistamisessa)
Lisäys: http://www.jhbladesmith.com/en/tutorials/techniques/forge-welding.html
Noilla pitäisi päästä vaikka yli 1500 asteen lämpötiloihin. On jotenkin hyvin tyypillistä, että nuokin pitää Suomessa alkaa hankkimaan jostain maailman ääristä saakka. Ne jotka elättävät itsensä myymällä tämän alan tavaraa, eivät tietenkään ole koskaan moisista laitteista kuulleetkaan.
Tuure
-.-
Urbaani legenda kertoo, että se ruotsalainen tyyppi, joka ensimmäisenä kehitti sen happi -asetyleeni kahvan ja ko. menetelmän, räjäytti ko. kahvan prototyypin naamalleen ja näkö taisi kärsiä vähäistä suuremmassa määrin. Ainakin niistä omatekoisista paineilma - nestekaasu virityksistä pitäisi ehdottomasti pidättäytyä. Tämmöinen passiivinen poltin on huomattavasti järkevämpi vaihtoehto. Se autotalli varustuksen pitäisi aina olla seuraavan kuvan mukainen, eli korkeapaine venttiilin jälkeen aina se letkunrikko venttiili, joka pysäyttää kaasuntulon jos vahingossa esim. polttaa sen letkun poikki. Nuo kaksi em. laitetta voivat joissakin uusimmissa säätimissä olla myös yhteen rakennettuja nykyään. Tuossa siis kaaviokuva asiallisesta laitteistosta:
http://www.finnflame.fi/uploads/File/Tulityoohje.pdf
Ja raskaamman sarjan puuhaajille sitten oikea ohje siitä, miten tuollainen kunnollinen poltin tehdään itse:
http://dge.digitalbucket.net/view/d7b5f6037c32256d/provburner.pdf
Kaasun suuttimena voi käyttää miggi langan suuttimia, ne ovat juuri sopivan kokoisia. Tuommoisia alle millin reikiä kun voi olla hankalaa porata. Ajattelin nyt laittaa näitä näkyviin, kun liittyvät kuitenkin löyhästi aiheeseen. Onhan sillä nyt merkitystä, mitä mikin aina maksaa.
Tuolta voi myös kohdasta “metallityöt” löytää lisää tietoa kaikenlaisesta aiheeseen liittyvästä:
http://www.kotiverstas.com/keskustelu/index.php
-.-
…mmmMMMM!
Putkien päiden hiontaan tai niiden kylkien rei’ittämiseen sopivat hakusanat:
tubemiter (on osx ohjelma, mutta tästä löytyy myös exe versio)
winmiter
pipe template
snip awardspace
Nuo ohjelmat siis tuottavat tulosteena paperi sabluunan, joka kietaistaan putken päälle, teipataan tai liimataan kiinni ja putken suu jyrsitään käsivaralta vaikka 15 euron halpahallin penkkihiomakoneella muotoonsa. Tai kulmahiomakoneella jossa on vähintään 2 millin levyinen laikka. (kapeammat ovat katkaisuun tarkoitettuja).
Milliselle teräkselle miggi (ja tiggi) on tietenkin paras, mutta omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, että nykyaikaisella invertterillä pystyy hyvin helpostikin ohuella 1,6 -2,0 mm:n puikolla hitsaamaan noin millin paksuista putkea. Sopivalla vedolla ei edes toiselta puolelta pysty sitä sauman kohtaa näkemään. Tietty siihen milliseen seinämään reikä tulee, jos samassa paikassa liian pitkään sitä valokaarta pitää. - Sitä hitsaamisen opettelua ei siis pidä välttämättä aloittaa siitä runkoprojektista. Ja jos aloittaa, niin niillä “vesijohtoputkisilla” rotta versioilla ensin.
Hitsaaminen on silleen mukavaa luomu hommaa, että sitä ainetta saa aina lisättyä lisää siihen kohteeseen. Jos tulee kovin röpöä tai huokoista, niin hioo kulmahiomakoneella kohdan sileäksi ja hitsaa vain uudestaan. KUKAAN ei osaa syntymätaitonaan hitsata. Kaikki ovat sen taidon joutuneet opettelemaan. Aivan kaikki. Ja kaikilla on siis takanaan työnjälkeä, joka myöhemmin pistää puistelemaan päätään.
