ei redusoida “pelkästään” eivätkä pyörät ole “täysin erilaisia”.
sen sijaan runkojen painoero on siinä määrin merkittävä ja muut muuttujat pyörien välillä siinä määrin lähellä toisiaan, että runkojen painosta johtuvia eroja on mahdollista havaita päivittäiskäytössä.
En oo nyt tainnu nähdä kuvaa kummastakaan tässä, mutta jos susta on ihan sama ajaa mäkeä ylös sweeppitankoisella sinkulalla tai fiksillä, jossa on riseri, niin en tiedä mitä siihen sit enää sanois.
kerrotko vielä tarkemmin, miten ja mistä kohtaa tangosta kiinni pitäen ajan mäkeä ylös pelagollani, ja miten tämä vaikuttaa siihen, etten havaitse runkojen painoeroa.
voit luntata halutessasi apuja edelliseltä sivulta.
e. ja mistä tuo “ihan sama” oikein juontaa juurensa?
Pidit nyt sit kiinni ihan mistä kohtaa tahansa, niin et saa samanlaista vipuvartta siitä sweeppitangosta kuin riserista.
en saakaan. mitä sitten?
e. olennainen lukee sivun ekassa kommentissani.
No se, ettet saa käytettyä siihen kiipeämiseen yhtä paljon voimaa kuin riserilla johtaa siihen, että se kiipeäminen kestää kauemman, mikä saa sen todennäköisesti myös tuntumaan raskaammalta?
tätä asiaa nyt taas lisää miettineenä tulin sellaseen tulokseen että ehkä rungon keveys/painavuus/jäykkyys akseli on vain rungon valmistajan valinta ja pyöräilijälle pitkälti ajotyyli- ja mieltymyskysymys, kumpikaan ei sinänsä välttämättä ole “parempi”.
Ja toiseksi teräsrunkojen materiaaleissa tai valmistuksessa ei varmaan ole tapahtunut juuri huomattavaa kehitystä vuoden 1934 eli kaksoisohennetun reynolds 531:n lanseerauksen jälkeen ja oon vaan katkera kun vanhemmat pyörät sopivat omiin käyttötarkoituksiini paremmin ja semmosia ei enää tehdä. Ja monille muille 4 kilon OS levyjarrurunkosetti voikin sit sopia tosi hyvin. Mitään ihmeellistä kevyttä ja kaikkeen sopivaa runkoa ei varmaan ole olemassa.
=)
täytyneee ostaa haaveilemani Time VXRS seuraavaksi niin pääsee jotain uutta kokeilemaan.
mustAfa - 18:28, 16.12.2020 » tätä asiaa nyt taas lisää miettineenä tulin sellaseen tulokseen että ehkä rungon keveys/painavuus/jäykkyys akseli on vain rungon valmistajan valinta ja pyöräilijälle pitkälti ajotyyli- ja mieltymyskysymys, kumpikaan ei sinänsä välttämättä ole "parempi".Mutta miks valtaosa valmistajista sit nykypäivänä valitsee jäykkyyden ennen keveyttä? Johtuukse se enemmän ostajien mieltymyksistä, putkien saatavuudesta vai kuluttajavastuusta?
Oisko sit kumminkin niin, että se tukeva, jäykkä ja ehkä hiukan tunnoton levyjarrumankeli tuntuu kuluttajasta ennen kaikkea turvallisemmalta kuin joka suuntaan niiaava harjoituskilpapyörä? Kehitys on ollu samanlainen autoissakin – lisätään tekniikkaa ja myydään suorituskykyä ja turvallisuutta.
^Putkien saatavuudesta en tiedä mutta muuten varmaan vastasitkin kysymyksiisi. Joku jytky bulkkimankeli on helpompi valmistaa ja myydä isoille massoille. Jäykkyys ja levyjarrut on voimaa ja tehokkuutta, nykyaikaa.
kaukomieli - 9:54, 15.12.2020 » TIG welded in Taiwan/entry level double butted chromo -segmentin Fuji Classic Track 2011 L(56) runko laakerikuppeineen: 2,338kgJa keula 1,001kg.
Sellaset lukemat, tulipahan punnittua kun sattu oleen pitkästä aikaa palasina.
