Täälläkin joku Abus Bordo mini tarvittaessa mukana. Ei tuota nyt ajopaidan keskitaskussakaan häiriöksi saakka huomaa ja vielä mahtuu useampi banaanikin samaan taskuun.
Mulla on tällanen randolla ja reissussa. Mahtuu mihin vaan, esim. runkolaukun ja vaakaputken väliin. Eihän tuo mitään oikeasti estä, ja yleensä sen käyttö loppuukin ekan päivän jälkeen.
Joo avainversio tollasesta löytyy jostain, mutta se taitaa jo siinä kunnossa ettei kynnet pidä vaan aukeaa nykäsyllä.
Mulla tämmönen, ei auenne ihan saksilla, mut hyvillä sivuleikkureilla kyllä varmaan.
Laitetaas nyt tuoreesta muistista oma matalahkon kynnyksen Virorandorapsa. Iso kiitos kuuluu @azure lle ansiokkaasta reitinsuunnittelusta. Harmittavasti viime hetken sairastumisten ja menojen vuoksi revohkamme kuihtui viidestä kahteen. Teltat, keittimet ym. mukana. Mulla oli kuivaruokana puuroa ja soijarouhetta, Iirolla pussimuonaa.
Day 1: 420
Perjantaina töiden jälkeen 16:30 lautta Länsisatamasta kohti Tallinnaa, valmistelut vähän puolitiessä, tottakai. Ilmeeni kuitenkin kirkastui kun lautan Burger Kingissä meikä nappas 420 -lipukkeen, jolla sai lunastettua plantbased-whopperin. Voi Iiroa, sai sitten 425 noutonumeron. Retki siis alkoi hyvin! Lautasta pois ja vettä alkaa satamaan. Pidettiin jossain bussipysäkillä sadetta, kun katsottiin Testbedistä, että kohta loppuu. Loppuihan se! Piritan velolle katsomaan jotain keppijumppaa, onko jefu vai keppi parempi pinnoissa, no ei kokeiltu, vaikkakin tubeless on varmasti Piritan velolle se oikea valinta… Siitä ajeltiin pienessä myötätuulessa TV-tornin ohitse ja lasketeltiin Maarduun kauppaan. Mulla oli isot etusivulaukut ja Axelin (kiitti!) Carradice, joten etukori oli vielä tyhjänä. Nappasin sinne vähän Iironkin kevyitä juttuja (sipsui) ja lastasin omat safkat pääosin sinne (perus laiskan pojan virhe). Seurailtiin vähän aikaa asfalttia, kunnes alkoi hauskat singletrackit! Huh huh, sellasia nurmikkolaskuja et joutu taluttaa, kuumottavia polkuja joita ajettiin kävelyvauhtia ja himmee paskan haju. Iiro sanoi nähneensä jotain kädettömiä ja jalattomia nukkeja. Korppeja ja variksia. Oltiin siis jonkun kaatopaikan vieressä. Mut hauska reitti Rebalan lastekangruidille. Vähä ehkä raskas täyteen lastattuna mut onneksi ei ollut juurikaa kilsoi alla. Paitsi iirolla. Sit alkoi sataa. Ei mitään suojaa antavia puita missään, sadetakit päälle ja tykittää gravelii! Iha niiku ameriikoissa. Sit tuli sellainen todella tiheä lehto, päätettiin pysähtyä röösnille siihen ja odotettiin vartin verran hirmu sade pois. Ei kastuttu ja sit loppumatkan paistoi melkein aurinko! Todella kivoja pikkuasfalttiteitä, golfkentän ja riippusillan kunnon unelmareitti (kiitos @azure !). Loppupätkän kolmen kilsan kalkkivimukulan? ja gravelin yhdistelmä oli kyl vähä ikävä ja ihan lopussa Iiro rakensi meille sillan kahden metrin puron yli, ettei tarvinnut ottaa kenkiä pois. Kaberneemen telkimisalalla joskus kympin aikaan, vähän leipää ja teetä naamaan, teltat pystyyn ja unille. 42km
