Ei sinänsä, tähän perustuu:
https://www.tulikartta.fi/paikka.php?id=8437
Itse laavulta en löytänyt mitään suosituksia yöpymistä vastaan, kun reilu viikko sitten yövyin. Se käymälä tosiaan puuttuu.
E. Ja maasto kovin kallioinen, mutta pikku kävelyllä löytyy kaivettavaa.
Ennen ehkä olisin nautiskellut. Mutta ärtyneen suolen oireyhtymä vähän haittaa.
1 Like
No vähä
Suunta meiän klassikko salarannalle. Bursat pötsissä, rööki palaa, stoner soi. Kalja on viel suht kylmää. Kuksa kyllästetään kuulemma Jalokahvilla myöhemmin tänää. Best
9 Likes
Kurhiannokkaa emme puusilmänä löytäneet. Päädyimme lopulta Laukon Kartanon yläpuolella olevaan Kurjenkallioon yöksi. Ajoimme kalliolla olevan metsäautotien päätyyn, ja talutimme pyörät rantaan. Ranta on aika mäkinen, joten riippumatolla on helpompaa kuin teltan kanssa, jos ei halua valua nukkuessaan kohti järveä.
Yllättävän täyteen ammuttu kaikki paikat rakennuksilla ja mökeillä, vaikea löytää ns. “omaa rauhaa” veden äärestä ainakaan. Veden ääressä olisi kiva olla peseytymisen, juomaveden ym. vuoksi.
Pidin telttaa tarakan päällä remmeihin sidottuna, ja asia X hinkkasi reiän teltan päällyspussiin 
Telttapussi on aika pitkä, kun teltassa on kiinteästi pitkät tukikepit asennettuna, joten ne eivät mahtuneet laukkuihin. Tarvii varmaan hommata tukevampi kulutusta kestävä pussi teltalle, tai pohtia, mikä piru hinkkaa sitä telttapussia noin.
3 Likes
Saisko näistä teiän reissurapsoista jonkun zinen koostettua? Monesti ku Fillari-lehden juttuja lukee lounaalla töissä, tulee väkisin mieleen että meno on aika kliinistä ja pelkästään maisemankuvailua eikä niinkään mielenmaiseman selostamista
6 Likes
kiitokset viel tälle topiikille ja ihmisille. viikon päästä lähtö ja täältä haalituin vinkein vinkein sain tooosi mielenkiintoiselta vaikuttavan länsi/etelärannikon soratiekierroksen kasaan. nyt on taas liikaa poljettavaa 
superlaavulla nähhää
1 Like
Nopea kuva bergamo-garda-trento-vipiteno-innsbruck-münchen pätkältä. Rentoa ja halpaa luksus retkeilyä kun lähti isän oppaaksi matkalle, kuka sponsoroi hieman hotelleja:D Atm korkeimmalla kohalla reilu 2200metrissä ja hardrockin 1-vaihe riittää just sopivasti mäkien kampeamiseen kun ei leirikamoja tarvii kantaa. Iso suositus tälle reitille!
26 Likes
Kävin viikonloppuna pyöräilemässä Roineen kierron maastopyöräreitin retkivarustuksessa. Suunnilleen tätä reittiä seuraillen: Roineen kierto polkuja suosien – Jälki.fi
Oikein mahtava reitti maastoretkipyöräilyyn! Polkuja on reilusti, mutta ne ovat pääosin helppoja ajettavaksi retkivarustuksessa täysjäykällä maastopyörällä.
Hervanta-Valkeakoski -välillä pääsin Pirkan Hölkän reitillä mukavaan erämaafiilikseen, minkä jälkeen oli kulttuurishokki tupsahtaa keskelle Valkeakosken autokaupunkia. Apian kanavalla riippusiltojen välissä kävin nauttimassa evästä ja ihailemassa laivojen kulkua, minkä jälkeen kiipesin Korkeakankaan huipulle. Ihan ei mennyt koko mäki polkemalla tällä kertaa, vaikka valitsin sivusta loivemman reitin hissinousun sijaan.
