Muutoksen tuulet - vanhuus ei tule yksin

vallengrach - 21:44, 22.5.2013 » mun esteettiset näkemykset on, noin tsygiin liittyen, menneet - kuten kai monilla - harrastuksen vähitellen kehittyessä ja performance-aspektin salavihkaa vallatessa alaa, suuntaan, jossa isommat raket ja suuremmat klienrenssit ja ergovehkeet ei enää näytä pahalta. päin vastoin, suorastaan suosin ylikokoa, isompia kumeja, fiksua jättöä verrattuna puhtaasti kauniin kireään, taakimpaa putkea verrattuna sirompaan. puhumattakaan aheadista ja spacerpinosta verrattuna quilliin tai korkeista laipoista verrattuna matalaan ja korkeista kehistä mataliin. jotenkin vaikuttaa siltä, että kaikista pyristelyistäni huolimatta musta on tulossa [i]enemmän on enemmän[/i] -mies vaikka haluaisin olla [i]vähemmän on enemmän[/i] -mies. mites jengil yleisesti toi petit bourgeois contra proletariat muuten fillarihomzeis? massipäälliköt sporttaa tapered-ovesize-ohjuksia ja resuperseet/og:t prolet hoikkaa rautaa, que? diskutera muy bien ja plz. häshtäg pierre b: la distinction häshtag jalo häshtäg viina häshtäg vitun pitkästä aikaa yksivaihteessa kännissä häshtäg numethal älä koskaan unohda
Kevyehköt välitykset ja 32, jopa 35mm kumit rollerissa oli aika mukava juttu mielestäni, mutta en tiedä kuinka paljon esim. 25mm gatorskinejä paksummat kumit pitäisi enää olla?

Päätin pitkästä aikaa kokeilla 45/19 ja se oli ehkä jopa vauhdikkaampaa päristelyä kuin 45/17. Ehkä olen oppinut pyörittämään, en tiedä.

Mukavuuden tavoittelussa seuraava askel olisi yleispätevä pehmustettu satula tai säämiskälliset kalsongit. Lukkopolkimista en luovu ikinä, vaikka kuinka välillä tekee mieli iloitella tavalliset tossut jalassa. Ne on vaan niin kätevät.

Oliskohan mulla alkanut vanhuus siitä kun arvoin, pidänkö Nelsonin vai Fagorellin. Päädyin pitämään jälkimmäisen, koska siinä oli leppoisampi ajogeometria ja siihen sai tungettua huomattavasti paksummat kumit. Kyllähän minä Nelsonin perään aikani haikailin sen myytyäni, mutta nykyään en oikeastaan enää voi kuvitella, mitä hyötyä kahden katuratapyörän pitämisellä olisi. Itse asiassa kaks fiksiäkin tuntuu olevan tarpeeksi - ja viime aikoina olen huomannut että spessukin on jäänyt aika vähälle käytölle kun kaupunkiin tulee lähdettyä pörräämään joko fagolla jolla voi ajaa täysii tasasella) tai puksulla (mutkat suoriksi ja rappusia ylösalas).

Vittu, fagorellia en oo ees punninnut koko vuonna. Loppu siihen kun laitoin siihen 28 mm kumit. ja kompaktidropin. En tiiä miten paljon enemmän painaa kuin kuituriseri, mut puhutaan varmaan sadoista grammoista. Mun kohdalla asia on muuten niin että jos tangossa on 85 mm reachia niin se riittää sellaseen kivaan semihuppuotteeseen ja ylämäen tullessa tarpeeks tukevaan otteeseen myös.

Niin, ja kaks vaihteellistä läskiä - can justify, vaikka niiden yhteishinta on ihan hiukkasen korkeempi kuin kahden katuratapyörän.

Ai nii, ja nyt on niin et kohta mä sporttaan yhdessä pyörässä deraileria. Sitä en olis osannut kuvitella silloin kun olisko vuonna 2007 käännyin fiksiuskovaiseksi. Se lienee tosi selkee vanhuuden merkki?

EDIT haha, punnasin muuten läskipyörän kumeja tossa eilen huvikseni. Larry - Endo -combosta on jäänyt yhteensä noin 300 grammaa kumia matkan varrelle vuoden aikana. Halpaa kevennystä :smiley:

No kyllä sitä saa vaihteellisillakin ajaa. Aika ankea on jengi, jos leimataan paariaksi.

Mutta kuvat toki muualle.

En mä sitä tarkoittanutkaa, eikä ainakaan mua kukaan oo paariaksi leimannut. Ja vaikee kuvitella et kukaan muukaan niin oikeesti tekis. Ja monella truu fiksimuusherilla lienee ainakin seinällä vaihteellista kasariterästä :wink:

Sitä paitsi läskillä kun ajaa niin ei tarvi ikinä hävetä oli vaihteet tai ei. Näyttää myös siltä, et tohon fatbike-lankaan on voinut aika huoletta laittaa esille vaihteellisia pöriä ilman et kukaan olis siitä sanonut mitään (koputtaa puuta) :slight_smile:

Kuulkaapa ihmiset!
En väitä olevani oikeassa, mutta omalla kohdalla ja myös muiden kohdalla fixypyöräily menee oikeastaan seuraavalla lailla:

  1. Alkuinnostus, mahlat valuu puntista vaikka alla olisi ruosteensyömä retkikonversio. Päässä ei liiku muuta kuin ajaminen sillä pyörällä.