Day 2: Losers Club
Aamu alkoi puuron keittelyllä ja kaffen juonnilla ja “keittokatokseen” tussatun Losers Club -tekstin löytämisellä. Päivä oli taas alkanut hienosti! Toppatakeissa oli kylmä ja mietittiin et kuinka paljon vaatetta pitää olla päällä, että voi ajaa. Pitkillä kuitenkin mentiin. Aurinkoa tai puolipilvistä oli kuitenkin tiedossa, mut melko viileää oli. Ajeltiin todella kivoi asfalttiteitä Kolgan museolle, jossa käytiin ihmettelemässä pikaiseen yks aatami & aatami & omenapuu -taideteos ja täytettiin juomapullot. Valiteltiin kiireitämme kun ei jääty erittäin erikois museoon. Joskus vielä palaan tänne ajalla & antaumuksella! Iiron puolesta en voi luvata. Sit alkoikin pikku hauskat! niin pehmeää hiekkatietä, että meni talutteluksi, ykköstien ylitys ei niin smoothein mess-moovein ja kohti viidenkytä kilsan gravel-seikkailua. Parin kilsan jälkeen Komoot-ilmoitti että käännytään Pathille. Käännyttiin, mut ei kyl ajettu. Taluteltiin jonkun verran ja ajettiin mikä pystyttiin. Veikkaan et jonkun puun rungon ylittäminen ajaen kävi mun rasketin kohtaloksi… Reilu femma per laukku ja rasketti tukee ainoastaan ylhäältä, onneks oli nippusiteitä… Ajettiin kivoi pienii hiekkateitä, vähä eksyttiin johonkin ruokintapaikalle, jonka vieressä oli ampumatorni. nössöä puuhaa sanon mä.
Tie loppuu. Joki alkaa. Upottavan näköistä suota ympärillä. Sitä ei voi kiertää sitä ei voi ylittää. Täytyy mennä lävitse. Kengät pois ja raskettiin. Olin semi kateellinen Iiron persporkkanan alla olevista Lidl-sandaaleista, itse menin paljain jaloin. Sata metriä sellaista vähän nihkeetä liukasta liejua puoleen sääreen (pyörän napaan ja keskiöön, mikä on tärkeää myöhemmässä vaiheessa). Taluteltiin jalat kuivaksi ja laitettiin röösniksi. Komoot kertoi, että ois melko paljon single trackia ja pathia tiedossa ja kello oli joku puol kaks ja meillä nelkyt kilsaa alla. kuuskyt jäljellä. Päätettiin yhteistuumin vähän oikoa @azure n piirtämää reittiä, vaikka olisi varmasti ollut tosi hienoja mestoja niin kaikkien kamojen kanssa tunkkaus ja ryskytys alkoi vähä käsiin ottaa. Kymppi kivaa gravelia, Kullin tulipaikalla pikainen lounas, vajaa femma gravelia ja asfaltille vetämään! Oikeen lensi sivumyötäiseen kun lasketeltiin kohti kauppaa Aegviidussa. Aegviidusta kokista, redbullia ja pastajuttuja ja sit ajettiin taas sellaista nyrkinkokoista murkulapohjaa jonkun matkaa, kunnes muuttu kivaksi graveliksi. Sit nautiskeltiin kunnes taas ryskättiin. Sit vikat parikybää vähä semibonkeis karkkia syöden Kiruvereen, Hiiuveskin telkimisalaan. Siellä oli aika paljon perheitä rillaamas mut hyvin mahduttiin. Joku pikkulippisukkeli (Brooklyn) kävi maasturillaan tarkastaa meidän rigit. ei sanonut mitään, ymmärtäähän sen. Ilta-uinnit, isot pastat ja aikaisin telttaan. Muuten oli mukavaa mut sellaiset tuskankävijän näköset heviukkelit soitti tosi paskaa heavymetalia aika kovaa. 97km päivä.