Yöksi poljin Aivujärven laavulle lähelle Pälkänettä. Kävin uimassakin, mutta järvestä pois nouseminen likaamatta itseään osoittautui mahdottomaksi matalan lietteisen pohjan takia. Nuori ukrainalaispariskunta oli laittanut teltan laavun viereen, mutta pakkasivat tavaransa sillä aikaa, kun huuhtelin ämpärillä reisistäni suojärven pohjahumuksia. Laavu osoittautui hyväksi yöpaikaksi. Käymälä löytyi sekä kuivia polttopuita, joista laavun omistanut paikallinen partioseura toivoi pientä korvausta.
Seuraavana päivänä nautiskelin Pälkäneeltä lähteneistä harjupoluista. Ajo Vehoniemen automuseolle sujui hyviä ilman navigaattoria, kun Syrjäharjun näkötornin jälkeen pyrki aina harjumuodostelmassa korkeammalle nousevalle polulle tai seurasi leveämpää uraa. Automuseolla kävin lounaalla, mutta purilaiset eivät olleet kummoisia. Loppumatkan päätin oikaista Leivintien kautta Saarenmaantielle ja sieltä suorinta tietä takaisin.
11 Likes
olen hypnoosissa
Muncheniin saavuttu! vika etappi innsbruck-munchen oli reissun ja elämäni pisin riipasu(150km). Reissun ainoa miunus on se, että oon haaveillut modernista retkipyörästä, mutta näköjään 26er toimittaa kanssa, joten saa nähä pystyykö sitä oikeuttaa itelle uutta pyörää tälläsen jälkeen.
21 Likes
Rullailtiin kaveriporukalla 8.-11.6. Bikelandin Santa’s Western Gravel Loop. Oma setuppi näytti tältä:
Tulin itse eri suunnasta kuin muu retkue, joten aikataulusyistä (ja ruutuja keräilläkseni) otin junan keskiviikkoiltana Jämsään ja pyöräilin yötä myöten Tampereelle, mistä jatkettiin Rovaniemelle.
Päivä 1:
Rovaniemi-Lohiniva, 129km. Metsätiet ja äskettäin lanatut sorapätkät pääsivät yllättämään ja Meltauksen kaupalle piti ajella kelloa vastaan. Lämpötilat heitteli reilusti ja teki mieli säätää vaatetusta koko ajan.
Päivä 2:
Lohiniva-Hannukainen, 100km. Tässä oli upeeta mutkittelevaa kangasmetsää halkovaa reittiä ja monipuolista maastoa. Ylläksen maisematie lastatulla fiksillä tarjoili sopivasti eksotiikkaa, kuten myös viimeinen singletrack-pätkä ennen yöpaikalle saapumista. Tottakai hajotin puhelimeni näytön Jounin Kaupan pihassa. Törmättiin laavulla Bikelandin Taneliin ja aamulla kahteen majavaan joen mutkassa.
Päivä 3:
Hannukainen-Orhinselänniemi, 165km. Yllättävän pitkää asfalttipätkää länsirajaa etelään, pisto Ruotsin puolella ja pientä suvantovaihetta Pellossa. Grillillä kasvisvaihtoehtoa tiedustellessa vastaus oli “Kyllä, kokoliha tai jauheliha.” Orhinselänniemen maisemat kieltämättä palkitsivat lopulta.
Päivä 4:
Orhinselänniemi-Rovaniemi, 80km. Viimeisenä päivänä kelit oli jo lämpöiset ja Santasportin suihku ja sauna tulivat tarpeeseen. Pussiruuat jäi
kokonaan käyttämättä, kuten myös onneksi ensiaputarvikkeet, pyörätyökalut ja vararenkaat. Rovaniemellä olisi voinut syödä 2 pizzaa yhden sijaan.
Koko hommasta kertyi 576km ja hyvä mieli.
34 Likes
Pidemmän reitin GPX & Polar?
