Mielellään politisoituvan, mutta vanhoista iskulauseistaan etääntyneen ja pöhöttyneen foorumin legitti bensalenkkarittomuus- ja efektiivinen moraaliprosentti kiinnostaa. Pyöräilypesuun tyytymään joutuva ja ikääntyvä harrastajapohja on varmasti valintojen edessä. Millaiseen olet päätynyt? Myös tykyttävästä argumentaatiovajeesta kärsivät yksityisautoilijat tervetulleita nousemaan takajaloilleen!
Otetaanko luku ykkösestä aloittaen. Jatka mikäli et edelleenkään/enää omista yksityisautoa tai ajele sellaista säännöllisesti:
Asun alueella missä ideologinen autottomuus olisi hieman tarpeetonta asioiden vaikeuttamista. Oma tuohon asti vahvasti ideologinen autottomuuteni (en halua omistaa autoa) muuttui siis tämän asuinpaikan valinnan myötä. Eipä tuolla toki ole niitä auton omistamisen haasteitakaan esim. tilan suhteen.
Se mitä vastaan edelleen taistelen on tapa-autoilu. Suurin osa arjen perusasioista hoituu ilman autoa. Kun kotoa lähdetään ei sen tarvitse tapahtua autolla.
Mikä lasketaan säännölliseksi? Jos 2-3 ajoa kuukaudessa laina- tai vuokra-autolla ei vielä mene säännölliseksi niin: 3
Pitäisikö tähän sisällyttää subjektiivinen arvio siitä, kuinka hyvät puitteet on olla autottomana; omat/ruokakunnan tarpeet vs. julkisen liikenteen taso? Siinähän se ideologisuus jotenkin näkyy. Omalla kohdalla ipanoita 3 ja koiria 1. Julkiset yhteydet kohtuullisen lähellä niin hyvää kuin tässä maassa voi olla.
Lasketaanko, jos omistaa käyttökelvottoman “auton”, jota ei kannata enää korjata?
Eipä se kyllä ennen vajaa kuukausi sitten tapahtunutta kansipahvin palamistakaan ollut varsinaisesti yksityisauto, vaan jonkunlaista sosialismia, eli autolla oli kolme haltijaa ja se tyydytti kolmen kotiltalouden autoilutarpeen. Pelkän kaupunkisuhailun takia en varmasti uutta hommaisi, vaikka moni asia helpottuukin, jos on silloin tällöin auto käytössä. Mutta kun mökilläkin olis joskus kiva päästä käymään ja se on millään muulla keinolla logistisesti niin haastava rasti, että mökkeilyn rentoutumisfunktio jäis toteutumatta…
ununu - 9:40, 23.11.2017 »
Tarkoitus on keskustella juuri näistä asioista!
Onko se mökki aina niin pahasti muuttotappioalueella ettei se mene millään kaupaksi?
Suvun mökki, josta ei luovuta. Useita omistajia, jotka eivät kaikki asu samassa kaupungissa. Eikä varmaan siitä saatavilla myyntituloilla saisi mitään yhtään lähempää/parempien yhteyksien päästä.
Helsingissä liikkumiseen on pyöriä ja kärryjä. Kisa- ja lomamatkoja varten on tilava ja toistaiseksi luotettava auto, jonka rahallinen arvo kaksinkertaistuu, kun kyytiin lastaa fillarin. Molempien suku & mökit Keski-Suomessa.
Ikinä en ole sillä normitöihin ajanut, mutta kun on kissat ja pyörät ja perhe ja lomakamat messissä, mielessä tykyttää että on se sen arvoinen. Ei ole myöskään säilytysongelmia täällä itäisessä Helsingissä.
Sitten kun väistämättä menee paaliin, toivon että jakamistalous ja sähköautojen toimintasäde ja liikkuminen palveluna ym. on kehittynyt vielä sen yhden pykälän.
