kyttyra - 11:42, 23.11.2017 » tosta kaverin kakkosautosta tuli mieleen että soisin kyllä jonkunlaisen autoilukommunismin yleistyvän eli se peltiarkku vois olla myös muiden käytössä. Helvetti, ei tarvis edes nokitella naapurin kanssa siitä että kummalla on ökysempi auto kun se olis sama :DTää on muuten hyvä ja toimiva juttu, jos löytyy sopivat kimppalaiset ja auton tarpeet limittyy sopivasti. Kokemusta useamman vuoden verran sillä tavalla, että auto oli mun omistuksessa (parikyt vuotta vanha golffi, kiinnioleva pääoma oli aika vaatimaton) ja kolmeen osaan jaettiin kaikki kulut.
Olari 21. Ei ajokorttiakaan.
Muistot pikkukaupungin perjantai-illan pilluralliringistä tuo mieleen mukavia muistoja.
Minulla ei ollut silloin vielä ajokorttia eli vanhempien ystävien seurueissa siellä istuttiin.
Ensimmäinen auto oli punainen kuplavolkkari, joka ei mielestäni taipunut talviajoon.
Kesä autoiluni oli siis täysin viihdekäyttöistä.
Aikuistumisen aika oli täynnä vapauden kaihoa kirkkaine kesäöineen, matkoja tyttökaverin kanssa “kaukaisille” rannoille.
Minulle autoilu näyttäytyi aina vapautena päästä helposti hieman pidemmälle, sinne mihin ei muuten tahtonut vaivautua lähtemään.
Mutta ylipäätään pidän autolla ajamisesta. En tosin kaupunkiajosta.
Avopuoliso kärttää tällähetkellä autoa ja sitä olemme myös harkinneet.
Autoa, jolla pystyisimme myös toteuttamaan road-trippailut Euroopassa ja jossain kauempana.
Tämä olisi siis myös taloudellinen ratkaisu; Edellisen matkan autovuokra ja majoituskustannukset olivat melkoiset.
Osittain ikäkriisini johdosta olen haikaillut neliveto-äijä-autoa, jolla voisin toteuttaa maailmanmatkailu-haihattelut.
Toisaalta kauhistuttaa autoilun kustannukset: suuret käyttövoimaverot, huollot etc.
Autoilun määrä tulisi todennäköisesti olemaan melko vähäistä. Päivittäiset asiat tulisivat edelleen hoidetuksi tod.näk. pyöräillen.
Puoliso käyttäisi autoa mieluusti heppa harrastuksissa ja kaupassa käymiseen.
Saattaa tosin olla, ettei heila kauheasti perusta Defender tyyppisestä ronkelosta.
Kuten sanottua, minulle autoilu on jollain hassulla tapaa romanttista vapautta. Pitänee reflektoida.
Ehkä mulla ei ole riittävästi huonoja kokemuksia. Yhteisomisteinen auto vois ehkä olla ratkaisu joihinkin ongelmiin.
ps. harvat mökillä käymiset on hoidettu vuokra-autoilla.
SuicideHub - 11:58, 23.11.2017 »Juu täysin samaa mieltä. Kohtuukäytöllä tarkoitinkin sitä että kaupungeissa ehkä n. 90% autoilla tehtävistä matkoista on turhia eli autot pois kantakaupungista ja auton käyttö sitten harvemmin asutulla seudulla. Se missä eniten on menty pois kohtuudesta on juurikin infran rakentaminen siitä näkökulmasta että yksityisautoilu on ratkaisu kaikkiin liikkumistarpeisiin, mihin siitä ei tietenkään ole järkyttävästä tehottomuudesta johtuen.dreamer - 11:30, 23.11.2017 » Järkevässä yksityisauton käytössä ei mitään vikaa, mutta ihminen on niin kovin huono kohtuudessa.Yksityisautoilu on kaupungeissa ongelmallista jo ihan tilankäytöllisesti, eikä siihen paljon vielä auta kohtuukäyttö, vaan ratkaisujen pitäs olla myös tosiaan kaupunkisuunnittelun tasolla. Että autot pois kantakaupungeista..
Kaikista teknologisista edistysaskeleista huolimatta yksityisautoilulla ei ole kuin yksi ainoa järkevä kehityssuunta ja se on vähentänen. Globaalisti yli 4000 miljardin vuosibisnes on toki erimieltä ja varsin vahva hitausmomentti muutokselle.
Lontoossa on ihan päätontä omistaa auto ja onneksi yksityisautoilua vaikeutetaan koko ajan kaikenlaisilla maksuilla ja rajoituksilla. Silti on tiet ihan tukossa jatkuvasti.
Silloin kun autoa tarvii niin ei oikeasti harmita ollenkaan ottaa taksi tai muu vuokrapeli (näin oli vielä Suomessa asuessakin), se tulee joka tapauksessa niin paljon halvemmaksi kuin oman omistaminen eikä tarvii ihmetellä että missä sitä pitää ja kunnostusjuttuja yms. Tyon puolesta pitää ajaa pari kertaa vuodessa.
Taloudessa on 5 polkupyorää, kokoelma reppuja ja etutarakka jolla kuljettaa esim 48 tolkkiä olutta. Kummallakin ihmisellä on tyomatkaa noin 7 km.