Vielä tähän painokeskusteluun ottaakseni kantaa, niin jos meillä on kaksi teräksistä samankaltaista runkosettiä, toinen painaa kolme kiloa toinen viisi - tunteeko kuski eroa? Aivan varmasti tuntee! Ja vaikka ei nyt suoranaisesti tuntisi eroa joka johtuu painosta, oli se sitten suhteessa mihin tahansa, niin tuossa täytyy olla jo sen verran erilaista putkea että tästä johtuen ero on huomattava…
kaskelotti - 11:16, 17.12.2020 » Vielä tähän painokeskusteluun ottaakseni kantaa, niin jos meillä on kaksi teräksistä samankaltaista runkosettiä, toinen painaa kolme kiloa toinen viisi - tunteeko kuski eroa? Aivan varmasti tuntee! Ja vaikka ei nyt suoranaisesti tuntisi eroa joka johtuu painosta, oli se sitten suhteessa mihin tahansa, niin tuossa täytyy olla jo sen verran erilaista putkea että tästä johtuen ero on huomattava...Meillä on tietysti topi pelkästään tätä varten: [Erot herkkyydessä, rullaavuudessa jne. - huomaako ihminen?](https://www.yksivaihde.net/old/23048)
Mut se olennainen kysymys on huomaako eron, jos ei jatkuvasti vaihtele eri pyörien välillä… tai jos ei ajele samoja ajoja eri pyörillä. Aika vähän itkua kuulunu 15-kiloisilla täpäreillä ajamisesta tässä keskustelussa, vaikka aika monella sellainen on.
NKOTB - 19:04, 16.12.2020 » Mutta miks valtaosa valmistajista sit nykypäivänä valitsee jäykkyyden ennen keveyttä? Johtuukse se enemmän ostajien mieltymyksistä, putkien saatavuudesta vai kuluttajavastuusta? Oisko sit kumminkin niin, että se tukeva, jäykkä ja ehkä hiukan tunnoton levyjarrumankeli tuntuu kuluttajasta ennen kaikkea turvallisemmalta kuin joka suuntaan niiaava harjoituskilpapyörä?Bulkkipyöristä puhuttaessa voinee vaikuttaa myös ihan väestön keskipainon muutos. [Tässä](https://data.oecd.org/chart/6d0z) OECD:n tilastopankista ylipainoisten (BMI>30) osuus väestössä 1978-2018 (luotettavin tilasto jonka löysin minuutin googletuksella). Laitoin tohon nyt häthätää Suomen, Ison-Britannian ja Yhdysvallat esimerkeiksi, ja kehitys on ollut aika jyrkkää. Ei liene ihan väärin olettaa, että myös ei-ylipainoisen väestön keskipaino on kasvanut tuona aikana.
Otaksun, että bulkkipyörien valmistajan/markkinoijan näkökulmasta on aika paljon merkitystä sillä, painaako keskivertokuski 70 vai 90 kg (yhdysvaltalaismiehen keskipaino 88,8 kg vuonna 2014). Huomaa sen toki itekin vähän yli 90-kiloisena, että 80-luvun tuplaohennettu teräksinen maantierunko on tosi letku verrattuna 2000-luvun tekeleeseen.
Esim. Surlyt on jenkkimarkkinoilla aika bulkkipyöriä, joten rungot täytynee mitoittaa kestämään tarvittaessa se vuosien käyttö 130 kg kuskilla ulkosäilytyksessä. Toisaalta, kyllä ne hienojen ja eksoottisten keventelyrunkojen ja -osien 100 kg painorajat pyörälle+kuskille joskus sattuu sieluun, kun on rasvaprosentin puolesta hyvin kaukana ylipainoisesta, mutta silti joutuu jättämään THM:t ja Darimot kauppaan.
Vielä painoasioita jatkaen, kannattaa perehtyä standardiin ISO 4210. Sitä kuitenkin käytetään perustana kuluttajille myytävien pyörin testaukseen / varmentamiseen. Siinä tehtävät testit ehkä antaa osviittaa minkä takia massoille myydään jäykkää surlyä eikä kepeetä ja plaanavaa artesaaniterästä.