Day 3: ei tullut mitään slogania. (ainii WD-40)
Yöllä vähän satoi, aamulla satoi reippaammin hetken ja sellaisessa katollisessa pöytä-tuoli yhdistelmässä ooteltiin sade kahvia juoden ja aamiaista syöden. Vähän yli kybä liikkeelle, ei enää satanut, märät tiet ei haitannut koska täyspitkä-gäng. Oli tiedossa 110km, vastatuulta mut aika vähän muuta kuin päällystettä. Vähä pyöräteitä, pikkuteitä ja mun pyörästä ihan infernaalinen nitinä. Kiristin sliderit (oli löysällä), kiristin takalokarin (oli löysällä), kiristin carradicen (oli löysällä), tsekkasin pakan (oli kiree), kammet kireet, rattaanpultit kireet, ketju ehjä, polkimet kireellä. Nitinä jatkui. Välillä rullauksen jälkeen nitinä oli vähäisempää. Niimpä puoli nerona päättelin, että vika on joko vaparissa tai pakan välissä olevassa paskassa. Aina coastauksen jälkeen piti joku viis kertaa yrittää aloittaa polkeminen, että nitinä vaimeni lähes siedettäväksi. Ajeltiin peltojen läpi vastatuuleen pyörää vähä väliä kiroillen Harakanpesään kunnon lounaalle. Söin vegaanlistan about läpi ja vähän iiron ranskalaisiakin. Ladattiin kännykät, saatiin Espressot ja jatkettiin tosi hitaasti täysillä mahoilla kohti Rummua. Kernun Krooningista sitten ostin WD40 ja tungin sitä about joka paikkaan takanavassa. Ei auttanut. Ehkä viiden kilsan päästä nitinä loppui!!! Ei hitto miten hyvä fiilis! Ei jäänyt kuin hajonneen rasketin kuolonkorina joka töyssyssä. Rummuun uimaan, oli kylmää ja ryöstöhinta (femma per nassu). Sit vielä kunnon vastaseen Paldiskiin kauppaan, kiitos @420_iiro_69 tempotikkuvedosta, oli itellä alaote vähä turhan korkee 105km jälkeen puuskissa. Paldiskissä kori täyteen gruusian herkkuja ja vegan vanukkaita ja Paldiskii Leetse telkimisalaan telttailee. Auringonlasku, hyttysiä, ei ketään muuta, oma huussi, ai että. 117km
Day 4: koko päivä myötäistä.
Tuttu kuvio, ennen kasii ylös, kybältä liikkeelle. Myötäistä, gravelii, sileetä asfalttii, Laulasmaan biitsit, vesiputouksia ja kaffet. Yritin kysyy jotai maidotonta ja munatonta niin tarjos saslikkia. kaffe ja snus, siitä matkamies tehty on. Loppumatka ihan kauheeta vetoo myötäiseen, Iirolta meinas välit loppuu kun puhalteli sen 8m/s selästä. Meinattiin ajaa tabasalussa yks alamäki kaiteeseen kun oli vähä liikaa vauhtia ja aika yllättävä 90 asteen mutka. Pitsat tallinnassa, sukellusvenekäynti ja tykkiveneillä ajeluu. Iiro yritti ampua siellä ilmatorjuntatykkisimulaattorilla mut osui niin huonosti ettei kuulemma armeija kaipaa. Oliki jo c-paperit taskussa niin mikäs siin. Lautta takas ja himaa pesee pyykkii. 60km.
Tässä meidän pidennetyn viikonlopun setti. Voin suositella, oli itselle eka kerta virossa randolla ja molemmille nykyisten retkisetuppien testaus. Mulla oli kaikkea ylimääräistä kun aattelin kesällä ajella vähän kauemmin kun viikonlopun.
44 Likes
Hieno rapsa - kiitos!
1 Like
rummussa kävin kreivin piffaamana paskalla eli hyvä mesta ja ranneke löytyy vielä muistona <3
oli 5/5 reissu
4 Likes
Kartturi kiittää ja kuittaa! Täytyy muistaa katsoa ettei jää lopulliseen versioon singletrackejä ja upottavaa hiekkaa ja ehkä vertailla enemmän myös Komootin ja RMK:n apin välillä. Täytyy mennä polkaiseen tämä vähän myöhemmin kunhan poskiontelot on taas kunnossa.