Tarvitsee vain lukea Autonkäyttötopikin eka postaus oikeuttaakseen tämän topikin. Ajattelin tän sellaiseksi peremmälle toivottavammaksi logistiikkaa sivuavaksi vastapainoksi ko. arvostele mun ajopeli -tyyppiselle ja autosentriselle kuva- ja bongausketjulle joka tuntuisi karkoittavan nk. toista leiriä aika voimakkaasti keskustelun piiristä. Myös autottomat kaipaavat varmasti välillä vahvistusta vaikka ovatkin usein jo valmiiksi parempia ihmisiä. Saa täälläkin toki tunnustaa syntinsä tai jopa ventiloida ihan puhdasta autovihaansa. Auto tuntuu usein herättävän negatiivisia tuntemuksia myös autoilijassa itsessään ja täällä voi käsitellä vapaasti tuota riitasointua sisällään ja saada ehkä vertaistukea ja jopa inspiroitua muiden ratkaisuista sekä kertomuksista tai vaikka vain jäsennellä yleisesti ajatuksiaan aiheesta julkisesti. Katsotaan.
edit. toki myös jyvät akanoista -countterin raksutus musiikkia korville
nyt on tosin harkinnassa vaikka auto onkin ihan hiton paska sijoitus, koska syyt.
Joo ja kiitos vaan kysymästä etukäteen: ei oo tulossa enää jälkeläisiä - ottaen huomioon maailman tilan taitaa olla aika 50/50 että kannattaisko edes harkita lisääntymistä sillä strategialla että omat perintötekijät jää elämään sitten kun itsestä aika jättää /ot
zykkeli - 9:29, 23.11.2017 »
Asun alueella missä ideologinen autottomuus olisi hieman tarpeetonta asioiden vaikeuttamista. Oma tuohon asti vahvasti ideologinen autottomuuteni (en halua omistaa autoa) muuttui siis tämän asuinpaikan valinnan myötä. Eipä tuolla toki ole niitä auton omistamisen haasteitakaan esim. tilan suhteen.
Se mitä vastaan edelleen taistelen on tapa-autoilu. Suurin osa arjen perusasioista hoituu ilman autoa. Kun kotoa lähdetään ei sen tarvitse tapahtua autolla.
Aikalailla omakin tilanne tässä selostettuna. Autoon ei mitään tunnesidettä ole enkä koe itseäni automieheksi, mutta ilmankaan ei pärjää. Kakkosauto kyllä laitettiin just paaliin.
Työmatkat ja muu arkiliikkuminen helpointa pyörällä ja etätyömahdollisuuskin on. Ei ongelmia siinä. Harrastuksiin järkätty kimppakyytivirityksiä. Suurin auton tarve liittyy juurikin mökkeilyyn, ja se on toistaiseksi hoitunut tyttökaverin vanhempien ja omien vanhempien autoja lainaten. Oman mökin hommaaminen on ajatuksissa, mutta siihenkin olen onnistunut ideologisessa huumassani järkeilemään jonkinlaisen vuokra-auton käytön, joka tulisi varmasti auton omistamista halvemmaksi.
Auton hommaaminen kaikkine siihen liittyvinen kuluineen ja velvoitteineen lähinnä pelottaa.
Oma elämä on jakautunut tässä kahtia. Nuorempana n.10 vuoden jakso autoilua joka paikkaan. Tässä toki osin syynä asunpaikka ja harrastuspohja. SIttemmin liikkunut pääasiassa pyörällä normaalielämän liikkumiset ja välttelen autoilua mielelläni.
Mielenkiintoista on huomata, kuinka nopeasti taantuminen “autoilumoodiin” tapahtuu. Täytyy oikeasti keskittyä, että säilyttää ennakoointikyvyn, ym. pyöräilijän ominaisuudet, kun hyppää auton rattiin. Muuten em. kyvyt katoavat samantien ja mieli taantuu autoilijan maailmankuvaan.
Nykyään haaveilen toisinaan sopivan auton hommaamista, että pääsisi helpommalla pidemmälle harrastamaan.
Ei korttia, oma harrasteauto tallissa, mihin en koskenut vuosiin. Ajamatta oon ollu n. 10v. Mutta uskon että jossain vaihees uusin kortin, koska lande+mökkilaiffi.
Edellisestä autoilusta niin monta vuotta, etten tiedä miten sujuisi. Puolisolla sama juttu. Toisinaan olisi tarvetta pakettiautolle, mut aina on selvitty kavereiden avulla.
Itsehan haluaisin kuulua tähän porukkaan, mutta autolla ajo vaan yksi rentouttavimmista asioista maailmassa. Johtuu ehkä siitä, että vauvasta asti raahattu autojen ja bussien matkassa ympäri maailmaa. Nykyään sitten mielummin ajan itse ja matkustajana lähinnä pelottaa. Autossa istuminen myös ainoita hetkiä, kun kuulijat ei pääse juttuja pakoon. Helpottaahan auto myös retkeilyä yms.