Tulin kiertotietä töihin: Huopalahdentie, Tukholmankatu, Mannerheimintie, Reijolankatu, Nordenskjöldintie. Ajoradalla autojonojen välissä täysii klo 08:00. Oli kivaa.
Edestä 25mm Ultra Sport hiiteen ja 20mm (oikeesti 18mm…) Grand Prix tilalle. Tuntuupa silkkiseltä, ainakin maantiellä. Tosin tuntuu hölmöltä kun menee eturengas kuistin lautojen välistä läpi.
Tänään paksussa sumussa pyöräily nahkasilla perushanskoilla ja kevyt laukku selässä
Syksyn eka pimee maastolenkki valoilla mainiossa säässä 
lamppu päässä, pimeässä metsässä ja merenrantapolkuja rullaten. Lopuksi trialia turansiltojen uusissa liuskoissa ja portaissa, kaiken huipuksi raatinkentän portit auki ja asfaltoitu ratakierros, hyvät fiilikset yeah baby!
Tulimpas sitten myyneeksi Jiimalle S-kokoisen rungon M-kokoisena. Runkoa ei koskaan ollut kasattu pyöräksi ja kaikkien mahdollisten muistikuvien mukaan olin ostanut rungon kokoa M. Tarkistusmittasin, vaan en tarpeeksi huolellisesti eli efektiivinen vaaka jäi mittaamatta, vahvasti slouppaava Karate Monkeyn vaaka ei mun silmälle näyttänyt hälyttävän lyhyeltä.
Jiima kävi mestoilla, poisti rungon ja osia. Rungon hän maksoi heti ja osat sovittiin hoidettavan tilisiirrolla, kaupoista jäi hyvät pöhinät molemmille. Vajaan tunnin kuluttua kaverilta tuli kuitenkin ymmärrettävän mustasävyinen viesti rungon väärästä koosta. Soitin jätkälle hämmentyneenä samoilta jaloilta.
Pahoittelin tapahtunutta ja varmistelin että mittoja oli verrattu oikean vuosimallin mittoihin. Kaikki mitat vakuuttivat ja totesin itse tyrineeni mittaamisen kun en ollut mitannut efektiivistä vaakaa. Tarjouduin myös ottamaan rungon takaisin ja suorittamaan kaverille hinnan vastaavasti.
Tämä aivan yyber reilu jätkä kieltäytyi ja totesi että olisi itsekkin voinut mitata rungon ennen ostamista. Hän myös totesi ettei runkoa ole järkeä roudata edestakaisin ja sanoi pistävänsä sen foorumille myyntiin samoin tein. Lupasin hyvittää tapahtunutta osien hinnassa ja annoin luvan tulla etsimään mieluinen lelu osavarannoistani.
Hattuni nousee todella korkealle tämänkaltaisesta mutkattomasta meiningistä! Varsinkin kun kokemuksesta tiedän kuinka kaikkeen uuteen pyöräkamaan liittyy tietty lapsi jouluaattona-asetelma ja vitutuskäyrä saattaa kohota huomattaviin korkeuksiin kun homma ei natsaa jonkun toisen tyrimisen takia. Jiima ei tehnyt asiasta minkäänlaista numeroa ja kaiken vielä mulle, eli tyrijälle mahdollisimman helpoksi.
Eli vituttaa tapahtunut mutta täytyy osoittaa isot rispektit tyypille reilusta ja hyvästä meiningistä!
Ice Cube -It was a good day.
Aurinko paistoi, tuuli oli myotainen, kahvi hyvaa ja taksit antoivat kohteliaasti tilaa.
Itamerenkadulla audi halusi kovasti kaantya alle, muttei sit lopulta uskaltanutkaan vaan jarrutti viime hetkella. Harmi sinansa, mun ellipset kun eivat valttamatta nae ensi kesaa joten olisi ollut oiva tilaisuus paivittaa kiekot uudempiin.
Keskareille lahtiessa tormaan alakerran naapuriin, sanoi vaihtaneensa duunia ja aloittavansa amerilla. “kerro jos tarttet jotain mavicin skeidaa”.
Paskemminkin vois asiat olla
Eilen oli vain aamupäivällä menoa, joten puoliltapäivin maantielle. Tuuli oli kevyt ja myötäinen, aurinkokin paistoi ujosti, vaatteita oli sopivasti, syksyiset saaristomaisemat nättejä, pullakahvit maistui ja pyörään tehdyt pienet hienosäädöt oli osunu kohdalleen, nyt on palpakin jotakuinkin yhtä mukava kuin rolleri. Taisi siinä reilu viisi tuntia vierähtää. Eikä tullu flättiäkään, niinku kahdella edellisellä lenkillä.
Syksyn ekat mustat jäät. Ei nastoja, ei pannuja. \o/
Tein taas eilen maasturiin säätöjä, ja sain ainakin 8 km testilenkille kivuttoman ajoasennon. Oli mukava päästä pitkästä aikaa pystypyörän päälle.