Teetettiin just keittio- ja kylpyhuoneremontti eikä raksaukolla ollut autoa ollenkaan. Ekana päivana toi tyokalut taksilla ja siitä eteenpäin tuli bussilla tyomaalle. Kaikki materiaalit tilattiin kotiinkuljetuksella. 5/5.
ununu - 11:54, 23.11.2017 » Voitaisiin keskustella ja jakaa kokemuksia täällä myös esim. länsimaiden suosituimmista pyöräutopioista eli onko joku muuttanut jossain vaiheessa elämäänsä tai suunnitellut muuttavansa pyöräilymyönteisempiin keskittymiin pois Suomen vielä verrattain ahdistavasta liikenneilmapiiristä?No totta mooses olen miettinyt asiaa. Kerran yhden kaverin kanssa pohdittiin Berliiniin muuttoa; vaikka ei sekään mikään Amsterdam ole, ei siinä.
Mutta kun ei ole tuota kompetenssia oikein mihinkään mistä maksettaisiin missään muualla.
Mutta niin, vähän vähemmänkin myönteinen ilmapiiri kävisi jos säät ja maisemat suosisivat.
24
Autot on joskus esteettisesti ihan hauskoja ja varmaan monesti käteviäkin, mutta ahdistaa katsella noita letkoja ja miettiä sitä materiaalin haaskausta jne.
jusmu - 13:35, 23.11.2017 »[Täälläkin puhutaan samasta asiasta.](https://areena.yle.fi/1-4242651) Yksityisauto on ainoa väline joka antaa sen vapauden että jos jostain syystä tulee mieli lähteä vaikka jäämerelle niin se on mahdollista tehdä tuosta vaan. Toki näinkin, mutta esimerkiksi Ruska-pyöräilijät todistavat toisenlaisestakin mahdollisuudesta.Kuten sanottua, minulle autoilu on jollain hassulla tapaa romanttista vapautta. Pitänee reflektoida.
Hienot autot on kyllä hienoja. Olisi kiva, jos olisi varaa ajaa ja ylläpitää jotain Porschen kisaversiota, mutta se ei ikävä kyllä oikein onnistu. Tai, no, joku MX-5 olisi kiva kanssa.
Nou kaar, nou kort iitör.
e. Mut hei en todellakaan yritä uskotella että tää olis mikään ideologinen valinta. Jos olisin kortin silloin joskus hankkinut niin varmaan mulla olis nyt myös auto jolla huristelisin lidliin.
tuu konstantin hakee töölöstä vähän ajetut AB-pahvit. mainiossa kunnossa ja lähinnä kaljaa ostettu.
Ajokortista voi luopua vapaaehtoisesti. Lue lisää Trafin internet-sivuilta, kohdasta ajo-oikeuden alentaminen.
edit. ilmeisesti olikin joku kusetus ja maksettua 2000 euroa ei saisikaan takaisin
No siinäpä se. Pahoin pelkään että mulla jäi kortit ajamatta sillon joskus vain ja ainoastaan siks että rahnat oli vähän tiukassa ja rumpukamojen speksailu ja treenikämppien vuokrailu ym. juopotteluhommat vei varat.
Just hyvin käytetty rahaa Konstan nuoruudessa.
Monesti on puhuttu niistä oppirahoista.
Omistan auton ja en luovu autosta koskaan.
Tykkään ajella autolla ja myös pyöräilystä. Kolme muksua ja isot kaupat ei niin vieressä. Turhat ajot olen yrittänyt karsia minimiin. Ja mielestäni huonolla,tehottomalla autolla ajaminen ei kyllä sovi omaan lokeroon ollenkaan. Hirveämpää kuin ajo huonolla pyörällä.
26
En omista tällä hetkellä autoa koska mun ei tällä hetkellä tarvitse omistaa sellaista. Elämäni aikana olen kyllä omistanut laskujeni mukaan 7 eri autoa karvanoppa-corollasta bemariin.
Lainaan jos tarvitsen mutta yritän välttää tarpeetonta autoilua. Juna tai fillari vie töihin ja kuukausilippu on aika paljon halvempi kuin minkäänlaisen auton ylläpito. Ei sen kummempaa ideologiaa vaikka työni puolesta mun kuuluukin olla “ympäristötietoinen”…
Aikooko joku muuten testata Whimiä?
Uskottelen yhä, että oon sisäisesti ideologisesti autoton, vaikka tällä hetkellä talouden osin keikkaluonteisen ja liikkuvan työn takia auton omistan. En myöskään (ikävä kyllä) asu tku-tre-pks -kolmiyhteydessä. Vuoden vaihteessa abouts on autolaina maksettu pois ja oon henkisesti ja ääneen vannonut, ettei kyllä koskaan enää. Ei liene kenellekään tosiaan yllätys, että kulut autosta ovat kovat. Olen kuitenkin mieltä, että oman auton ideologinen seisottaminen parkkiksella taas ei ole kauhean toimivaa, koska siihen on kuitenkin omistajuudella itsensä sitonut jo sekä henkisesti että taloudellisesti ja ainakin tällasilla vanhemmilla autoilla on kai ihan hyväkin ajaa suht säännöllisesti. Kaupungissa/taajamassa en käytä juuri koskaan, mutta pitkillä matkoilla varsin usein, koska roinan määrä yleisesti (soitinta yms. jne.) ja fillarin kuljettaminen mukana. Autoilu noin niin kuin per se ei tarjoa mulle vapauden kokemusta, vaan on lähinnä rasittavaa.
Olin tosi positiivisesti yllättynyt, kun pitkän linjan arki-autoilijat eli veli puolisoineen molemmat siirtyivät pks-seudulla julkisiin, koska autolla ajaminen puuduttavaa, stressaavaa, ahdasta, väsyttävää ja perseestä . Eli ehkä tää tästä.
27
Nyt 5kk auto siitä kun autosta luovuin ja vielä ei oo tullu ikävä niitä kuluja. Aikasemmin ei ollu vaihtoehto paikkakunnan ja töiden takia, nyt on. Bussikortti hommattu mutta vielä ei oo käyttöä ollu.