Otin tuon Bikelandin Länsi-uudenmaan kierroksen GPX.n ja hiukan säädin alkua ja loppua Komootissa jotta saisin reitin kotiovelta kotiovelle. Kaikki hyvin jne, reitti synkkasi Polar Flowhun, mutta kun avasin kellossa (Polar Pacer, ei mikään hipo kartta, näyttää missä kääntyä), niin reitti on lyhentynyt sellaiset 30 km (294 > 260jotain).
Esim toukokuussa kun sain Helatorstain brevetile GPX-reitin, niin se toimi täysin ongelmitta. Latasin gpx:än komootin, synkkasin kellon ja kaikki ok. Vähän googlettamalla ja hetken chattailin Polarin aspan kanssa, niin ilmeisesti reitissä ei saa olla yli 500 waypointseja (“Jos reitti on pitkä, se tiivistetään 500 reittipisteeseen, kun siirrät sen harjoituslaitteeseesi.”). No mutta miten sitten nyt tiivistän tuon reitin alle 500 pisteeseen? Joku download-vaihtoehto tuolla Ride-withGps (alkuperäinen reitti tuolta siis) antoi “Reduce to 500 points” mutta kun katsoin Komootissa, niin välillä reittiin on sellaiset linnutietä olevia suoria viivoja. Ei hauskaa jos tulee sellainen jossain Inkoon pelloilla.
Onko kenelläkään täällä jotain järkeviä vihjeitä? Tein yhden version jossa “leikkasin” mun reitin kolmeen osaan, mutta nekin ovat kellossa vähän sinnepäin, ei ihan kilometrilleen samat pituudet. Ja sitten pitäisi muistaa miten lennossa vaihtaa reitistä toiseen.
// tässä linkki mun Komoot-reittiin, jos sellaisen katsominen auttaa: https://www.komoot.com/tour/1176002168?ref=wtd
Lopetan kiukuttelun. Ajoin Kuninkaanmäkeä ylös ja Nikkilään. Luin @SuicideHub in A>B-topikissa Lohjanjärven kierroksesta ja latasin sen reitin. Ja vitu se toimii kellossa, näyttää oikeat kilsat jne. Joten plan B ja ajan sen sitten. Melkein sama reitti mutta varmasti testattu & toimiva. Jos nyt vielä ei torstaille luvata ukkoskuuroja.
1 Like
Laajahko reissuraportti keskikesän soratieseikkailusta Varsinais-Suomesta Uudellemaalle.
Erinäisten kiireiden ja tapahtumien vuoksi pakkaaminen jäi pääosin tälle aamulle. Sain kaiken kasaan aikataulussa, mutta retkikeittimen olin jemmannu jonnekin, eikä aikaa etsimiseen ollut enää enempää. Kokeillaan sitten selvitä ilman.
Pikainen polkaisu Puistolasta Pasilaan ja aamujunaan Suomen Turkuun. Salosta tai jostain junaan könysi joku herrasmies, joka näytti elävänsä pyöränsä kanssa jonkinlaista hobolaiselämää. Tämä elämä täytti tuoksullaan koko junavaunun, ja oli omiaan virittämään matkailutunnelmiin. Herra kertoili reissuistaan vähintäänkin kattavasti ja kohtuullisen polveilevasti, eikä Kupittaan asema tullut hetkeäkään liian aikaisin.
Hoboherrran konkeli oli loppumaton lahja.
Kupittaalta sitten mahdollisimman nopeasti eri foorumikäyttäjien vinkkaamia reittejä pitkin kohti Kemiönsaaren hiekkatieparatiisia. Kemiön keskustaan mentiin @Alejandro :n reittiä pitkin, joka olikin oikein mainio. Kiitos.