Piotr Felis - 13:10, 17.12.2020 »Erittäin hyvä huomio tässä!NKOTB - 19:04, 16.12.2020 » Mutta miks valtaosa valmistajista sit nykypäivänä valitsee jäykkyyden ennen keveyttä? Johtuukse se enemmän ostajien mieltymyksistä, putkien saatavuudesta vai kuluttajavastuusta? Oisko sit kumminkin niin, että se tukeva, jäykkä ja ehkä hiukan tunnoton levyjarrumankeli tuntuu kuluttajasta ennen kaikkea turvallisemmalta kuin joka suuntaan niiaava harjoituskilpapyörä?Bulkkipyöristä puhuttaessa voinee vaikuttaa myös ihan väestön keskipainon muutos. [Tässä](https://data.oecd.org/chart/6d0z) OECD:n tilastopankista ylipainoisten (BMI>30) osuus väestössä 1978-2018 (luotettavin tilasto jonka löysin minuutin googletuksella). Laitoin tohon nyt häthätää Suomen, Ison-Britannian ja Yhdysvallat esimerkeiksi, ja kehitys on ollut aika jyrkkää. Ei liene ihan väärin olettaa, että myös ei-ylipainoisen väestön keskipaino on kasvanut tuona aikana. Otaksun, että bulkkipyörien valmistajan/markkinoijan näkökulmasta on aika paljon merkitystä sillä, painaako keskivertokuski 70 vai 90 kg (yhdysvaltalaismiehen keskipaino 88,8 kg vuonna 2014). Huomaa sen toki itekin vähän yli 90-kiloisena, että 80-luvun tuplaohennettu teräksinen maantierunko on tosi letku verrattuna 2000-luvun tekeleeseen. Esim. Surlyt on jenkkimarkkinoilla aika bulkkipyöriä, joten rungot täytynee mitoittaa kestämään tarvittaessa se vuosien käyttö 130 kg kuskilla ulkosäilytyksessä. Toisaalta, kyllä ne hienojen ja eksoottisten keventelyrunkojen ja -osien 100 kg painorajat pyörälle+kuskille joskus sattuu sieluun, kun on rasvaprosentin puolesta hyvin kaukana ylipainoisesta, mutta silti joutuu jättämään THM:t ja Darimot kauppaan.
Siltikin vierastan, että näistä ohennetusta teräksestä tigatuista Surlyista, All Cityistä, Pelagoista tai Brothereista puhutaan bulkkina. Ei pelkästään siksi, että ne nyt on kuitenkin ohennettua kromiterästä, vaan myös siksi, että olettaisin, että niiden markkinaosuus kaikista myydyistä pyöristä on todennäköisesti aika pieni. Nyt tietysti ollaan harrastefoorumilla, niin näkökulma tuotteisiin on vähän eri kuin peruskuluttajalla.
Olen myös antanut itselleni kertoa, että mitä pyörän runkojen valmistukseen tulee, Taiwan ei oikeastaan lukeudu halpatuotantomaihin, kuten ehkä vielä joskus 80-luvulla, vaan nuo ohuempiseinämäiset rungot hitsataan siellä lähinnä siksi, että siellä on kohtuullisen palkkatason lisäksi myös ammattitaitoa tehdä se duuni hyvin.
Shaiba - 13:49, 17.12.2020 » Vielä painoasioita jatkaen, kannattaa perehtyä standardiin ISO 4210. Sitä kuitenkin käytetään perustana kuluttajille myytävien pyörin testaukseen / varmentamiseen. Siinä tehtävät testit ehkä antaa osviittaa minkä takia massoille myydään jäykkää surlyä eikä kepeetä ja plaanavaa artesaaniterästä.Kyähän tää taitaa näin olla. Stenu muistaakseni asiaa tuonu esille palstalla vai olenko vääräsä.
Niin tuliko tämä siis jollekin uutena ja ihmeellisenä asiana että standardeja ei ole optimoitu ajokoirille.