  2. Purismi, on hankittu “oikea” polkupyörä ja samalla vahvistuu fixypurismi. Itselläni se oli droppitanko ja -bullisvaihe… kaikki muu oli kerettiläisyyttä: vaihteet, riserit, yli 25 mm kumit ja muu “hassuttelu”.

  3. Spekutus, kaikki ihana kiiltävä klassinen tms. romu kiinnostaa ja sitä haalitaan vaikka ei tarvitsisi, samalla maantiepyöräilyn seuraaminen alkaa kiinnostaa.

  4. Järkiintyminen, polkupyörä muokkaantuu ajoa varten. Samalla purismi on jo laantunut. Hankitaan vaihdepyörä ja kaikki pyöräily kiinnostaa.
    Fixyhipsteri muuttuu polkupyöräilijäksi pikkuhiljaa.

Lopulta esiin kuoriutuu kotelosta avarakatseinen polkupyöräilijä.

Aikamääreet kohtien välillä ovat erittäin liukuvat. Itselläni meni about vuosi per kohta.

Edit: Jokainen meistä vanhenee (jopa rebel polkupyörälähettikin… vaikka ei sitä haluaisi), kilsat, parta ja katse kasvaa.

Helkkari että tuli vanha olo kun tajusin hommaaneni fiksetin maantiepyörän ja muiden vaparihärveleiden kaveriksi. Eikä noi vaparihärvelit ole edes vähentyneet ajan kanssa.

Helkkari.

Kai se ajaminen muuttuu ajan myötä monipuolisemmaksi itse kullakin? Ja miksei muuttuisi, on se aika mukavaa puuhaa kaikilla härveleillä. Mitä mukavuustekijöihin tulee, niin mulla on sellainen olo, että en enää ilman vaippahousuja viitsis ajella minnekään. Ja tietty se näkyy siinä, että se mukavin penkki joka on ihan helvetin ruvella ja näyttää kamalalta on ja pysyy ihanimpana aina.

Ai niin, oma tarinani tietty on että olin ns. tabula rasa eli ensin polkupyörälähetti ja sitten vasta pyöräilijä ja Eppu piti kovan koulun.

Smurffi tais tiivistää tän homman aika hyvin.

fiksit, hipsterit ja (oikeat) polkupyöräilijät - en edes usko lukemaani.

mihin lapset ajon ajaksi?

Vanhetessa erottaa paremmin itselleen epäoleellisen oleellisesta ja osaa keskittyä jälkimmäiseen. Sisältö on aidosti tärkeämpää kuin muoto.

Osuipa Smurffin hypoteesit hyvin lähelle viimeisen kahdeksan vuoden kehityskulkua. Tällä hetkellä ollaan vahvasti saavuttamassa nelostasoa, joskin kohta kolme vielä kummittelee taustalla. Kiinnostus maastohuvitteluun on ollut kova ennen vaihetta yksi ja nyt taas vaiheessa neljä.

zykkeli - 11:22, 24.5.2013 » mihin lapset ajon ajaksi?
Niin? Onko tästä jo keskusteltu? :)

Pappa kiteytti hyvin. Noin se menee minullakin.

Fiksipyöräilyvanhuus ilmenee sillä lailla että aina kun/jos joutuu skidaamaan niin ensimmäinen ajatus on että nyt kuluu hyvää rengasta ihan turhaan. Ja jos ironisesti skidaa niin tekee sitä vain nurmella tai hiekalla johtuen em neuroosista renkaan turhan kulumisen suhteen.

Hipsterivanhuus sitten varmaan ilmenee siitä että skidaa ironisesti.

jimi- - 12:03, 24.5.2013 »
zykkeli - 11:22, 24.5.2013 » mihin lapset ajon ajaksi?
Niin? Onko tästä jo keskusteltu? :)
Oikeastaan pitkälti kaikki tähän liittyen (poislukien se miten niitä lapsia tehdään) löytyy rinnakkaisen foorumin tavarafillari.fi puolelta
zykkeli - 11:22, 24.5.2013 » mihin lapset ajon ajaksi?
lapset aiheuttaa imho lähinnä sen, että pitää ajon määrän sijasta keskittyä laatuun, mikä ei ole pelkästään huono asia.
Smurf - 11:00, 24.5.2013 » Kuulkaapa ihmiset! En väitä olevani oikeassa, mutta omalla kohdalla ja myös muiden kohdalla fixypyöräily menee oikeastaan seuraavalla lailla:
Mihin kohtaan tulee bullhorn?
Smurf - 11:00, 24.5.2013 » 2. Purismi, on hankittu "oikea" polkupyörä ja samalla vahvistuu fixypurismi. Itselläni se oli droppitanko ja [b]-bullisvaihe[/b].. kaikki muu oli kerettiläisyyttä: vaihteet, riserit, yli 25 mm kumit ja muu "hassuttelu".
vallengrach - 21:44, 22.5.2013 » massipäälliköt sporttaa tapered-ovesize-ohjuksia ja resuperseet/og:t prolet hoikkaa rautaa, que?
No suatana, eipä oo kukaan tiivistäny paremmin tätä mun kengännauhabudjettiin nojaavaa pyöräilyharrastusta.

nimim. vanha Pösö.