Kemiön keskustasta hyppäsimme @happo-orgiat vinkkaamalle Kimitoön Gravel Paradise-reitille, jota pitkin suuntasimme Lövön sillalle ja kohti Svartnäsiä, josta lähti lossi kohti Högsåraa, jonne olimme päättäneet leiriytyä ekaksi yöksi. Sandvik oli kyllä ihan huippu riipparipaikka. Kiitos vinkistä @GG-Antsa 
Ekan päivän tiet ja polut olivat ihan top notch, ja nautin suuresti varsinkin Kemiönsaaren hiljaisuudesta. Ketään ei tuolla reitillä näkynyt muutamaa autoa lukuun ottamatta. Viimeiseen lossiin meinas jossain vaiheessa tulla vähän kiire, mutta loppujen lopuksi lauttarannassa sai chillailla 30 min ja odotella lossin lähtöä. Yllättävän mäkistä maastoa muuten tuolla saarella.
Ensimmäinen päivä: 151km (Kupittaa-Kemiö-Sandvik)
Tokaksi päiväksi otettiin tavoite ehtiä klo 10.00 lossiin, jotta ehdittäisi illaksi Hankoon. Strömman nostosillalle mentiin joku 70km tuota paratiisireittiä, josta sitten suunnattiin Mathildedaliin lounaalle. Paratiisireitin idän puoli oli melkeinpä vieläkin mukavampaa maastoa, kuin saaren länsipuolella tapahtunut ajelu edellisenä päivänä. Strömmasta lähti bonuksena ja ihan yllärinä suora, hyvin merkattu pyöräreitti polkuja pitkin Mathildedaliin (Teijo-Strömma pyöräreitti tms.). Tämä pätkä oli tosi kivaa ajettavaa, mutta harmillisen lyhyt.
Matildasta sitten raahauduimme vatsat pitsasta pulleina eri reiteistä yhdistelemälleni jäljelle kohti Hankoa. Tie vei Tenholaan, Hyltan kautta Öbyhyn ja edelleen Silversandin leirintäalueelle.
En ole kovinkaan usein käyttänyt leirintäalueita, vaan pyrkinyt etsimään jonkun laavun tms yösijan luonnosta. Kaveri halus kovasti mennä tuonne, ni mikäpä ettei. Kannatti mennä.
Tajuttiin vasta pari kilsaa ennen, että onkohan siel enää respaa (klo 22.15). Google kerto, et respa on totta tosiaan kiinni. Päätettiin kuitenkin yrittää, ja paikalle päästyämme baarissa/respassa meitä oli vastassa hyväntuulinen leirintäalueen työntekijätiimi vähän chillailemassa ja iltaa istumassa. Tyypit ihmettelivät, et mitä pyörähörhöjä sinne pelmahti, ja perinteisten “paljo ootte polkenu” -kysymysten jälkeen saatiin riippareille parhaat spotit meren rannalta auringonlaskun suuntaan puoleen hintaan, muutamat ilmaiset juomat baarista ja parhaana bonarina ilmaiset löylyt yhdessä rannan monista saunoista. Siinä sitte saunottiin ja grillattiin makkaraa johonkin kahteen yöllä. Maaginen meno! Oli kuitenkin vuoden toiseksi pisin päivä ja taivas sen näköinen.
Toinen päivä: 150km (Sandvik-Mathildedal-Tenhola-Öby-Silversand)
Kolmantena päivänä sitten menetin matkakumppanini nuoren lemmen lepattavalle liekille. Kaveri totesi, että hän polkaisee suoraan Karjaalle ja hyppää junaan kohti tyttöystävää. Kolmantena päivänä menetin myös pankkikortin jonnekin Taalintehdas-Mathildedalin välille. Nooh, puhelimella voi sentään maksaa.
Ajelin aamukympistä alkaen sitten itsekseni Hangosta osin soratiepoikkeamilla maustettua Rannikkoreittiä pitkin kohti Fiskarsia. Kävin uimassa paikassa Fläcksjö, ja uimatauko olikin tuurilla mainiosti ajoitettu Von Julinin tien nousujen laelle, josta sitten sai lasketella pitkän ja vauhdikkaan mäen freesinä Fiskarsiin. Fiskarsissa vähän sapuskaa K-marketista ja muutama litra vettä mukaan.