NKOTB - 14:03, 17.12.2020 » Siltikin vierastan, että näistä ohennetusta teräksestä tigatuista Surlyista, All Cityistä, Pelagoista tai Brothereista puhutaan bulkkina. Ei pelkästään siksi, että ne nyt on kuitenkin ohennettua kromiterästä, vaan myös siksi, että olettaisin, että niiden markkinaosuus kaikista myydyistä pyöristä on todennäköisesti aika pieni. Nyt tietysti ollaan harrastefoorumilla, niin näkökulma tuotteisiin on vähän eri kuin peruskuluttajalla.Menee ehkä offtopicin puolelle mutta joo, Euroopassa varmasti näin. Väite Surlyn bulkkiudesta perustuu äärimmäisen tarkkoihin ja luotettaviin Omiin Havaintoihini™ (asuin taannoin Seattlessa n. vuoden), joiden mukaan Jenkeissä (tai ainakin PNW:ssä) se väestönosa, joka ylipäätään pyöräilee, ajaa pääosin juurikin Surlyn, All Cityn, Salsan, Soman ja kaltaistensa valmiskompliiteilla, ja Rivendellejäkin näki lähes päivittäin. Opiskelijoilla toki näkee koulumatkakulkineina sitä mitä Craigslistiltä halvimmalla saa, eli käytännössä vanhoja tenspeedejä joko orkkiksina tai sinkulakonversioina. Siitä yllätyin, miten vähän tuolla päin näkyi esim. Trekin ja Spessun kaltaisten tosi isojen valmistajien pyöriä.
Mutuilua jatkaakseni, Jenkeissä ei näytä olevan oikein markkinaa Yosemite-segmentin pyörille muuten kuin lasten leluina, jollaisiksi niitä toki Walmartista varmaan massoittain myydäänkin. Amerikkalaiset käyttävät fillarin kaltaisiin hankintoihin enemmän rahaa kuin esim. suomalaiset, ja ostavat ne paikallisesta, jolloin myyjän suosituksetkin varmasti vaikuttavat. Seattlelainen “peruspyöräilijä” ajelee puolentoista-parin tonnin pyörällä, kun suomalaiskuluttajalle tonnin pyörä on jo tosi kallis.
Voi olla, että muualla maassa asia on toisin, PNW:n kaupungit ovat monella tapaa demografisesti aika erikoisia paikkoja Yhdysvaltain sisällä. Sikälikin, että siellä ylipäätään on pyöräilyinfraa ja ihmisiä, jotka haluavat pyöräillä työmatkansa. Kyllähän Helsingin kantakaupungissakin Pelagoja on parkkeerattuna melkein joka kadunkulmaan, mutta lähiöissä saati Kiuruvedellä ei niinkään.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, kuinka paljon Jenkeissä ylipäätään myydään pyöriä verrattuna esim. Saksaan, ottaen huomioon pyöräilyn sikäläisen mitättömän kulkutapaosuuden. Nämä omat spekulaatiot kun perustuu sille, että Amerikan markkinat olisi globaalisti toimiville fillarivalmistajillekin se tärkein referenssi, jonka perusteella tuotteita suunnitellaan.
Summa summarum: IMO amerikkalainen työmatkapyöräilijä vertautuu eurooppalaiseen harrastajaan, koska pyöräily ei siellä keskivertokansalaiselle ole edes mikään vaihtoehto, ja kalustovalinnat ovat siten vastaavanlaisia.
Ja toki viimekädessä standardit ohjaa valmistajia, mutta jollain perusteilla ne standarditkin laaditaan.
Onks kukaan teistä lukenu tota standardia?
Se on kyl hyvää luettavaa jos on jonkinlainen käsitys mitä käytännössä tarkoittaa materiaalivalintojen kannalta, jos lopputuloksen pitää kestää täsmälleen 600N haarukanpäihin kohdistettu eteen- ja taaksepäin suuntautuva voima 100 000 syklin verran yms.
Jahas, tämäkin on nykyään retkipyörätopic jossa riidellään.
Talouteen lipui puolihuomaamatta Supersix Evo vuodelta 2015, non-hi-mod.
Kun on ollut neljä vuotta edgellä säästämässä toimintarahaa, talouden muut pyörät on melkolailla valmiita ja tuttavapiirissä on pari eheytynyttä balls to the wall -weight weenietä niin siinähän on mehtämies elementissään ja meinasin jo kiinnostua hieromaan ton alle UCI-rajojen.
Katsotaan mihin päätyyn lähdetään luistelemaan kunhan saadaan koko paska edes aluksi puntarille.