1 Like
Tämmöne mainstream-juttu
6 Likes
“bring a full roll of duct tape; never pass a good swim spot; lube your chain; eat, eat, eat”
3 Likes
Perjantai-iltanne iloksi tarinaa anno 2014 Samin kynästä.
Toim. huom. teksti voi olla kryptistä ja/tai nsfw.
_
Sverige Kungens Land TOURING Saga
Tässä Swebussissa istuskellessa & kuninkaan ilmaisesta Wi-fistä nautiskellessa on kahdeksan tuntia aivan hyvää aikaa tykittää tyhjentävä raportti entisen emämaan rantatiereissulta.
Prologi: Stadin Hessola → Royal Democratic Capital City of the Swedish King’s Dominion: Stockholm.
TQHCFR / FISTA STHLM rädical chalk graffiti represent @ Hfors
Valistuneimmat teistä tietävätkin että Slouppifreden & Räppisamin pyöräretki käynnistyi Helsingistä. Kohtalaisen karvaisena sunnuntai-iltana Böölen poolohäkillä käännettiin nyökkien keulat kohti Siljan terminaalia. Aivan rento kruisi heson läpitte ja Tsygät mariellan perseeseen noin kuusi minuuttia ennen lähtöä. Tässä vaiheessa reissua kävi viimeistään selväksi että aikatauluja ei tulla laatimaan, sen verran relaksilla mindsetillä oli retkelle lähdetty.
Riisto-mariellan kaikki alle seitsemänsadan euron hytit oli myyty loppuun joten otettiin reittimatka ilman hyttiä. Varsin kirjaimellinen käytäväpaikka sillä tossa kelluvassa sinivalkoisessa vessassa ei oo mitään lounge-tiloja hytittömille trävellereille. Rentsi 17h käytävillä tiedossa. Vitun oman elämän cast away-Tom Hanks -fiilis. Päätettiin kuositella dartsia kelpo eineellä eli taxarista kestomakkaraa & kossutölkkejä kyytipojaks. Vittu YLÄKANNELLE ja eiku appeet Ääntä Kohti. aAaaahh!
Kuvassa eineet.
Jaab, safkabisnekset oli hoidettu ja tuli aika siirtyä ns. Viihteen Puolelle. Lompsittiin Sauna/Bastu-osastolle jossa vanha täti Daisy ja uusi oppipoikansa, aivan vitun kujalla oleva albiino eestiläinen nimeltään MEELIS, möivät Fredelle räppiuimashortsit (meigällä oli omasta takaa chämppiönit messissä) ja kympin bastupassit. Pukuhuoneessa oli jotain läskejä fabuja jotka rupes heti heittämään läppää. Frede äkkäs absoluuttisella dialektikorvallaan kaks niistä borgoolaisiksi. Kuulemma ärrä on dead giveaway. Leppoisia padreja, enywey, joku oli pokerimestari ja joku entinen kilpasoutaja suomenmestari tjmsp.
Dogailtiin nelitolppasta siinä aikamme ja sit painuttiin Kuumaan Altaaseen. Aaaaahh! Jacuzzissa vellominen oli vähän niinku olis päässy takas kohtuun. kOHTUUN aaaaah! Saunan lauteilla ja allasosastolla kaikki paitti venäläiset muijat oli kiinnostuneita meijän reissupläänistä ja kaiken maailman onnentoivotuksia suorastaan sateli.
Saunomisen jälkeen lisää verovapaata nelosbiirua ja käytäville HORTOILEMAAN. Voin kertoa ettei toi sunnuntai-illan mariella todellakaan oo mikään bilelaiva-love boat fok u captain stubing. Parin tunnin kahvilastintin jälkeen päädyttiin kutoskannen syrjäisimpään kolkkaan squattaamaan. Mä löin hammondin kaiteeseen kiinni ja mankkamies laskeutui levolle kasikytluvun kokolattiamatolle. Aaaah vittu sweet dreams cruel motorbåt.