Fiskarsista suuntasin Antskogin kautta Mustioon onnistuen missaamaan sekä linnan että kaikki vesipisteet. Noh, linna tuskin on vuodessa hirveästi muuttunut. Vähenevät vesivarat hieman huolestuttivat, mutta laskeskelin, että selviän Fagervikiin, jossa ottaisin kahvilasta ison korvapuustin ja tuopillisen jäävettä. Täysii siis Fagervikiin ja kiinnihän se kahvila tietenkin oli. Jano oli jo aikamoinen, ja muutenkin suunnitelmana oli mennä kahvilasta suoraan leiriytymään, joten hieman pettyneenä lähdin kahvilasta veden perässä kohti ruukkia.
Heti kahvilan jälkeen on melko raaka mäki, lyhyt mutta jyrkkä, ja jyrkkenee loppua kohden. Väänsin puhisten mäkeä ylös, kunnes pääsin laelle, jossa kangastuksenomaisesti auringonsäteisiin kietoutunut leidi kuin suoraan seitkytluvun suomifilmistä kantoi kahta täyttä kymmenen litran vesiämpäriä ja katseli hieman huvittuneena ja hymyileväisenä taisteluani, ja totesi kuivasti: ”se on aika kiva mäki, pyörällä”.
Jutusteltiin hetki, kunnes päästiin asiaan: utelin ahnaasti leidiltä, että mistähän ovat mahtaneet hänen ylitsepursuavat sankkonsa saada sisältönsä. Tämä auringonhohtoinen henkilö ymmärsi yskän, ja ohjasi minut ystävällisesti pienen, satavuotiaiden talojen muodostaman talorykelmän keskelle, josta löytäisin porakaivon. Paitsi etten löytänytkään ilman lempeän kissaleidin apua, joka tuli lemmikkeineen pihalle ihmettelemään paikalle lehahtanutta random-ukkelia. Oli muuten makoisaa ja virvoittavaa vettä.
Vesiasiat kunnossa läheiselle lammikolle (Brooksträsket) leiriytymään. Kellokin oli vasta vähän päälle 20.00, joten ehtisin hyvin syöpötellä, uiskennella ja nautiskella kesäpäivänseisauksesta riippumatossa mukavasti makaillen. Järvelle päästyäni saavuin sattumalta eittämättä koko paikan parhaalle uima- ja hengailuspotille, jossa hiljainen, sivistyneen oloinen paikallinen pariskunta hellyttävine hauvoineen alkoi suorittamaan lähtövalmisteluita sillä sekunnilla, kun irrotin pyöräilykengän lukkopolkimesta.
Pistin leirin pystyyn, peseydyin virkistävissä ja raikkaissa Ruukkijärven vesissä ja loikoilin loppuillan kalliolla ja riippumatossa meditatiivisen katatonisessa tilassa. Uimapaikalla kävi illan ja yön mittaan puoli kylää, ja useimpien kanssa tuli vaihdettua perinteisiä ”vesi on kylmää/lämmintä, ilmoja pidellyt” -tyyppisiä arkipäivän jonninjoutavuuksia. Hyvin hyveellistä, ja jopa viihdyttävääkin.
Sää oli ollut loistava, ja aiemmat yöt olivat olleet sateettomia ja suhteellisen tuulettomia, joten ajattelin nukkua yön ilman tarppia taivasalla. Olikin todella mukavat ja raikkaat yöunet, kunnes aamuviideltä alkoi satamaan sen verran voimakkaasti, että tarpin tarpeellisuus tuli todistettua. Viikkailin viitan jotenkuten harjunarun päälle ja kömmin jatkamaan makoisia unosia, ja sateen ropinassa nukuinkin pitkälti yli kymmeneen ekaa kertaa piiiiitkiin aikoihin.
Kolmas päivä: 133km (Hanko-Fiskars-Fagervik)
Neljännen päivän aamuna taivas lupaili kirkastumista, mutta loppujen lopuksi sadekamat piti kaivaa esille. Ensimmäiset pari tuntia poljin epämääräisessä tihkusateessa muutaman rankemman kuuron säestämänä, mikä olikin ihan virkistävää kolmen helteessä hikoillun päivän jälkeen.
