Kaikki eivät vissiin usko, mutta vuosien päivittäisen kahvinjuonnin jälkeen siitä sai hirveät vieroitusoireet. Yhden viikonlopun vain makasin, kun aivot eivät toimineet.
Jees mutta vieroitus kestää vain muutaman vuorokauden.
^^ Sivusta seurannut keissejä, joissa lopettajien on ollut pakko aloittaa uudestaan kun on tuntunut niin pahalta.
Edit: Hatut ja kestää tosiaan luultavasti vain muutamia päiviä niinkuin ff edellä totesi.
Varmaan tapa vs. kemia.
karzan - 21:24, 2.1.2015 » jos epäilyttää onko esim. kofeiini päihde, rupea vaikka kuukauden lakkoon siitä, jos huomaat oloissa eroa, väittäisin, että kyseessä on päihde.Oh fuk oon koukussa veteen, dear doc mitä teen?!
Kokeile kuukauden lakko, niin huomaat onko vesi päihde.
Perus yv meno taas 
Ajankohtainen nosto, kiinnostaa edelleen.
Huh, kahvi. Oon aika herkkis monien asioiden suhteen ja päihteet on kyl yksi niistä. Jos aamuinen espresso äityy tavaksi, niin kohta huomaa saavansa rytmihäiriöitä ja pyörrytyskohtauksia. Tee pärisee paljon hellävaraisemmin ja iso kuppi mustaa teetä on jo sellainen aamurituaali mitä odottaa. Vaaleapaahtoinen kahvi on saatanasta, siitä menee paitsi pää, myös maha sekaisin ikävällä tavalla. En tykkää siitä tunteesta kun tulee kofeiiniahdistus. Sokerikoukussa taidan lievästi olla.
Kaksi kaljaa on meitsille kännit. Haluaisin elää tulevaisuudessa siinä määrin stressitöntä elämää, että streittarihommat onnistuisi alkoholin suhteen, vaikka eipähän tuota nyttenkään paljoa kulu. Luonnontuotteiden lääkekäyttöön suhtaudun liberaalisti, mut kemiallinen paska on paskaa - toki jokainen siitä lopulta itse päättää mitä vetää ja reseptillä vai ilman. Ikävää jos ajautuu sellaiseen tilanteeseen, et joutuu rakentamaan elämänsä päihteiden ympärille.
Ihminen on kyllä jännä eläin sen suhteen että se varmasti kehittää tapoja pistää päänsä sekaisin vaikka kaikki kiellettäisiin. Naapurikunnan kakarat kuulema puristeli välitunneilla toisiaan vehkeistä niin että taju meni ja se oli sit hauskaa! Toinen sovellus taisi olla että istutaan rintakehän päällä niin että ei saa happea (tms).
Oon täs viimisen puolen vuoden aikana lopettanu dokaamisen käytännössä kokonaan. Edelliset noin 15 vuotta tinailin keskimäärin 2x/vko, pisimmät rännit jotain puolentoista kuukauden luokkaa. Elämäntilanteet muuttu tossa syksyllä ja aloin oleen muutenkin vähän täynnä koko hommaa, tänä vuonna ollu vaikutuksen alaisena kaks kertaa, ja määrät ollu silloinkin ihan lapsellisia. Käytännössä tän vuoden puolella oon juonu alkoholia yhteensä maksimissaan saman verran ku vaiks viime kesän KoF:n ekana iltana.
Tän tuloksena musta on tullu about 20kg kevyempi ja tosikko. En suosittele kenellekään.
Arvostan.
Päihteiden Päihetiden käyttämättömyys on yliarvostettua. Niin on kyllä käyttökin.
Mut käyttämättömyys tulee edes halvemmaksi.
Nyt on taas foorumilla puhuttu niin paljon päihetiden käytöstä että vois välillä puhua käyttämättömyydestäkin.
Viimeaikoina tullu vedettyä enää vaan hyvin kevyehköjä tumuja, sääli sinänsä kun kotiviiniä riittää ja alkaa sen valmistukseen olemaan jo kykyjäkin. Tuntuu että saapi paljon enemmän asioita aikaan kun ei oo usein tissuttelemassa, mutta tarkemmin mietittynä taidan kyllä vaan tappaa sen ajan nyttemmin muilla tavoin.
tämmöiset asiat eivät kuulu elämääni
Viimeisen alkoholijuoman join kesällä 2014, myös viimeisen tupakan poltin sillon. Siitä lähtien ilman, mut kahvi on laiff.
Röökaamatta ny yli viis vuotta, dokaaminen vähentyny tasasesti viimeset viistoist vuotta ja nykyään ehkä 1 tölkki kaljaa per pari viikkoo. Tylsempäähän se elämä ilman häppää kai vähän on mut eipä paljoo ja muita etuja on joten plussan puolella sanoisin.
Lidlistä 'holiton Finkbrau kroonisesti loppu, joten pilsnerillä mennään. Ja juhlapäivinä vähäisissä määrin muullakin, mutta aika mitättömäksi on tuo tissuttelu menny.
Päihetiderintamalla alkoholittomuuslinja on pitänyt noista aloituspostauksen KoFeista lähtien. Tai siis, juonhan mä ykköstä ajoittain, mutta täts it. Viimeisen tupakkani poltin reilu vuosi sitten, kun satunnaistupakointi alkoi olla liian vähän satunnaista. Kimmoke lopettamiseen oli, kun yhden ahdistuksissa poltetun röökin jälkeen tuntui juoksulenkillä paskalta. Aina välillä kyllä näen painajaisia, joissa poltan röökiä ja olen, että miksi helvetissä menin niin tekemään.
Jostain syystä alkoholin pois jättäminen tuntui kivalta, eikä kertaakaan ole ollut erityistä halua juoda, mutta tupakan kanssa oli pitkään sellainen OISPA RÖÖKII!!1 -fiilis, etenkin retkillä. Nyt sitäkään ei oikein enää.
Sen sijaan: sipsit. Voi saatana, että olen addikti. En pysty lopettamaan.
Muuten lopettaisin varmaan kokonaan, mut ei jaksa pelkkää vissyä nauttien aina kattoa ja kuunnella muita.
Ite tykkään oluista ja viineistä enkä aatellu lopettaan