TTTM @ M/S Mariellaaaah. Aivan hyvä yösija
Aamulla autokannella yhytettiin artobow ja escobaar tsygien äärestä. Cruisittiin autokannen läpi ja suunnattiin etukiekot kohti Ukonniittyä.
_
Ja heti perään seuraava luku:
_
Jaså, Börje sai sulakkeen vaihdettua ja Swebussin kabiiniin soljuu taas hyvää ruotsalaista sähköä. (En oikeesti tiedä onko bussi tai sen sähköntuottokoneisto ruotsalaisvalmisteinen, mutta tässä ei nyt ole kysymys siitä vaan pikemminkin siitä että sähköä on ja se on hyvää, capiche.) Vättern sinertää tossa vasemman käden puolella ja tätä matkaa on about neljä h jäljellä. Kosolti aikaa trippailla muisteloiden kustlinjenille ja varsinaisen reisun alkuun, tai ainakin siihen, mitä tuhruisista muistiinpanoista pystyy tulkitsemaan.
Tiistai 19.8. Jumalan vuosi 2014
- Ajopäivä
Touring-rigit
Starttailtiin Freden luota Gubbängeniltä joskus hiukan aamukymmenen jälkeen koska rentoa. Ajettiin 400m ja rupes tihkuttaan. Haglöfsin tiimirotsit niskaan ja nousevaa tuulta vastaan. Himmailtiin burbsien läpi Tumbaan. Tällä lyhyellä lähiösiirtymällä reissun ensimmäinen ja oikeastaan ainoa oikeesti hazardi tilanne ku uukkarin ja 3-pistekäännöksen sekamuunnosta suorittava jakeluauto meinas pakittaa mun päälle kevyenliikenteenväylän jatkeella. Seivasin pöpelikön puolelle pakun takakulmaa hipoen ja olin ajaa pahki kallioleikkaukseen koska kädet oli modolo multi-butted shot peeningin keskiotteella eikä todellakaan lähelläkään jarrukahvoja. Ursäkta, ursäkta, jag är ledsen tjmsp. huuteli chauffööri vähän ravisteltuna.
Vähitellen betoniburbsi antoi periksi vehreämmälle maisemalle eikä aikaakaan kun jo ylitimme ensimmäisen lääninrajan. Taakse jäi Stockholms län ja edessä oli Södermanlands län. Kusin viimeisen kerran Stockolan puolelle ja esitimme manowar-tervehdykset sosiaaliselle medialle vanhan rajakiven edessä.
Mankka-man of War
Aika hyvännägönen landelääni antoi mukavaa esimakua tulevasta. Lungia liikennettä hyväpintaisilla pikkuteillä. Pyöriteltiin tasaisella kadenssilla noin kahtakymppiä jonkun kymmenen kilometriä ekalle lautalle, Karinille. Karinilla seilattiin Hölö-Mörkö nimiseen kommuuniin. (Kaikki ruotsalaiset asuvat kommuuneissa) Aivan hyvä kommuuni ja Mörkö nimensä mukaisesti oikein juureva paikka. Siellä oli myös aivan saatanan iso nautaeläin, joka makasi sellasessa semi-contrapostossa laitumella aivan vitun päällikkönä elikkäs esisonnina. Aaaah, such bull.
Kuva liittyy
Mörööltä ajeltiin rantatietä numero 219 Vagnhärad-nimiseen tuppukylään, josta meikä eikä sen koommin Frede muista yhtään mitään koska siinä paikassa ei varmaan ollut paljoa muistamisen arvoista. Ostettiin todennäköisesti Snickersiä Konsuumista. (Tätä tehtiin paljon) (koska Snickers, aaaaahh.) Ehkä Vagnhäradissa hyppi se kettu siellä viljapellossa ihan hiton elämäpäissään, se oli hyvännägöstä kirmaamista. Valkoperseisiä kauristyyppisiä elukoita nähtiin kans.