Ku lumisena päivänä ajaa jäisillä teillä ja voi skidata helposti nostamatta pyllyä milliäkään. Siitä tulee hyvä mieli.
Ja voi myös polkea räädisti taakseppäin vauhdissa.
Tän piti alun perin kuulua tuonne rage-osastolle, mutta kun se rage muuttui hetkessä hymyilyksi ellei jopa nauruksi niin tänne sit. Otaniemen polkuja ajelin ja kaukaa jo näin, että taitaa polku olla tukossa. Lähemmäksi päästyäni aloin jo ihmettelemään, että mitä helsinkiä siellä oikein on. Kohdalla päästin muutamat kirosanat, mutta heti sen jälkeen alko hymy nousta naamalle, niin huvittava tuo tilanne/paikka oli. Totesin jätkille, että otan kuvan, kun tällaista blokkausta ei oo ennen osunu kohdalle. Sanoin tuuppaavani nettiin (vastustaako kukaan?, putsasin silti naamoja). Jätkät vaan nauraa röhötti. Niil tais olla hauskaa. No, kieltämättä oli mullakin. Hymyssä suin jatkoin matkaa.
Ajoin kanssa muutama viikko sitten saman mestan ohi ja paikalla oli ton paljun lisäks lunta, hyndä + lumilautailijoita kikkailemassa siitä, talman “surf-liput”, räppi pauhas ja paljon pipopäistä jengiä. Jumitin siihen lumeen ja pari heppua huus jotain kannustuksia. Kysyin heiltä: “Skipolin kauden aloitus, oletan?” Vastaus oli myönteinen, mihin oli pakko todeta, että hiukan meno muuttunut sitten viime näkemän. Kävin kyseisissä kemuissa pari kertaa, oisko ollu 94 ja 95? Silloin oli pop levikset ja north facen fleece, yhdistettynä ehkä ns. käpylipokkaisiin. Ja videoilla pyöri “extreme-hiihto” - kukaan ei ois varmasti vaivautunu tuomaan lunta tonne, saati laskemaan (no, ehkä alasti ja 3 promillen kännissä joku ois voinu ehkä vaivautua…:))
Mutta fiiliksiin: takana tiukka työviikko ja 4 päivää väliaikaisena kahen lapsen yh-isänä → sunnuntailenkki Larun rantoja kierrellen ja talvifiksi eka kertaa tositoimissa lumipoluilla. Hyvin unohtu arkihuolet!
Lumi, jää, hiekoitussepeli ja oikea lämpötila (tässä tapauksessa n. viisi astetta pakkasen puolella) sekoitettuna sopivassa suhteessa muodostavat ihanteellisen, eräänlaisen täydellisesti ennakoitavissa olevan liukkauden tien pintaan. Juuri äsken pääsin nauttimaan tästä ilmiöstä kruisatessani duunista himaan. Ei malttanut ajaa suoraan himaan vaan piti kaahata, sladitella ja suditella hieman pitkin Turun tyhjiä katuja. Talven ekat oikeesti hyvät ajofiilikset.
(Ainoana miinuksena huonot hanskat. Toisaalta hyvillä hanskoilla varustettuna en ois varmaan vieläkään kotona)
Tänään sain fiksuttimen talvikuntoon. Oli aivan mahtavaa ajella tuolla ulkona jo osin lumen peittämällä väylällä (eka kerta fiksillä nastarenkailla!). Niin maaan mahottoman mukavampaa kuin maasturilla. Ja hyvät vibat siitäkin, että juuri tällä hetkellä pyörä on yksinkertaisimmillaan. Ei jarruja eikä edes tankonauhoja.
Ollut kyllä mahtavaa ajella kurakelien jälkeen pikkupakkasella ja tosiaan tuolla inforestin mainitsemalla “täydellisesti ennakoitavan liukkaalla tiellä”. Ajon hallinta pienillä skidauksilla on silkkaa juhlaa, ei tarvitse edes takamusta nostaa. Kevyttä ja helppoa menoa!
Perstuntumalta tuntuu siltä, että lumen tulon jälkeen bussikuskit ovat antaneet usein tietä risteyksessä. Ja tämä on mukavaa.
25 milliä näköjään riittää maantiellä renkaiden leveydeksi.
Talvirengasarvonnan jälkeen päädyin tilaamaan sovituskappaleeksi yhden (1) cx proon. Hyvinhän se eteen mahtui, jäi kaks milliä tilaa yli!
Puunasin sitten asennuksen jälkeen pyörän ja lähdin liukastelemaan auraamattomille Haagan kaduille. Edessä nappulaa ja takana slicksi (4season). Ohjaus oli tarkka ja piti mutta takapää luisteli omia aikojaan – eteneminen siis hidasta mutta hauskaa.
Ja pikkupakkanen kruunasi.