Motonetista saa 64 eurolla itsetummuvan hitsauskypärän, ja se on aivan ehdoton kapistus. Niitäkin on sitten siellä samalla hinnalla kahta mallia, ja se toinen “Patron” merkkinen on minusta parempi. (tietenkään juuri se malli ei näy niiden webbi sivustossa)
Pannaan nyt vielä näitä “huoneentauluja” tähän näkösälle… 
http://www.esab.fi/fi/fi/support/upload/Hitsausvirhetaulu.pdf
Tuure
-.-
se minulle ei vielä ole valjennut miten ne ‘holkit’ vain onko ne lugit liitetään niden putkiliitosten päälle.
accro - 16:37, 24.8.2010 » Joskus ajan tällä. Lokarit ja pakkari mahtuvat, 35mm kumit lokareilla ja isommatkin ilman. [millä ohjelmalla olet tehnyt tuon kuvan?
reiskaw - 16:40, 24.8.2010 » se minulle ei vielä ole valjennut miten ne 'holkit' vain onko ne lugit liitetään niden putkiliitosten päälle.Putkien päät työnnetään muhvin (lug) sisään. Liitoksen muodostavat siis muhvi, jonka sisään tuleva putki on juotettu messingillä tai hopealla kiinni. Internetistä löytyy paljon työvaihekuvia, joista selviää rakenne melko selkeästi.
Google & YouTube:
frame building video
brazing hints and tips
Minusta myös yksi elegantti tapa olisi ensin (editti:sähköllä) hitsata runko, siistiä saumat hiomalla ja laittaa sitten paikoilleen ns. puolimuhvi. Se voisi olla joko keskeltä halkaistu muhvi tai pituus suunnassa vajaa muhvi, jonka voisi vetää toista putkea pitkin sauman päälle ja juottaa sitten paikoilleen. Vähän vanhaa sanontaa mukaellen… “Vaikka olenkin paranoidi, se ei tarkoita sitä, etteikö runkoni voisi kuitenkin hajota…” - Ja ennen hitsaamista minä laittaisin vielä sinne sauman allekin sen pienen vahvikerenkaan. Varma on aina varmaa.
Messingillä juotettaessa juotoslankaa on hyvä käyttää kevyesti liekissä, ja sitten kuumana käyttää sitä booraksi jauheessa. Jauho tarttuu kuumaan lankaan kuin sokeri märkään pintaan, ja juotokseen lisätään vain sellaista lankaa, jossa on jauhetta päällä. Hommasta tarvitsee tajuta vain yksi asia: Alustan ja siis niiden putkien pitää olla niin kuumat, että se lanka sulaa suoraan kohteeseen ilman sitä kaasua. Näin se juotosmetalli leviää heti kapillaarivoimilla ja adheesiolla joka paikkaan. Kaasu siis siirretään syrjään juuri kun se lanka tulee siihen juotos kohdalle. Alusta ei ole riittävän kuuma, jos lanka ei alustan lämmöstä sula, ja tuloksena on vain ns. kylmä juotos. Lanka voi tietenkin olla kevyesti siinä liekin lähellä tavallaan esilämmitetyssä tilassa. Mutta se viimeinen energia, se mikä tekee sen faasimuutoksen sille langalle kiinteästä nesteeksi, sen on tultava siitä juotettavasta pinnasta. ← messingillä juottamisen perusidea oli tuossa.
Jos juottaa (hitsaa) terästä teräksellä, niin hommaan tarvitsee sen happi-asetyleeni liekin. Ja tosiasiallinen syy on se, että liekin kuuma kohta on hyvin terävä ja pieni alaltaan. Kohteen täytyy sulaa nesteeksi hyvin pieneltä alalta, ja tähän hyvin pieneen “lammikkoon” sitten työnnetään sitä samaa materiaalia olevaa lankaa. Näin se lanka liettyy siihen pieneen sulaan kohtaan. Kun hyvillä laseilla katsoo läheltä sitä oikeaa kohtaa, niin aivan selvästi huomaa erilaisesta kiillosta sen kohdan, mikä on oikeasti sulana ja mikä ei ole sitä. Sula kohta tavallaan pyöristyy, koska se nesteytyy, ja epäpuhtaudet ovat pienenä kelluvana lauttana siinä nesteen päällä. Siksi tähän jälkimmäiseen hommaan siis tarvitsee hyvin tarkkarajaisen ja tiukan hyvin koossa pysyvän liekin. Pahin mahdollinen virhe on kylmälle eli sulamattomalle pinnalle työntää vain sitä lankaa liian aikaisin, ja sulattaa liekissä sitä pelkkää lankaa. Jos alusta ei ole sula, niin se juotos ei tartu. (samalla aineella tehtäessä kyseessä ei siis ole juottaminen, vaan hitsaaminen.) ((jälki editti: nykyaikana tämä samalla aineella juottaminen yleensä jo tehdään siis tigillä))
Mutta messingin kanssa juotettaessa hyvä motto on siis se, että kuuma kohde sisältää niin riittävästi lämpöä, että se riittää ohuen langan sulattamiseen heti siihen kohteeseen, mihin se juotoslanka juotosaineen siivittämänä leviää heti ihan itsekseen. Ja aina niin, että siinä työnnettävässä langassa on ensin sitä jauhetta päällä.