Illemmalla saavutettiin Nyköping, jossa täydennettiin vedet elikkäs vodat ja speksattiin ilta-appeeksi carbonara. Jatkettiin matkaa taajaman ulkopuolelle ja sade yllätti ekan kerran oikein tosissaan. Tämäkin saatiin kokea päivittäin. Enywhoo, hätäinen ysikymppinen käännös isontien yli ja gräveliä ylämäkeen & pimeessä teltta pystyyn johonkin Märkään Skuugeen aika paskaan paikkaan. Tämäkin koettiin muutamaan otteeseen. Carbonara ei nimestään huolimatta ollut varsinaisesti mitään kowaa safkaa mut olipahan lämmintä sentään.
Aivan muhkurainen telttapaikka ja ajokamat märkinä mut sellaista on touring-laiffi, joten no biggie. Tyytyväisenä makuupussiin, päivittäinen 3cl Jaloviinaa ja unta palloon. Päivän kilsat 123 ja ajoaika 6h30min ungefär.
15 Likes
Saisko lisää Samin höpinöitä anno 2014?
1 Like
Tuli lämpimän pörröiset Madventures-vibat tuosta kielestä 
Ehkä, ehkä!
1 Like
Pikkusen on herrojen retkisetupit muuttunut n.10 vuodessa 
Onko joku sattumalta kieränyt Tampereen seudulla Pyhäjärveä ollen yötä matkan varrella jossain? Pohdin asiaa, ja Tuulosjärvi vaikuttaa ainoalta ”järkevältä”. Järvellä on jopa oma wiki-artikkeli. Tuulosjärvi – Wikipedia
Se on jossain Nokian ja Vesilahden välillä n. puolivälissä taipaletta.
Itse ninjailin joskus Kurhiannokka -nimisen niemen kärkeen lähempänä Vesilahtea. Laavu.orgin mukaan siellä piti olla laavu, mutta en löytänyt jälkeäkään sellaisesta. Maasto on suhteellisen helposti tunkattavaa (maastopyörällä jopa ajettavaa), rantakivikosta aikuinen pääsee uimaan, tasaisia paikkoja teltalle on ja saa olla rauhassa suojassa mökkeilijöiltä. Isompaa tai äänekkäämpää lössiä tai polttopuita en tuonne veisi.
Vesilahden ja Tottijärven väliltä löytyy useampikin kota ja pari laavua, jotka voisivat olla sopivia. Mikään niistä ei ole järven rannassa enkä missään niistä ole käynyt, joten en lähde tarkemmin suosittelemaan.
1 Like
Muistaako joku onko Taalintehtaan läheisellä Senatsbergetillä käymälää? — Toki hädässä keinot keksii mutten näe mitenkään hyvänä hommana asioida tuollaisissa retkikohteissa jossain puskassa
Siinä suht lähellä on tietty uimaranta, mutta ei se ihan sukkelaa ole sinne aamulla pistäytyä.
Muistaakseni myöskään ns. Superlaavulla ei ko. fasiliteetteja ole; on jopa jokin muistikuva ettei siellä kai olisi suotavaa yöpyä ylipäätään.
Voihan vee. Huomenna piti lähteä kumppanin kanssa etelänaapuriin telttailemaan ja fillaroimaan 700 kilsan verran, mm. Hiidenmaata ja Saarenmaata. Reittiä on speksailtu ja varusteita päivitetty pitkin kevättä, viimeisimpänä tänään hommasin bönthöpussin eväitä varten. Himaan polkiessa ehdin jo fiilistellä sitä pyöräretkeilyn vapautta, kun ei tarvii muuta kuin nauttia auringosta ja myötätuulesta ja miettiä mitä söis seuraavaks…
No, tänään sitten kumppanilta murtui käsi ja eihän siitä pyöräilystä tietenkään mitään tule. Onhan tässä opettajana lomaa jäljellä vaikka kuinka, mutta vetää kyllä mielen aika matalaksi. Yksin en oo lähössä. Kai me tonne joskus myöhemmin mennään, onks jotain vinkkejä missä tuolla etelänaapurissa kannattaa ehdottomasti pyörän kanssa vierailla?
6 Likes
Onko tietoa miksei mainitulla laavulla olisi suotavaa yöpyä? t. reittien piirtely kesäretkeä varten käynnissä