NKOTB - 14:03, 17.12.2020 »
Siltikin vierastan, että näistä ohennetusta teräksestä tigatuista Surlyista, All Cityistä, Pelagoista tai Brothereista puhutaan bulkkina. Ei pelkästään siksi, että ne nyt on kuitenkin ohennettua kromiterästä, vaan myös siksi, että olettaisin, että niiden markkinaosuus kaikista myydyistä pyöristä on todennäköisesti aika pieni. Nyt tietysti ollaan harrastefoorumilla, niin näkökulma tuotteisiin on vähän eri kuin peruskuluttajalla.
Menee ehkä offtopicin puolelle mutta joo, Euroopassa varmasti näin. Väite Surlyn bulkkiudesta perustuu äärimmäisen tarkkoihin ja luotettaviin Omiin Havaintoihini™ (asuin taannoin Seattlessa n. vuoden), joiden mukaan Jenkeissä (tai ainakin PNW:ssä) se väestönosa, joka ylipäätään pyöräilee, ajaa pääosin juurikin Surlyn, All Cityn, Salsan, Soman ja kaltaistensa valmiskompliiteilla, ja Rivendellejäkin näki lähes päivittäin. Opiskelijoilla toki näkee koulumatkakulkineina sitä mitä Craigslistiltä halvimmalla saa, eli käytännössä vanhoja tenspeedejä joko orkkiksina tai sinkulakonversioina. Siitä yllätyin, miten vähän tuolla päin näkyi esim. Trekin ja Spessun kaltaisten tosi isojen valmistajien pyöriä.
Mutuilua jatkaakseni, Jenkeissä ei näytä olevan oikein markkinaa Yosemite-segmentin pyörille muuten kuin lasten leluina, jollaisiksi niitä toki Walmartista varmaan massoittain myydäänkin. Amerikkalaiset käyttävät fillarin kaltaisiin hankintoihin enemmän rahaa kuin esim. suomalaiset, ja ostavat ne paikallisesta, jolloin myyjän suosituksetkin varmasti vaikuttavat. Seattlelainen “peruspyöräilijä” ajelee puolentoista-parin tonnin pyörällä, kun suomalaiskuluttajalle tonnin pyörä on jo tosi kallis.
Voi olla, että muualla maassa asia on toisin, PNW:n kaupungit ovat monella tapaa demografisesti aika erikoisia paikkoja Yhdysvaltain sisällä. Sikälikin, että siellä ylipäätään on pyöräilyinfraa ja ihmisiä, jotka haluavat pyöräillä työmatkansa. Kyllähän Helsingin kantakaupungissakin Pelagoja on parkkeerattuna melkein joka kadunkulmaan, mutta lähiöissä saati Kiuruvedellä ei niinkään.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, kuinka paljon Jenkeissä ylipäätään myydään pyöriä verrattuna esim. Saksaan, ottaen huomioon pyöräilyn sikäläisen mitättömän kulkutapaosuuden. Nämä omat spekulaatiot kun perustuu sille, että Amerikan markkinat olisi globaalisti toimiville fillarivalmistajillekin se tärkein referenssi, jonka perusteella tuotteita suunnitellaan.
Summa summarum: IMO amerikkalainen työmatkapyöräilijä vertautuu eurooppalaiseen harrastajaan, koska pyöräily ei siellä keskivertokansalaiselle ole edes mikään vaihtoehto, ja kalustovalinnat ovat siten vastaavanlaisia.
Ja toki viimekädessä standardit ohjaa valmistajia, mutta jollain perusteilla ne standarditkin laaditaan.
Se on kyl hyvää luettavaa jos on jonkinlainen käsitys mitä käytännössä tarkoittaa materiaalivalintojen kannalta, jos lopputuloksen pitää kestää täsmälleen 600N haarukanpäihin kohdistettu eteen- ja taaksepäin suuntautuva voima 100 000 syklin verran yms.
Jahas, tämäkin on nykyään retkipyörätopic jossa riidellään.
Talouteen lipui puolihuomaamatta Supersix Evo vuodelta 2015, non-hi-mod.
Kun on ollut neljä vuotta edgellä säästämässä toimintarahaa, talouden muut pyörät on melkolailla valmiita ja tuttavapiirissä on pari eheytynyttä balls to the wall -weight weenietä niin siinähän on mehtämies elementissään ja meinasin jo kiinnostua hieromaan ton alle UCI-rajojen.
Katsotaan mihin päätyyn lähdetään luistelemaan kunhan saadaan koko paska edes aluksi puntarille.
Supersix evoja, lähinnä vannejarrullisia 2016-2019 hi-modeja on tullu fiilisteltyä aika paljon. Näitä vanhempia malleja sillä pulleammalla keulalla on näkyny välillä älyttömän halvalla, niissä on kyllä hinta/paino -suhde kunnossa. Kyllä supersixistä 6,66kg pyörän saa.
SS Evosta sen verran päivitystä että ostaessa alla olleet 1,9kg Michet vaihtui Bontragerin RXL:iin keventelylinkuilla, melkein puoli kiloa lähti siitä paikasta.
Kiekkopäivityksen hinnaksi jäi 300 riikintaaleria.
En tiedä mihin lankaan nämä piti kirjoittaa vai pitikö tai kannattiko mihinkään mutta punnitsin pyöräaiheisia esineitä pitkästä aikaa ja haluan kertoa että
Panaracer Pasela ProTite taittuvana ja koossa 42-584 painaa 470g ja 476g per kappale
Tunturi Equillarin runko koossa “535” painaa 2305g
Kerran oon joutunut käyttämään. Olin lähellä kotia kun tuli niin iso reikä ettei vanhat litkut kunnolla paikanneet. Jonkin aikaa jaksoin tolla nysvätä että sai sen verran painetta että uskalsi ajaa lopun matkan. Kai noi kaikki tosi pienet on aika työläitä jos pitäs normaalit ajopaineet saada. Kevythän se toki on, 26 grammaa.