Joissakin noissa brazing hints videoissa söhrättiin näemmä kuivalla juotosaineettomalla langalla… ja tökittiin sitä lankaa suoraan liekkiin. Ei siis niin. Kaikki ne alkavatkin tehdä nettiin opetusvideoita… tässä taas tullaan siihen lähdekritiikkiin: Kuka tahansa voi julkaista netissä aivan mitä tahansa, ja siitä todellisesta osaamisen tasosta ei kukaan tiedä ei niin yhtään mitään. - Toki, ettehän Tekään minua mitenkään tunne. Niinpä.
Hitsaaminen ja juottaminen opetellaan mieluummin netin sijasta oikeista kirjoista, ja jotenkin tuntuu siltä, että mitä vanhemmasta kirjasta on kyse, sitä paremmat ne ohjeet ovat. Ikivanhat “Tekniikan Käsikirjat” ovat todellisia helmiä autotalli puuhaajalle, koska niiden teknologia on nykyään aivan kenen tahansa saatavilla.
Tuure
-.-
Omalla oudolla tavallaan kaasulla on kaikkein helpointa hitsata ja juottaa. Vain nuo muutamat perusperiaatteet täytyy ymmärtää. Kaasun huntu on pitkä ja armelias kädelle, toisin kuin muutaman millin toleranssilla toimiva sähkön valokaari. Ja siinäkin kun se puikko vielä lyhenee, niin kättä täytyy osata vielä samanaikaisesti laskea lähemmäksi. Tuohon verrattuna kaasulla on to-del-la helppoa niin hitsata kuin juottaakin.
Oikoluin tuon edellisen taas jäljestäpäin… sanotaanpa jokunen sana siitä liekistä. Kun kahvasta on saatu tulemaan ulos niin asetyleeniä kuin happeakin, niin suuttimen nokassa palaa liekki. Kun jompaa kumpaa komponenttia säätää, liekissä näkyy vaihteleva huntu. Kun säätää enemmän ja tavallaan tasapinopisteen toiselle puolelle, niin hunnun muoto ja malli muuttuvat. Se oikea kohta on se, kun se ylimääräinen huntu siirtyy sen nollakohdan ylitse. Siinä pisteessä hapen ja asetyleenin suhde keskenään on oikea, ja asetyleeni kuluttaa kaiken hapen. Liekissä on puhdas, terävä ja kirkas sydän, piikki, ja kuumin kohta on sen piikin kärjessä. - Tarkasti ottaen juuri sen kärjen edessä. Piikki ei siis vastaa siihen kappaleeseen, vaan se lähestyy sitä millin kahden päähän. Jos se huntu on väärällään, niin liekki on vielä lisäksi joko hapettava tai pelkistävä. Se voi olla joskus haluttu tehokeino kikkailtaessa, mutta pääsääntöisesti noin ei pidä tehdä. Liika asetyleeni nokeaa ja savuttaa, mutta samalla se myös hiukan hiilettää pintaa. Hiiletetty pinta karkenee kovemmaksi karkaisussa. Liika happi taas polttaa rautaa, ensin vähähiilisemmäksi, mutta lopuksi se syö myös rautaa itseään. Eli kahvan säätö on kuin tarkentaisi vanhaa kameraa. Kun rasterissa on ylä- ja alapuoli päällekkäin, niin etäisyys on oikein säädetty. Sama asia koskee sitä liekkiäkin.
