Steamrollerin ja uutukaisen yybervaihdecx:n ( parin toivottavasti huomenna tänne myyntiin ilmestyvän rungon ja ison osaläjän lisäksi, kiillotukset vielä vaiheessa, maantiepyörä meni jo vaihdossa )lisäksi on taloudesta menneen viikon loppupuolesta lähtien löytynyt Felt track 2-ratapyörä Michen kiekoilla sekä rullat. Hoidin ratatykin nimenomaan rulla- ja velokäyttöön eli mahdollisten Olympiavelodromikokeilujen lisäksi sillä ei tulla ulkona ajamaan.
Mutta toi rullilla ajaminen… Ihan mielettömän päräyttävää toimintaa! Tasapainossa pysymiseen täytyy ainakin näin alkuvaiheessa keskittyä aivan tosissaan, olen käyttänyt peiliä apuna ja pyöritellyt ovenkarmien välissä tai seinän vieressä että jostakin saa tukea jos lipsuu. Parit sisäpannut on tullut vedettyä, ilman suurempia fyysisiä tai materiaalisia vahinkoja kuitenkaan. Ainoastaan kylkeen tuli seinässä olleesta naulasta pari raapaletta ja viidenkympin ajopaitaan reikä.
Fiksillä on tullut ajeltua reilut neljä vuotta, vapaaratas ja vaihteet palasivat elämääni viime keväänä ja kesänä. Olen ajanut ympäri vuoden, kaikenlaisilla alustoilla, jarruilla tai ilman 6000-10000 kilsaa vuodessa. Kaikesta ajamisesta huolimatta rullat tarjoavat aivan uudenlaista haastetta tsygäharrastukseen ja elämäntapaan.
Otin fiksin uudestaan käyttöön 4 kk:n sinkula- ja maantiejakson jälkeen heinäkuussa. Jarruttomilla lenkeillä hämmästelin että vaikka yleisesti kaikki fikseihin liittyvä filosofointi oli ruvennut tuntumaan naiivilta tai pelkästään urpolta alkoi päässä silti pyöriä juurikin sitä shittiä. Ne läpät vaan tulivat todeksi uudestaan.
Nyt olen rullien myötä päässyt käsiksi johonkin aivan totaaliseen kokemukseen. Tyhmää tai ei mutta fiksin pyörittely rullilla on pahimman alkuyskinnän jälkeen alkanut tuntumaan eräänlaiselta pyörän ja rullien avulla toteutettavalta meditaatiolta. Zen-paskaa?
Olen 35-vuotisesta elämästäni soittanut rumpuja 25 vuotta. Rullilla ajamisessa on hirveästi samaa kuin soittotekniikan treenaamisessa, kumpikin on jonkin näennäisesti yksinkertaisen asian loputonta toistoa mutta joka todellisuudessa vaatii täyttä keskittymistä, kehon kuuntelua ja tiedostamista sekä hallittua rentoutta. Ehkä tämän ja kestävyysliikuntaan taipuvaisen luonteeni tähden olen rullailusta niin liekeissä.
Rullilla ei oikein pysty repimään liikaa ilmanvastuksen, pinnanmuotojen ja muiden luonnonvoimien puuttuessa. Sen sijaan " paikallaan liikkuminen " tuo hommaan omat vaikeutensa ja hienoutensa, tasapainon ylläpitämisen ollessa tärkein tekijä. Silti isolla välityksellä ja kadenssilla pyörittäessä hommaan tulee kyllä hikeä ja vauhdin hurmaa. Tunnin jälkeen tietää liikkuneensa mutta maitohapot loistaa poissaolollaan ja energiaa on vielä muuhunkin. Olo on virkistynyt.
Tämä tekee rullilla ajamisesta eräänlaista feng shui-pyöräilyä joka harjoittaa tsygäämisen syvempiä ja hienostuneempia puolia kuten em. tasapainoa sekä absoluuttista pyöritystä. Tärkeintä on kuitenkin keskittymisen ja monotonisen toiston tuoma mieletön flow jota ei dynaamisemmasta ulkona ajamisesta samalla tavalla saa.
Tämmöinen pitkähkö avautuminen oli pakko suoltaa parin tunnin pyörittelyn ja venytyksien jälkeisissä endorfiinipärinöissä. Valuuttaa on kyllä palanut mutta… Totaalisen erinomaiset pöhinät, suosittelen kaikille lämpimästi!
Rauhaa, R.R