Poljin jotain vanhaa midnight sun gravel-reittiä pitkin Inkoon ja Siuntion kautta kohti Turunväylää. Tosi mukavia hiekkateitä ja polkuja taas, joista erikoismainintana Meikon suojelualueen kiipeilykallioiden ohi vienyt polku, joka oli erittäin miellyttävää poljettavaa.
Olin suunnitellut pientä evästaukoa Vitträskin rannalla, mutta pirun mökkiläiset olivat rakentaneet tien viereisen rannan täyteen. Sopivaa taukopaikkaa ei löytynyt, ja Lapinkyläntielle saavuttuani päätin pitää pienen paussin pientareella. Paikalle lönkötteli kuitenkin joviaali eläkeläisherra, joka pyyteli omalle pihalle parempien fasiliteettien ja maisemien pariin. Siirryin sitten tämän herran puutarhakeinuun vetelemään marjapuuroa ja iänikuisia vihiksiä. Ukko kertoili alueen ja talo historiaa ja voivotteli autoliikenteen kasvua tuolla Lapinkyläntiellä. Se on kuulemma työmatkalaisten suosima ”oikoreitti”, jolla välttää jotain ruuhkia. Kuulemma matelevat sitte ruuhkaletkassa tällä tiellä monikaistaisten ja modernimpien vaihtoehtojen sijaan.
Ukkeli keitteli vielä kahvit ja tarjosi Fazerin sinistä. Minä tarjosin digestive-keksejä. Maitosuklaa maistuikin monen vuoden maidottomuuden jälkeen aika taivaalliselta ja loppumatka menikin tämän hyväntuulisen lajitoverikohtaamisen, sokerin ja kofeiinin voimalla yhdessä hujauksessa.
Turunväylälle päästyäni otin suorimman reitin Sompasaunalle, jonne ajattelin jättää hiekkateiden pölyt ja aurinkorasvakerrokset ja viihdyinkin Sompiksella pari tuntia saunoen, jutustellen ja eväitä nauttien. Putipuhtaat vaatteet päälle ja pikainen polkaisu takaisin Puistolaan ja yhtäkkiä reissu olikin fyysisesti päättynyt. Pään sisällä matka jatkuu vaan, tai ainakin huomaan muistelevani matkalla kohtaamiani ihmisiä, teitä, uimapaikkoja ja maisemia tämä tästä.
Neljäs päivä: 113km (Fagervik-Inkoo-Siuntio-Leppävaara-Sompasaari-Puistola)
Jäätelöt: yli 10 kpl
Vihikset: yli 10 kpl
Pitsat: 2 kpl
Uimapaikat: 8kpl
Saunat: 2 kpl
Ongelmat: 0 kpl
Kalustona mulla oli vanhempi Stavanger, jonka sisurillisten semi-sliksi 37-622 Vittoria Terreno Zerojen riittävyyttä soralla hieman epäilin ennen reissua. Toimivat kuitenkin oikein hyvin kaikilla alustoilla, enkä kaivannut enempää kokoa tai kuviointia. Kaverilla oli Brotherin Big Bro 2,35 Mezcaleilla ja ne olivat ihan overkilliä tälle reitille. Toki mukavat tubeless-löllyttimet, mutta auttamattomasti hieman hitaammat.
36 Likes
Tämä kyseinen herra on Hämeenlinnalainen lääkäri.
8 Likes
Hahah. Tää kaveri oli meikän lähiterveysasemalla lääkärinä, kun olin pieni. Jäi mieleen herran sisäkenkinä olleet puukengät, joiden kantapäiden alla oli jouset.
14 Likes
Samanlaiset kapistukset oli edelleen alla kun viimeksi pomppi asemalla vastaan 
8 Likes
Uskomatonta settiä… Kyl ne on fillarit jotka rulettaa.
3 Likes
eikä! ihan mahtavaa, juoni sen kun sakenee…herran käytöksestä kyllä huokui laaja sivistyneisyys erilaisten tieteiden ja taiteiden aloilta.