Ja pitää ihan erikseen mainita: KAIKKI kaasuvehkeet suunnitellaan niin, että kun hanan kierre kevyesti koskettaa pohjaa, niin hana on ehdottomasti ja absoluuttisesti täysin kiinni. Kierteitä pitää kohdella kuin mikrometri ruuvia, niihin ei saa kohdistaa yhtään voimaa. Kun se kierre koskettaa pohjaa, se on kiinni. Piste. Kaikkinainen - edes vähäinenkään - lisäkiristäminen tuosta aiheuttaa vain hienoon pehmeään messinkikierteeseen vaurioita, ja lähinnä pilaa sitä kallista hanaa. On aivan satuttavaa käpälöidä toisten jäljiltä kalliita vehkeitä, kun hanat on aina nösvitty liian tiukkaan, kun edellinen käyttäjä ei ole ymmärtänyt hanan toiminnasta ei edes niitä alkeitakaan.
Älä siis kiristä kaasuvehkeiden hanoja. Ne eivät toimi samoin kuin vanhat vesihanat. Toimintaa voi verrata enemmänkin yksivipu hanaan. Eihän sitäkään väkisten tungeta siitä reunarajastaan ylitse ja väännetä sitä kahvaa muka enemmän kiinni. Ilmeisesti sen kaasuhanan kierre jotenkin hämää, ja näin mieleen syntyy ajatus vanhanaikaisesta vuotavasta yksittäisestä vesihanasta. Kaasu on kuitenkin jo pitkään lakannut virtaamasta, kun kierre vasta lähestyy sitä loppuaan. Ellei näin ole, hana on jo ehditty rikkoa. Silloin se ei pidä enää koskaan, ja se pitää vaihtaa uuteen.
Tuure
-.-
Tuure,
“Hitsatako/juottaako itse vai ei, kas siinä kysymys!”, kuten joku tanskalainen haamun poika taisi pohtia…
-
saako muhvilla peitettyä kämäisen juotoksen vai onko muhvi niin tiukka, että joutos pitää hioa tasaiseksi ennen muhvin asentamista?
-
Toisaalta, jos juotos on kämäinen on tietenkin riski, että liitos ei ole pitävä ja koko runko hajoaa ajaessa alta…
-
Kyllä se muhvi pitäisi kokonaisena saada siihen liitoksen päälle. Minun järjen mukaan, jos muhvin halkaisee, ei se ole enää riittävän iso liitoksen päälle kun puuttuu halkaisun verran materiaalia ja eikös se liitoksen lujuuskin kärsi jos muhvi on jo ‘valmiiksi’ hajalla.
-
kumpi ompi parempi:
puikkohitsaus vai kaasu-/kovajuotos vai ovatko ne keskenään vaihtokelpoisia menetelmiä ollenkaan?
Kaasujuotos/hitsausvehkeitä voi olla vaikea saada, pitää olla pullot ja kaikki ja tuntuisi, että joku pieni hitsausmuuntaja olisi hyvä. Niitäkin vain tuntuu olevan miljoonia… vedellä täytettyjä ja mitä kaikkea… -
Olen katsellut tuollaisia Kempin pieniä koneita:
.JPG)
Olisiko siitä mihinkään? En tiedä, mikä on pienin puikkopaksuus.
-
Toisaalta messinki-/hopeajuotos kuulostaa jotenkin aidommalta ja kokemuspohjana sentään koulun veistotunnit joskus viime vuosituhannen puolelta…
-
Kaasuvehkeillä lienee toisaalta enemmän turvallisuusriskejä kotioloissa kuin tuollaisella pikkumuuntajalla?
-
Varsinaiseen kaasu(teräs)hitsaukseen en taida ryhtyä.
-
Täytyy kuitenkin perehtyä tuollaiseen http://www.hybridburners.com/index.html -tyyppiseen tohoon, jos se mielestäsi on riittävä runkojen juottamiseen.
-
Noita puuhapete-malleja en kyllä kuitenkaan taida uskaltaa lähteä väsäilemään… Palaa koko mökki vielä… voisi vaimo suuttua!!
Jotenkin kuitenkin himottaa ryhtyä tällaiseen rakennusprojektiin.
Palatakseni Hamlettiin, varmempi vaihtoehto taitaa kuitenkin olla jututtaa yhtä tuttua metallimiestä, josko saisi hänet ylipuhuttua hitsaamaan minulle runko kasaan. Pitäisivät ainakin nuo liitokset ja olisi ajaessa vähän turvallisempi olo…