Keski-ikä ei tosiaan tule yksin. Ensin tuli herrasmiespyörä, sitten 40mm kumit sinkulaan ja nyt olen ruvennut haaveilemaan mopon rassailusta kun se jäi teininä väliin. Nälkä kasvaa syödessä, mutta moottoripyöräilemaan en rupea. Sehän on ihan viiskymppisten hommia.
Aijaa. 
T: 30 ja mp-kuume.
Huhu kertoo, että moottoripyöräilevä salskea kolmekymppinen pesee 6-1 kitaransoiton nuotion ääressä.
ikä ja järki.
ossku - 14:43, 25.5.2013 » Huhu kertoo, että moottoripyöräilevä salskea kolmekymppinen pesee 6-1 kitaransoiton nuotion ääressä.Ai että mua korpeaa ne nuotiolandolamiehet.. niistä ei ole kuin ikävää sanottavaa.
Smurf - 16:40, 25.5.2013 »http://www.youtube.com/watch?v=SqgJf34yfyYossku - 14:43, 25.5.2013 » Huhu kertoo, että moottoripyöräilevä salskea kolmekymppinen pesee 6-1 kitaransoiton nuotion ääressä.Ai että mua korpeaa ne nuotiolandolamiehet.. niistä ei ole kuin ikävää sanottavaa.
Tarkoitat ilmeisesti likkojen mielestä.
Ei siihen Landolaa eikä Suzukia tarvita. Puhumalla, kuuntelemalla ja aidosti osallistumalla löytyy aina seuraa. Eikä tarvitse olla edes kummoisenkaan näköinen. Tämä toimii vielä kuusikymppisenäkin 
Järkiinsä tullut tyypillinen yksivaihdeketku siinä iässä, kun se ehkä lopultakin on tapahtunut. Tai no, tää on iän myötä unohtanut kypärän, joka kuiteski on järkivaruste:
Ite oon 33 ja kolmekymppiyden myötä jäi pitkä moottoripyöräharrastus. Kuvaan astui hevirokkaaminen kitaran kans ja fiksipyörät. Elän elämääni takaperin?
kid_scientifik - 15:05, 25.5.2013 » ikä ja järki.Oon lukenu jotain Jane Austenia, mut tää ei oo tuttu.
Eikös tuo oo Dostojevskia?
Ikä on rikos, järki rangaistus.
Luin just Dosnoventan “Rake ja rengastus”.
Tämä ei nyt liity vanhuuteen eikä varsinaisesti varttumiseen, mutta harrastussykleihin kyllä. Newgeninä on paha puhua muusta.
Kasasin ensimmäisen yksivaihteisen vuonna 2009. Sen jälkeen fillareita on kulkenut jalkojen läpi useampi, kaikki yksivaihteisia ja lähes kaikki kiinteitä. Fiksuttelu on yhä se, mikä kiinnostaa kaikkein eniten, mutta repertuaariin on tullu hälyttävä määrä kaikkea muuta.
Pyöräharrastus elää tällä hetkellä multitaskingin aikaa. Varsinaisia vakiintumisen merkkejä ei oo nähtävillä, mutta harrastus on monipuolisempi kuin koskaan. Tällä hetkellä jonglöörään seuraavien asioiden kanssa:
- Fiksipyöräily
- Pyöräilyyn liittyvän pienen bisneksen/palvelun kehittäminen
- Pyöränkohraukseen liittyvä vapaaehtoistyö
- Uudet pyörät: maastopyörä, retrokilpuri ja kahteen yllä olevaan kohtaan liittyvä kuormapyörä
- Pyörien rakentaminen kavereille ja tutuille
- Omat projektit
- Lenkki- ja retkipyöräily sekä arkipyöräily tottakai.
Nyt on tosi kivaa tehdä kaikkea monipuolisesti, mutta oon lähes satavarma, että jossain vaiheessa, muttaman vuoden sisällä osa elementeistä karsiutuu pois. Erilaisten pyörien ja pyöräilyn alalajien kokeilun kautta löytyy ne eniten omimmat lajit, joihin sitten keskittyy. Samoin kasailu ja projektit muuttuu koko ajan järjestelmällisemmiksi. Samalla tuntuu ettei enää jaksais odottaa eBaystä 70 euron hintaista ohjainlaakeria, jos sen saa pienellä säästämisellä uutena 100 eurolla ja vähemmällä vaivalla.
Myös tulevaisuudessa omat duuniprojektit ja muut projektit ylipäätään tulee viemään enemmän ja enemmän aikaa, koska siihen on yhtä lailla halua panostaa. Yleensähän se menee niin, että jos jossain aukeaa ikkuna, niin siitä mennään.
Summa summarum, nyt on hyvä. Huomattavasti erilaista kuin ennen harrastuksen alkaessa, mutta hyvä. Tulevaisuudessa kombo on varmasti eri, mutta yhä hyvä.